Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: Tiivistettava, poistettava lahteettomat omat tutkimukset ja mielipiteet.

Jarjeton innostuneisuus ( engl. Irrational exuberance ), suomennettu joskus myos jarjettomaksi ylenpalttisuudeksi tai jarjettomaksi riemumieleksi , on rahoituksessa ja kayttaytymistaloustieteessa esiintyva spekulatiivisen taloudellisen kuplan syntymiseen liittyva termi. Termi on peraisin Yhdysvaltojen keskuspankin puheenjohtaja Alan Greenspanin joulukuussa 1996 pitamasta puheesta, jossa han kuvasi silla osakemarkkinoilla toimivien sijoittajien toimintaa. Greenspan piti puheensa paivalliskutsuilla ja se televisioitiin suorana ympari maailmaa. Termi jai elamaan, koska heti sen lausumisen jalkeen maailman osakekurssit syoksyivat alamakeen: Nikkei -indeksi laski 3,2 %, DAX 4 % ja FTSE 100 4 %. ^[1] Jarjeton innostuneisuus on kuvaava termi ilmiolle, joka nahtiin esimerkiksi 1990-luvulla niin sanotun IT-kuplan aikana. Ilmio, jossa markkinat ovat nousseet poikkeuksellisen ja kestamattoman korkealle tasolle markkinapsykologian vaikutuksesta, on toistunut historiassa useita kertoja. ^[1]

Jarjeton innostuneisuus luo psykologisen perustan spekulatiivisille kuplille. Spekulatiivinen kupla on tilanne, jossa hintojen nousu kannustaa sijoittajia investoimaan. Hintojen nousun seurauksena vaurastuneista sijoittajista kerrotut tarinat alkavat leviamaan kannustaen taten yha suurempaa ihmisjoukkoa mukaan ^lahde? . Vaikka uudet sijoittajat epailevat investoinnin arvoa, he osallistuvat spekulatiivisen kuplan muodostumiseen osittain kateudesta aikaisemmin sijoittaneiden menestysta kohtaan, osittain uhkapelaamisen jannityksen takia ja osittain siita pelosta, etta myohemmin heidan varansa eivat riittaisi investoinnin tekemiseen (esimerkiksi kodin ostamiseen) hintojen nopean nousun vuoksi ^lahde? . Spekulatiivisissa kuplissa hintataso eroaa todellisista hintaan vaikuttavista tekijoista (ks. fundamenttianalyysi ).

Yalen yliopiston kansantalouden professori Robert Shiller on kasitellyt kirjassaan Irrational Exuberance jarjettoman innostuneisuuden syita. Kirjan ensimmainen painos ennusti IT-kuplan puhkeamisen ^[2] ja toinen painos ^[1] asuntojen hintakuplan puhkeamisen. Alla on esitetty lyhyesti suurin osa Shillerin kirjassaan esille nostamista jarjettoman innostuneisuuden syista.

Jarjettoman innostuneisuuden syita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suistumistekijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Robert Shillerin (2000) mukaan on loydettavissa niin sanottuja suistumistekijoita ( engl. Precipitating factors ), jotka tulevat markkinoiden ulkopuolelta ja aiheuttavat sen suistumisen johonkin kehitykseen. Tallaisia suistumistekijoita ovat esimerkiksi kapitalismin ja materialismin lisaantyminen, liiketoimintaymparistoa parantavat kulttuuriset ja poliittiset muutokset, markkinoita tukeva rahapolitiikka , inflaation pienentyminen, nimellisten tuottojen synnyttama harha, rahastosaastamisen suosio ja Internetin tuomat muutokset kuten informaation helpompi saatavuus ja verkon kautta tapahtuva sijoittaminen. Suistumistekijoiden havaitseminen on vaikeata, silla niiden muutokset eivat tapahdu taysin yhtaaikaisesti markkinamuutoksen kanssa. Yleensa suuri yleiso huomaa jo olemassaolevat suistumistekijat vasta vahitellen, milla on vuorostaan vaikutusta markkinoiden keskipitkan aikavalin kehityssuuntaan.

Suistumistekijoiden suhde spekulatiivisiin kupliin voidaan jollakin tasolla rinnastaa lumivyoryyn ja sen todennakoisyytta selittaviin tekijoihin. Lumivyoryja ennustavat tutkijat mittaavat pitkia aikasarjoja sademaarista ja lampotiloista ennen itse lumivyoryn tapahtumista vaikka he tietavat, etta naiden arvoissa ei tapahdu mitaan akillista muutosta itse lumivyoryn tapahtumahetkella. Luultavasti koskaan ei pystyta taysin aukottomasti selittamaan mitattujen arvojen valossa miksi lumivyory tapahtui juuri tietylla hetkella.

