Yrjo Roiha
Lahetyssaarnaaja Yrjo Roiha.
Henkilotiedot
Syntynyt	6. tammikuuta 1856 Rautjarvi
Kuollut	4. elokuuta 1894  (38 vuotta) Olukondan lahella, Saksan Lounais-Afrikka
Ammatti	lahetyssaarnaaja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Yrjo Roiha ( 6. tammikuuta 1856 Rautjarvi ? 4. elokuuta 1894 Olukondan lahella, Saksan Lounais-Afrikka ) oli suomalainen lahetyssaarnaaja , joka tyoskenteli kahden tyokauden ajan 1883?1894 Suomen Lahetysseuran tyontekijana Saksan Lounais-Afrikan Ambomaalla . ^[1] Roihan ensimmainen kausi Ambomaalla kesti seitseman vuoden ajan, ja sen jalkeen han palasi Suomeen tekemaan lahetyskoulun loppuun. Ensimmaisella kaudella han oli toiminut katekeettana , mutta valmistuttuaan lahetyskoulusta hanet vihittiin vuonna 1892 lahetyssaarnaajaksi.

Roihan avioliiton ulkopuoliset suhteet ambolaisten naisten kanssa paljastuivat vuonna 1893, mutta han sai pitaa paikkansa lahetyssaarnaajana pyydettyaan anteeksi Olukondan seurakunnan edessa. Lahetyskentan johtajan Martti Rautasen mukaan lahetystyo koki kuitenkin Roihan toimien takia kovan kolauksen. Roiha oli kaksi kertaa naimisissa, ja hanen molemmat vaimonsa kuolivat lahetyskentalla.

Yrjo Roiha oli talollisen poika Rautjarven Roihan kylasta. Perheeseen kuului 20 henkea. Vuosien 1878 ja 1879 kirkonkirjoissa han esiintyy vt. koulumestarina , eli henkilona, joka oli vakavamielinen ja tunsi kristinopin kiitettavalla tavalla, niin etta hanelle voitiin uskoa lasten opetus seurakunnassa. ^[2]

Syksylla 1880 Roiha otettiin Suomen Lahetysseuran (SLS) lahetyskouluun, joka oli hiljattain aloittanut uudelleen toimintansa oltuaan lakkautettuna kahdeksan vuotta. Roihan koulunkaynti keskeytyi 1882 kun han tarjoutui lahtemaan Ambomaalle yhdessa Kustaa Hakalan kanssa. Ambomaalla oli puute lahetystyontekijoista ja siella olleet suomalaiset olivat uupuneita. Lisaksi lahetysjohtaja C. G. Totterman arveli, etta nama kaksi eivat pystyisi suorittamaan lahetyssaarnaajan tutkintoa loppuun, joten heidat lahetettiin Ambomaalle katekeettoina . Totterman siunasi heidat lahetystyohon lokakuussa 1882. ^{[3] [4]} Kasityolaisveli Antti Piirainen , joka oli vaimonsa kuoleman jalkeen juuri tuonut Suomeen kolme tytartaan ja oli palaamassa Lounais-Afrikkaan, lupautui huolehtimaan matkan ajan Hakalasta ja Roihasta. ^[3] Piirainen oli aikoinaan lahtenyt ensimmaisten joukossa Ambomaalle, mutta han oli eronnut SLS:n palveluksesta, asettunut Omaruruun ja toiminut siella kauppiaana ja seuran asiamiehena. ^{[5] [6]}

Roiha, Hakala ja Piirainen lahtivat matkaan 26. lokakuuta 1882 ja matkustivat yhdessa laivalla Saksan ja Englannin kautta Kapkaupunkiin ja sielta edelleen Valaskalalahteen ( Walvis Bay ). Valaskalalahdesta matka jatkui harkavankkureilla Omaruruun. Roiha ja Hakala viipyvat Omarurussa nelja kuukautta, yli sadekauden, ja jatkoivat sitten Ambomaalle. Perilla Ondongassa kesakuussa 1883 heitettiin arpaa siita, mille lahetysasemille he menisivat. Roiha asettui Martti Rautasen lahetysasemalle Olukondaan , jossa han toimi vuoteen 1885 saakka. ^{[5] [6]} Roiha muutti Olukondasta vuonna 1885 Omandongon lahetysasemalle.

