Osa artikkelisarjaa
Yhteiso
Kasitteet
Harrastusyhteiso Kaytantoyhteiso Kollektivismi Kommunitarismi Kuviteltu yhteiso Organisaatio Ryhma Sobornost Solidaarisuus Sosiaalinen paaoma Sosialisaatio Tyoyhteiso Yhteisollisyys Yhteenkuuluvuus
Tutkimus
Yhteiskuntatiede Yhteisotutkimus Yhteisotyo Yhteisopsykologia Sosiaalityo Kulttuuriantropologia Internet-tutkimus Yhteiskuntatieteiden filosofia Maaseutuyhteison sosiologia Yhteiskuntamaantiede Yhteiskuntafilosofia Kulttuurievoluutio Kaupunkisuunnittelu
n k m

Yhteisollisyys voi yleiskasitteena tarkoittaa ihmisten valista yhteistyota ja monenlaisia yhteistyon muotoja, ^[1] joista kuitenkin yleensa kaytetaan muita termeja, esim. talkoot . Tarkemmin yhteisollisyys tarkoittaa sita uutta, joka syntyy sujuvasta yhdessa tekemisesta ja toimimisesta (englanniksi communality , sense of community ). Se siis koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessa olemisesta ja tekemisesta, henkilokohtaisesti merkittavista suhteista ( sosiaaliset suhteet ), luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. ^[2] Yhteisollisyyden tunteen vastakohta on narsismi ^[3] .

Yhteisollisyyden kantavia teemoja ovat luottamus , osallisuus , sitoutuminen, motivaatio ja laheisyys. ^[4] .

Yhteisollisyys, yhteisot ja yhteisollinen elama ovat ihmisen olemassaololle ja toiminnalle valttamattomia prosesseja ja rakenteita. Sosiologian keskeisen tieteilijan Emile Durkheimin mukaan yhteisyyden tunne pitaa yhteiskunnat koossa ja on yksilon ja yhteiskunnan valisen suhteen pohjana. ^[5] Durkheimin ajattelua kehitteleva Michel Maffesoli toteaa lahes runollisesti, etta yhteisojen ja yhteisollisyyden lasnaolo kaikkialla ja samanaikainen nakymattomyys tekevat niista yhden ihmisen arvoituksellisimmista luomuksista. ^{[6] lahde tarkemmin?}

Sosiaalisen koheesion kasite maarittaa yhteisollisyyden laatua, yhteenkuuluvuutta .

Perinteisia yhteisokasitteita ovat perhe , suku , kyla ja heimo . Suomen sanat miero ja mierolainen kuvaavat naiden vastakohtaa, ulkopuolisuutta. Kansallisvaltion myota ovat kehittyneet kansalaisuus ja kansallisuus yhteisollisyyden perustoina. Yhteiskunnan kerrostuneisuuteen liittyvaa yhteisollisyytta edustavat saaty ja yhteiskuntaluokka . Tyoyhteisoihin liittyvia yhteisokasitteita ovat mm. tyovuoro, tyoryhma, tiimi ja projektiryhma. Yhteisoa koossapitavaa voimaa, yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista voidaan kuvata esimerkiksi sanalla ryhmahenki.

Ferdinand Tonnies (1974) on jakanut yhteisollisyyden kahtia kasitteilla Gemeinschaft ja Gesellschaft . Gemeinschaft (yhdessaoloyhteiso) kuvaa perinteista yhteisoa, jonka jasenten valilla on laheisia suhteita ja joita pitavat koossa perinne ja sisaiset normit. Gesellschaft (asiayhteiso) on yhteisollisyyden moderni muoto, joka perustuu niihin hyotyihin, joita yhteison jasenet toistensa kautta tavoittelevat. ^[7]

Perinteisten yhteisojen murtuminen liittyy tekniseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, joka mahdollistaa ja suosii liikkuvuutta seka fyysisessa, henkisessa etta sosiaalisessa mielessa. Tapahtuu yksilon elaman irtautumista totunnaisista ajan, paikan ja traditioiden rajaamista kehyksista. Arvot erilaistuvat ja yksilollistyvat. ^[8]

Kultalahti (1990) toteaa, etta kaupungistumiskehityksen myota maaseudun yhdessaolo-organisaatiot korvautuvat asiaorganisaatioilla, kuten virastoilla, laitoksilla ja yrityksilla; persoonattomuus lisaantyy. ^[9]

Perinteisten yhteisorakenteiden katoaminen voi joidenkin kasitysten mukaan merkita yhteisollisyyden katoamista, yksilollisyyden ylikorostumista. Toisen nakemyksen mukaan kyse on siita, etta yhteisojen muoto muuttuu, mutta yhteisollisyys sailyy. ^[10] Wilenius (1991) uskoo, etta kokiessaan vieraantuneensa, muuttuneensa pelkastaan "yhteiskuntakoneiston osaksi", ihminen lahentyy jalleen perhettaan, tyo- ja asumisyhteisoaan, hakee niista turvaa ja "veljeyden" kokemusta. ^[11] Tama kehitys voi kertoa siita, etta yhteiskunnassa 'naisinen elementti' on tullut 'miehisen' rinnalle. ^[11]

