William Dampier ( 1651 ? 1715 ) ^[1] oli englantilainen merirosvo , merikapteeni, tieteellinen havainnoitsija ja tutkimusretkeilija. Dampier oli ensimmainen maailmassa, joka kiersi maapallon kolme kertaa ja ensimmainen englantilainen, joka tutki Australiaa . Matkoillaan han kartoitti rannikoita ja merivirtoja ja kuvaili muistiinpanoissaan paikallista elaimistoa ja kasveja.

Dampier kiisti olleensa merirosvo, mutta matkasi usein merirosvolaivoilla ja toimi kaapparialusten kapteenina.

Dampier kirjoitti matkoistaan ja havainnoistaan kirjoja, jotka saivat nopeasti suuren suosion ja joilla on ollut suuri merkitys myohemmille tutkijoille ja tutkimusmatkailijoille, kuten James Cook , Horatio Nelson ja Charles Darwin . ^[2]

Dampier syntyi Englannissa pienessa kylassa East Cokerissa, Somersetissa ja kavi koulua King's Schoolissa Bourtonissa.

Jaatyaan orvoksi 16-vuotiaana Dampier lahti merille. Han palveli kauppalaivoilla kahdella matkalla Newfoundlandiin ja Jaavalle ennen kuin liittyi laivastoon 1673. Saman vuoden kesakuussa han osallistui kahteen Schooneweldin meritaisteluun.

Dampierin palvelus paattyi lyhyeen vakavan sairastumisen vuoksi ja han palasi Englantiin toipumaan. Seuraavina vuosina han kokeili erilaisia ammatteja muun muassa plantaasin johtajana Jamaikalla ja metsatoissa Meksikossa, mutta palasi pian takaisin merille. ^[3] Englantiin palattuaan han avioitui Judithin kanssa vuoden 1679 tienoilla, mutta lahti uudelleen merille muutamaa kuukautta myohemmin. ^[4]

Dampierin ensimmainen maailmanymparysmatka alkoi Virginiasta kevaalla 1683, kun han pestautui merirosvopaallikko John Cookin Revenge -alukselle. Cookin suunnitelma oli etsia uusia ryostelyvesia Chilen ja Perun rannikolta. Pasaatituulia hyodyntaakseen Cook purjehti ensin Afrikan lansirannikolle, josta oli tarkoitus purjehtia myotatuuleen kohti Etela-Amerikan karkea.

Marraskuussa 1683 Afrikan rannikolla merirosvot yhyttivat tanskalaisen Charlotte Amalia -nimisen orjalaivan, jonka he valtasivat. Aluksella oli monenlaisten kauppatavaroiden lisaksi 60 naisorjaa, jotka vapautettiin Sierra Leonessa , jonne myos miehisto laskettiin maihin. Merirosvot antoivat kaapatun laivan uudeksi nimeksi Bachelor's Delicht (poikamiehen ilo) ja suuntasivat silla kohti Kap Hornia .

Maaliskuussa 1684 alus saapui Juan Fernandezin saarille Tyynella Merella. Sielta kasin merirosvot ryostelivat alueella liikkuvia aluksia ja espanjalaisten satamakaupunkeja, mutta saaliit jaivat vahaisiksi. Dampier oli innoissaan alueella (muun muassa Galapagossaarilla ) kuhisevista eksoottisista elaimista ja teki ahkerasti muistiinpanoja ja piirroksia niista.

Kapteeni Cook kuoli kuumeeseen heinakuussa 1684. Alueella toimi myos useita muita merirosvojoukkioita. Dampier pestautui kapteeni Charles Swanin Cygnet -alukseen, joka maaliskuussa 1686 suuntasi Tyynen Meren yli kohti Aasiaa. 52 paivan merimatkan jalkeen alus saapui Guamiin , josta kesakuussa 1686 jatkettiin Mindanaoon . Rankkojen sateiden vuoksi merirosvot joutuivat viipymaan Mindanaossa tammikuuhun 1687 asti. Kapteeni Swan ja 36 muuta miesta jaivat Mindanaoon, ja aluksella oli enaa 90 miesta kun se suuntasi kohti lantta.