Seka Roiha etta Hakala olivat Afrikkaan lahtiessaan kihloissa. Heille oli luvattu, etta morsiamet lahetettaisiin kahden vuoden kuluttua heidan luokseen. Lahetysseuran kirean rahatilanteen vuoksi tama lykkaantyi, ja Roihan morsian Liisa Greta Bexar ja Hakalan morsian Karolina Lindroos paasivat lahtemaan kotimaasta vasta loppukesalla 1885 ja saapuivat perille Ondongaan 20. tammikuuta 1886. Eroa oli siis lahes nelja vuotta. ^[7] Kaksi paivaa saapumisen jalkeen Omandongon lahetysasemalla vietettiin kaksoishaat, kun lahetyssaarnaaja Karl August Weikkolin vihki seka Roihat etta Hakalat avioliittoon. Liisa Roihaan, joka oli saanut koulutuksen diakonissaksi , oli asetettu suuria toiveita, silla tahan saakka lahetyssaarnaajat olivat joutuneet hoitamaan sairaita Ambomaalla itseoppineina maallikoina.

Pian Yrjo Roiha sairastui malariaan , ja kun han oli siita jo toipumassa, sairastui samaan tautiin Liisa Roiha. Liisa kuoli malariaan pian saapumisensa jalkeen huhtikuun 5. paivana. Tama oli kova isku Yrjo Roihalle, joka nyt alkoi sairastella ja oli pakotettu lahtemaan virkistysmatkalle Kapkaupunkiin , jossa han vietti yli vuoden. ^{[7] [8]}

Palattuaan Kapkaupungista Roiha ryhtyi 10. elokuuta 1887 hoitamaan Omandongon lahetysasemaa, osittain yksin, osittain yhdessa August Pettisen kanssa. ”Siella han sai kastaa heinakuussa 1888 neljatoista pakanaa”, kertoo Salomaa. Omandongon lahetysasema jouduttiin hylkaamaan syys-lokakuun vaihteessa 1888 Ondongan perintoruhtinas Nehalen omavaltaisen kaytoksen vuoksi, ja Roiha siirtyi Olukondaan. Kun lahetyssaarnaajia nyt oli Olukondassa yli tarpeen, palasi Roiha kotimaahan jatkamaan Lahetyskoulussa kesken jaaneita opintojaan. Roihan ensimmainen matka kesti lahes seitseman vuotta. ^{[9] [10]}

Roiha sai Helsingissa opintonsa valmiiksi. Hanet vihittiin helmikuussa 1892 lahetyssaarnaajaksi, eli hanella oli oikeus toimia papin tehtavissa lahetyskentalla. Samana kevaana hanet vihittiin avioliittoon Maria Mathilda Sandbergin (s. 19.3.1866, Elimaki ) kanssa.

Ambomaalle paastyaan Roihat asettuivat Uukwambin heimon alueelle ja ryhtyivat rakentamaan sinne uudelleen Elim ?nimista lahetysasemaa, jonka Weikkolin ja Pietari Kurvinen olivat jo 1871 yrittaneet perustaa, mutta josta oli paettu jo seuraavana vuonna kuningas Naajuman vihamielisyyden vuoksi. Weikkolin oli myos vuosina 1890?1891 yrittanyt aloittaa tyota Uukwambissa, mutta tama yritys oli paattynyt hanen sairastumiseensa ja kuolemaansa toukokuussa 1891. ^[11] Roihien yritys aloittaa tyo Elimissa oli jo kolmas Lahetysseuran lahettien yritys heimon alueella. He saivat valmiiksi pienen asuinrakennuksen ennen suurten sateiden alkua. ^{[12] [13]}

Elimissa Roihille syntyi kaksi poikaa, Kauko Johannes (s. 1893) ja Viljo Kaarlo Pietari (s. 1894). ^[14]

Roihan kokemista kiusauksista ja hanen lankeemuksistaan, koskien lahetyssaarnaajilta odotettua sukupuolimoraalia, kertoo Jarmo Laiho vuoden 1990 pro gradu -tyossaan.

