|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
Tarkennus:
Artikkelissa on hyvin vahan lahteita.
|
Stockmannin
tavaratalo
Tallinnan
keskustassa.
Yritys
tarkoittaa yhden tai usean henkilon yhdessa harjoittamaa
taloudellista toimintaa
, joka tahtaa
kannattavaan tulokseen
.
[1]
Yritystoimintaa voi harjoittaa
yrittaja
itse, jolloin hanesta kaytetaan nimitysta
ammatin-
tai
liikkeenharjoittaja
tai
yksityinen elinkeinonharjoittaja
.
Yritystoimintaa
varten voi perustaa myos
yhtion
, jonka puitteissa ja nimissa yritystoimintaa harjoitetaan. Yrityksina pidetaan toisinaan myos valtion
liikelaitoksia
ja julkisia rahoituslaitoksia.
[1]
Yrityksia on olemassa useissa eri
yhtiomuodoissa
. Yritystoiminnan kaynnistaminen vaatii tyypillisesti
paaomaa
. Yrittajat tai yrityksen omistajat tai ulkopuoliset rahoittajat kantavat yritystoimintaan liittyvan taloudellisen riskin, joka voi tarkoittaa yhtiomuodosta riippuen vastuuta henkilokohtaisella omaisuudellaan tai vastuu voi rajoittua yritykseen sijoitettuun paaomaan. Valtaosa yrityksista on
kapitalistisessa
yhteiskunnassa yksityisessa omistuksessa.
Yrityksen tarkoituksena on tavallisesti tuottaa voittoa omistajilleen.
[2]
Tata varten yrityksen on tuotettava jotakin yhteiskunnallisesti hyodyllista eli tavallisimmin
hyodykkeita
,
[2]
joille on kysyntaa, jotta voittoja voisi muodostua. Yrityksen voitot muodostuvat yksinkertaistetusti sen hyodykkeiden myyntituloista vahennettyna niiden tuottamiseen kuluvilla kustannuksilla. Voiton lisaksi yritysten tavanomaisia tavoitteita ovat kasvu ja
vakavaraisuus
.
Voiton tuottaminen ei ole ainoa mahdollinen tarkoitus. Muun muassa
osuuskuntamuotoisessa
yrittamisessa on tavallista, etta yritys edistaa osuuskuntaan kuuluvien jasenten eli omistajien etuja.
[2]
Etuja voi olla esimerkiksi edulliseen hintaan tarjottavat hyodykkeet (kuluttajaosuuskunta), omistajien oman tuotannon jalostus ja markkinointi (tuottajaosuuskunta) tai omistajien tyollistyminen (
tyoosuuskunta
). Niin sanotuilla
sosiaalisilla yrityksilla
on yleishyodyllinen tarkoitus kuten
ymparistonhoito
tai
syrjaytyneiden
integrointi yhteiskuntaan.
Voiton saavuttamiseksi on yhtion tuotoksen oltava arvokkaampi kuin sen kayttamien panosten. Tarvittavia panoksia ovat
tuotannontekijat
, joita yritykset
markkinataloudessa
ostavat
markkinoilta
(tuotannontekijamarkkinat). Toimiakseen yritykset tarvitsevat myos paaomaa. Erityisesti suuremmat yritykset ovat riippuvaisia
rahoitusmarkkinoista
, joilta paaomaa hankitaan. Yritys myy hyodykkeensa markkinoilla (suoritemarkkinat). Yritysten keskeisena ongelmana on loytaa hyodykkeilleen ostajia suoritemarkkinoilta eli kysyntaa tuottamilleen hyodykkeille. Yritykset kilpailevat keskenaan markkinoilla potentiaalisista ostajista seka tuotannontekijoista . Yritykset sopeuttavat toimintaansa, kuten kustannuksiaan, hintojaan ja hyodykkeitaan, olosuhteiden mukaisesti. Voiton maksimoinnin uskotaan johtavan yritykset tuottamaan niita hyodykkeita, joita kuluttajat eniten arvostavat.
Kioski
on tyypillinen pienyritys.
Pelkistetyimmassa muodossa
yrittaja
ei perusta yritystoimintaa varten mitaan juridista yksikkoa,
oikeushenkiloa
, vaan yrittaja pelkastaan pyrkii hankkimaan ? menematta toisen palvelukseen tyontekijana ? itsenaisesti varoja. Esimerkki sellaisesta yrittajasta voisi olla vaikkapa kotoaan puhelinmyyntia harjoittava kotirouva. Yleinen kielenkaytto ei taivu helposti pitamaan tamankaltaista toimintaa yrityksena eika yritystoimintana. Naille on kuitenkin yleensa ominaista tietty vahimmaispysyvyys, erillinen vaikka mahdollisesti jopa mitattoman pieni organisaatio ja jotain yritystoimintaa varten hankittua omaisuutta
Yritystoiminnan puitteiden kasvaessa puhutaan esimerkiksi parturi/kampaamosta, kirjanpitajasta tai siivoojaporukasta. Nama ovat saattaneet vuokrata yritystoiminnalleen omat toimitilat ja hankkia sille jotain omaisuutta. Edelleenkin nama voivat harjoittaa yritystoimintaansa
yksityisina elinkeinonharjoittajina
. Edelleenkaan ei siis juridista muutosta ole tapahtunut: yrittaja omistaa itse hankkimansa omaisuuden, ja han itse on velvollinen esimerkiksi maksamaan vuokran. Mitaan erillista juridista yksikkoa ei synny sen vuoksi, etta yritystoimintaa harjoittava/harjoittavat kayttavat toiminnastaan jotain
toiminimea
, tekevat toiminnastaan ilmoituksen tai maksavat veroja.
