Tahan artikkeliin tai sen osaan on merkitty lahteita , mutta niihin ei viitata. Ala poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisatty. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkelille asianmukaisia viitteita . Lahteettomat tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa .

Georg Elfvengren
Henkilotiedot
Muut nimet	Yrjo
Syntynyt	8. syyskuuta 1889 Hamina
Kuollut	10. kesakuuta 1927  (37 vuotta) Moskova
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	Venaja 1903?1917, 1921?1925   Suomi 1918?1918   Inkeri 1919?1920
Komentajuudet	Krimin tataarit, Karjalan 1. rykmentti , Pohjois-Inkerin rykmentti
Taistelut ja sodat	Heimosodat , Suomen sisallissota
Sotilasarvo	Suomi everstiluutnantti   Venaja kenraalimajuri
Kunniamerkit	Yrjonristi 4lk.
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Georg (Yrjo) Vilhelm Elfvengren ( 8. syyskuuta 1889 Hamina ^{[1] [2]} ? 10. kesakuuta 1927 Moskova , Neuvostoliitto ) oli suomalainen everstiluutnantti, joka palveli Venajan armeijassa ja osallistui komentajana Suomen sisallissotaan , heimosotiin Inkerissa seka Venajan sisallissotaan valkoisten armeijoiden puolella. ^[3]

Georg Elfvengrenin isa oli suomalainen Venajan armeijan eversti Uno-Eugen Elfvengren, joka toimi Porin sotilaskomissaarina vuosina 1903?1905 ja Turun ja Porin sotilaspiirin paallikkona vuosina 1905?1908. Elfvengren opiskeli vuosina 1900?1906 merikadettikoulussa ja keisarillisessa Aleksanterin kadettikoulussa, jossa hanella oli vaikeuksia heikon venajan kielen taitonsa vuoksi. Han paasi 15. elokuuta 1908 Nikolain ratsuvaenkouluun, josta han valmistui 6. elokuuta 1911. Vuosina 1911?1913 Georg Elfvengren toimi kornettina henkikaartin kyrassieeri rykmentissa, jonka tukikohta oli ollut Hatsinassa Pietarin lahella.

Ensimmaisessa maailmansodassa Georg Elfvengren taisteli menestyksella suorittaen tiedustelutoimintaa vihollisen selustassa. Hanet palkittiin Pyhan Yrjon ritarikunnan neljannen luokan ristilla. Haavoituttuaan hanet siirrettiin Tsarskoje Selon sotilassairaalaan. Grigori Rasputinin murhan jalkeen han joutui tutkintavankeuteen lahinna siksi, etta oli Feliks Jusupovin ja valtakunnan duuman edustajan Vladimir Puri?kevit?in tuttava ja hanta epailtiin keisarinna Alexandran ja Anna Vyrubovan murhan suunnittelusta. ^[2] Hanet vapautettiin helmikuun vallankumouksen jalkeen maaliskuussa 1917.

Venajan valiaikaisen hallituksen ja Kerenskin hallinnon aikana vuonna 1917 Elfvengrenista tuli Yrjon ristin ritarien liiton varapuheenjohtaja. Sen tarkoituksena oli vastustaa bol?evikkeja ja samalla pitaa Venaja sodassa Britannian ja Ranskan rinnalla. Marraskuussa 1917 tapahtuneen lokakuun vallankumouksen jalkeen 14. tammikuuta 1918 Elfvengren osallistui terroritekoon muiden rintamaupseerien kanssa Leninia vastaan. ^selvenna Tammi?helmikuun vaihteessa hanesta tuli neuvostovaltaa vastaan taistelevien Krimin tataarien paallikko.

Elfvengren palasi Suomeen ja liittyi 12. helmikuuta 1918 Suomen senaatin joukkoihin kenraali Mannerheimin alaisuuteen.

