Daniel Ortega Saavedra
(s.
11. marraskuuta
1945
La Libertad
,
Chontales
) on
Nicaraguan
presidentti ja entinen sissijohtaja. Han johti maata 1979?90, oli maan ensimmainen vapailla vaaleilla valittu presidentti 1985?1990 ja sittemmin suurimman oppositiopuolueen
FSLN:n
puheenjohtaja. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa hanet valittiin uudelleen Nicaraguan presidentiksi, joka han on yha.
YK:n mukaan Ortegan hallinto on tappanut, kiduttanut ja vanginnut mielivaltaisesti vastustajiaan.
[1]
Ortegan keskiluokkaiset vanhemmat vastustivat
Anastasio Somozan
diktatuuria. Daniel Ortega pidatettiin poliittisen toiminnan vuoksi ensimmaisen kerran 15-vuotiaana. Opiskeltuaan muutaman kuukauden Keski-Amerikan yliopistossa
Managuassa
han liittyi 1960-luvulla sandinisteihin. Hanesta tuli sandinistien kaupunkisissien siiven johtaja 1967. Samana vuonna Somozan kansalliskaarti kuitenkin vangitsi hanet, ja han oli vankilassa vuoteen 1974. Ortega vapautettiin vankienvaihdossa, jonka jalkeen han siirtyi maanpakoon Kuubaan ja palasi sielta sotimaan Nicaraguan hallitusta vastaan.
[2]
Ortega oli yksi Nicaraguan
sandinistivallankumouksen
johtajista, ja hanet valittiin Kansallisen jalleenrakennuksen juntan johtoon
1979
. Junttaan kuului aluksi edustajat kaikista Somozaa vastaan taistelleista ryhmista, mutta oikeiston edustajat jattivat juntan syytettyaan sita liian sandinistimieliseksi.
Ortega toimi juntan johdossa, kunnes hanet valittiin maan presidentiksi Nicaraguan ensimmaisissa vapaissa monipuoluevaaleissa marraskuussa
1984
. Sandinistien voitto oli etukateen selva, silla heidan suosionsa oli valtava, ja sita paitsi osa oikeisto-oppositiosta boikotoi vaaleja. Ortega ja FSLN saivat aanista kaksi kolmasosaa. Yhdysvallat pyrki jo etukateen julistamaan vaalit "neuvostotyyliseksi huijaukseksi", mutta paikalla olleet sadat kansainvaliset tarkkailijat pitivat vaaleja rehellisina ja hyvin jarjestettyina.
Ortegan valinnan jalkeen Yhdysvallat julisti Nicaraguan kauppasaartoon ja lisasi entisestaan tukeaan hallitusta vastaan taisteleville
contra
-sisseille. 1980-luvun kuluessa Nicaragua ajautui kaytannossa sotatilaan ja taloudelliseen syoksykierteeseen. Vaikka contrien rahahanat sulkeutuivat niin sanotun
Iran?Contra-skandaalin
vuoksi, sota paattyi vasta vuonna 1989 Costa Rican
Oscar Ariasin
valittamaan rauhansopimukseen.
Rauhansopimuksen teon yhteydessa seuraavia vaaleja aikaistettiin helmikuuhun
1990
. Tuolloin yhdistynyt kansallinen oppositio UNO, johon kuuluivat miltei kaikki sandinistien ulkopuoliset poliittiset ryhmat, sai yllatysvoiton presidenttiehdokkaansa ja entisen Kansallisen jalleenrakennuksen juntan jasenen
Violeta Chamorron
johdolla, josta tuli presidentti vuosiksi 1990?1997.
Chamorro voitti helmikuun 1990 vaalit, koska kansa oli kyllastynyt talouskurimukseen. Ennen kuin Chamorron kausi alkoi huhtikuussa, sandinistit ryostivat kaikkea huviloista autoihin ja huonekaluihin. Jopa tehtaiden koneita ryostettiin mustille markkinoille.
[3]
Jouduttuaan luopumaan presidentin tehtavasta Ortega alkoi keskittaa valtaa FSLN:ssa itselleen entista enemman. Hanesta tuli puolueensa ehdoton johtaja. Puolueesta erosi 1990-luvun kuluessa merkittava osa aktiiveja, osin juuri Ortegan itsevaltaisuuden takia. Ortega kuitenkin sailytti otteensa ja suuren osan kansansuosiotaankin. Hanen johtamanaan FSLN paasi sosiaalidemokraattisten puolueiden
Sosialistisen internationaalin
jasenjarjestoksi, ja myohemmissa vaaleissa puolue luopui enimmasta vallankumousretoriikasta. Vuosien 1996 ja 2001 presidentinvaaleissa Ortega joutui kuitenkin pettymaan kahdesti perakkain. Aanisaalis jai noin 40 prosenttiin, ja oikeiston yhteisehdokas sai kummallakin kerralla yli puolet aanista.
Vuonna 1998 Ortega joutui vaikeuksiin, kun hanen ottotyttarensa, joka on hanen vaimonsa tytar, syytti hanta hyvaksikaytosta. Ortegaa ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, silla hanella oli Nicaraguan parlamentin jasenena syytesuoja.
[4]
Lisaksi tuomioistuin katsoi rikoksen Nicaraguan lainsaadannon mukaan joka tapauksessa vanhentuneen.