Paaartikkeli: Yhteisollinen oppiminen

Yhteisollisen oppimisen idea korostaa sita, etta oppimisyhteison jasenet jakavat oppimistapahtuman eri alyllisia osa-alueita ja niihin liittyvia tehtavia. Yhteisollisen oppimisen ihannetapauksesa tulos on enemman kuin osiensa summa. Tama eroaa perinteisemmasta yhteistoiminnallisen oppimisen ajatuksesta, jossa painottuu ulkonaisempi tyonjako. ^[12]

Tietoverkoissa toteutuva yhteisollisyys merkitsee sita, etta teknisen tietoverkon mahdollistamana syntyy ja toimii sosiaalisia verkostoja, mahdollistuu sosiaalinen muutos, uudenlainen yhteisollisyys. ^[13]

Tietoverkkojen mahdollistama yhteisollisyys voi olla perinteisen toimintamuodon uudenlainen ilmentyma: blogi on paivakirja verkossa, Facebook siirtaa ystavakirjan edustaman yhteisollisyyden verkkoon. Kuitenkaan nama siirtymat eivat tapahdu sellaisinaan, vaan internetin toiminnallisuudet ja sosiaalinen luonne seka palveluiden kehittajien tavoitteet muotoilevat lahtokohtina olevia ilmioita. Toisaalta uudenlainen yhteisollisyys voi rakentua tietoverkon ominaisuuksista kasin: kirjanmerkkien jakopalveluilla ( Delicious jne.) ei ole suoranaista vastinetta, koska "kirjanmerkki" tassa merkityksessaan on tietoverkkoon liittyva ominaisuus.

• Alakulttuuri
• Globalisaatio
• Kansalaisyhteiskunta
• Parvialy
• Perhe
• Sosiaalinen media
• Suku
• Verkosto

• Antikainen, Ari; Rinne, Risto; Koski, Leena:  Kasvatussosiologia . Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2006.
• Durkheim, Emile:  Uskontoelaman alkeismuodot . Helsinki: Tammi, 1980.
• Durkheim, Emile:  Itsemurha . Helsinki: Tammi, 1985.
• Erasaari, Risto:  Essays on non-conventional community . Jyvaskyla: Jyvaskylan yliopisto, 1993. ISBN 951-680-949-9 .
• Hakkarainen, Kai; Lonka, Kirsti; Lipponen, Lasse:  Tutkiva oppiminen: alykkaan toiminnan rajat ja niiden ylittaminen . Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23140-1 .
• Kalliala, Eija; Toikkanen, Tarmo:  Sosiaalinen media opetuksessa . Helsinki: Finn Lectura, 2009. ISBN 978-951-792-383-5 .
• Kultalahti, Olli:  Yhteiskunta ja alue: johdatus alueelliseen ajattelutapaan . Tampere: Finnpublishers, 1990. ISBN: 951-848-032-X.
• Lehtonen, Heikki:  Yhteiso . Tampere: Vastapaino. ISBN 951- 9066-40-3.
• Maffesoli, Michel:  Time of the tribes : the decline of individualism in mass society . London: Sage, 1996. ISBN 0-8039-8473-1 .
• Salasuo, Mikko:  Atomisoitunut sukupolvi: paakaupunkiseudun nuorisokulttuurinen maisema ja nuorisotyon haasteita 2000- luvun alussa . Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 2006. ISBN 952-473-759-0 .
• Tonnies:  Community and association . London: Routledge & Kegan Paul, 1974.
• Wilenius, Reijo:  Mihin maailma menee?: nakyma kriisien aikaan, kehityksen mahdollisuuksiin . Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17101-8 .

• Heinonen, Ulla:  Sahkoinen yhteisollisyys: Kokemuksia vapaa-ajan, tyon ja koulutuksen yhteisoista verkossa . Vaitoskirja: Turun yliopisto. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja 14. Pori: Turun yliopisto, 2008. ISBN 978-951-29-3618-2 . Teoksen verkkoversio (PDF) .
• Kangaspunta, Seppo (toim.):  Yksilollinen yhteisollisyys: Avaimia yhteisollisyyden muutoksen ymmartamiseen . Tampere: Tampere University Press, 2011. ISBN 978-951-44-8343-1 .
• Kuusela, Hanna:  Kollaboraatio, Yhteistekijyys nykykirjallisuudessa ja taiteessa . Tampere: Vastapaino, 2020. ISBN 978-951-768-781-2 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhteisollisyys .

• Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi 2009. Yksilon aani: hyvinvointivaltio yhteisojen ajalla. Sitran raportteja 69. Helsinki: Sitra ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Tampereen yliopisto / tyohyvinvointiopas /Yhteisollisyys lisaa tyohyvinvointia ja oppimista
• Vaestoliitto ? Yhteisollisyys
• Wilhelmsson, Putte: Amerikkalainen yhteiso ? Yksityisen ja julkisen epavarma liitto . niin & nain 2/1999, 52?56.