Vahvistumismekanismi: luonnollisesti tapahtuvat Ponzi-prosessit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suistumistekijoiden aiheuttamia markkinareaktioita vahvistaa mekanismi, johon vaikuttavat esimerkiksi investoijien luottamukset ja odotukset tulevista tuotoista. Tama mekanismi on vahan kuin takaisinkytketty silmukka; sijoittajien luottamus paranee kun hinnat nousevat, luottamuksen nouseminen houkuttaa vuorostaan lisaa investoijia, mika kasvattaa kohteen kysyntaa, kysynnan kasvaessa hinnat nousevat lisaa spekulaation seurauksena. Hintojen nousu sen sijaan kasvattaa sijoittajien luottamusta entisestaan ja positiivisen palautteen silmukka on valmis. Tata takaisinkytkettya vahvistusmekanismia Shiller (2000) on tutkinut kyselytutkimuksen avulla, joka lahetettiin yhdysvaltalaisille osakesijoittajille IT-kuplan aikaan vuosina 1996?2004. Tutkimukset osoittivat, etta investoijien luottamus oli korkeimmillaan spekulatiivisen kuplan muodostumisen, eli hintojen nousun aikana, mutta kaantyi nopeaan laskuun hintojen laskun myota. Shiller teki myos kyselytutkimuksen asunnon ostajille vuosina 2003?2004 ja havaitsi, etta niissa kaupungeissa, joissa hinnat olivat nousseet muita enemman ( Boston , Los Angeles , San Francisco ), oli ostajien luottamus korkein, kun taas vuosikymmenia lahes samaa ja tasaista hintakehitysta noudattaneesta Milwaukeen kaupungista asunnon ostaneiden luottamus oli heikoin. Kuvaavaa tassa jarjettomassa innostuneisuudessa on se, etta niissa kaupungeissa, joissa hinnat spekuloinnin myota olivat nousseet eniten, olivat ne myos historian aikana laskeneet eniten kuplan puhkeamisen jalkeen. Eli historiallisiin myyntihintoihin pohjautuen asunnon ostajien luottamuksen vallitsevaan hintatasoon pitaisi olla juuri painvastoin mita havaittiin.

Ponzi-huijauksessa erittain hyvan tuoton omaavalla kuvitteellisella sijoituskohteella huijarit saavat houkuteltua suuren maaran hyvauskoisia uhreja hyvinkin nopeasti. Huijari vaittaa pystyvansa saavuttamaan suuria tuottoja uhrin sijoituksille ja rakentaa prosessin, jossa myohemmin mukaan liittyneiden sijoituksilla alussa liittyneille vaitetyt tuotot kaytannossa maksetaankin. Koska alussa liittyneet ovat saaneet suuria tuottoja ja todistetusti saaneet rahat ulos huijarin prosessista, houkuttaa se paljon uusia hyvauskoisia sijoittamaan Ponzi-huijaukseen. Huijaus pysyy niin kauan pystyssa, kuin huijari pystyy loytamaan uusia hoynaytettavia ja taten yllapitamaan kuvitteellisten tuottojen maksamista. Suomen toistaiseksi suurin Ponzi-huijaus on ollut Wincapita -huijaus. Albaniassa paljastui vuosina 1996?1997 seitseman Ponzi-huijausta, jotka kerasivat kaksi miljardia dollaria, joka vastasi 30 prosenttia Albanian bruttokansantuotteesta ^[3] . Ponzi-huijaukset osoittavat, etta ihmiset voivat helposti menettaa itsenaisen harkintakykynsa tilanteessa, jossa he nakevat muiden nettoavan suuria tuottoja. Taman seurauksena he kokevat kateutta menestyneita sijoituksia tehneita kohtaan ja haluavat riskeja kaihtamatta osallisiksi kyseisista tuotoista. Ponzi-huijauksen kohteeksi joutuneet eivat vastoin yleista kasitysta luultavasti olekaan psyykkisilta ominaisuuksiltaan niin erilaisia, etteiko kaikissa meissa olisi samankaltaista psykologista heikkoutta havaittavissa. Robert Shiller (2000) huomauttaa myos, etta jos joku vaittaa spekulatiivisia kuplia vastaan, todistustaakka on hanella ja hanen tulee aukottomasti osoittaa, etta Ponzi-huijauksen mahdollistavat ihmisten psykologiset ominaisuudet eivat muodosta spekulatiivisia kuplia osake- tai asuntomarkkinoille. ^[1]

