Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut
on vanhin kansainvalinen
pikaluistelun
kilpailu. Yleisluistelussa neljan matkan (miehilla 500, 1 500, 5 000 ja 10 000 metrin, naisilla 500, 1 500, 3 000 ja 5 000 metrin) yhteispisteet ratkaisevat lopputulokset.
[1]
Vuosina 1889?1892 kilpailut olivat epavirallisia, ja vuodesta
1893
lahtien kilpailut on jarjestanyt
Kansainvalinen luisteluliitto
(ISU). Vuosina
1915
?
1921
eika
1940
?
1946
ei kilpailuja jarjestetty maailmansotien takia. Tuolloin ainoastaan
miehet
kilpailivat maailmanmestaruuksista.
Naisten
maailmanmestaruuksista on kilpailtu vuodesta
1933
lahtien. Vuodesta
1996
lahtien naisten ja miesten kilpailut on kayty samalla paikkakunnalla.
1961
Goteborgin
Ullevilla
miehet kilpailivat ensimmaista kertaa 400 metria pitkalla tekojaaradalla.
Ensimmaisissa MM-kisoissa vuonna 1889 luisteltiin puolen mailin (805 m), mailin (1 609 m) ja kahden mailin (3 219 m) matkat. Vuosina 1890?1892 kilpailtiin neljalla matkalla: puoli mailia, maili, kaksi mailia ja viisi mailia (8 047 m). Kilpailujen alkuvuosina tuli mestariksi paastakseen voittaa kolme matkaa, eika kakkos- ja kolmossijoja laskettu. Taman vuoksi useina vuosina jai mestari ratkaisematta. Ensimmaiset viralliset kilpailut jarjestettiin vuonna
1893
, jolloin otettiin kayttoon viela nykyisinkin kaytossa oleva jarjestelma. Kilpailumatkat ovat 500, 1 500, 5 000 ja 10 000 metria, ja kunkin matkan 500 metrin keskiajat lasketaan yhteen. Kilpailut kaydaan kahdessa tai kolmessa paivassa ja matkat luistellaan jarjestyksessa lyhimmasta pisimpaan.
Vuosina 1933?1935 kilpailtiin 500, 1 000 ja 1 500 metrin matkoilla. Vuosina 1936?1955 luisteltiin nelja matkaa: 500, 1 000, 3 000 ja 5 000 metria. Vuosina 1956?1982 luisteltiin 500, 1 000, 1 500 ja 3 000 metrin matkoilla. 1983 otettiin kayttoon nykyisinkin kaytossa olevat nelja matkaa: 500, 1 500, 3 000 ja 5 000 metria. Voittaja on ratkaistu alusta asti kunkin matkan 500 metrin keskiaikojen yhteisajan perusteella.