Rosvot ryostivat joitakin pienempia aluksia, mutta lahtivat sitten parempien saaliiden toivossa kohti Punaistamerta , jonka piti olla merirosvojen paratiisi. Pitkan merimatkan jalkeen alus kuitenkin paatyi 4. tammikuuta 1688 Uuteen Hollantiin eli nykyiseen Australiaan. Silla aikaa kun alusta korjattiin, Dampier teki muistiinpanoja ja piirroksia Australian elaimista, kasveista ja alkuasukkaista.

Cygnet viipyi Australian vesilla kolme kuukautta ja purjehti sitten luoteeseen. Nikobaarien saarilla Dampier jai maihin. Sielta han meloi kanootilla Sumatralle , josta han heinakuussa 1688 sai pestin brittilaivaan, jonka paamaarana oli Tonkininlahti .

Seuraavina vuosina Dampier tutustui muun muassa Vietnamiin, Malesiaan ja Intiaan. Kotiin Englantiin han saapui syyskuussa 1691, pennittomana mutta mukanaan paivakirjansa. Dampierin matkakertomukset julkaistiin vuonna 1697 nimella A New Voyage Round the World . Teoksesta tuli menestys ja siita otettiin nelja painosta. ^[2]

Dampier osallistui sotaan Hollantia vastaan 1673 ja oli sen jalkeen plantaasinpaallysmiehena Jamaikan saarella. Vuonna 1679 Dampier liittyi merirosvoihin, jotka kavivat sissisotaa espanjalaisia vastaan. Dampier aloitti maailmanymparipurjehduksen 1686. Han joutui sen kuluessa moniin seikkailuihin, tuli muun muassa Ita-Intiaan, jossa han oli hollantilaisten palveluksessa, mutta karkasi sielta ja tuli 1691 Englantiin. Vuonna 1699 Englannin hallitus uskoi hanelle retkikunnan, jonka tuli tutkia osia Tyynestameresta. Talloin han varsinaisesti tutki Australian pohjois- ja luoteisrannikkoa, Uuden-Guinean rannikoita seka monta pienempaa saarta ja saariryhmaa, muun muassa Dampierin nimea kantavan saariston. Viela 1708?1711 Dampier osallistui maailmanymparipurjehdukseen. ^[5]

Dampier oli aikanaan erinomainen havaintojen tekija seka ilmatieteellisten ja hydrografisten seikkojen tuntija ja selittaja. Hanen karttansa ovat mainiot; han kirjoitti jatkuvasti muistiin havaintojaan, joita oli tehnyt vaiheikkaan elamansa aikana. Hanen paateoksensa A Discourse of Winds (1707) on pysyvasti arvonsa sailyttava mestariteos. Dampier on julkaissut laajoja selontekoja matkoistaan. ^[5]

Dampierin teos oli noteerattu myos Amiraliteetissa . Niinpa Dampier valittiin itaiseen Australiaan ja Uuteen Seelantiin suunnitellun tutkimusmatkan johtoon. Hanen komentoonsa annettiin vuonna 1690 valmistunut, 26 tykilla varustettu sotalaiva HMS Roebuck ja 50 hengen miehisto.

Retkikunta lahti matkaan 14. tammikuuta 1699. Jo alkumatkasta Dampierilla oli kuitenkin ongelmia miehiston kanssa. Han joutui Brasiliassa poistamaan laivasta kapinoivan luutnantti George Fisherin. Lahdon viivastymisen vuoksi saaolot eivat sallineet purjehtimista Kap Hornin kautta, joten Dampier joutui kayttamaan pitempaa reittia Hyvantoivonniemen kautta.

Roebuck saapui Shark Bayhyn Australian lansirannikolle elokuun alussa 1699 ja jatkoi sielta pitkin rannikkoa pohjoiseen. Dampier teki koko ajan muistiinpanoja alueen kasvistosta ja elaimistosta. Aluksella oli myos piirtaja, joka teki tarkkoja kuvia kasveista. ^[6]

Dampier kavi maissa mm. Dampierin saarilla ja Lagrange Bayssa. Koska Australian rannikolta ei loytynyt vetta, Dampier suuntasi pohjoiseen, Timoriin ja sielta edelleen Uuden-Guinean lansipaahan. Alueelta, joka nykyisin tunnetaan Dampierinsalmena, miehisto loysi jopa 110 kg painoisia simpukoita. ^[7] Taman jalkeen Dampier purjehti Uuden-Guinean pohjoispuolitse ja saapui 24.3.1700 sen itapuolella olevaan ennen tuntemattomaan salmeen. Salmen itapuolelle jaavan maa-alueen han nimesi Uudeksi-Britanniaksi . ^[6]

Tassa vaiheessa alus oli jo niin huonossa kunnossa, etta Dampier luopui Australian itaosien tutkimisesta ja suuntasi kotimaahan. Mutta alus oli niin madonsyoma , etta se upposi keski-Atlantilla sijaitsevan Ascensionsaaren luona. Miehisto joutui viettamaan saarella viisi viikkoa, kunnes Kuninkaallisen laivaston alus poimi heidat kyytiin. Kotiin Englantiin Dampier saapui elokuussa 1701.