Vahvistusmekanismissa on useita erilaisia takaisinkytkentoja. Yksinkertaisin on hinnasta-hintaan -takaisinkytkenta eli hinnan nousu investoijien innostuksen kautta nostaa lisaa hintoja. Toinen takaisinkytkenta on hinnasta-bruttokansantuotteen kautta-hintaan -takaisinkytkenta . Tassa osakkeiden ja asuntojen arvostuksen nousu nostaa kuluttajien varallisuutta ja optimistia lisaten samalla kulutusta, joka taas nostaa bruttokansantuotetta . Korkeampi bruttokansantuote tulkitaan terveempana ja vahvempana taloutena kuplan sijaan, vaikka kupla onkin alkuperainen aiheuttaja. On myos hinnasta-yritysten voittojen kautta-hintaan ?takaisinkytkenta , jossa osakkeiden hinnan nousun muodostama varallisuuden nousu lisaa kulutusta, mika taas parantaa yritysten voittoja, mika lopuksi nostaa osakkeiden hintoja lisaa.

Uutisten rooli [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Robert Shiller (2000) tekee kirjassaan mielenkiintoisen havainnon siita, etta ensimmainen spekulatiivinen talouden hintakupla (ks. Alankomaiden tulppaanimania ) sai alkunsa samanaikaisesti ensimmaisten sanomalehtien ilmestymisen aikoihin 1600-luvulla. Shillerin tutkimukset osoittivat, etta uutismedialla (esim. sanomalehdet, aikakauslehdet, kirjat, televisio, Internet jne.) on olennainen osa kuplien syntymisessa. Merkittavat markkinatapahtumat tapahtuvat yleensa vain, jos on samalla tavalla ajattelevia ihmisia paljon. Uutismedia onkin tarkea valine naiden ajatusten levittamisessa. Koska uutismediat kilpailevat asiakkaiden ajasta ja huomiosta, ne kirjoittavat tyypillisesti vain niista uutisista, jotka jo kiinnostavat lukijoita. Tallaisia huomiota herattavia uutisia ovat usein juuri ne tarinat, joissa kerrotaan kuinka vaurastutaan tai ansaitaan helposti ja nopeasti suuria maaria rahaa.

Tehokkaiden markkinoiden teoriassa oletetaan, etta uusi informaatio heijastuu uutisen julkistamishetkella valittomasti ja taysimaaraisesti hintoihin. Markkinoilla toimivien sijoittajien tulisikin teorian mukaan seurata uutisia jatkuvasti seka arvioida niiden vaikutusta hintoihin. Shiller kuitenkin havaitsi, etta aikaisempien uutisten uudelleenjulkaisutkin vaikuttivat markkinahintoihin. Taman ei pitaisi olla mahdollista, silla tehokkailla markkinoilla vain uudella informaatiolla pitaisi olla vaikutusta arvopapereiden hintatasoon. Esimerkiksi Japanin K?ben maanjaristys vuonna 1995, mika oli taysin markkinoiden ulkopuolinen tapahtuma, aiheutti osakemarkkinoiden reaktion viela viikonkin kuluttua maanjaristyksesta. Toisaalta vuosien 1929 ja 1987 suurien porssiromahduspaivien aikana ei tullut mitaan kovin merkittavia uutisia.

Meidan havaintokykymme on kaytannossa "epaidealistinen" ja "oikukas". Siksi uutiset usein toimivat sellaisen ketjureaktion alkuunpanijana, joka lopulta muuttaa suuren yleison mielipiteen markkinoista. Taman vuoksi uutisten vaikutus markkinoihin on yleensa viivastynyt. Suuren yleison tietoisuuteen tulevat tosiasiat, joista emme ole aikaisemmin juurikaan valittaneet ja joita olemme pitaneet merkityksettomina, kun niista tehdaan suuri uutinen.

