Yliharma
on
entinen Suomen kunta
, joka sijaitsi
Etela-Pohjanmaahan
kuuluneessa
Harmanmaan seutukunnassa
,
Lansi-Suomen laanissa
. Sen asukasluku oli 2 916 ja
pinta-ala
oli 152,17
km²
, josta 0,47 km² vesistoja (31.12.2008). Kunta lakkautui, kun se yhdistyi
Alaharman
,
Kauhavan
ja
Kortesjarven
kanssa uudeksi Kauhavaksi vuonna 2009. Yliharman naapurikunnat olivat
Alaharma
,
Isokyro
,
Kauhava
,
Lapua
,
Voyri-Maksamaa
(vuoteen 2006 asti vanha
Voyri
) ja
Ylistaro
.
Yliharman ja Alaharman seutu on tunnettu Vuohiluomana, Naarasluomana ja myohemmin Harmana. Pitajanjaon yhteydessa otettiin kayttoon nimet Yliharma ja Alaharma.
[4]
Ensimmaiset ihmiset tulivat Yliharmaan jo kivikaudella, mutta pysyva asutus seudulle tuli vasta 1500-luvulla. Yliharma kuului
Suur-Kyron
ylimmaiseen neljannekseen ja myohemmin Lapuan emapitajaan. Vuonna 1683 seutu perustettiin Lapuan kappeliseurakunnaksi, jolloin asutuksen painopiste oli Alaharman puolella.
[5]
Tervanpolton
ansiosta seutu vaurastui 1600-luvulla niin, etta asukkaat muodostivat oman saarnahuonekunnan, joka erotettiin Harmasta ja alistettiin Lapualle vuonna 1786.
[5]
Yliharma sai kappelin oikeudet vuonna 1816 ja siita tuli itsenainen seurakunta vuonna 1859. Ensimmainen oma kirkkoherra Yliharmaan saatiin kuitenkin vasta vuonna 1869.
[4]
Kaapo Hakolan
rakentama Yliharman kirkko rakennettiin vuosina 1785?87. Kirkon yhteyteen rakennettiin
C. L. Engelin
piirtama kellotapuli vuonna 1828.
[5]
Vuonna 1852 Etela-Pohjanmaan
herannaispapit
pitivat kokouksen
Carl Gustaf von Essenin
pappilassa. Kokouksessa he paattivat irtisanoutua
Niilo Kustaa Malmbergin
johtamasta herannaisyydesta.
[6]
[5]
Harma oli
puukkojunkkarien
ydinaluetta ja yksi tunnetuimimista oli yliharmalainen
Antti Rannanjarvi
, jonka ”Kauhavan ruma vallesmanni”
Adolf Hagglund
kuitenkin saattoi rautoihin 1860-luvulla. Joitakin vuosia vapautumisensa jalkeen Rannanjarvi puukotettiin kuoliaaksi Yliluoman kylassa.
[5]
Viimeisina suurina nalkavuosina 1867?1868 menehtyi 242 yliharmalaista, eli noin kymmenen prosenttia pitajan vaestosta.
[4]
Suuresta Amerikkaan suuntautuneesta siirtolaisuudesta huolimatta Yliharman asukasluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1920 Yiharmassa oli noin 3 800 asukasta.
[5]
Sisallissodan aikaan Yliharma oli muun Etela-Pohjanmaan tavoin valkoisten tukialuetta. Kenraali
Gustaf Mannerheimin
perusti ensimmaisen paamajansa talvella 1918 Yliharman kirkolle.
[4]
[5]
Yliharma oli pinta-alaltaan pienehko kunta
Lapuanjoen
keskijuoksulla. Maisemakuvansa puolesta se kuuluu Etela-Pohjanmaan tasankoalueeseen, ja maaston korkeus merenpinnasta vaihtelee 40 metrin molemmin puolin. Etenkin Lapuanjoen varsi on alavaa ja tasaista. Joen lansipuolella lakeuden keskeyttavat paikoin matalat metsan peittamat kumpareet ja kallioiset maet. Kalliopera on enimmakseen
graniittia
, jota peittavat laaksoissa paksut savikerrokset, korkeammilla paikoilla moreeni. Maaston vahaisen kaltevuuden vuoksi Lapuanjoki virtaa Yliharman kohdalla hyvin hitaasti, ja alue on varsin tulvaherkkaa. Peltojen osuus kunnan kokonaispinta-alasta oli Yliharmassa suurempi kuin muissa Etela-Pohjanmaan kunnissa.
[4]
Haapoja, Ikola, Ilomaki,
Kangas
, Keskikunta, Kirkonkyla, Kosola, Kujala, Pakka, Rannanjarvi, Salomaa, Taipale, Vesiluoma,
Yliluoma
.
