Carl Gustaf Armfelt
vanhempi (nimi kirjoitetaan myos
Armfeldt
,
9. marraskuuta
1666
Inkeri
?
24. lokakuuta
1736
Isnasin
kartano,
Pernaja
) oli suomalainen
jalkavaenkenraali
ja Suomessa olleiden joukkojen ylipaallikko
suuressa Pohjan sodassa
vuosina 1713?1714.
Armfelt aloitti uransa kenraali
Otto Wellingkin
paa?ina
. Han liittyi vuonna 1683 Uudenmaan ratsuvakeen ja sai korpraalin arvon. Koska Armfelt halusi sotakokemusta, han liittyi Ranskan armeijaan, jossa han osallistui muun muassa Italiassa
Nizzan
, Villa Francan ja Suzan piirityksiin seka Brabantissa
Valenciennesin
ja
Athin
piirityksiin. Ranskan armeijassa Armfelt yleni kapteeniksi. Han palasi takaisin Ruotsiin vuonna 1697 ja suuren Pohjan sodan sytyttya hanet nimitettiin Suomen armeijan ratsuvaen kenraaliadjutantiksi 9. tammikuuta 1701. Han haavoittui heinakuussa 1703 Rajajoella kaydyssa taistelussa, ilmeisesti lievasti ja ehka olkapaahan. Armfelt johti 26. tammikuuta
Retusaareen
tehtya 1000 miehen vahvuista onnistunutta havityshyokkaysta. Kevattalvella 1706 han johti
Kaprion
seudulle tehtya 100 miehen vahvuista onnistunutta ryostoretkea. Han osallistui 1708
Lybeckerin Inkerinmaan sotaretkelle
ja oli mukana Karhilan ja
Kaprion taisteluissa
, jossa han johti Ruotsin armeijan oikeaa siipea.
Armfelt nimettiin
Viipurinlaanin kaksikasratsuvaen
everstiksi 26. maaliskuuta 1707 ja uudelleen perustetun Karjalan ratsurykmentin everstiksi joulukuussa 1709. Elokuussa 1710 hanet lahetettiin 1000 miehen kanssa Savoon ja han saapui
Savonlinnaan
15. elokuuta. Elokuussa 1710 venalaiset loivat Armfeltin johtaman alle sadan miehen joukon pienessa kahakassa. Han oli mukana talven 1711 sotaretkella Savon rintamalla ja operoi vuonna 1711 Savonlinnassa ja Karjalassa. Hanet ylennettiin ratsuvaen
kenraalimajuriksi
21. huhtikuuta 1711 ja nimitettiin Uudenmaan jalkavakirykmentin
everstiksi
31. toukokuuta 1711. Armfelt oli mukana loppukesasta 1712 kaydyssa Hirvijoen "taistelussa", ja johti 9.?10. toukokuuta 1713 kaydyssa
Helsingin taistelussa
ruotsalaisia joukkoja. Hanet ylennettiin jalkavaen kenraalimajuriksi 16. toukokuuta 1713. Armfelt oli sodan alkupuolella Suomen puolustamisesta vastanneiden
Georg Johan Maijdelin
ja
Georg Lybeckerin
lahimpia miehia.