Sankarin vastaanoton sijasta Dampieria odotti oikeudenkaynti. Hanta syytettiin George Fisherin kaltoinkohtelusta. Dampier tuomittiin menettamaan koko kolmen vuoden palkkansa ja todettiin kelvottomaksi palvelemaan laivastossa. Tieteellisessa mielessa retki oli kuitenkin onnistunut. Dampier oli Roebuckin upotessa onnistunut pelastamaan joitain kasvinaytteita seka suuren osan muistiinpanoistaan, jotka han oli tallettanut vahalla vesitiiviisti suljettuihin bambuputkiin. Han kirjoitti matkasta teoksen A Voyage to New Holland (1703).

Espanjan perimyssota oli alkanut 1701 ja englantilaisia kaappareita varvattiin toimimaan ranskalaisia ja espanjalaisia vastaan. Dampierille annettiin komennettavaksi 26 tykilla varustettu laiva St George , jossa oli 120 hengen miehisto. Han lahti matkaan 11. syyskuuta 1703 Kinsalesta Irlannista. Mukaan lahti myos 16 tykilla varustettu Cinque Ports 63 hengen miehistoineen. ^[8]

Kap Hornin kierrettyaan alukset saapuivat Juan Fernandezin saarille helmikuussa 1704. Siella kaapparit havaitsivat vahvasti aseistetun ranskalaisen kauppalaivan. Seitseman tuntia kestaneen taistelun jalkeen he joutuivat kuitenkin vetaytymaan. Sen jalkeen Dampier kaappasi joitakin pienempia espanjalaisia laivoja, mutta vapautti ne otettuaan vain osan niiden lastista. Suuremman saaliin toivossa kaapparit hyokkasivat Panamanlahdella sijaitsevaan Santa Marian kaupunkiin, jossa piti olla kasoittain kultaa laheisilta kaivoksilta. He kuitenkin kohtasivat yllattavan kovan vastuksen ja joutuivat vetaytymaan.

Toukokuussa 1704 Cinque Ports ja St George lahtivat eri teille. Cinque Portsin miehistoon kuulunut Alexander Selkirk epaili laivan merikelpoistuutta ja halusi jaada maihin. Hanet jatettiin autiolle saarelle, jossa han vietti yli nelja vuotta ennen pelastustaan. Cinque Ports upposi pian taman jalkeen. Suurin osa miehistosta hukkui, loput jaivat espanjalaisten vangiksi.

6. joulukuuta 1704 St George sai nakopiiriinsa espanjalaisen kaljuunan . Kaapparit onnistuivat yllattamaan espanjalaiset, jotka eivat ehtineet ottaa tykkejaan esiin. Mutta silla aikaa kun Dampier kiisteli upseereidensa kanssa hyokkaystaktiikasta, espanjalaiset ehtivat ladata tykkinsa. Taistelussa St George sai pahoja vaurioita ja joutui vetaytymaan.

Epaonnistunut kaappausyritys johti tehtavan lopettamiseen. Suurin osa miehistosta lahti kaapatulla parkilla Tyynenmeren yli kohti hollantilaisten siirtokuntaa. St Georgelle jai Dampierin lisaksi vain 30 miesta. Alimiehitetty ja madonsyoma alus jouduttiin hylkaamaan Perun rannikolle. Jaljelle jaanyt miehisto otti kaapatun espanjalaisaluksen ja lahti silla Ita-Intiaan. Siella liittolaisina pidetyt hollantilaiset kuitenkin heittivat heidat tyrmaan, koska Dampierin kaapparilupakirja oli vanhentunut tai kadonnut. Myohemmin heidat vapautettiin, ja Dampier palasi vuoden 1707 lopulla Englantiin.