Yliharman kautta kulkee
valtatie 19
Jalasjarvelta
Uuteenkaarlepyyhyn
(aiemmin
kantatie 67
). Lahin rautatieasema on
Seinajoki?Oulu-radalla
Kauhavalla
.
[4]
Yliharman rata
rakennettiin Seinajoki?Oulu-radalta niin kutsutun Kaupin soraradan jatkeeksi Yliharman kirkonkylaan paikkakuntalaisten talkootyona vuosina 1949?1951. Henkiloliikenne radalla loppui kuitenkin jo vuonna 1953, ja koko rata purettiin tavaraliikenteen loputtua 2000-luvulla.
[7]
Yliharma on antanut nimensa etelapohjalaisen
Rehupiikles
-yhtyeen kappaleelle "Yliharma" yhtyeen ensimmaiselta albumilta Noiruttu Pohojam'maa (1995). Kappaleen pohjana on
Scott McKenzien
tunnetuksi tekema "San Francisco (Be Sure to Wear Some Flowers in Your Hair)". Kertosae suomeksi on: "Jos meinaat menna Yliharmaan".
Yliharmassa on jarjestetty useita suuria
kristillisia
kesatapahtumia.
Herattajajuhlat
on jarjestetty Yliharmassa kolme kertaa: 1908 Keskisessa, 1934 seka 1982.
[8]
Evankelisuuden
evankeliumijuhla
jarjestettiin Yliharmassa vuonna 1995.
[9]
Seka Yliharman etta
Alaharman
pitajaruoaksi
nimettiin 1980-luvulla
perunaloora
eli
suolasilakasta
ja perunaviipaleista tehty
silakkalaatikko
.
[10]
Yliharmalaisia urheiluseuroja
Yliharmalaisia tyonantajia:
- Jaakko Elenius
(1939?2010), herannaisjohtaja ja paatoimittaja
- Juho Haapoja
(s. 1980), ammattinyrkkeilyn raskaansarjan suomenmestari
- Kalevi Haapoja
(s. 1932), nayttelija
- Jaakko Isosaari
(1950?2015), yrittaja ja yritysjohtaja, teollisuusneuvos
- Valto Jarvi
(1906?1987), pesapalloilija, jarjestojohtaja, maanviljelysneuvos
- Tapio Kurki
(s. 1947), agronomi ja jarjestojohtaja, maanviljelysneuvos
- Antti Kurvinen
(s. 1986), poliitikko
- Artturi Leinonen
(1888?1963), kirjailija
- Matti Liinamaa
(1908?1968), kansanedustaja
- Liisa Mansikkamaki
(s. 1951), juristi, korkeimman oikeuden jasen
- Henna Peltokangas
(s. 1991), pesapalloilija
- Ilmari Perala
(1892?1987), metsanhoitaja, metsaneuvos
- Antti Rannanjarvi
(1828?1882), puukkojunkkari
- Paula Risikko
(s. 1960), eduskunnan puhemies, kansanedustaja
- J. S. Siren
(1889?1961), eduskuntatalon suunnitellut arkkitehti
- Heikki Ylikangas
(s. 1937), historioitsija
[11]
- Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes:
Finlandia: Otavan iso maammekirja 7
. Etela-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986.
ISBN 951-1-08930-7
.
- ↑
Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008
1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑
Laanien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjarjestyksessa
31.12.2008. Vaestorekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑
Vaesto ian ja sukupuolen mukaan alueittain
31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑
a
b
c
d
e
f
Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.):
Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos
, s. 466?467. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978.
ISBN 951-0-06467-X
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Rikkinen & Sihvo 1968, s. 235
- ↑
Murtorinne, Eino (paatoim.): ”1809?1885”,
Kristinuskon historia 2000
, s. 98. 3. osa. Porvoo: Weilin+Goos, 2000.
ISBN 951-35-6516-5
.
- ↑
Jussi Iltanen:
Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat
, s. 142. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
ISBN 978-951-593-214-3
.
- ↑
Vuodet -1893
Herattajajuhlat
. Viitattu 19.12.2021.
- ↑
Juhlapaikkakunnat
Evankeliumijuhla
. Viitattu 6.11.2022.
- ↑
Kolmonen, Jaakko (toim.):
Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitajaruoat
, s. 154. Helsinki: Patakolmonen, 1988.
ISBN 951-96047-3-1
.
- ↑
Kangosjarvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa.
Helsingin Sanomat
, 5.7.2008.
Artikkelin maksullinen verkkoversio
. Viitattu 12.3.2024.
|
---|
| Nykyiset kunnat
| |
---|
| Entiset kunnat
| |
---|
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
|