Yhteishyvan valiokunta ( ransk. le comite de salut public ) oli Ranskan kansalliskonventin valitsema toimikunta, joka toimi vuosina 1793?1795. Se kaytannossa hallitsi Ranskaa diktatorisilla valtuuksillaan niin sanottuna terrorin aikana syyskuusta 1793 heinakuuhun 1794. ^[1] Yhteishyvan valiokunnan tunnetuimmat johtohenkilot olivat Georges Danton (huhtikuusta heinakuuhun 1793) seka Maximilien Robespierre (heinakuusta 1793 heinakuuhun 1794).

Perustaminen ja valtuudet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhteishyvan valiokunta perustettiin 6. huhtikuuta 1793 torjumaan ensimmaisen liittokunnan ja Vendeen kapinoiden muodostamaa uhkaa. Valiokunnan tarkoituksena oli suojella valtakuntaa sisaisilta ja ulkoisilta vihollisilta ja valvoa muiden toimeenpanovaltaa kayttavien elinten toimintaa. ^{[1] [2] [3]} Sita oli edeltanyt vuoden 1793 alussa perustettu 21-jaseninen Yleisen puolustuksen valiokunta, jota laajennettiin ja jonka valtuuksia lisattiin 25. maaliskuuta kasittamaan ”kaikki tarpeelliset keinot tasavallan sisaisen ja ulkoisen turvallisuuden takaamiseksi”. ^[4] Tuolloin suoritetussa vaalissa valiokunnan 25:sta paikasta vuoripuolue sai seitseman, girondistit yhdeksan ja keskiryhmat yhdeksan. Tahan tyytymattomana vuoripuolue jarjesti propagandakampanjan ja sai hallitsevan aseman kahta viikkoa myohemmin asetettuun varsinaiseen Yhteishyvan valiokuntaan. ^[5]

Valiokuntaan kuului aluksi yhdeksan ja sittemmin kaksitoista jasenta, jotka kansalliskonventti valitsi kuukaudeksi kerrallaan. Paatokset tehtiin yhdessa, mutta valiokunnan jasenet yleensa erikoistuivat johonkin halinnonalaan. ^[1] Valiokunnan kokoukset olivat sen edeltajasta poiketen salaisia, mutta sen tuli raportoida viikoittain kansalliskonventille. Valiokunnalla oli oikeus antaa sisaiseen ja ulkoiseen puolustukseen liittyvia saadoksia. ^[4] Ranskan tilanteen selviamisen jalkeenkin valiokunta jatkoi toimintaansa pyrkien ulottamaan valtansa alle myos sotalaitoksen ja paikallishallinnon. ^{[2] [3]} Heinakuusta 1793 alkaen sen valtuuksia laajennettiin jatkuvasti. ^[6] Vaikka Yhteishyvan valiokunnan alkuperainen tarkoitus oli valvoa hallituksen toimintaa, siita tuli pian itse kaytannossa Ranskan hallitus. Valiokunta sai 28. heinakuuta oikeuden antaa pidatysmaarayksia, 14. syyskuuta se sai oikeuden asettaa Yleisen turvallisuuden valiokunnan jasenet ja 10. lokakuuta seka ministerit etta armeijan kenraalit maarattiin suoraan sen kaskyjen alaisiksi. Myohemmin valiokunta sai oikeudet erottaa ja nimittaa virkamiehia seka johtaa Ranskan ulkopolitiikkaa. Lopulta ministeriot lakkautettiin 1. huhtikuuta 1794. ^[4]

Valiokunta Ranskan johdossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Valiokuntaa johti 10. heinakuuta 1793 asti Georges Danton tukijoineen, joiden politiikkaa oli viela suhteellisen maltillista. He kuitenkin epaonnistuivat sotilaallisissa kysymyksissa. ^[1] Valiokunnan 6. huhtikuuta 1793 valitut alkuperaiset jasenet olivat Danton, Pierre-Joseph Cambon , Jean-Francois Delacroix , Jean-Francois Delmas , Louis-Bernard Guyton-Morveau , Jean-Jacques Breard , Bertrand Barere de Vieuzac , Jean-Baptiste Treilhard ja Jean-Antoine Debry . Heista kaikki paitsi Barere pudotettiin pois saman vuoden heinakuun aikana. ^[4] Dantonin ryhman jalkeen vallan ottivat viela jyrkemmat vuoripuolueen jasenet. ^[1] Maximilien Robespierre nimitettiin jaseneksi 27. heinakuuta. Vaikka han ei missaan vaiheessa saanut varsinaisesti diktatorisia valtuuksia ja oli periaatteessa muiden valvonnan alainen, hanen tahtonsa muodostui sittemmin maaraavaksi monissa kysymyksissa. ^[6]

Syyskuusta 1793 alkaen valiokunnan kokoonpano oli seuraava: Robespierre, Barere, Marie-Jean Herault de Sechelles , Robert Lindet , Georges Couthon , Louis de Saint-Just , Andre Jeanbon Saint Andre , Pierre Louis Prieur de la Marne , Lazare Carnot , Claude-Antoine Prieur-Duvernois , Jacques Nicolas Billaud-Varenne ja Jean-Marie Collot d'Herbois . ^[4] Miehityksessa ei sen jalkeen tapahtunut muutoksia ennen heinakuuta 1794 ja terrorin ajan paattymista, lukuun ottamatta Herault de Sechellesin teloitusta huhtikuussa 1794. Tana aikana Yhteishyvan valiokunta kaytannossa hallitsi Ranskaa radikaalin jakobiinipuolueen tuella ja kontorolloi myos kansalliskonventtia. Vallankumouksen vastustajia vainottiin ankarasti, maassa siirryttiin sotatalouteen ja toteutettiin yleinen asevelvollisuus. Yleisia poliittisia kysymyksia hoitivat valiokunnassa varsinkin Robespierre, Couthon ja Saint-Just, jotka tunnettiin ”triumviraattina”. ^[1] Prieur-Duvernois onnistui jarjestamaan Ranskan aseteollisuuden ja lahjakas Carnot sotajoukkojen organisoinnin seka strategian suunnittelun. Syksyn 1793 aikana maan sisainen kapinointi saatiin kukistettua ja vihollisarmeijat ajettua maan ulkorajoille. ^[6]

Robespierren kukistuttua 27. heinakuuta 1794 valiokunnan valta vaheni ja sen valtaoikeudet rajattiin koskemaan pelkastaan Ranskan ulkosuhteita ja sodankayntia. ^{[2] [3] [1]} Tuolloin paatettiin myos, etta joka kuukausi vahintaan neljasosa valiokunnan jasenista pitaisi vaihtaa. ^[4] Direktorion saatua vallan syksylla 1795 yhteishyvan valiokunta lakkautettiin. ^{[2] [3]}

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhteishyvan valiokunta Wikimedia Commonsissa