Yksinomaan yritystoiminnan laajuus ei edellyta oman erillisen juridisen yksikon perustamista. Suuryrityksiakin on harjoitettu ilman erillista juridista yksikkoa niin, etta kaikki on tapahtunut juridisesti yrittajan omissa nimissa, vaikka yrittajalla on ollut satoja tyontekijoita. Juridisesti on kysymyksessa ollut yksityishenkilo, jolla on palveluksessaan tyontekijoita, joka maksaa omasta taskustaan naille palkat ja omistaa omissa nimissaan merkittavankin yritysvarallisuuden.
lahde?
Tavallista on kuitenkin, etta yrityksen koon kasvaessa perustavat yrittajat yhteista yritystoimintaansa varten oman yhtion. Yhtio on juridinen yksikko,
oikeushenkilo
. Talla on ? samoin kuin luonnollisella henkilolla ? omat varansa ja velkansa. Oikeushenkilon nimiin voi hankkia omaisuutta ja se on verovelvollinen saamastaan voitosta. Talloin tulee harkittavaksi mika valitaan yhtiomuodoksi.
Yhtiomuotoja
ovat Suomessa mm.
avoin yhtio
,
kommandiittiyhtio
,
osakeyhtio
ja
osuuskunta
. Useimmissa tapauksisa laki ei Suomessa mahdollista muunlaisen yritysmuodon valintaa. Joissain tapauksissa tulee kysymykseen
taloudellinen yhdistys
. Valinta yritysmuotojen valilla voi olla vaikeaa ja asiantuntemusta vaativaa, jolloin usein kaannytaan asiantuntijan puoleen.
Riippuen valitusta
yhtiomuodosta
laki asettaa yrityksen paatoksenteolle, hallinnolle ja kirjanpidolle eriasteisia vaatimuksia pienimmista (yksityinen
elinkeinonharjoittaja
) suurimpaan (Suomessa
julkinen osakeyhtio
). Varsinkin pienimuotoisen toiminnan harjoittamiseksi
osakeyhtio
on usein liian raskassoutuinen (byrokraattinen), kun taas pienimmilla yhtioilla, joille ei aseteta samoja byrokraattisia vaatimuksia, on toisia kielteisia puolia. Esimerkiksi (
avoimessa yhtiossa
on taydellinen taloudellinen vastuu toisten yhtiomiesten tekemista veloista ja sitoumuksista).
Yrityksen on jarjestettava
kirjanpito
.
Sopivan
toiminimen
keksiminen yritykselle on olennainen osa yrityksen imagon suunnittelua. Mieleenjaava ja erottuva nimi on tarkea positiivisen
brandin
luomisen kannalta. Yrityksen nimi ei saa olla sekoitettavissa toisen jo olemassa olevan yrityksen nimeen, eika se myoskaan saa olla loukkaava tai hyvan tavan vastainen.
Usein helpoin ratkaisu on kayttaa yrittajan omaa nimea yrityksen nimena. Tahan liittyy kielteisena puolena se, etta jos yritystoiminta ei menestykaan, saattaa oma nimi tahraantua. Toisaalta jos yritys myohemmin vaihtaa omistajaa, nimi taytyy vaihtaa ellei haluta jatkaa aiemman yrittajan nimen kayttoa.
Suomessa toimi vuonna
2010
noin 263 000 yritysta. Yritysten maara vaheni tuntuvasti 1990-luvun alussa, mutta maara on kasvanut vuodesta
1995
lahtien. Vuonna
2011
oli kaupparekisterissa 464 000 yritysta, joista osa oli kuitenkin keskeyttanyt tai lopettanut toimintansa. Yrityksissa tyoskenteli 2010 yhteensa 1,4 miljoonaa henkiloa; yhteenlaskettu liikevaihto oli 357 miljardia euroa.
[3]
Valtaosa yrityksista on
PK-yrityksia
. PK-yrityksilla tarkoitetaan tietyt rajat alittavia pienia ja keskisuuria yrityksia.
Suomalaisten yritysten edunvalvontaa tekevat tunnetuimpina
Suomen Yrittajat
seka
Elinkeinoelaman keskusliitto
. Muista yrittajayhdistyksista mainittakoon
Perheyritysten liitto
ja
Suomen Pienyrittajat
.