Vuonna 1708 Dampier varvaytyi navigaattoriksi kaapparilaiva Dukelle , jonka kapteenina toimi Woodes Rogers. Duke matkasi Kap Hornin ympari etelaiselle Tyynellemerelle parinaan toinen kaapparilaiva Duchess . Tama matka onnistui paremmin. Ryostosaalista saatiin yhteensa nykyrahassa yli 20 miljoonan punnan edesta, ja Selkirk pelastettiin 2. helmikuuta 1709.

Tammikuussa 1710 Duke lahti Tyynenmeren yli seuranaan Duchess ja kaksi kaapattua alusta. Alukset poikkesivat Guamlla ja jatkoivat sielta Bataviaan (nyk. Jakarta ). Myytyaan yhden kaapatuista aluksista kaapparit jatkoivat Hyvantoivonniemelle. Siella he odottivat yli kolme kuukautta saattuetta. Kun 25 englantilaista ja hollantilaista laivaa kasittava saattue saapui, he purjehtivat sen mukana ensin Hollantiin ja lopulta Lontooseen, johon saavuttiin 14. marraskuuta 1711.

Dampier ei ehtinyt saada osuuttaan Duken saaliista. Sairauden heikentamana han 1714 teki testamentin, jossa han antoi kymmenen prosenttia omaisuudestaan veljelleen Georgelle ja 90 prosenttia serkulleen Grace Mercerille. Vaimo Judith oli ilmeisesti kuollut muutamaa vuotta aikaisemmin. Jaettavaa ei kuitenkaan ollut, vain velkoja. Dampier kuoli maaliskuussa 1715, ja hanet haudattiin merkitsemattomaan hautaan. Dampierin osuus maksettiin pari vuotta hanen kuolemansa jalkeen, mutta se lienee suurimmaksi osaksi mennyt velkojen maksuun.

Vaikka Dampierin matkat eivat olleet kovin menestyksekkaita taloudellisesti, ne olivat tieteellisesti merkittavia ja niilla on ollut suuri vaikutus moneen hanta kuuluisampaan henkiloon.

Dampier kerasi ensimmaisena tietoja merivirroista ja tuulista. Niita ovat hyodyntaneet myohemmat tutkimusmatkailijat ja merenkulkijat, kuten James Cook . Amiraali Horatio Nelson kehotti miehiaan tutustumaan Dampierin kirjoihin. Dampierin piirtamat kartat ovat olleet pohjana myohemmilla kartoittajilla.

Dampierin keraamat tiedot kasveista ja elaimista ovat olleet pohjana myohemmille luonnontutkijoille, kuten Joseph Banksille , joka jatkoi Australian luonnon tutkimista ollessaan mukana James Cookin ensimmaisella tutkimusretkella. Charles Darwin , joka matkusti Galapagossaarille melkein 150 vuotta Dampierin jalkeen, kutsui Dampierin kirjoja tiedon kultakaivoksiksi. ^[9]

Daniel Defoen kirjoittama menestysromaani Robinson Crusoe perustuu Alexander Selkirkin kohtaloon autiolla saarella. Jonathan Swift sai inspiraatiota Gulliverin retkiin Danpierin New Voyage teoksesta ja yksi teoksen henkiloistakin on nimeltaan Dampier.

Oxford English Dictionary sisaltaa yli 80 englanninkielen sanaa, joiden keksija tai ensimmainen tunnettu kayttaja on Dampier. Esimerkkina sub-species (alalaji), breadfruit (leipapuun hedelma), avocado, chopstics (syomapuikot), barbeque.

Dampierin mukaan on nimetty monia paikkoja, kuten kaupunki Lansi-Australiassa, Dampierin satama , Dampierinsaaret, Dampierinniemi, Dampierinsalmet Uudessa-Guineassa ja Indonesiassa ja pikkuplaneetta 14876 Dampier.

• A New Voyage Round the World (1697)
• Voyages and Descriptions (1699)
• A Voyage to New Holland (1703)
• A Supplement of the Voyage Round the World (1705)
• The Campeachy Voyages (1705)
• A Discourse of Winds (1705)
• A Continuation of a Voyage to New Holland (1709)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William Dampier Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska 2 BnF data 2 Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Japani T?ekki Australia Alankomaat Puola Tieteilijat International Plant Names Index CiNii Henkilot Australia Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef