Konstantinos Tsatsos
(
kreik.
Κωνσταντ?νο? Τσ?τσο?
,
1. heinakuuta
1899
Ateena
,
Kreikka
?
8. lokakuuta
1987
Ateena, Kreikka) oli kreikkalainen oikeustieteilija ja poliitikko, joka toimi
Kreikan presidenttina
19. heinakuuta
1975
?
15. toukokuuta
1980
.
[1]
Tsatsos syntyi Ateenassa ja siella oli hanen Kreikan-kotinsa koko hanen elamansa ajan. Han opiskeli oikeustiedetta
Ateenan yliopistossa
. Opintojensa yhteydessa han perehtyi myos
klassiseen kreikkaan
ja
latinaan
seka
nykykreikan kirjallisuuteen
. Tsatsos julkaisi runoja ja naytelmia salanimella
Yvos Delfos
(?βο? Δελφ??) eli
Yves Delfos
.
[1]
Tsatsos toimi
ensimmaisen maailmansodan
jalkeen diplomaattina
Pariisissa
ja osallistui
Sevresin rauhansopimuksen
neuvotteluihin. Han suoritti jatko-opintoja
Heidelbergin yliopistossa
ja palasi taman jalkeen Ateenaan. Tsatsos vaitteli vuonna 1929 ja vuonna 1932 hanesta tuli Ateenan yliopiston oikeustieteen professori.
Ioannis Metaxaksen
diktatuurin aikana vuonna 1941 hanet pidatettiin ja erotettiin, ja vuonna 1944 han lahti maanpakoon Lahi-itaan.
[1]
Tsatsos palasi Kreikkaan vuonna 1945, aluksi yliopistolle ja myohemmin
Liberaalipuolueen
tehtaviin. Han toimi sisaministerina vuodesta 1945, ja vuonna 1949 hanesta tehtiin opetusministeri. Han toimi myos varaministerina
Sofoklis Venizeloksen
hallituksessa vuonna 1951. Vuonna 1956 han liittyi vastaperustettuun
Ethniki Rizospastiki Enosis
(ERE) -puolueeseen ja tuli valituksi
Kreikan parlamenttiin
. Han toimi ministerina
Konstantinos Karamanlisin
hallituksissa 1961 ja 1963 seka oikeusministerina
Panagiotis Kanellopouloksen
hallituksessa 1967.
[1]
Vuonna 1974 siviilihallintoon siirtymisen aikaan Tsatsos siirtyi
Uusi demokratia
-puolueeseen. Hanesta tuli ensin kansanedustaja ja kulttuuriministeri. Parlamentti valitsi Tsatsoksen presidentiksi 20. kesakuuta 1975. Han sai tuolloin 210 aanta lasna olleesta 295:sta. Tsatsos toimi presidenttina vuoteen 1980.
[1]
Tsatsoksen puoliso oli Ioanna Tsatsou (o.s. Seferiadou), ja heilla oli kaksi tytarta. Tsatsos julkaisi monia tutkimusartikkeleita seka oikeustieteellisia ja filosofisia teoksia. Vuonna 1961 hanet valittiin
Ateenan akatemiaan
, ja myohemmin hanesta tuli ensin sen varapuheenjohtaja ja sitten puheenjohtaja. Han oli jasen myos monien muiden maiden akatemioissa, muun muassa
Ranskan akatemiassa
, seka
Sorbonnen yliopiston
kunniatohtori.
[1]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
