Ymparistoministerio Miljoministeriet
Ymparistoministerion toimipaikka Aleksanterinkadulla.
Lyhenne	YM
Ministeri(t)
–  Ymparisto- ja ilmastoministeri	Kai Mykkanen
Kansliapaallikko	Juhani Damski
Budjetti	0,2 mrd. € (2024) [1]
Tyontekijoita	287 (2023) [2]
Osoite	Aleksanterinkatu 7, 00100, Helsinki
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OK

Suomen ymparistoministerio ( ruots. Miljoministeriet ) ( YM ^[3] ) on hallintoelin, joka vastaa valtioneuvoston ja eduskunnan kasittelyyn tulevien ymparisto- ja asuntoasioiden valmistelusta. Vuoden 2013 lopussa ministeriossa tyoskenteli 236 vakinaista ja 47 maaraaikaista virkamiesta. ^[4] Ymparistoministerion tavoitteena on ymparistovastuullinen ja osallisuutta tukeva yhteiskunta , monimuontoinen luonto seka hyvinvointia edistava elinymparisto. ^[5] Ministerio toimii kansallisesti ja kansainvalisessa yhteistyossa.

Ymparistohallinnon lahivuosien haasteet ovat hyvan elinympariston seka kulutuksen ja tuotannon ekotehokkuuden edellytysten parantaminen, ymparistosta aiheutuvien terveyshaittojen vahentaminen, luonnon monimuotoisuuden koyhtymisen merkittava hidastaminen, Itameren tilan parantaminen seka ilmastonmuutoksen hillitseminen. ^[6]

Yhdyskuntien suunnittelua ja rakentamista kehittamalla tavoitellaan hyvinvoinnin kohentumista ja samalla ymparistokuormituksen ja -haittojen vahentymista. Vaeston ikaantyessa on varauduttava erilaisiin asumisen ja yhdyskuntien tarjoamien palvelujen kysynnan muutoksiin.

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Ymparistoministerio aloitti toimintansa 1.10. 1983 ja on nain ollen Suomen toiseksi nuorin ministerio. Sen juuret ovat vuonna 1969 perustetussa vesihallituksessa, jolla oli erittain voimakas rooli Suomen runsaiden vesistojen suojelussa. 1960-luvulla luonnonsuojelu oli viela lapsenkengissa ja Suomessa sen ylin viranomainen oli luonnonsuojeluvalvoja . Kun vesihallintoa kehitettiin, herasi ajatus koko ymparistohallinnon kehittamisesta ja ensimmaisen kerran oman ministerion perustamista esitti Suomen luonnonsuojeluliitto vuonna 1970. Presidentti Urho Kekkonen otti kantaa luonnonsuojeluun vuoden 1970 uudenvuodenpuheessaan nimeamalla alkaneen vuoden teemaksi ympariston suojelun.

Erilaisten komiteoiden ja tyoryhmien jalkeen Sorsan hallitus paatti esittaa vuonna 1973 laajan ymparistohallinnon perustamista, jota kuitenkin vastustettiin monilla tahoilla. Rajuimmin asiaa vastaan oli Kuopion laaninhallitus, jonka mielipide kiteytyi lausunnon viimeiseen virkkeeseen: "Varjele meita sodalta, rutolta ja ymparistoministeriolta".

Ymparistohallinnon uudistamista koskeva lakiehdotus hyvaksyttiin eduskunnassa ja Sorsan hallitus asetti ministerioiden toimialajakoa selvittavan keskushallintokomitean. Viimein vuonna 1976 se paatyi esittamaan ymparistoministerion perustamista.

Ministeriota vastusti voimakkaasti muun muassa maa- ja metsatalousministerio (MMM), joka ehdotti itsensa muuttamista myos ymparistoasioista vastaavaksi superministerioksi, luonnonvarainministerioksi. MMM:n mielesta ehdotus ymparistoministeriosta oli "kummallinen, omalaatuinen, taysin asiaton, hamara ja keinotekoinen". Sen sijaan sisaasiainministeriosta uudelle toimijalle loytyi kannatusta, vaikka se menettaisikin ymparistoasioiden lisaksi myos asuntohallinnon.