Toinen Ortegan mainetta viime vuosina rasittanut asia, oli Ortegan ja liberaalipuolueen korruptiosta tuomitun entisen presidentin
Arnoldo Alemanin
valinen niin sanottu El Pacto -sopimus. FSLN ja Alemanille edelleen uskollinen osa Alemanin
Perustuslaillista liberaalipuoluetta
jakoivat vallan parlamenttienemmistonsa turvin. Sopimuksen ansiosta sandinistit paasivat vahvempaan asemaan kuin he muuten olisivat paasseet, ja se oli yksi syy myos vuoden
2006
vaalitulokseen.
Suhtautuminen Daniel Ortegaan on kahtalainen: han on maansa vihatuimpia mutta myos pidetyimpia poliitikkoja. Ortega on naimisissa runoilija Rosario Murillon kanssa. Heilla on kuusi poikaa ja kaksi tytarta.
Ortega asettui ehdolle jalleen 2006 ja sai yli 38 prosenttia aanista. Vaalilaki oli saadetty El Pacton yhteydessa sandinisteille suotuisaksi juuri tallaista lopputulosta varten. Uuden vaalilain mukaan yli 35 prosenttia aanista saanut valitaan presidentiksi ensimmaisella kierroksella, jos hanella on etumatkaa seuraavaan vahintaan viisi prosenttiyksikkoa. Ortegan lahimman vastaehdokkaan
Eduardo Montealegrein
aaniosuus jai 29 prosenttiin,
[5]
ja Ortegasta tuli nain jalleen presidentti. Han sai ainakin saman verran aania vuosien 1990, 1996 ja 2001 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi, koska oikeisto asetti aina yhteisehdokkaan hanta vastaan.
[6]
Vastapalvelukseksi Ortega jarjesti Alemanille armahduksen kavallus- ja korruptiotuomiosta. Hanen asettamansa tuomarit myos oikeuttivat hanet perustuslain vastaiseen jatkokauteen. Ajamallaan aborttikiellolla presidenttiehdokas Ortega sai katolisen kirkon tuen vuoden 2006 vaaleihin, vaikka oli ilmeisesti hyvaksikayttanyt tytarpuoltaan Zoilamerica Narvaezia seksuaalisesti vuodesta 1979 asti.
[3]
Vaalikampanjassaan Ortega korosti rauhaa ja solidaarisuutta seka viittasi Jumalaan, rakkauteen ja sovitteluun. Han asettui tukemaan edeltaneen liberaalihallituksen saatamaa ja katolisen kirkon tukemaa lainmuutosta, jolla maahan saatiin taydellinen aborttikielto. FSLN:n punamustat liput korvattiin vaaleanpunaisilla, ja tunnuslaulun sanat "taistelkaa jenkkia, ihmisyyden vihollista vastaan"
[7]
rauhanviestilla.
Presidenttina Ortega liittoutui laheisesti muiden alueen vasemmistohallitusten kanssa, muun muassa liittaen Nicaraguan
ALBA
-yhteistyojarjestoon tammikuussa 2007. Hanen ensimmaisia maarayksiaan oli kouluopetuksen saataminen maksuttomaksi.
Marraskuussa 2008 Ortegan sandinistipuolue vaarensi kunnallisvaalitulokset. Sandinisteja aiemmin tukenut erityisasiantuntija Marko Lehto sanoi Ortegan rakentavan diktatuuria. Ortega osti valtion varoilla tuotantolaitoksia perheelleen ja pakotti ministerit tekemaan hankintoja niilta korkeaan hintaan. Ihmisoikeusloukkaukset olivat lisaantyneet ja taydellinen aborttikielto saattoi naisia hengenvaaraan. Nicaragualaisia pakeni taloudellista kurjuutta naapurimaihin.
[8]
Vuoden 2011 vaaleissa Ortega turvautui taas vaalivilppiin, vaikka saattoi yha ostaa aania Hugo Chavezin oljyrahoilla, jotka kohdistettiin "oikein" aanestaneille alueille.
[3]
Vuoden 2016 vaaleilla Ortega valittiin kolmannelle perattaiselle kaudelleen. Hanen varapresidenttinaan on hanen vaimonsa Rosario Murillo. Heidan aanisaaliinsa ylitti 70 %. Sandinistit olivat 2014 ajaneet lapi perustuslainmuutoksen, joka salli jatkokaudet.
Ortegan suosio syyna on pidetty Nicaraguan pitkaan jatkunutta vahvaa viiden prosentin talouskasvua ja koyhyyden vahenemista. Koyhyytta vahennettiin aluksi Venezuelan talousavulla, sittemmin Ortega on liittounut myos liike-elaman kanssa.
[9]
Ortegan sandinistihallinto oli ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken mukaan aiemmin kevythirmuvaltiutta, sittemmin taytta
hirmuvaltiutta
. Vuoden 2018 suurmielenosoituksissa hallitus usutti poliisin ja aseistettuja kannattajiaan tappamaan kymmenia mielenosoittajia. Satoja vangittiin ja pahoinpideltiin.
[10]
Marraskuussa 2021 Daniel Ortega valittiin uudelleen neljanneksi viisivuotiskaudeksi 75 prosentilla aanista korkeimman vaalineuvoston julkaisemien ensimmaisten osittaisten virallisten tulosten mukaan.
[11]
Commons
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|