Vuoden 1893 ensimmaisen puoliskon aikana paljastui, etta Roihalla oli vuosien 1885 ja 1893 valilla ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita ambolaisten naisten kanssa, ja etta han oli ahdistellut seksuaalisesti noin kahtakymmenta naista. Asia tuli ilmi, kun Roihan palvelustytto Augusta kertoi, etta Roiha ”oli hanta lahennellyt haureellisessa tarkoituksessa”. Kuulusteluissa Roiha osittain tunnusti Augustan kanssa tapahtuneen, mutta seurakuntalaiset tulivat nyt kertomaan lahetyssaarnaajille muitakin samanlaisia asioita Roihasta. Paljastui, etta lahes koko seurakunta oli tiennyt naista asioista ja he olivat luulleet lahettienkin tietavan niista, eivatka siksi olleet puhuneet heille niista. Kavi ilmi, etta Roiha oli ”jo ennen ensimmaista avioliittoaan 1885 vietellyt muutamia tyttoja ja vaimon kuoltua asia oli jatkunut vuodesta 1886 suuremmassa mitassa.”

Asia oli kiusallinen lahetystyontekijoille, silla heista itsestaan oli nyt paljastunut sellaista, mita vastaan he olivat opettaneet. Lahetit kokivat, ”ettei paatantavaltansa riittanyt taman asian kasittelyyn eika varsinkaan sen salaamiseen johtokunnalta niin kuin Roiha oli heita pyytanyt”. SLS:n johtokunnalle tiedotettiin asiasta ja odotettiin, etta lahetit saisivat johtokunnan ohjeet siita, miten asiassa tuli toimia.

Johtokunnan vastauksen tultua Roihalle annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko hanen tuli tunnustaa koko asia julkisesti Olukondan seurakunnan edessa ja tehda taysi synnintunnustus, pyytaa anteeksi ja luvata elaa jatkossa niin kuin lahetyssaarnaajan tulee. Hanet erotettaisiin muuten tehtavistaan ja paatos tasta luettaisiin Olukondan kirkossa. Roiha myontyi vaatimuksiin, ja han sai jatkaa lahetyssaarnaajan tyossa.

Ei ole tiedossa, miksi seurakuntalaiset eivat aikaisemmin puhuneet laheteille Roihasta. He saattoivat kunnioittaa lahetyssaarnaajien auktoriteettia tai sitten tallainen asia ei kenties ollut niin ihmeellinen heidan yhteisossaan; ambolaisten mielesta ilman naista elava mies oli kasittamaton ja kummallinen asia, johon viitattiin nimityksella ombombolume eli ’luteitten kanssa makaaja’. ^[15] Mainittakoon, etta T. E. Tirrosen sanakirjassa Ndonga-English Dictionary ei ole sanaa ombombolume . ^[16]

Maria Roiha sairastui tautiin, joka nahtavasti oli keuhkokuumetta , ja kuoli 22. huhtikuuta 1894. Hanet haudattiin heimopaallikko Negumbon pojan Nuujoman lasna ollessa ja siis taman tieten ja luvalla. Kahdeksan paivaa hautaamisen jalkeen Negumbo vaati, etta vainaja oli siirrettava toisaalle, silla oli koittamassa tyttojen taysi-ikaisyysjuhla , ja jos joku silloin haudattiin valtakunnan alueelle, seuraisi siita heimon kuninkaan kuolema. Maria Roiha haudattiin uudelleen 30?40 kilometrin paahan metsaan, Omagangati-nimiseen paikkaan Uukwambin ja Ondongan heimojen valille, K. A. Weikkolinin viereen. Tama oli kuollut hieman alle kolme vuotta aiemmin malariaan. Negumbo ei ollut sallinut Weikkolininkaan hautausta Uukwambiin.

Roihan koti Elimissa tuhoutui tulipalossa kaksi kuutautta Marian kuoleman jalkeen. Palo sai alkunsa lihan savustamisesta, joka oli annettu kahden ambolaispojan tehtavaksi. Myohemmin saatiin lisaksi tietaa, etta Negumbo oli naihin aikoihin kieltanyt alamaisiaan kuolemanrangaistuksen uhalla menemasta Elimin lahetysasemalle kuuntelemaan lahetyssaarnaajien opetusta. Tulipalon jalkeen Roiha siirtyi neljan paivan kuluttua Ondongan Ondangwaan August Pettisen luo. ^{[17] [18]}

