Maanvyory

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maanjaristyksen aiheuttama maanvyory San Salvadorissa .

Maanvyory on massaliikunto, jossa maa-aines ja kivet liikkuvat rinnetta alaspain painovoiman vaikutuksesta. Massaliikunto tapahtuu, jos painovoima on suurempi kuin ainesta paikallaan pitava kitka - tai koheesiovoima . Rinteen jyrkkyys, maamassan koostumus ja vetisyys ovat tarkeimpia maanvyoryjen aiheuttajia. Lisaksi eroosio , maanrakentamisella aikaan saadut rinteen rasitukset ja rinteen alaosan vastavoimien haviaminen (esimerkiksi joen tai meren aaltojen aiheuttama eroosio) toimivat maanvyorya lisaavana tekijana. Myos maanjaristykset tai liikenteen aiheuttama tarina edistavat maanvyorya.

Massojen liikkeelle saamiseksi rinteen jyrkkyydeksi riittaa kuitenkin jopa yhden asteen kaltevuus. [1]

Maan massaliikunnot jaetaan kahteen paatyyppiin: hetkellisiin massaliikuntoihin ja hitaasti liikkuviin massaliikuntoihin.

Maanvyory Sannajoen tulvan jalkeen Itavallassa .

Hetkelliset massaliikunnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maanvyoryt ovat hetkellisia massaliikuntoja. Maanvyoryssa yleensa muodoltaan lapiomainen kaistale kiinteaa tai juoksevaa maa-ainesta valuu tai vyoryy rinnetta alas, esimerkiksi runsaiden sateiden vaikutuksesta. Maanvyoryssa myos kasvillisuuden sitoma pintakerros (20?40 cm) voi valua alas alla olevan roudan toimiessa liukupintana. Maanvyoryt jattavat maastoon vieremaarven, josta maanvyory voi levita. Yleensa leviaminen tapahtuu sivusuunnassa.

Hitaasti liikkuvat massaliikunnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Hitaasti liikkuvat maan massaliikunnot tarkoittavat maamassojen hidasta valumista alaspain. Hitaan maanviereman huomaa esimerkiksi pystytetyista rakenteista (esimerkiksi sahkotolpista), jotka kallistuvat vinoon, tai puista, joiden runko on kayristynyt hitaan massaliikunnon takia. Hitaan massaliikunnon yksi muoto on solifluktio , jossa vettynyt maa valuu hitaasti alas muodostaen solifluktioterasseja ja -kielekkeita.

Isot maanvyoryt Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1770-luvulla tapahtuneen maanvyoryn jalki pellolla Uskelassa kevaalla 2019.
Varoitusmerkki maanvyorymasta Rekijoen varrella Kiikalan Karkelassa Salossa .

1770-luvulla iso osa pellosta vieri Uskelanjokeen Varsinais-Suomessa . [2] 1820-luvulla Uskelanjoessa oli useita suuria maanvyorymia. 1825 maanvyoryma vaurioitti pahasti Uskelan emakirkkoa , ja 1827 maanvyory hajotti Veitakkalan ja Haukkalan myllyt seka muutti hieman joen kulkua. [3] [4]

Toukokuussa 1919 suuri peltoalue vajosi useita metreja Halikon Vassilan kylassa tukkien maamassoillaan vahaksi aikaa Halikonjoen . Toukokuussa 1924 tapahtui Muolaan Jaarilan kylassa maanvierema joka tuhosi 250 metria pitkan ja 70 metria levean niityn seka niitylla olleet kolme latoa. [5]

29.?30. joulukuuta 1924 Someron Hantalan kylan ja Kuusjoen valisen maantiesillan alapuolella tapahtui noin 50 000 kuutiometrin maanvierema, joka tukki joen 100?200 metrin matkalta ja vei mukanaan kaksi latoa ja niiden alapuolella olleen kylatien. [6]

Vuotomaa Suomen Lapissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen Lapissa esiintyy roudan vaikutuksesta tapahtuvaa maan valumista tuntureiden rinnetta alas. Ilmio on yleinen arktisilla alueilla Saanan lansirinteessa routa ja sen sulaminen ajavat yhdessa painovoiman kanssa kivia alaspain 2?6 senttimetrin vuosivauhtia [7] . Vuotomaille syntyy vuotomaahyllyja, joissa on paksu lumi. Nain vuotomaalla voi kasvaa muualla tunturissa harvinaisia kasveja, muun muassa saniaisia [7] .

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 28. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20163-4 .
  2. Maamme-kirja Wikiaineistossa
  3. Arve, Hannu et al.:  Salo ? kuninkaantien kaupunki , s. 86. Jyvaskyla: Gummerus, 2004. ISBN 951-96152-3-7 .
  4. Haukkalan kyla Uskelassa Salon Seudun Sukututkijat. Viitattu 23.3.2020.
  5. Muolaan mullistus merkillinen vain laajuudessaan, Uusi Suomi 7.5.1924, nro 105, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  6. Maanvierema Someron Hantalassa , Suomen Kuvalehti, 14.2.1925, nro 7, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  7. a b Suurtuntureiden luonto: Kilpisjarven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja , toimittaneet Antero Jarvinen ja Seppo Lahti. Palmenia, 2004, s. 69 ISBN 952-10-1142-4

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]