|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Johtaminen
on tyota, jolla pyritaan vaikuttamaan
organisaation
nykyiseen ja tulevaan toimintaan organisaatiolle asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi ja paamaarien saavuttamiseksi.
Johtaminen maaritellaan kirjallisuudessa lukuisilla eri tavoilla. Yhteista useimmille maaritelmille on, etta niissa korostetaan johtamista valineena, jolla organisaation, kuten
liikeyrityksen
, tavoitteet ja paamaarat voidaan saavuttaa. Johtaminen ei kohdistu vain organisaation nykytilaan, vaan silla pyritaan tavallisesti vaikuttamaan myos siihen, minkalaiseksi organisaation tulevaisuus muodostuu. Johtaminen maarittaa organisaation toiminnan suunnan, johon ei ajauduta vaan hakeudutaan.
Johtajat ovat organisaatiossa toimivia erikoistuneita ammattilaisia, jotka rationaalisesti analysoivat organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi asetettuja tehtavia, ja suunnittelevat naiden analyysien pohjalta jarjestelmia, joilla kontrolloidaan tavoitteiden saavuttamiseksi tehtavaa tyota. Johtajuus on muodollinen asema organisaation
hierarkiassa
, mutta toisaalta se on myos rooli, joka voi olla henkilolla, jolla ei ole muodollista johtoasemaa (vrt. organisaation epavirallinen kulttuuri). Johtaminen voidaan myos maaritella toiseen henkiloon vaikuttamiseksi, jolloin voidaan ajatella, etta johtamista harjoittavat kaikki organisaation jasenet ja johtaminen on aina kaksisuuntaista toimintaa. Nain ollen voidaan sanoa, etta johtamista eivat harjoita vain ammattijohtajat vaan myos alaiset johtavat esimiehiaan.
Johtaminen voidaan jakaa kolmeen tasoon. Strateginen taso viittaa organisaation pitkan aikavalin suunnitteluun ja niin sanottuihin suuriin linjoihin, ja siita vastaa organisaation ylin johto. Taktinen taso viittaa keskipitkan aikavalin suunnitelmiin, ja siita vastaa organisaation linjajohto. Operatiivisella tasolla viitataan organisaation paivittaisen toiminnan johtamiseen, josta vastaavat suorittavan portaan esimiehet.
lahde?
Eraana keskeisempana ja myos kaikkein kiistanalaisimpana nakokulmana johtajuuteen voidaan pitaa omistajalahtoisen ja johtajakeskeisen johtamismallin vastakkainasettelua. Omistajakeskeisen mallin mukaan organisaation tavoitteena on omistajien siihen sijoittaman varallisuuden maksimointi. Johtajakeskeisen mallin mukaan organisaation tavoite puolestaan on kasvu ja markkinaosuuden lisaaminen. Tama omistajien ja johdon intressien eroavaisuus leimaa keskustelua, jota kaydaan organisaatioiden (lahinna liikeyritysten) olemassaolon tarkoituksesta.
Johtamisjarjestelmat ovat keskeisia johtamisen tyovalineita. Johtamisjarjestelmia tarvitaan seka organisaation sisaisten tavoitteiden, kuten toiminnan suuntaamisen, tehostamisen ja seurannan, etta ulkoisten tavoitteiden, kuten laadun varmistamisen (asiakkaiden nakokulmasta), saavuttamiseksi. Johtamisjarjestelmat voidaan jakaa strategisiin johtamisjarjestelmiin (esimerkiksi
Balanced Scorecard
), ulkoisesti sertifioitaviin johtamisjarjestelmiin (esimerkiksi
ISO-jarjestelma
) seka operatiivisiin sisaisiin johtamisjarjestelmiin (esimerkiksi erilaiset
vuosikellojarjestelmat
).