Ajattelu uudesta aikakaudesta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Shillerin (2000) mukaan spekulatiivisten hintakuplien aikana leviaa usein tietyntyyppinen ajattelu siita, etta tulevaisuus on valoisampi ja vahemman epavarmempi kuin menneisyys tai nykyisyys. Talous on taman tyyppisessa ajattelussa naennaisesti siirtymassa uudelle aikakaudelle. Taman vuoksi taloudellisia toimijoita usein kiehtoo uusien teknologioiden mahdollisuus saattaa talous jatkuvaan ja nopeampaan kasvuun kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Internetin syntymisen myota syntyi ajattelu sen luomista uusista mahdollisuuksista, mutta Internetin vaikutus talouden kasvuun on ollut kuitenkin vain hetkellinen, kuten aikaisempienkin uusien keksintojen tai teknologioiden (esim. rautatiet , autot , radiot , puhelimet jne.) kohdalla. Tarinat uudesta aikakaudesta eivat synnykaan siten, etta ekonomistit olisivat nahneet tilastoista uuden aikakauden syntyneen ja julistaneet sen taten alkaneeksi. Sen sijaan tarinat uudesta aikakaudesta lahtevat liikkeelle sijoittajien keskuudessa paaasiallisesti tulkintoina suurille hinnannousuille spekulatiivisten hintakuplien aikana. Talousteoriat olettavat, etta rationaalisesti toimivat investoijat seuraisivat pitkan ajan ennustuksia talouskasvusta . Tosiasiassa useimmat inhimilliset taloudelliset toimijat eivat nain tee, koska aihe saattaa olla heille liian vaikeasti hahmoitettava, tylsa ja tekninen. Suurta yleisoa kiinnostavatkin enemman mukaansatempaavat tarinat uusien teknologioiden luomista mahdollisuuksista.

Ajattelu uudesta aikakaudesta on vahvana myos asuntojen hintakuplissa . 1880-luvulla Los Angeles , San Diego ja Santa Barbara kokivat kovan hintojen nousun kun alueen saavutettavuus parani rautateiden ansiosta. Tuohon aikaan kaupunkeja mainostettiin ihanan ilmaston ja mainion tulevaisuuden tyyssijoina. Kupla kuitenkin puhkesi kun odotukset Kalifornian teollisuutta kohtaan eivat toteutuneetkaan. Tarina tarjoaa esimerkin siita, miten ihmiset ovat jo yli sadan vuoden ajan pelanneet vapaiden tonttien loppuvan kesken. Floridassa oli vuonna 1925 asuntojen hintakupla uuden aikakauden tarinan seurauksena, jossa varakkaat halusivat viettaa siella talvensa. Bostonissa oli 1980-luvulla asuntojen hintakupla uuden aikakauden tarinan seurauksena, jossa Bostonista oli muodostumassa korkean teknologian keskus. Vuoden 2000 jalkeen monissa suosituissa lomakohteissa ympari maailmaa on ollut nopeata hintojen nousua, silla siellakin on liikkunut tarinoita uudesta aikakaudesta, jossa naiden alueiden kysynta kasvaa rajahdysmaisesti. Naiden tarinoiden mukaan uuden informaatioteknologian avulla ihmiset muuttavat kauniille paikoille ja tekevat tyonsa sielta kasin, silla ihmisilla on enemman varallisuutta ostaa asunto kyseisista paikoista ja etatyomahdollisuus . Nama tarinat uudesta aikakaudesta kertovat myos toistuvasti siita, miten suurten ikaluokkien elakoityminen nostaa naiden alueiden kysyntaa (tama esimerkki muistuttaa paljon Floridan vuoden 1925 hintakuplaa).

Laumakayttaytyminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ihmisten muodostamiin yhteisoihin liittyvat havainnot paljastavat, etta saannollinen keskinainen kommunikointi edesauttaa ihmisten samankaltaista ajattelua. Samankaltainen ajattelu vuorostaan altistaa niin sanotulle laumakayttaytymiselle tai ryhmaajattelulle . Mikali kaikki sijoittajat ajattelisivat itsenaisesti, virheellinen tulkinta markkina-arvoista keskiarvoistuisi pois ja laumakayttaytymisella ei olisi mitaan vaikutusta hintoihin. Mutta koska ihmiset haluavat ajatella jollakin tasolla samankaltaisesti ja kuulua johonkin viiteryhmaan , olemme erittain alttiita ryhmaajattelulle ja laumakayttaytymiselle , mika mahdollistaa talouden hintakuplien syntymisen.

Laumakayttaytymista on tutkittu psykologisissa kokeissa, jossa koehenkilo on laitettu ryhmaan, jossa ryhman muiden jasenien kayttaytymista kontrolloidaan (eli he ovat kokeentekijan liittolaisia) ja koehenkilon tietamatta sita. Eli koehenkilo luulee muiden olevan samassa asemassa, vaikka todellisuudessa nain ei ole. Ryhmalta kysyttiin kysymyksia koskien eri viivojen pituuksia ja kysymyksiin oli erittain ilmeinen vastaus. Kun muut ryhman jasenet maarattiin vastaamaan kysymykseen vaarin ja koehenkilo tiesi suurimman osan muiden vastauksista ennen omaa vastaustaan, myos koehenkilo vastasi kysymykseen vaarin joka kolmannessa tapauksessa. On paatelty, etta ihmisen virheellinen tulkinta tallaisessa tilanteessa johtuu siita, etta ihminen ajattelee, ettei suuri maara muita ihmisia voi olla vaarassa. Tallaisella jarjettomalla kayttaytymisella on jarjellinen perustelu: jokapaivaisesta elamasta ihminen on oppinut, etta kun suuri maara ihmisia on yksimielisia jostakin asiasta, he yleensa ovat oikeassa. Koehenkilo myos kokee tilanteen ahdistavaksi ja kiusalliseksi, mika johtuu osittain sosiaalisesta paineesta ja toisaalta siita, etta koehenkilo kokee, etteivat hanen omat aistinsa valttamatta olekaan taysin luotettavia. ^{[4] [5]}