Maaliskuussa 1918 ratsumestari Elfvengren komensi Karjalan 1. rykmenttia ja osallistui taisteluihin Raudussa suomalaisia punakaartilaisia ja venalaisia bol?evikkeja vastaan havittaen Lempaalan aseman Venajan puolella ja katkaisten rautatieyhteyden Pietariin . Lopuksi viholliset antautuivat Elfvengrenille. Saarretuksi oli jaanyt 2 000 sotilasta, joista 1 200 oli venalaisia. Saarretut pyrkivat lapimurtoon Venajalle paastakseen, mutta Raudun ja Raasulin valissa ulos murtautuneet joutuivat laaksossa konekivaaritulen alaisiksi. Heista 400 kaatui, 800 jai vangeiksi ja vain 300 onnistui siirtymaan Neuvosto-Venajalle . Elfvengrenin komennossa Karjalan 1. rykmentti valtasi huhtikuussa 1918 Terijoen , missa han nimitti tilapaiseksi poliisipaallikoksi Mikko Uotisen . Elfvengrenista tuli Terijoen rajakomendantti, mista tehtavasta hanet erotettiin vain viikon kuluttua 4. toukokuuta 1918 ^[4] . Hanet korvasi Kai Donner . Sen jalkeen han asui Viipurissa ja meni helmikuussa 1919 naimisiin Natalja Kukol-Jasnopolskin kanssa.

Kesakuussa 1919 Pohjois-Inkerin valiaikaisen toimikunnan lahetysto tuli pyytamaan Elfvengrenia Pohjois-Inkerin rykmentin komentajaksi, mihin han suostui. Toimikunta piti hallussaan Kirjasalon aluetta . Tuolloin rykmentissa oli 580 henkea. Heinakuussa 1919 Pohjois-Inkerin rykmentti valloitti rajavyohykkeen, mutta joutui karsimaan tappion seka peraantymaan.

Seuraava hyokkays tehtiin 21. lokakuuta 1919 1 700 sotilaan voimin yhteistyossa Nikolai Judenit?in kanssa. Hyokkaajat onnistuivat valtaamaan Kuivaisin aseman, Lempaalan ja Miikkulaisen Laatokan rannalla. Neuvostovenalaisten hyokkays kuitenkin pakotti peraantymaan ja Pohjois-Inkerin rykmentti vetaytyi takaisin Kirjasaloon . Rykmentin haltuun jai myos Raasulin asema. Taman jalkeen Elfvengren valittiin Pohjois-Inkerin valiaikaisen toimikunnan puheenjohtajaksi.

Elfvengrenin tultua hallituksen johtajaksi vahvistettiin Pohjois-Inkerin valiaikaisen toimikunnan ja Luoteis-Venajan armeijan valisia suhteita. Perustettiin myos sotasairaala ja Kirjasalon Sanomat -niminen lehti.

Helmikuussa 1920 Suomen painostuksesta Elfvengren joutui eroamaan Pohjois-Inkerin valiaikaisen toimikunnan puheenjohtajuudesta, minka jalkeen han ryhtyi yhteistyohon Etela-Venajan armeijan ylipaallikon, Pjotr Wrangelin ja sosiaalivallankumouksellisen Boris Savinkovin kanssa. Han oli yhteydessa Kronstadtin kapinallisten ja Tagantsevin vastavallankumouksellisen ryhman kanssa. Wrangel ylensi Elfvengrenin vuonna 1921 Etela-Venajan armeijan kenraalimajuriksi.

Kesakuussa 1921 han perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isanmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton , jonka tehtavana oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venajalla, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 jarjesto yritti ampua Neuvosto-Venajan ulkoasioiden komissaarin Georgi T?it?erinin Genevessa , mutta hanke epaonnistui. ^[5] Elfvengrenin on vaitetty olleen osallinen myos neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa . ^[6] Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tama oli salaa saapunut. Elfvengren toimi taman jalkeen liikemiehena Helsingissa, mutta muuten hanen viimeisten vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venajalle, mutta paljastui ja vangittiin. Hanet ammuttiin kesakuussa 1927 Moskovassa. Samalla kertaa ammuttiin 19 muuta vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettya henkiloa, heidan joukossaan useita Venajan ylimyssukujen jasenia. ^{[3] [7]}

• Engman, Max:  Raja ? Karjalankannas 1918?1920 . Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32765-4 .
• Mainio, Aleksi:  Terroristien pesa: Suomi ja taistelu Venajasta 1918-1939 . Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-288-1 .

• Antti Pyykkoinen: Kannaksen sankari terijoki.spb.ru

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI VIAF Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) T?ekki Henkilot Uppslagsverket Finland