Lahettien pitamassa kokouksessa paatettiin, etta Roiha rakentaisi Elimin uudelleen, mutta Negumbo ei antanut laheteille terveellisempaa paikkaa. Taman vuoksi paatettiin, etta Roiha siirtyy Oniipaan , josta Frans Hannula oli matkustanut Suomeen. Roiha meni viela heinakuun puolessa valissa Uukwambiin ”tavaroittensa jaannoksia hakemaan”, mutta palasi sielta ”vasyneena ja voimattomana”. Hanen poikansa Viljo kuoli 29.7., ja sen jalkeen paatettiin, etta han lahtisi Savolan saattamana terveysmatkalle Kapkaupunkiin. ^[19]

Roihan viimeisista vaiheista kertoi August Pettinen Lahetyssanomissa : ^[20]

≫? ? 2/8 oli matkavarustukset tehty Ondanguassa ja lahdin viemaan Roihaa Olukondaan ? ?. Seuraavana aamuna oli han entista heikompi ja vasyneempi. Kuitenkin jaksoi han viela omin voimin liikkua. Lahtopuuhissa oli hankin toimivinaan. Poikansa Kaukon tahtoi han valttamattomasti saada mukaansa, mutta kun hanelle selitettiin, etta Kauko on viela liian pieni lahtemaan niin pitkalle matkalle, tyytyi han siihen. Erotessa lapsestaan puristi han hanta rintojaan vasten ja suupielet varahtelivat omituisesti, mutta silma ei jaksanut enaa kyyneltya. Kello 11 edella puolen paivan ? perjantaina 3/8 ? lahtivat vaunut liikkeelle Olukondasta. Surullisen kipeasti koskeva oli tuo eron hetki.≫

Lahtoa seuraavana paivana Savola huomasi, etta Roihan loppu oli lahella, ja han kaantyi takaisin kohti Olukondaa. Roiha kavi puhumattomaksi, vatsa pohottyi ja ”kasvot tulivat kuolevan nakoisiksi”. Puoli tuntia ennen Olukondaan saapumista Roiha kuoli 4. elokuuta 1894. Rautanen ja Pettinen valmistivat yota myoten ruumisarkun, ja seuraavana paivana, joka oli sunnuntai, ilmoitettiin kuolemasta kuninkaalle ja ryhdyttiin kaivamaan hautaa, johon Roiha heti haudattiin, kahdeksan paivaa aikaisemmin kuolleen poikansa Viljon viereen. ^[21]

Kuolinsyy jai hamaran peittoon. August Pettinen kirjoitti Roihan kuolemasta seuraavasti: ^[22]

≫Kysymykseen, mika tauti oikeastaan lopetti v. Roihan elaman, on vaikea loytaa muuta vastausta, kuin taman: han sortui ylen raskaan kuorman alla. Nuo kovat, toinen toistaan taajaan seuraavat koetukset mursivat hanen sielunsa ja ruumiinsa voimat, jotta hanen taytyi sortua. Eika ihmekaan! Sortuuhan sita heikko ihminen vahemmastakin. Painvastoin ihmettelen, etta han niinkin kauan kesti.≫

Lahetyssanomissa kirjoitettiin hanesta seuraavasti: ^[22]

≫Veli Roiha oli luonteeltaan voimakas ja pelkaamaton, jota han useammin kuin kerran oli tilaisuudessa nayttamaan niissa vaaroissa ja vaikeuksissa, joita tyo siella tarjosi. Mutta samalla han oli umpimielinen ja kantoi tavallisesti mitaan virkkamatta niita taakkoja, jotka lankesivat hanen harteilleen. Jaykkana ja valittamatta seisoi han viimeisella vaikealla paikallaan Uukuambissa ja koetti valmistaa maata kristillisyydelle. Ja ettei hanen tyonsa tahan nahden ollut turha, sita nakyy todistavan sekin, etta kuningas on sanonut kaipaavansa hanta ja pyytaa ettei hanta jatettaisi ilman opettajaa. […]≫

Roihan osaa on pidetty ”kasittamattoman raskaana”. Toisaalta han ei myoskaan ollut ”pyhitetty karsija”. Peltola sanoo, etta ^[23]

