Kauko Ikonen ( 13. kesakuuta 1898 Nakkila ? 13. syyskuuta 1993 ^[1] ) oli suomalainen jaakarikomentaja. Hanen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Isak Ikonen ja Hilma Cecilia Sillberg. Hanet vihittiin avioliittoon vuonna 1931 Sirkka Mirjam Heikkisen kanssa. ^{[2] [3]}

Opinnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Han kavi viisi luokkaa Rauman yhteislyseota ja yksityisesti kahdeksannen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Italian merisotakoulun han suoritti vuosina 1919?1921 ja Italian merisotakorkeakoulun jatkon vuosina 1923?1925. ^{[2] [3]}

Jaakarikausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Han liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jaakaripataljoona 27 :n taydennysjoukkoon 2. elokuuta 1915, josta hanet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 5. joulukuuta 1916. Han otti osaa taisteluihin ensimmaisessa maailmansodassa Saksan itarintamalla Riianlahdella ja Aa-joella . Rintamakomennuksensa jalkeen 28. maaliskuuta 1917 hanet siirrettiin Altonan tyoosastoon ja laskettiin siviilitoihin 4. elokuuta 1917. ^{[2] [3]}

Suomen sisallissota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Suomen sisallissota

Han palasi Suomeen 23. maaliskuuta 1918 ja liittyi Karkussa Porin rykmenttiin 12. huhtikuuta 1918. Toimi aluksi suojeluskuntajoukkojen kouluttajana Porissa ja maarattiin 20. huhtikuuta 1918 alkaen 1. pataljoonan tiedustelukomppanian ja myohemmin polkupyorakomppanian paallikoksi. Han otti osaa rykmentin etenemiseen Kokemaen, Lauttakylan ja Urjalan kautta Toijalaan. ^{[2] [3]}

Sisallissodan jalkeinen aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Han palveli sisallissodan jalkeen Porin rykmentin I pataljoonan 3. komppanian paallikkona, josta han siirtyi rykmentin mukana Tammisaareen, missa toimi rykmentista muodostetun Tammisaaren vartiopataljoonan 2. ja konekivaarikomppanian paallikkona. Hanet siirrettiin 6. syyskuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Itameren jalkavakirykmentti n:o l:een ja edelleen 20. marraskuuta 1918 Karjalan kaartin rykmenttiin seka 11. maaliskuuta 1919 alkaen Kajaanin sissipataljoonaan. Vuonna 1919 hanen lomansa aikana han osallistui Aunuksen retken varvays- ja valmistelutoihin. Hanet siirrettiin 1. heinakuuta 1919 Pohjanmaan jaakaripataljoonaan. Suomen armeijan laivastoon han liittyi 1. lokakuuta 1919 ja hanet komennettiin 9. marraskuuta 1919 opintomatkalle Italiaan. Opintoretkeltaan palattuaan han toimi 11. elokuuta 1921 alkaen vartioristeilija Karjalan l. upseerina ja 18. lokakuuta 1921 alkaen Laivaston koulutuskunnan 2. komppanian paallikkona. Vartioristeilija Turunmaan 2. ja myohemmin 1. upseeriksi hanet komennettiin 3. heinakuuta 1922. Laivaston koulutuskunnan l. komppanian paallikoksi hanet komennettiin 17. lokakuuta 1922 alkaen ja 13. huhtikuuta 1923 alkaen hanet siirrettiin 1. upseeriksi Miinalaiva M 1:lle . Vuonna 1923 hanet komennettiin uudelleen opintomatkalle Italiaan, josta han palasi vuonna 1925 ja maarattiin 31. heinakuuta 1925 Yleisesikuntaan, missa han sai 9. lokakuuta 1925 osaston johtajuuden Kadettikoulun rannikkopuolustusosastolla. Koululaiva Turunmaan ja sen ohella Tykkivene Karjalan paallikkyydet han sai 4. toukokuuta 1926, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua 18. kesakuuta 1926 hanet siirrettiin Kadettikouluun rannikkopuolustusosaston johtajaksi, josta hanet komennettiin edelleen 27. toukokuuta 1927 Meripuolustuksen esikuntaan lippukapteeniksi. Rannikkolaivaston paallikon viransijaisuuden han sai 3. tammikuuta 1930, josta tehtavasta hanet nimitettiin 7. maaliskuuta 1930 Rannikkolaivaston paallikoksi. Armeijasta han erosi 8. toukokuuta 1936 ja siirtyi Tulitikku Oy:n palvelukseen ja lokakuusta 1938 alkaen han toimi kansainvalisen komitean palveluksessa, joka valvoi puuttumattomuuden noudattamista Espanjan kansalaissodassa vuosina 1938?1939. ^{[2] [3]}

Talvi- ja jatkosota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Talvisotaan han osallistui Rannikkotykistorykmentti 1:n merenkulkuosaston paallikkona ja esikuntapaallikkona. Jatkosotaan han osallistui 7. Rannikkoprikaatin liikennepaallikkona. Hanet kotiutettiin tehtavasta vuonna 1941, ja han siirtyi Tukkukauppojen Oy:n palvelukseen osastonhoitajaksi ja jai elakkeelle vuonna 1963. ^[3] Ikonen ehti olla elakkeella kaikkiaan kolmekymmenta vuotta. Han eli 95-vuotiaaksi ja oli kuollessaan syyskuussa 1993 jaakareista toiseksi viimeinen.

Opetustoimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Han toimi merisotataidon opettajana Sotakorkeakoulussa seka koulun merisotateknillisen osaston johtajana vuosina 1925?1928 ja tuntiopettajana Kadettikoulussa vuosina 1925?1928 seka opettajana Rannikkotykiston ampumakoulussa vuosina 1925?1927. Meripuolustuksen ampumakoulussa han toimi opettajana vuonna 1930. ^{[2] [3]}

Luottamustoimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Han toimi Merivoimien kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuosina 1934?1936. Upseeriliiton johtokuntaan han kuului vuosina 1925?1927. ^{[2] [3]}

Kirjallinen tuotanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Han on kirjoittanut teoksen Merisotataito vuodelta 1928 seka kirjoituksia aikakauslehtiin ja muihin julkaisuihin. Han on kuulunut myos Sotilasaikakauslehden avustajakuntaan. ja Laivastolehden neuvottelukuntaan vuosina 1927?1929. ^{[2] [3]}

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Puolustusministerion Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jaakarien elamakerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jaakarien elamakerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]