Johtaminen jasennetaan kirjallisuudessa yleensa kahteen toisistaan eroavaan osa-alueeseen, asioiden johtamiseen (
engl.
management
) ja ihmisten johtamiseen eli johtajuuteen (
engl.
leadership
). Tallainen tarkastelu on kuitenkin mielekas lahinna teoreettisesti tai
pedagogisesti
: kaytannossa asioiden ja ihmisten johtamista ei ole mahdollista erottaa toisistaan, vaan menestyvassa (liike)toiminnassa molempia tarvitaan.
Asioiden johtamisella (
engl.
management
) tarkoitetaan organisaation toiminnan ja toimintaprosessien hallintaa, suunnittelua, organisointia, kontrollointia seka niihin liittyvaa paatoksentekoa. Asioiden johtamisessa keskeisessa asemassa ovat strategiat, rakenteet ja jarjestelmat. Asioiden johtamiselle luonteenomaista on pyrkimys organisaation toiminnan vakauteen ja ennustettavuuteen. Asioiden johtamista luonnehditaan toisinaan ylhaalta alas -johtamiseksi, jota kuvaa esimies?alainen-suhde.
Kaytannossa asioiden johtaminen tarkoittaa yrityksissa muun muassa asioiden hallintaa, kuten
resurssien
kayttotapoja, tyomenetelmia ja organisaatioteknologiaa seka strategian, markkinoiden ja toimintaympariston hallintaa.
Kaytannon liiketoiminnassa asioiden johtaminen liittyy kaikkein keskeisimmin yrityksen strategiseen paatoksentekoon eli liiketoiminnan kehittamiseen. Modernin strategisen johtamisen taustalla voidaan katsoa olevan suuryritysten kannattavuusongelmat
toisen maailmansodan
aikoihin, jolloin strategisen suunnittelun merkitys erityisesti korostui.
Strategisen johtamisen perussuuntaukset voidaan nahda seuraavasti: systeeminakokulman mukaan strategia on ylhaalta annettu rationalistinen suunnitelma, jota organisaatiossa toteutetaan. Prosessinakokulman mukaan strategia on puolestaan toiminnan ja oppimisen kautta syntyva ja muuttuva toimintamalli. Huomattava on, etteivat nama nakokulmat ole toisiaan poissulkevia vaan molempia tarvitaan.
Strategisen johtamisen osa-alueet ovat strategiaprosessi (suunnittelu, sisalto ja toteutus), strategiaprosessin konteksti (sisainen ja ulkoinen), strategian sisalto (liikeidea ja kilpailustrategia) seka strategia-analyysin tyovalineet ja strateginen muutos.
Strateginen suunnittelu koostuu yleensa seuraavista vaiheista: paamaarien ja tavoitteiden asettaminen, nykytilan kartoitus, toimintavaihtoehtojen kartoittaminen, toimintalinjan (eli strategian) valinta, strategian toimeenpano, toiminnan valvonta ja arviointi. Strategiseen valintaan ja kehittamiseen voidaan nahda kaksi lahtokohtaa: lahtokohtana ympariston mahdollisuudet (
engl.
outside-in
) tai lahtokohtana omat resurssivahvuudet (
engl.
inside-out
).
Tunnetuimpia strategisen johtamisen tyovalineita ovat muun muassa
strategiakello
(Johnson, Scholes & Whittington),
strategiakanvas
(Kim & Mauborgne), Boston Consulting Groupin
portfoliomatriisi
eli BCG-matriisi,
SWOT-analyysi
ja
Porterin kilpailuanalyysi
.
Keskeisia kasitteita kaytannon strategisessa johtamisessa ovat liikeidea, missio arvot ja visio, kilpailustrategia.
Ihmisten johtamiselle eli johtajuudelle (
engl.
leadership
) on kirjallisuudessa lukuisia maaritelmia. Yhteista maaritelmille on pyrkimys etsia selitysta sille, mita johtajuus on ja mika tekee johtajuudesta tehokasta. Johtajuutta tutkineen Gary Yuklin (2006) mukaan johtajuudella tarkoitetaan prosessia, jossa vaikutetaan yksiloiden tai ryhmien ponnisteluihin, jotta he saavuttavat jaetut tavoitteet
[1]
.