Toisessa laumakayttaytymiseen liittyvassa psykologisessa kokeessa tutkittiin sita missa maarin ihmiset luottavat asiantuntijoiden lausuntoihin. Siina koehenkilo maarattiin antamaan sahkoiskuja toiselle lahella istuvalle henkilolle, joka oli tutkijan liittolainen, mutta koehenkilo ei sita tiennyt. Oikeasti sahkoiskuja ei annettu, mutta liittolainen naytteli saavansa niita teeskentelemalla kipua ja karsimysta. Liittolainen vaitti, etta han koki suurta hataa ja pyysi kokeen lopettamista. Kokeessa mukana ollut asiantuntija vaitti, etteivat sahkoiskut aiheuttaisi pysyvia ihovaurioita ja vaati kokeen jatkamista. Moni koehenkilo jatkoi sahkoiskujen antamista, vaikka selkeasti havaitsi niiden aiheuttavan fyysista karsimysta toiselle ihmiselle. ^[6] Tutkimuksen kontribuution on laajasti tulkittu olevan osoitus siita, kuinka suunnattoman suuri vaikutus asiantuntijoiden lausunnoilla on ihmisten ajatuksiin. Lisaksi sen ajatellaan kertovan siita, etta ihmiset ovat oppineet luottamaan asiantuntijoihin. Mikali asiantuntija sanoo jonkin asian olevan kunnossa, se luultavasti myos on kunnossa, vaikkei se silta nayttaisikaan.

Edella mainitut kokeet osoittavat, etta ihmiset ovat valmiita uskomaan seka enemmistoa etta asiantuntijoita, vaikka heidan mielipiteensa olisivatkin selvasti ristiriidassa yksilon omien uskomusten kanssa. Tallainen toiminta on itse asiassa yleensa jarkevaa ja alykasta. Naiden kokeiden valossa ei ole lainkaan yllattavaa, etta ihmiset uskovat helposti enemmistoa ja asiantuntijoita sellaisissakin asioissa kuin osakkeiden ja asuntojen arvostus. Naissa asioissa ihminen varmasti luottaa omaan arvioonsa vahemman kuin arviossa viivojen pituudesta tai nakemastaan karsimyksesta ja sen haitallisuudesta.

Kun "taysin rationaaliset" sijoittajat ottavat huomioon muiden paatokset, jopa he voivat osallistua laumakayttaytymiseen, vaikka he tiedostavat kaikkien muidenkin kayttaytyvan lauman tavalla ( engl. Informational cascade ). Kayttaytyminen, joka yksilon kannalta ajateltuna on jarkevaa, aiheuttaa sellaisen ryhman laumakayttaytymisen, joka kokonaisuutena on jarjetonta. Seuraava esimerkki valaisee tallaista kaytosta. Ajatellaan kahta auki olevaa vierekkaista ravintolaa, jotka aluksi molemmat ovat tyhjia. Ensimmainen asiakas tekee arvion ravintoloiden tasokkuudesta etuikkunan lapi, mutta hanen arvionsa pelkastaan etuikkunan lapi katsottuna ei voi olla kovin tarkka. Han joutuu valitsemaan jommankumman tyhjista ravintoloista. Seuraava mahdollinen asiakas voi kayttaa ravintolan valintaan oman informaation lisaksi tietoa ensimmaisen asiakkaan valinnasta. Jos toinen asiakas valitsee saman ravintolan kuin ensimmainen, kolmas mahdollinen asiakas nakee jo kaksi asiakasta syomassa samassa ravintolassa. Lopputulos voi olla, etta kaikki asiakkaat paatyvat syomaan samaan ravintolaan. Ja tama ravintola voi hyvin olla huonompi ravintola johtuen ensimmaisen asiakkaan virheellisesta arviosta.