Viela vuonna 1977 taistelu oli hyvin voimakasta puolin ja toisin, kun maa- ja metsatalousministerio esitti edelleen ymparistoasioiden siirtamista sisaasiainministeriosta itselleen seka uuden luonnonvarain- ja ymparistonsuojeluministerion perustamista. Lisaksi vesihallitus esitti sen muuttamista ymparistonsuojelun keskusvirastoksi.

Perustamisen eteneminen oli hidasta, silla ymparistoasioista vastaava ministeri vaihtui usein eri hallituksissa. Vasta Koiviston II hallituksessa oli yksi ja sama ministeri, Johannes Koikkalainen, kaikkien ymparistoasioiden takana. Sorsan II:n hallituksen aloittamalla ja Koiviston II:n hallituksen jatkamalla tyoryhmalla oli tavoitteena ymparistohallinnon uudistaminen ministerioajatuksen pohjalta. Sorsan III hallitus paatti viimein vuonna 1982 esittaa ministerion perustamista, minka eduskunta hyvaksyi aanin 124-51. Viela ennen tata kiisteltiin seka hallituksessa etta eduskunnassa siita, pitaisiko perustaa suppeampi ymparistonsuojeluministerio vai laajempi ymparistoministerio, jolle kuuluisi ympariston- ja muun luonnonsuojelun lisaksi kaavoitus-, rakennus- ja asuntotoimi.

Aanestyksessa hallituksen ja opposition valiset rintamalinjat repesivat molemmin puolin. Ministerio perustettiin kansanrintamahallituksen vasemmistoryhmien seka paaoppositiopuolue Kokoomuksen aanilla. Sen sijaan hallituspuolueista Keskusta ja RKP aanestivat hanketta vastaan.

Ajankohtaisista tapahtumista muun muassa vuonna 1979 tapahtuneiden Koijarvi-liikkeen ja sailioalus M/T Antonio Gramscin oljyonnettomuuden itamerella on arvioitu osaltaan johtaneen ymparistoministerion perustamiseen. ^[7]

Ensimmaiseksi ymparistoministeriksi nimitettiin SDP:n Matti Ahde , joka oli aloittanut Sorsan IV:n hallituksen sisaasiainministerina viisi kuukautta aikaisemmin. Uusi ministerio ja sen johdossa ollut ymparistoasioissa kokematon ministeri herattivat vahvoja epaluuloja. Ymparistoministerio sai pilkkanimen kuristusministerio, jota syytettiin vuoron peraan maaseudun autioittamisesta, kapasiteetin puutteesta, tasmentamattomista ja jarjettomista suojeluvaatimuksista seka asioiden tarpeettomasta ruuhkauttamisesta.

Ministeri Ahde rakensi ministeriostaan nopeasti hovikelpoisen ja kehittyi itsekin samalla virkamiestensa kovassa koulussa ymparistoalan asiantuntijaksi. Ahde onnistui luomaan luottamusta herattavan yhteistyoverkoston yhteiskunnan muihin toimijoihin, mika varmisti ymparistoministerion kehittymisen uskottavaksi viranomaiseksi.

Luonnon- ja ymparistonsuojelun ensimmaisia mittavia askeleita otettiin runsaasti Ahteen nelivuotiskaudella. Konkreettisia saavutuksia olivat mm. Ounasjoen erityissuojelu, mittavan soidensuojelualueiden verkoston perustaminen, asetukset useiden kasvien ja elainlajien rauhoittamisesta seka toimenpiteet liikenteen paastojen rajoittamiseksi.

Ahteen aikana Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa sopimuksen ymparistonsuojelun yhteistyosta seka liittyi sopimuksiin Etelamantereen seka kulttuuri- ja luonnonperinnon suojelemiseksi. Valtioneuvosto teki periaatepaatoksen jatteiden hyodyntamisesta vuonna 1986 ja kahta vuotta aikaisemmin valmistui Riihimaelle ongelmajatteiden kasittelylaitos.

