Wladimir Swertschkoff ( ven. Владимир Дмитриевич Сверчков , Vladimir Dmitrijevit? Svert?kov ; 4. syyskuuta 1821 Loviisa ? 14. heinakuuta 1888 Firenze , Italia ) oli Suomessa, Saksassa ja Italiassa asunut venalaissyntyinen taiteilija. ^[1] Han loi paaosan urastaan ulkomailla, mutta hanen on sanottu pitaneen itseaan enemman suomalaisena kuin venalaisena. ^[2]

Vladimir Swertschkoffin isa oli Suomessa prikaatinkomentajana toiminut venalainen kenraalimajuri Dmitri Svert?kov (Swertschkoff). Hanen aitinsa Katarina Jaenisch kuului merkittavaan viipurinsaksalaiseen saatylaissukuun. ^[2] Swertschkoffin veli oli Hameen laanin kuvernoorina toiminut jalkavaenkenraali Isidor Swertschkoff . ^[3] Isa toivoi myos Wladimir Swertschkoffista upseeria, mutta han luopui aloittamastaan sotilasurasta jo varhain omistautuakseen taiteelle. ^[2]

Swertschkoff suoritti taideopintoja ensin Turussa Thomas Joachim Leglerin johdolla ja myohemmin upseerina ollessaan Helsingissa Pehr Adolf Kruskopfin johdolla. Erottuaan armeijasta vuonna 1842 Swertschkoff meni opiskelemaan Pietarin taideakatemiaan . Han asui Roomassa vuosina 1844?1846 ja Munchenissa 1847 ja 1848. ^{[2] [4]} Munchenissa han joutui Venajan keisari Nikolai I:n vuoksi kaksintaisteluun ja paasi siten keisarin ja hanen poikansa Aleksanterin (tuleva keisari Aleksanteri II ) suosioon. Oolannin sodan aikana vuonna 1854 Swertschkoffilta tilattiin useita suuria Suomen sotatapahtumiin liittyvia maalauksia ja muotokuvia Helsingin keisarilliseen palatsiin (nykyinen Presidentinlinna ). ^[4] Niista koottiin myos vuonna 1855 julkaistu litografiakokoelma Skizzer ur kriget i Finland 1854 . Swertschkoff sai vuonna 1856 Pietarin taideakatemian kultamitalin, johon liittyi kuuden vuoden matka-apuraha. Swertschkoff opiskeli Pariisissa Thomas Couturen ateljeessa vuonna 1858 samaan aikaan suomalaisten Adolf von Beckerin ja Severin Falkmanin kanssa seka myohemmin Munchenissa Peter von Hessin johdolla. ^[2] Vuonna 1866 Aleksanteri II lahjoitti Suomen Taideyhdistyksen kokoelmiin seitseman Swertschkoffin tekemaa kopiota vanhojen mestareiden tauluista. ^[4]

Swertschkoff asettui vuonna 1862 asumaan Saksaan Schleissheimiin Munchenin lahelle ja perusti sinne vuonna 1867 lasimaalaustyopajan, joka sai tilauksia Saksasta ja Venajalta. Han sailytti ulkomaille muutettuaankin tiiviit suhteet Suomen taide-elamaan. Swertschkoff lahjoitti 1870-luvulla askettain restauroituun Turun tuomiokirkkoon kolme tyopajassaan toteutettua lasimaalausikkunaa: Kankaisten kappeliin vuonna 1871 sijoitetun Kaarina Maununtytar luopuu kruunustaan seka Pyhan ruumiin kappeliin vuonna 1876 sijoitetut Kustaa II Aadolf Evert Hornin paarien aaressa ja Ristiinnaulittu Vapahtaja . ^{[2] [4] [5]} Kirkkoon sijoitettiin myos kolme muuta hanen tekemaansa pienempaa lasimaalausikkunaa, joista vain Stalhandsken hautakammion vaakunaikkuna on sailytetty. Vuodesta 1873 Swertschkoff asui Firenzessa, jossa han jatkoi maalausten ja lasimaalausten tekemista seka suunnitteli huonekaluja ja sisustuksia. ^[2]

• Skizzer ur kriget i Finland 1854 , Krimin sodan tapahtumista ja henkiloista Suomessa kertova kivipainoalbumi , ilmestyi Pietarissa 1854 ^[6]

• Pietarin akatemian suuri kultamitali 1856
• Kunniamaininta yleisessa taidenayttelyssa Helsingissa 1885

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wladimir Swertschkoff Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset VIAF Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) Taiteenala RKD Artists Henkilot Kansallisbiografia Uppslagsverket Finland Biografiasampo