Ismail pa??a
Egyptin kediivi
Valtakausi	19. tammikuuta 1863 ? 26. kesakuuta 1879
Edeltaja	Said pa??a
Seuraaja	Tewfik pa??a
Syntynyt	31. joulukuuta 1830 Kairo , Egyptin eyalet , Osmanien valtakunta
Kuollut	2. maaliskuuta 1895  (64 vuotta) Istanbul , Osmanien valtakunta
Puoliso	Shehret Feza Hanim Jananiyar Hanim Jeshm Afet Hanim Shafaq Nur Hanim Nur Felek Qadin Misl Melek Qadin Jihan Shah Qadin Bezmi Alem Qadin Hur Jenan Qadin Jamal Nur Qadin Ferial Qadin Misl Jihan Qadin Neshedil Qadin Felek Naz Qadin Gulhista Hanim
Lapset	Tewfik pa??a Hussein Kamel Fuad I Ali Jamal Jamilah Fazail Hanim Fatima Hanim Amina Hanim Nimetullah Hanim Amina Aziza Hanim Zainab Hanim Tawhida Hanim
Suku	Muhammad Alin dynastia
Isa	Ibrahim pa??a
Aiti	Hoshiyar Qadin
Uskonto	sunnalaisuus

Ismail pa??a ( 31. joulukuuta 1830 Kairo ? 2. maaliskuuta 1895 Istanbul , Osmanien valtakunta ) ^[1] oli Egyptia vuosina 1863?1879 hallinnut kediivi . Hanen valtakaudellaan Egypti velkaantui ja joutui sen seurauksena Euroopan suurvaltojen, erityisesti Britannian vaikutusvallan alaiseksi.

Nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ismail oli Ibrahim pa??an poika ja sukudynastian perustaneen Muhammad Alin pojanpoika. Ismailin seta oli kediivi Said pa??a . Ismail sai lansimaisen koulutuksen Pariisissa ennen kuin palasi synnyinmaahansa vuonna 1849. Hanen setansa lahetti hanet diplomaattisena edustajanaan komennuksille Ranskaan ja Italiaan , minka jalkeen hanet kutsuttiin hallituksen jaseneksi. Johtaessaan vuonna 1861 hallitusta Saidin poissaolon aikana Ismail kukisti kapinan Sudanissa . ^[2]

Egyptin kediivina [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Setansa Saidin kuoltua 18. tammikuuta 1863 Ismailista tuli Egyptin kaskynhaltija ja varakuningas . ^[2] Ismail tahtasi riippumattomuuteen Osmanivaltakunnasta ja onnistui saamaan Turkin sulttaanilta useita myonnytyksia. Vuonna 1866 Turkki antoi Egyptille fermanilla uuden perimysjarjestyksen , jonka mukaan varakuninkuus periytyisi isalta pojalle eika osmanikaytannon mukaisesti suvun vanhimmalle miehelle. Tama varmisti Ismailin sukulinjan sailymisen vallassa. Vuonna 1867 Turkin sulttaani tunnusti Ismailin perinnollisen kediivin arvon, jota hanen edeltajansa Muhammad Alista alkaen olivat epavirallisesti kayttaneet. Tama antoi Egyptin varakuninkaalle erityisaseman muihin Osmanivaltakunnan kaskynhaltijoihin nahden. Vuonna 1873 annettiin viela uusi saados Egyptin asemasta ja varakuninkaan valtaoikeuksista. ^{[3] [2]}

Yksi Ismailin merkittavimpia valtiollisia paatoksia oli kansallisen edustajakokouksen perustaminen marraskuussa 1866. Kyseinen elin oli tosin vain neuvoa-antava, mutta ajan myota sen jasenet, jotka olivat paaosin paikallisia kylapaallikoita, saivat suuren vaikutusvallan maan johdossa. ^[1] Hallinnollisiin uudistuksin kuului kapitulaatiojarjestelman lakkauttaminen ja Egyptissa asuvien ulkomaalaisten saattaminen maan oikeuslaitoksen alaisuuteen vuonna 1875 perustetuilla sekatuomioistuimilla . ^[3]

Ismail pyrki innokkaasti nykyaikastamaan Egyptia, mutta hanen finanssipolitiikkansa oli varomatonta ja altisti Egyptin velkaantumiselle seka taloudelliselle hyvaksikaytolle. Myos Turkin sulttaanin antamien valtaoikeusmyonnytysten hintana oli Egyptin sulttaanille suorittamien vuosittaisten maksujen kasvaminen. Ismail johti myos neuvotteluja Suezin kanavan rakentamisen loppuun saattamisesta ja paatti muuttaa alkuperaista kanavasopimusta: Egypti ei luovuttaisikaan kanavayhtiolle sivukanavan rakentamiseen tarkoitettua maayhteytta Suezilta Niilille eika tarjoaisi rajattomasti halpatyovoimaa rakennustoihin. Sopimuksen muuttamisen vuoksi kansainvalinen valitysoikeus maarasi Egyptin maksamaan suuria korvauksia. ^[3] Kanavan avajaisjuhlista marraskuussa 1869 Ismail teki mahtavan naytoksen ja oman loistonsa osoituksen, mutta ne ajoivat hanet lahes vararikkoon. ^[4]

Muita Ismailin rakennusprojekteja olivat muun muassa Abadainin palatsi ja Ras El Tinin palatsi . ^[5]

Ismail halusi tiukentaa Egyptin otetta Sudanista ja palkkasi sita varten puolueettomina pitamiaan eurooppalaisia ja amerikkalaisia sotilaita (kuten brittilaiset Samuel White Baker ja Charles Gordon ) vastaamaan Sudanin siviili- ja sotilashallinnosta. Tama suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut kunnolla. ^{[1] [3]} Ismailin kaudella Egyptin valtapiiri laajeni muutenkin etelaan. Jo vuonna 1865 sulttaani oli antanut Egyptille Sawakinin ja Mitsiwan satamat Punaisellamerella , mista kasin myos Somalian rannikko paatyi Egyptin valtaan. Darfurin sulttaanikunta valloitettiin vuonna 1874, ja seuraavana vuonna vallattiin Harerin kaupunki. Sen sijaan vuosina 1875 ja 1876 tehdyt hyokkaykset Etiopiaan torjuttiin. ^[3] Vuoteen 1879 jatkuneessa sodassa Etiopia ei kuitenkaan saanut vallattua takaisin menettamaansa yhteytta merelle. ^[4]

Taloudelliset vaikeudet ja syrjayttaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ismailin hallinnon menot kasvoivat hyvin suuriksi, ja vuosina 1863?1876 valtionvelka kasvoi seitsemasta miljoonasta punnasta sataan miljoonaan puntaan. Velkojat olivat paaasiassa eurooppalaisia. ^[1] Velkojen lyhentamiseksi Ismail myi vuonna 1875 omistamansa Suezin kanavayhtion 176 000 osaketta briteille. Ne edustivat 44 prosenttia koko osakekannasta ja tekivat Britanniasta yhtion suurimman yksittaisen osakkaan. ^[4] Tamakaan kauppa ei pelastanut Ismailia, ja seuraavana vuonna hanen oli velkojien vaatimuksesta asetettava Egyptin valtionvelan hoitoa valvova komissio ( Caisse de la Dette Publique ), jonka jasenet edustivat Britanniaa, Ranskaa , Itavalta-Unkaria ja Italiaa . Lisaksi Egyptin tulot ja menot asetettiin Britannian ja Ranskan valvontaan. ^{[3] [4]}

Vuonna 1878 Ismail joutui nimittamaan Nubar pa??an johtaman hallituksen, johon tuli raha-asiainministeriksi brittilainen ja yleisten toiden ministeriksi ranskalainen virkamies. Tama nostatti vihaa Egyptin kansallismielisissa piireissa. Ismailkaan ei halunnut luopua valta-asemastaan. Vuonna 1879 han kaatoi armeijan ja edustajakokouksen avulla Nubar pa??an hallituksen ja horjutti ulkovaltojen vaikutusvaltaa Egyptissa. Ismail menetti kuitenkin samalla kansainvalisen uskottavuutensa, joten Britannian ja Ranskan vaatimuksesta Turkin sulttaani Abdul Hamid II erotti hanet kesakuussa 1879 ja nimitti uudeksi kediiviksi hanen poikansa Muhammad Tewfikin . ^{[3] [4]}

Jouduttuaan eroamaan 26. kesakuuta 1879 Ismail asui vuosia Euroopassa, paaasiassa Italiassa. Vuodesta 1888 han asui Turkin sulttaanin valvonnassa Emirganin linnassa lahella Istanbulia. Han kuoli siella vuonna 1895. ^[2]

Kunnianosoitukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1863) ^[6]
• Meksikon kotkan keisarillinen ritarikunta (Meksikon keisarikunta, 1865) ^[7]
• Miekkaritarikunta (Ruotsi) ^[8]
• Bathin ritarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta, 1866) ^[9]
• Pyhimman ilmoituksen ylin ritarikunta (Italian kuningaskunta, 1867) ^[10]
• Intian tahden ritarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta, 1868) ^[11]
• Mustan kotkan ritarikunta (Preussi) ^[12]
• Punaisen kotkan ritarikunta (Preussi) ^[12]
• Leopoldin ritarikunta (Itavalta-Unkari, 1864) ^[13]
• Pyhan Tapanin ritarikunta (Itavalta-Unkari) ^[14]
• Pietari Fredrik Ludvigin ritarikunta (Oldenburg, 1875) ^[15]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ismail pa??a Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Alankomaat Puola Vatikaani Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef ?slam Ansiklopedisi