Ravintolaesimerkki tarjoaa perusteet teorialle siita, kuinka rationaalisetkin investoijat voivat joutua hakoteille esimerkiksi osakemarkkinoilla. ^{[7] [8]} Teorian mukaan yleinen kasitys siita, etta markkinoiden hintataso muodostuu kaikkien investoijien tavallaan "aanestaessa" oikeasta hintatasosta, on taysin virheellinen. Juuri kukaan ei oikeasti aanesta. Sen sijaan ihmiset paattavat olla kayttamatta aikaa ja vaivaa hintatason arviointiin, mista johtuen heidan toiminnan vaikutus markkinoihin ei ole riippumaton. Jos kaikki muut investoijat seuraisivat tarkkaan uutisia, arvioisi uutisten vaikutusta osakkeiden arvoon ja toimisi rationaalisesti markkinoilla, olisi yksilon jarkevaa olla kayttamatta aikaa ja vaivaa uutisten seuraamiseen ja oikean arvostuksen laskemiseen. Markkinat olisivat tallaisessa kuvitteellisessa tilanteessa tehokkaat eli aina oikein hinnoitellut ja yksilo voisi toimia markkinoilla vapaamatkustajana nauttien muiden tyon tuloksista ja ostaa ja myyda pelkaamatta spekulatiivisia markkinoita. Mutta todellisuudessa muutkin haluavat olla vapaamatkustajia eli yksilon jarkevasta kaytoksesta seuraa ryhman jarjeton laumakayttaytyminen ja vaara hintataso. Monelle investoijalle voi olla yllatys kuinka vahan tehokkaiden markkinoiden vaatimaa toimintaa kaytannossa tapahtuu ja se mita tapahtuu, sen tuloksia ei yleensa kerrota julkisuuteen, tai kerrotut tulokset kiinnostavat ihmisia vahemman kuin tarinat uusista aikakausista .

Psykologiset ankkurit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Olemme nahneet, etteivat markkinat ole kiinnittyneet hyvin niihin perustekijoihin, joiden rationaalisesti ajatellen tulisi maarata hintataso. Ihmiset eivat edes tieda, mika oikea hintataso markkinoilla on. Ja vain harvat kayttavat aikaa sen miettimiseen, etta mika oikea hintataso voisi olla ja ovatko markkinat yli- vai alihinnoiteltuja tanaan. Mika sitten sitoo markkinahinnan johonkin tiettyyn tasoon eri paivina? Mika estaa takaisinkytketyn silmukan vahvistamasta hinnan nousut aina uusilla hinnan nousuilla? Miksi hintatason muutos pysyy ensin pitkaan samassa kehityksessa ja sitten muuttuen paljon ja akillisesti? Hintatason maaraytymiseen vaikuttavat paljon psykologiset ankkurit , joita ovat esim. kvantitatiiviset ankkurit ja moraaliset ankkurit.

Kyselyiden tekijat ovat oppineet, etta ihmisten vastauksiin voi voimakkaasti vaikuttaa kyselylomakkeen vaihtoehtojen esityksella. Esimerkiksi jos henkilolta kysytaan mihin tuloluokkaan hanen tulonsa kuuluvat, vaikuttaa vastauksiin se mihin tuloluokkien rajat on asetettu. Tuloluokkien rajat toimivat ankkureina, joihin vastaajien vastaukset sopeutuvat. Psykologit ovat osoittaneet, etta epaselvissa tilanteissa ihmisten paatoksiin vaikuttaa mika tahansa kaytettavissa oleva ankkuri. Eraassa psykologien tekemassa kokeessa numeerinen ankkuri luotiin onnenpyoralla, jossa oli numerot yhdesta sataan, ja koehenkiloilta kysyttiin vaikeita kysymyksia, joiden vastaus oli yhden ja sadan valilla (esim. kuinka monta prosenttia Afrikan valtioista kuuluu Yhdistyneisiin kansakuntiin). Kokeessa huomattiin, etta vastauksiin vaikutti onnenpyoralla arvottu satunnainen luku. Esimerkiksi koehenkiloiden antama mediaanivastaus Afrikan maiden prosenttiosuudelle oli 25, jos onnenpyora pysahtyi numeroon 10, ja 45, jos onnenpyora pysahtyi numeroon 65. Koe on erityisen mielenkiintoinen siksi, etta koehenkilo tiesi onnenpyoran tuottaman numeron olevan taysin satunnainen eika silla olisi pitanyt olla mitaan vaikutusta vastauksiin. ^[9] Kvantitatiivisissa ankkureissa numerot vaikuttavat ihmisten arvioon jonkun kohteen oikeasta hintatasosta. Tehtaessa arviota osakkeen arvostuksesta todennakoisia ankkureita ovat vahan aikaa sitten opitut hinnat, mista johtuen osakkeiden hinta on lahella edellisen markkinapaivan hintaa. Muita ankkureita voi olla vanhat hinnat tai hintojen lahin kokonaisluku, joka on helpompi muistaa, ja aikaisemmat hinnanmuutokset. Lisaksi ankkureina toimii muiden osakkeiden hinnanmuutokset ja P/E-luvut .