≫… hanen luonteessaan oli vikoja ja ylivoimaisiksi tulleet kiusaukset aiheuttivat hanen elamassaan lankeemuksia, jotka tuottivat paljon surua hanen esimiehilleen ja olivat loukkaukseksi Jumalan valtakunnan tyolle. Luonteeltaan Roiha oli sulkeutunut ja kantoi vaieten kuormansa, mutta rakas oli hanelle tyo, jossa han voimansa kulutti.≫

Rautjarven Roihan kylassa vietettiin 1954 Roihan kuoleman 60-vuotisjuhlaa, missa tilaisuudessa Ambomaalla vuosien 1911?52 valilla kolme tyokautta palvellut Viktor Alho sanoi, ettei kukaan suomalainen lahetyssaarnaaja ole joutunut karsimaan niin paljon kuin Roiha. ^{[24] [25]}

Afrikkalaisen nakemyksen Roihan toimintaan antaa Rosa Emilia Clay , joka oli Weikkolinien ottolapsi Ambomaalla ja jonka Weikkolinit toivat pysyvasti Suomeen. Vaikka Clay ei ollut ambolainen (hanen isansa oli englantilainen ja aitinsa puolelta hanella oli lounaisafrikkalaista ja arabiverta , ^[26] han ilmeisesti kuitenkin samaistui Ambomaalla paikalliseen vaestoon. Clay kertoo Arvo Lindewallin kirjoittamassa kirjassa seuraavaa: ^[27]

≫Me pienemmat lapset tulimme tietamaan ja nakemaan, etta kaikki Herran viinitarhassa tyoskentelevat papit ja saarnaajat eivat olleet pyhimyksia. Useimmista heista kuulimme kaikenlaisia rumia juttuja. Muudan suomalainen R.-niminen saarnaaja ja opettaja, jonka vaimo kuoli taalla Ovambomaalla, ainakin oli tullut itsensa paholaisen asuinsijaksi. Han ihan yhtenaan ahdisteli suurempia tyttoja ja seurakuntalaisia. Muistan useamman kerran iltarukouksella ollessamme, kun tama lahetyssaarnaaja R. yhtakkia, ennen kuin hartaushetken oli maara loppua, sammutti rukoushuoneesta valot ja pimeassa kaappasi kynsiinsa kenen sattui saamaan. Useammat suuremmat tytot olivat joutuneet taman katalan miehen himojen uhriksi. Mutta jos olisimme menneet tuollaisista tapahtumista ilmoittamaan rouva Heikkoliinille [so. Weikkolinille], olisi han kantelemisesta antanut meille solmuruoskaa.≫

Weikkolinit toivat Clayn Suomeen 1888, ^[28] ja tuota edeltavana aikana ei keneltakaan muulta suomalaiselta kuin Roihalta ollut kuollut vaimoa, ^[29] joten lainauksen R. on varmuudella Roiha.

Lahetyskentan esimiehena Martti Rautanen koki, etta lahetystyo oli Roihan vuoksi saanut pahan kolauksen.

Martti Rautanen oli itse naimisiin mennessaan tiedottanut naista asioista SLS:n johtokunnalle, ja myohemminkin han oli kirjoittanut, etta vaikka lahetyssaarnaajien poikamieselama kesti kentalla yleensa vain pari vuotta, niin valitettavasti sinakin aikana moni teki syrjahyppyja ja karsi siita sitten loppuelamansa ajan. Tasta syysta han kehotti johtokuntaa lahettamaan lahetyskentalle alun perinkin niin, etta he olivat naimisissa ja vaimot olivat mukana. ^[30]

• Laiho, Jarmo (1990): Moraaliongelmat suomalaisten lahetysalueella Ambomalla 1870?1900. Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu ?tutkielma. Helsingin yliopisto.
• Lindewall, Arvo:  Rosalia , s. 29. Yonkers, New York: Kansallinen kustannuskomitea, 1942.
• Peltola, Matti (1958): Sata vuotta suomalaista lahetystyota 1859?1959. II: Suomen Lahetysseuran Afrikan tyon historia Helsinki: Suomen Lahetysseura.
• Salomaa, Arvo (1956): Lahetyssaarnaaja Yrjo Roiha. Elamanvaiheet ja kirjeita. Omakustanne. Helsinki: Kirjapaino Aa osakeyhtio.
• Toivo Emil Tirronen (1986): Ndonga-English Dictionary. Oshinyanyangidho shongeleki ELCIN. Oniipa.