Ihmisten johtamisessa keskeista on osaaminen ja sen kehittaminen, innostaminen, suunnan luominen, yhteiset tavoitteet ja sitoutuminen seka muutos ja
innovaatiot
. Ihmisten johtamista luonnehditaan toisinaan alhaalta ylos -johtamiseksi, jota kuvaa johtaja?seuraaja-suhde.
Johtajuuden tutkimuksessa on kehitetty useita teorioita hyvasta johtajuudesta. Teorioita voidaan jaotella perussuuntauksen (
paradigman
) mukaan seuraavasti:
johtajuuden piirreteoria
(keskeista johtajan persoonallisuuden ja luonteen piirteet),
johtamistaitojen teoria
(keskeista johtajan kyvykkyydet),
johtajuustyylien teoria
(keskeista johtajan kayttaytyminen),
johtajuuden kontigenssiteoria
(keskeista johtamisen tilannesidonnaisuus) ja
johtamisen vaihtoteoria
(keskeista johtajan ja alaisten keskinaissuhde).
Kaytannossa johtajuus ilmenee liikeyrityksissa erityisesti
henkilostofunktion
hoitamisena, esimiestyona ja organisaatiokulttuurin hallintana. Henkilostojohtaminen on tehtavakokonaisuus, jossa huolehditaan siita, etta yrityksessa on riittava, osaava ja hyvinvoiva henkilosto. Henkilostofunktion tehtaviin kuuluu muun muassa henkiloston valinta ja rekrytointi, kehittaminen, palkitseminen, hyvinvointi ja irtisanominen.
Viimeaikaisia nakokulmia johtajuuteen ovat muun muassa valtuuttaminen (johdettavien voimantunteen seka tyon vapausasteiden tarkoituksellinen lisaaminen), jaettu johtajuus, eettinen johtajuus, karismaattinen johtajuus seka naisjohtajuus.
Johtamisen ja organisoinnin tutkimuksen taustalla on lansimainen
teollinen vallankumous
1800-luvulla
. Kiristyva kilpailu, koneistettu suurteollisuus ja palkattu yritysjohto olivat kimmokkeena tyon organisoinnin tutkimukseen ja kehittamiseen.
Alan ensimmaisia tunnettuja teoksia on
Charles Babbagen
(
1792
?
1871
)
On the Economy of Machinery and Manufactures
(
1832
). Babbage korostaa muun muassa tehtavien jakamista ja tyontekijoiden erikoistumista. Koska uusien tehtavien oppimiseen kuluu aikaa, tulee Babbagen mukaan tyontekijan tehda samaa tehtavaa ja kartuttaa taitojaan toiston avulla.
Organisaatiotutkimuksen tunnetuin klassikko on
Frederick Winslow Taylor
(
1856
?
1915
), ja erityisesti hanen paateoksensa
The Principles of Scientific Management
vuodelta
1911
(
suom.
Tieteellisen liikkeenhoidon periaatteet
suom. Karisto, Arvi A. v. 1914 ). Tieteellisen liikkeenjohdon teoriassa Taylor korostaa hyvan organisaation ominaisuuksina selvasti maariteltya tyonjakoa, erikoistunutta
henkilokuntaa
ja selkeita kaskyvaltasuhteita. Taylorin esittamiin periaatteisiin sisaltyy nakemyksia tehokkaasta organisaatiosta ja tyontekijoiden motivoinnista. Taylorin tavoitteena on organisaatiossa tyoskentelevien ihmisten tiukka kontrolli. Taylorin oppien mukaiseen tyon organisointiin ja johtamiseen viitataan nykyisin kasitteella
taylorismi
.