Hallintoasioiden merkittavin vuosi oli 1986, jolloin vesihallitus liitettiin ymparistoministerion organisaatioon.

Sorsan hallituksen tilalle nimitettiin Holkerin sinipunahallitus vuoden 1987 vaalien jalkeen. Ymparistoministerin salkku jai SDP:n haltuun, ja sen sai kansanedustaja Kaj Barlund . Demarien ruotsinkieliseen siipeen kuulunut ministeri istui koko hallituksen nelivuotiskauden, mutta jai siltikin tuntemattomaksi suurelle yleisolle.

Barlund oli ministerina voimakkaan taloudellisen kasvun aikana, jolloin talouden pyorat kulkivat vinhasti ylikuumenemisen asteelle saakka. Ekoaatteesta tuli muotia, minka ansiosta talouselama "vihertyi" ja ymparistoystavallisyydesta tuli myyntivaltti taakan sijasta.

Yksi merkittavimmista asioista Barlundin toimikaudella olivat ns. metsasodat. Ymparistoaktivistit saivat aikaiseksi kahakoita metsanhakkuutyomailla Kessissa , Murhijarvella ja Talaskankaalla . Varsinkin toiminta Metsahallituksen Talaskankaan hakkuutyomaalla sai runsaasti valtakunnallista julkisuutta, ja se herattikin vilkkaan keskustelun metsien monimuotoisuudesta seka vanhojen aarnimetsien sailyttamisesta jalkipolville.

Ymparistoministerin salkun painoarvo on ollut hyvin erilainen eri hallituksissa. Ministeriolle kuuluvilla asuntoasioilla on monesti lihotettu muiden ministereiden salkkuja. Vanhasen ja Jaatteenmaen kabineteissa asuntoasioista on vastannut alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen . Lipposen I:ssa asuntoasioista paatti STM Sinikka Monkare ja Lipposen II:ssa 2. valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes . Ahon hallituksessa ymparistoministereita oli kerrallaan kaksi. Sirpa Pietikainen oli vastuussa koko hallituskauden ymparistoasioista, ja asuntoasioista piti huolen ensin Pirjo Rusanen seka hanen jalkeensa Anneli Taina .

Kansliapaallikko toimii ministerion ylimpana virkamiehena. Han johtaa, kehittaa ja valvoo ministerion ja sen hallinnonalan toimintaa. ^[8]

Seuraavat henkilot ovat toimineet ymparistoministerion kansliapaallikkoina:

• 1983?1994: Lauri Tarasti
• 1994?2008: Sirkka Hautojarvi
• 2008?2020: Hannele Pokka
• 2020? Juhani Damski ^[9]

Paaartikkeli: Luettelo ministereista Suomen ymparistoministeriossa

• Ymparistoministerion kotisivu

n k m Suomen ymparistoministerio Ministerit Ymparisto- ja ilmastoministeri Virkamiehet Kansliapaallikko Osastot Luontoymparistoosasto Rakennetun ympariston osasto Ilmasto- ja ymparistonsuojeluosasto Konserniohjaus ja kansainvaliset asiat -osasto Hallinto Virastot Suomen ymparistokeskus Asumisen rahoitus- ja kehittamiskeskus Yhtiot ja liikelaitokset A-Kruunu Oy Rahastot Valtion asuntorahasto Oljysuojarahasto Toimitilat Aleksanterinkatu 7

n k m Suomen ministeriot Liikenne- ja viestintaministerio Maa- ja metsatalousministerio Oikeusministerio Opetus- ja kulttuuriministerio Puolustusministerio Sisaministerio Sosiaali- ja terveysministerio Tyo- ja elinkeinoministerio Ulkoministerio Ymparistoministerio Valtioneuvoston kanslia Valtiovarainministerio