Moraalisissa ankkureissa ihmiset punnitsevat omaisuuden (osakkeet tai asunnot) realisoinnin tai investoinnin rahamaaraa suhteessa rahan muihin kayttomahdollisuuksiin kuten esim. rahan kayttamista kulutukseen. Moraalinen ankkuri toimii vastavoimana takaisinkytketyn silmukan aarettomalle hinnannousulle; mita korkeammalle hinnat nousevat, sita suurempi houkutus omistajalla on omaisuuden realisoimiseen ja rahojen kayttamisen kulutukseen (tai vastaavasti sita harvempi haluaa poistaa kulutuksesta suurempaa investoinnin vaativaa rahamaara). Esimerkiksi jos markkinapsykologia ajaisi asuntojen hinnat niin korkealle, etta kaikista asunnon omistajista tulisi miljardooreja, mutta samalla inflaatio ja ansiotaso pysyisi ennallaan, olisi jokaisella asuntomiljardoorilla houkutus realisoida asuntonsa ja elaa kuin miljardoori. Kuitenkaan asuntoa omistamattomilla ei ole halua, varallisuutta tai luottotakuita niin kalliiden asuntojen ostamiseen, mista johtuen jarjettoman kalliit asuntojen hinnat palautuisivat kestavalle tasolle.

Psykologit ovat tutkineet ihmisten epajohdonmukaisen ajattelun ( engl. Nonconsequentialist reasoning ) ilmiota, jossa ihmiset ovat kyvyttomia miettimaan valmiiksi tulevaisuudessa tehtavia paatosketjuja, jos joku oletettava tapahtuma toteutuu. Epajohdonmukaisen ajattelun seurauksena ihmiset eivat pysty tekemaan paatoksia ennen kuin tapahtuma todella toteutuu. Menestyakseen loogisissa peleissa, esimerkiksi shakissa , pelaajan olisi hyva miettia etukateen mita siirtoja han tulisi tekemaan vastauksena vastustajan paatoksiin. Hyvan pelaajan taytyy miettia etukateen kaikki olennaiset haaraumat paattelypuussa. Ihminen on taman tyyppisessa ajattelussa merkittavasti tietokonetta hitaampi, ja johdonmukaiseen ajatteluun pyrkiminen vaatii meilta opettelua seka toistuvaa ponnistelua. Jokapaivaisessa elamassa kaytamme jollakin tasolla samanlaista loogista paattelya, mutta inhimillisten taloudellisten toimijoiden paatoksentekoa sumentavat tunteet seka hyvin maariteltyjen paamaarien puuttuminen. Nain ollen, ihmisten kayttaytyminen nayttaakin usein silta kuin he eivat olisi ajatelleet asioita etukateen. ^[10] Tasta ilmiosta johtuen uutisten aiheuttamien markkinareaktioiden takana on toisinaan enemmankin se kuinka uutiset vaikuttavat tunteisiimme kuin se miten reagoisimme uutisiin rationaalisesti. Reagointi uutisten aiheuttamiin tunteisiin on mahdollista vasta sitten kun uutiset on julkaistu. Osittain tasta syysta psykologisen ankkurin murtumisen seuraukset voivat olla niin arvaamattomia; ihmiset loytavat uusia asioita itsestaan (kuten tunteita ja taipumuksia) vasta sitten kun ankkurin rikkonut hintojen muutos on tapahtunut. Eli ihmisten reagointi uutisiin on niin yllattavaa, etteivat he itsekaan osanneet odottaa itseltaan sellaista reagointia, mista seuraa markkinoiden yllattavia ja dramaattisia muutoksia.