Johtamis- ja organisaatiotutkimuksen historiaan liitetaan tavallisesti myos
sosiologian
klassikko
Max Weber
(
1864
?
1920
) ja hanen kasitteensa
byrokratia
. Weber ei viittaa byrokratialla kuitenkaan virkavaltaisuuteen kuten se nykyisin ymmarretaan, vaan hanen mielestaan byrokratia on tietynlainen organisaatiotyyppi, joka on syntynyt
kapitalismin
myota. Byrokratia perustuu paamaaratietoiseen toimintaan seka oman edun ja korkeamman hyodyn tavoitteluun. Tallainen organisaatiotyyppi edellyttaa
rationaalis-legaalista hallitsemistyyppia
; legitimiteetti nojaa jarjella perusteltuihin lakeihin.
Organisaatioiden ja johtamisen tutkimus on soveltavaa tiedetta, joka perustuu muun muassa
taloustieteeseen
,
politologiaan
,
sosiologiaan
,
psykologiaan
,
sosiaalipsykologiaan
,
antropologiaan
ja
historiaan
.
Tieteellisen tutkimuksen
tarkoituksena on kuvata, selittaa ja ennustaa, miten ja miksi yritykset ja ihmiset tekevat erilaisia valintoja erilaisissa tilanteissa ja millaisiin tuloksiin ne johtavat. Tutkimus antaa yhteiskunnallisille paatoksentekijoille tietoa, tyovalineita ja viitekehyksia yritysten ja niissa toimivien ihmisten kayttaytymisesta. Tutkijat antavat myos ohjeita ja suosituksia siita, miten erilaisissa tilanteissa tulisi toimia haluttujen tehtavien suorittamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.
Johtaminen tieteena ja tutkimusalueena voidaan jakaa moneen eri tutkimusperinteeseen. Yksi tapa hahmottaa laajaa aluetta on tarkastella sita organisaatioiden ja johtamisen tutkimukseksi (
engl.
organisation and management studies
) nimitettyna kokonaisuutena, jonka alakokonaisuuksia ovat strateginen johtaminen (
engl.
strategic management
),
organisaatioteoria
(
engl.
organisation theory
,
OT
),
henkilostojohtaminen
(
engl.
human resource management
,
HRM
), kriittinen johtamistutkimus (
engl.
critical management studies
,
CMS
), johtamisen oppimisen (
engl.
management learning
) seka organisaatiokayttaytymisen (
engl.
organisation behavior
,
OB
).
Suomessa johtamista ovat opiskelleet muun muassa
kauppatieteen maisterit
,
tuotantotalouden
diplomi-insinoorit
seka
johtamisen
tai
yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon
suorittaneet.
Johtamista voi
Suomessa
opiskella seuraavissa
korkeakouluissa
. Oppiaineen nimi on hieman poikkeava korkeakoulukohtaisesti (ilmoitettu sulkeissa).
Johtamista voi opiskella myos muun muassa yksityisissa koulutuskeskuksissa. Naista suurin Suomessa on
Management Institute of Finland MIF Oy
.
Ruotsin suurimpien
porssiyhtioiden
toimitusjohtajiksi paatyivat tyypillisimmin henkilot, jotka olivat armeijan alokastesteissa olleet
alykkaita
,
tunnealykkaita
, sosiaalisia, sinnikkaita, aloitteellisia ja vastuuta ottavia. He olivat myos muutaman sentin keskimaaraista pidempia ja heilla oli vakaa tunne-elama.
[2]
VTT
Vesa Vihriala
kirjoitti suomalaisyritysten johtamiskaytantojen olevan maailman huippua
Mika Malirannan
tutkimusten perusteella. Kun 2000-luvun alussa suuurempi osa Suomen yritysjohtajista oli syntyperaisia suomalaisia, Suomen talouskasvu oli Euroopan karkea. Suomen hidastunut tuottavuuskasvu johtuu etenkin yritysten vahaisista investoinneista uuteen teknologiaan.
[3]