Davið Oddsson
(s.
17. tammikuuta
1948
Reykjavik
) on
islantilainen
itsenaisyyspuolueen
(
isl.
Sjalfstæðisflokkurinn
) poliitikko ja maan pitkaaikaisin paaministeri vuosina 1991?2004 ja ulkoministeri syyskuusta 2004 syyskuuhun 2005. Vuodesta 2005 han on toiminut
Islannin keskuspankin
johtokunnassa.
Davið opiskeli lakia
Islannin yliopistossa
. Han oli myos kiinnostunut teatterista ja toimi pienen teatterin varajohtajana vahan aikaa ja tuotti kaksi vuotta suosittua radiokomediaa. Han oli
Morgunblaðiðin
poliittisena toimittajana ja konservatiivisen kustantamon johdossa. Valmistuttuaan han tyoskenteli sairausvakuutusyhtion johdossa. Hanet valittiin itsenaisyyspuolueesta kunnanvaltuustoon 1974. Vuodet 1982?1991 han toimi Reykjavikin kaupunginjohtajana. Kun itsenaisyyspuolue sai 1978 enemmiston kunnanvaltuustossa, Davið leikkasi valtuustopaikkojen maaraa ja myi kaupungin kalastusliiketoimet yksityiselle yritykselle.
Poliittisesti Davið Oddsson seurasi mielenkiinnolla
Margaret Thatcherin
ja
Ronald Reaganin
toimia Britanniassa ja Yhdysvalloissa ja siteeraa
Milton Friedmania
.
Davið valittiin 1989 itsenaisyyspuolueen varajohtajaksi. Kun
Þorsteinn Palsson
joutui eroamaan paaministerin tehtavista 1988 yhteistyon epaonnistuessa kahden koalition puolueen kanssa, syntyi paineita puoluejohton vaihtamiseksi ja Davið nousi puolueen johtoon 1991. Itsenaisyyspuolue saavutti 1991 takaisin kannatustaan, jota se oli menettanyt 1987 jaon jalkeen. Itsenaisyyspuolue muodosti hallituksen
sosiaalidemokraattien
(
isl.
Alþyðuflokkurinn
) kanssa, joiden johtajasta
Jon Baldvin Hannibalssonista
tuli ulkoministeri. Islanti tunnusti ensimmaisen Baltian maiden itsenaisyyden. Vuonna 1994 maa liittyi
Euroopan talousalueeseen
. Vuonna 1990 oli solmittu maltillinen tulopoliittinen ratkaisu, joka leikkasi inflaatiota (viela 1983 100% vuodessa) ja maan budjettivaje saatiin kaannettya ylijaamaksi vuoteen 1996 mennessa.
Vuonna 1994 sosiaalidemokraattinen puolue hajosi, ja karsi suuren vaalitappion 1995 vaaleissa. Hallituksen enemmistoksi jai yksi parlamenttipaikka. Daviðin itsenaisyyspuolue muodosti hallituksen keskustalaisen edistyspuolueen kanssa, jonka kannattajia olivat maanviljelijat ja rannikon asukkaat. Davið Oddsson pysyi paaministerina ja ulkoministeriksi tuli edistyspuolueen
Halldor Asgrimsson
. Yksityistamisia jatkettiin. Valtio myi kalanjalostusteollisuutta, yksityisti kaksi pankkia ja vuonna 2005 Islannin puhelinlaitoksen. Vuodesta 1995 talouskasvun kiihtyessa tehtiin veroleikkauksia. Aikaisempi 50 % yritysten liikevoittovero leikattiin 30 % ja myohemmin 18 %.
Davið Oddssonin aikana Islanti oli Yhdysvaltain ulkopolitiikan tukija ja
Naton
voimakas kannattaja. Ita-Euroopan vapautumisen jalkeen maassa oli noussut kysymys, tarvittiinko Yhdysvaltain vuonna 1951 kutsuttuja joukkoja maassa. Davið ei kuitenkaan ollut
Euroopan unioniin
liittymisen kannalla, kuten sosiaalidemokraatit. Han esitti epailyksia "eurobyrokratiasta" ja huomautti maan joutuvan maksamaan enemman kuin se saisi unionilta. Islanti olisi myos joutunut luovuttamaan kalastusoikeutensa
Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan
alaisiksi.
Vuoden 1999 vaaleissa itsenaisyyspuolue sailytti vahvan kannatuksen, vaikka entinen ministeri
Sverrir Hermannsson
perusti siita eronneen puolueen. Hallituskoalitio edistyspuolueen kanssa jatkui.
Kesalla 2002 Islannin poliisi teki ratsian
Johannes Jonssonin
ja poikansa
Jon Asgeir Johannesson
omistaman sijoitusyhtio
Baugur Groupin
tiloihin monopolihinnoittelusyytosten vuoksi. Yhtio hallitsee suurinta osaa Islannin vahittaiskaupasta. Omistajat eivat ottaneet tapahtunut hyvalla, vaan syyttivat siita paaministeria. He ostivat sanomalehden Frettablaðið, joka jaettiin ilmaiseksi maan joka talouteen. Lehti kampanjoi ankarasti ennen vuoden 2003 vaaleja Davið Oddssonia vastaan.
Vuoden 2003 vaalien jalkeen entinen ulkoministeri, edistyspuolueen
Halldor Asgrimsson
sopi Daviðin jaamisesta paaministeriksi 15. syyskuuta 2004 asti, jolloin
edistyspuolue
ottaisi paaministerin paikan ja itsenaisyyspuolue saisi ylimaaraisen paikan hallituksesta. Viela 2004 Davið Oddsson yritti lapi lakiesitysta joka kieltaisi suuryrityksia omistamasta yli 15 % lehdesta tai tv-kanavasta. Hanen mukaansa tama estaisi omistuksen keskittymisen yksiin kasiin ja takaisi tasapuolisuuden. Baugur oli talla valin ostanut toisenkin lehden, televisioaseman ja radioasemia. Kriitikkojen mukaan laki oli suunnattu suoraan Bauguria vastaan, jota han piti ilmiselvasti vihollisenaan. Parlamentti hyvaksyi lain pehmennetyn version, mutta presidentti
Olafur Ragnar Grimsson
kieltaytyi ensimmaisen kerran Islannin historiassa hyvaksymasta lakia. Davið peruutti kuitenkin lain, eika jarjestanyt sen hyvaksymisesta kansanaanestysta, kuten perustuslain mukaan voitiin tehda presidentin hylatessa lain.
Davið Oddsson toimi ulkoministerina vain yhden vuoden, ja ilmoitti syksylla 2005 jaavansa politiikasta. Osasyyna tahan oli hanen sairastamansa syopa.
Geir H. Haarde
seurasi hanta seka ulkoministerina, etta puolueen johdossa.
Daviðia pidettiin myohemmin vastuullisen Islannin talousromahduksesta syksylla 2008 ja hanen eroaan vaadittiin mielenosoituksissa. Tammikuussa 2009 eroamaan joutuneet Haarden jalkeen paaministeriksi noussut
Johanna Sigurðardottir
pyysi Davið Oddssonia eroamaan asemastaan keskuspankin johdossa.
[1]
- Nokkrir goðir dagar an Guðnyjar
(novellikokoelma; 1997)
- Stolið fra hofundi stafrofsins
(novellikokoelma; 2002)
Commons
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
|