Yrjo I
(George Louis;
28. toukokuuta
1660
–
11. kesakuuta
1727
) oli
Ison-Britannian
ja
Irlannin
kuninkaana vuosina 1714–1727. Yrjo I oli
Hannoverin
vaaliruhtinas ja ensimmainen
Hannover-sukuinen
Britannian hallitsija.
Yrjon laheisin sukulaisside edeltaneeseen
Stuart-hallitsijasukuun
kulki hanen aidinaitinsa
Elisabet Stuartin
kautta. Tama oli
Jaakko I:n
tytar ja
Kaarle I:n
sisar. Yrjon perinnollinen oikeus kruunuun oli hatara, mutta uuden
Ison-Britannian vallanperimyslain
myota voimistunut parlamentti kaytti oikeuttaan paattaa hallitsijasta ja sivuutti monet edellisen monarkin
Annan
laheisemmat sukulaiset, ja niinpa koko ikansa Hannoverissa elaneesta,
englantia
tuskin osanneesta Yrjo I:sta tuli 54-vuotiaana Ison-Britannian kuningas. Han ohitti vallanperimyksessa noin 60 katolista sukulaista.
[1]
Tuore kuningas saapui Isoon-Britanniaan ilman haureudesta pidatettya vaimoaan,
Sophia Dorothea
, mutta hanella oli mukanaan kaksi rakastajatarta. Vaimonsa kanssa hanella oli kaksi lasta: George Augustus (myohemmin kuningas
Yrjo II
) (s. 1683) ja
Sophia Dorothea
(s. 1687). Myos hanen rakastajattarensa synnyttivat hanelle useita lapsia, jotka tosin eivat olleet perillisen asemassa.
Yrjo oli huonoissa valeissa poikansa, Walesin prinssi Georgen kanssa,
[1]
Yrjon pitkien poissaolojen vuoksi luotiin
de facto
paaministerin virka
, jota hoiti ensimmaisena Sir
Robert Walpole
.
[1]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|