Liiallinen itsevarmuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Psykologisten ankkureiden merkittavyytta mietittaessa on tarkeata pitaa mielessa, etta ihmiset ovat sijoittajina usein liian itsevarmoja ja luulevat tietavansa enemman kuin oikeasti tietavat. Esimerkiksi yli 50 % autoilijoista pitaa itseaan keskimaaraista parempana kuljettajana, mika on pelkastaan matemaattisestikin tarkasteltuna mahdoton ajatus. Liiallinen itsevarmuus on keskeinen tekija edesauttamassa spekulatiivisilla markkinoilla havaittuja korkeita kauppamaaria. Ilman liiallista itsevarmuutta voisi olettaa, etta markkinoilla kaytaisiin hyvin vahan kauppaa. Nimittain jos inhimilliset taloudelliset toimijat olisivat "taysin rationaalisia", niin silloin itsensa keskiarvoa huonommaksi sijoittajaksi tiedostavat tuskin haluaisivat tehda spekulatiivisilla markkinoilla kauppaa keskiarvoa parempien sijoittajien kanssa, koska he tietaisivat haviavansa paremmilleen ja menettavansa rahaa. Talloin keskiarvoa paremmilla sijoittajilla ei olisi ketaan kenen kanssa kayda pelkastaan spekulatiivista kauppaa.

Liialliseen itsevarmuuteen liittyy usein myos maaginen ajattelu . Inhimilliset taloudelliset toimijat saattavat ajatella tiettyjen toimintojen tai "rituaalien" tekevan heidat onnekkaammiksi. Tama on mahdollista siita huolimatta, vaikka sijoittajat loogisesti ajatellen tietaisivatkin, ettei kyseessa olevilla toiminnoilla olisikaan vaikutusta onneen. Ihmiset saattavat tehda suuriakin paatoksia perustuen taikauskoiseen ajatteluun, jonka he itsekin myontavat olevan epaloogista. Esimerkiksi ihmisten pyytama hinta omistamastaan lottokupongista on yli nelinkertainen verrattuna siihen, mita siita on maksettu, koska he maagisella tavalla uskovat vaikuttavansa voittamisen todennakoisyyteen pelkastaan valitsemalla numerot itse. Maagisesta ajattelusta johtuen ihmiset voivat sortua ajattelemaan esimerkiksi seuraavasti: "Jos ostan osakkeen, sen hinta lahtee nousuun oston jalkeen", "Jos ostan asunnon, muutkin luultavasti haluavat ostaa asunnon, koska he ovat samanlaisia kuin mina", "Nyt olen voittanut pokerissa monta kertaa perakkain, joten onnen taytyy olla minun puolellani ja voin nostaa panoksia".

Liiallinen itsevarmuus voi johtaa siihen, etta taloudelliset toimijat luulevat tietavansa tarkan hetken markkinakaanteelle, vaikka he yleisesti ottaen uskoisivatkin, etta osakekurssien ennustaminen on mahdotonta. Shiller (2000) teki tahan liittyvan kyselytutkimuksen heti 19.10.1987 tapahtuneen mustan maanantain jalkeen, jolloin Dow Jones -indeksi romahti yhdessa paivassa 22,6 % (mika on edelleen indeksin historian suurin romahdus). Kysymys oli "Ajattelitko jonain ajanhetkena maanantaina 19.10.1987, etta sinulla on aika hyva kasitys milloin korjausliike tulee tapahtumaan?" (suomennos alkuperaisesta kysymyksesta "Did you think at any point on October 19, 1987, that you had a pretty good idea when a rebound was to occur?") ja se lahetettiin seka yksityisille etta institutionaalisille sijoittajille. Kyseisena paivana osakkeita ostaneista yksityissijoittajista 47,1 % vastasi kylla ja institutionalisista sijoittajista 47,9 % vastasi kylla. Eli melkein puolet sina paivana kauppaa tehneista sijoittajista ajattelivat tietavansa kuinka markkinat kehittyvat sina paivana. Tama on merkittava huomio, silla sijoittajien ajattelu on ristiriidassa yleisesti tiedettyjen huomioiden kanssa markkinoiden ennustettavuudesta ja oikean ajoituksen vaikeudesta. Shiller myos kysyi "Jos kylla, mika sai sinut ajattelemaan, etta tiedat milloin korjausliike tulee tapahtumaan?" (suomennos alkuperaisesta kysymyksesta "If yes, what made you think you knew when a rebound would occur?"). Vastauksissa viitattiin "intuitioon", "vaistoon", "historialliseen todisteaineistoon ja terveeseen jarkeen" tai "markkinapsykologiaan", mutta viittaukset todellisiin tosiasioihin tai teorioihin olivat harvinaisia - jopa institutionaalisten sijoittajien keskuudessa. Spekulatiivisten kuplien syntymisessa on oleellista ymmartaa, etta taloudellisten toimijoiden liiallinen itsevarmuus ja intuitiiviset nakemykset nayttelevat hyvin tarkeata osaa. ^[1]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kayttaytymistaloustiede
• Asuntojen hinnat Suomessa
• Talouden hintakupla

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]