Lybecker valtteli taistelua kesalla 1713 Etela-Suomeen edenneiden venalaisten kanssa ja veti joukkonsa
Hameenlinnan
seudulle. Han epaonnistui Suomen puolustamisessa ja hallitus kutsui hanet elokuun 1713 alussa
Tukholmaan
, jossa hanet tuomittiin pitkan oikeudenkaynnin jalkeen kuolemaan vuonna 1717. Kuningas
Kaarle XII
kuitenkin armahti Lybeckerin. Vuonna 1713 vaikutti silta, etta koko Suomi menetettaisiin venalaisille. Tassa tilanteessa Armfeltista tuli Suomen armeijan ylipaallikko, kun Lybecker oli Tukholmassa. Armfelt suosi Lybeckeria hyokkaavampaa strategiaa, silla han ei halunnut luopua Suomesta ilman taistelua. Olosuhteet olivat kuitenkin toivottomat: armeijalla ei ollut rahaa eika ruokaa, ollen hajoamistilassa. Armfelt vetaytyi armeijan kanssa Hameenlinnasta
Hattulaan
ja siita edelleen
Palkaneelle
, koska venalaisilla oli ylivoima ja han pelkasi saarrostusta. Han komensi armeijaa lokakuussa Palkaneella kaydyssa
Kostianvirran
ja helmikuussa 1714 Pohjanmaalla
Napuen
taisteluissa. Armfelt havisi taistelut, ja syksylla 1714 armeijan paaosat peraantyivat
Lansipohjaan
. Armeija pysyi Lansipohjassa kevaaseen 1716, jolloin se siirtyi Tukholman ja myohemmin
Gavlen
seudulle. Tassa vaiheessa Armfeltin armeijassa oli kolme ratsu
rykmenttia
, kaksi rakuunaeskadroonaa, kuusi ruotujakoista
jalkavakirykmenttia
ja
Pohjanmaan rykmentti
.
Armfelt ylennettiin
kenraaliluutnantiksi
16. tammikuuta 1717 ja samalla hanet nimitettiin "jamtlantilaisen armeijan" ylipaallikoksi. Armeijan tehtavana oli hyokata Norjaan ja valloittaa
Trondheim
seuraavana vuonna (
Trondheimin sotaretki
). Armeija eteni Norjaan elokuussa 1718, mutta
Trondheimin
valtaus epaonnistui. Kaarle XII kaatui
Fredrikstenin
linnoituksen piirityksessa marraskuun 1718 lopulla, mutta Armfelt sai varman tiedon Kaarlen kuolemasta vasta joulukuun lopulla. Armfelt oli vetaytynyt Trondheimin seudulta jo kuultuaan huhuja
Kaarle XII
:n kuolemasta. Lumimyrsky yllatti uudenvuodenaattona paluumatkalla olleen armeijan tuntureilla, ja suuri osa armeijan vajaasta 6000 miehesta kuoli.
Armfelt nimitettiin viela 10. syyskuuta 1719
Viipurin laanin
maaherraksi, mutta han ei ottanut tehtavaa koskaan vastaan. Elamansa loppuvuodet Han vietti Pernajassa. Armfelt korotettiin
vapaaherraksi
3. heinakuuta 1731 ja 6. maaliskuuta 1735 hanet ylennettiin
jalkavaenkenraaliksi
ja Suomessa olevan armeijan ylipaallikoksi.
Suuren pohjan sodan vuoksi Armfelt menetti
Inkerinmaalla
olleen syntymakotinsa. Tullessaan Karjalan kaksikasratsurykmentin paallikoksi Armfelt sai virkatalokseen
Kavantjarven kartanon
Antreassa
. Hanen perheensa asui sodan aikana myos
Liljendalin
virkatalossa, mutta venalaisten etenemisen vuoksi perhe joutui jattamaan talon vuonna 1713. Menetettyaan syntymakotinsa Armfelt osti
Pernajasta
Isnasin
. Lisaksi han omisti sodan jalkeen vuodesta 1723 Fassabyta ja Sarsalota ja Sjogardia vuodesta 1724. Armfelt oli naimisissa vuodesta 1700 Lovisa Aminoffin kanssa. Lovisa oli ratsumestari Johan Fredrik Aminoffin ja Elisabeth von Gyntersberchin tytar.
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka:
Historian suursanakirja
. Juva:WSOY, 1998.
ISBN 951-0-22044-2
.
- Mickwitz, Joachim & Paaskoski, Jyrki:
Itarajan vartijat 4
, s. 50?59. Schildts, 2005.
ISBN 951-50-1530-8
.
- Kankaanpaa, Matti J.:
Suuri Pohjansota, Iso Viha ja suomalaiset
. T:mi Toiset Aijat, 2001.
ISBN 952-91-3934-9
.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|