Keisari Wanli
(
kiin.
明神宗
,
4. syyskuuta
1563
?
18. elokuuta
1620
), alkuperaiselta nimeltaan
Zhu Yijun
kiin.
(朱載?)
, oli
Kiinan
Ming-dynastian
kolmastoista keisari, joka hallitsi vuosina 1572?1620.
[1]
Vuodesta 1539 lahtien han oli Yun prinssi (裕王). Hanen
aikakausinimensa
Wanli
merkitsee
kymmentatuhatta kalenteria
. Wanlin 48 vuotta kestanyt hallitsijakausi oli Ming-dynastian pisin, mutta sen aikana dynastia joutui yha syvempaan rappiotilaan.
Wanli nousi valtaistuimelle 9-vuotiaana. Ensimmaisten kymmenen vuoden ajan nuoren keisarin neuvonantajana toimi huomattava valtiomies
Zhang Juzheng
(張居正). Zhang Juzheng johtu valtakuntaa ja kaytti taitojaan ja vaikutusvaltaansa etevana hallitusmiehena. Samaan aikaan Wanli syvasti kunnioitti Zhangia mentorina ja patevana ministerina. Kuitenkin Wanlin hallitsijakauden kuluessa hallituksen sisalla syntyi kuppikuntia, jotka avoimesti vastustivat Zhangin politiikkaa ja hanen voimakasta asemaan hallituksessa seka yrittivat taivutella Wanlin syrjayttamaan Zhangin. Vuonna 1582 silloin 19-vuotias Wanli oli itsekin kyllastynyt ankaraan paivittaiseen rutiiniin, jota Zhang yha vaati nuorelta keisarilta taman lapsuudesta saakka ja oli vaatinut taman lapsuudesta saakka. Wanli olisikin ollut halukas panemaan Zhangin viralta, mutta ennen kuin han pystyi sen tekemaan, Zhang kuoli jo samana vuonna (1582). Koko taman kymmenen vuotta kestaneen ajan Ming-dynastian talous ja sotilaallinen mahti kukoistivat tavalla, jota ei ollut nahty sitten 1400-luvun alkupuolen, jolloin maata hallitsivat keisarit
Yongle
(1402?1424) ja
Xuande
(1425?1435). Zhangin kuoltua Wanlista tuntui silta, etta han oli vihdoin vapautunut holhouksesta, ja han peruutti monia Zhangin hallinnollisia parannuksia. Vuonna 1584 Wanli antoi maarayksen, jolla kaikki Zhangilta jaanyt henkilokohtainen omaisuus takavarikoitiin.
Zhang Juzhengin kuoltua Wanli paatti ottaa hallituksen kokonaan omaan valvontaansa. Seuraavina vuosina han osoittautui kunnolliseksi ja uutteraksi hallitsijaksi. Talous kukoisti edelleen, ja maa pysyi mahtavana. Toisin kuin valtakautensa viimeisina 20 vuotena, noin vuoteen 1600 saakka Wanli osallistui jokaiseen aamuisin pidettyyn kokoukseen ja keskusteli valtion asioista. Tana aikana Kiina kavi sotaa, joista kaikista Wanli selvisi voittoisana:
- Puolustussota
mongoleja
vastaan. Rajaseuduilla yksi johtajista noisi kapinaan ja liittoutui mongolien kanssa hyokatakseen Mingia vastaan. Silloin Wanli lahetti
Li Chengliangin
poikineen huolehtimaan kukistamaan kapinan ja johtamaan puolustussotaa, missa he myos onnistuivat.
- Japanilainen
Toyotomi Hideyoshi
yritti 200 000 miehen voimin
valloittaa Korean
. Wanli teki kolme paatosta. Ensin han lahetti 3000 miehen armeijan korealaisten tueksi. Toiseksi han paatti, etta jos korealaiset pakenisivat Kiinan alueelle, heille olisi jarjestettava asuntoja. Kolmanneksi han kaski
Liaodongin
alueen valmistautumaan ja olemaan varuillaan. Kiinalaiset havisivat kaksi ensimmaista taistelua, silla
Li Rusongin
johtamat Ming-joukot jaivat valmistautumattomina alakynteen, kun heita vastassa oli Japanin 200 000-miehinen armeija. Sen jalkeen Wanli lahetti alueelle suuremman, 80 000-miehisen armeijan, joka menestyi paremmin. Tama johti neuvotteluihin, joiden tulos oli Mingille suosiollinen. Kaksi vuotta myohemmin, 1596, Japani hyokkasi jalleen. Samana vuonna Hideyoshi kuitenkin kuoli ja jaljelle jaaneet japanilaiset johtajat menettivat taistelutahtonsa. Korealaisen amiraali
Yi Sun-sinin
toimeenpanema vastahyokkays ja japanilaisten tappiot Korean alueella saivat japanilaiset vetaytymaan, minka jalkeen voitiin ryhtya rauhanneuvotteluihin.
- Yang Yinglongin
(楊應龍) kapina alkoi samaan aikaan, kun Kiina oli sodassa Japania vastaan. Taman vuoksi Wanli saattoi lahtetata vain 3000 miehen vahvuisen sotavaenosaston Yang Guozhun johdolla kukistamaan kapinan. Tama sotavaenosasto kuitenkin tuhottiin ja Yang Guozhu surmattiin. Kun sota Japania vastaan oli paattynyt, Wanli kaansi huomionsa Yang Yinglongiin ja lahetti
Guo Zhizhangin
ja
Li Huolongin
kukistamaan kapinan. Lopulta Li Huolong kukisti Yangin armeijan ja toi taman takaisin paakaupunkiin.
Naiden kolmen voiton jalkeen Wanli lakkasi osallistumasta aamuisiin kokouksiin.
Jesuiitat
aloittivat
lahetystyonsa
Kiinassa Wanlin valtakaudella vuonna 1583.
[2]
Samaan aikaan myos kaupankaynti Kiinan ja
Euroopan
valilla laajeni; niinpa kiinalaista
teeta
ja
posliinia
vietiin Eurooppaan ensimmaisen kerran vuonna 1590.
[2]
Eurooppalaisista kuitenkin vain
portugalilaiset
saivat kayda kauppaa Kiinan kanssa, ja heilla olikin maassa jo siirtokunta; sita vastoin
espanjalaisilta
,
hollantilaisilta
ja
englantilaisilta
kaupankaynti ja asettuminen Kiinaan kiellettiin.
[2]
Valtakautensa lopulla Wanli harvoin kiinnitti huomiota valtiollisiin asioihin, ja useiden vuosien ajan han kieltaytyi tapaamasta ministereja tai lukemasta hanelle toimitettuja raportteja. Sen sijaan han kiinnitti paahuomionsa oman hautansa rakentamiseen, mika kestikin kymmenia vuosia.
Keisari Wanli joutui moralisoivan arvostelun kohteeksi virkamiesten taholta, silla han oli kokonaan vieraantunut hallitsijan tehtavistaan. Ennen vuotta 1600 Wanli oli kannattanut kolmatta poikaansa, Zhu Changxunia kruununprinssiksi, mita monet vaikutusvaltaiset ministerit eivat hyvaksyneet. Tama johti yli 15 vuotta kestaneeseen valirikkoon hallitsijan ja ministerien valilla. Lokakuussa 1601 keisari Wanli antoi periksi ja valitsi kruununprinssiksi Zhu Changluon, josta myohemmin tuli keisari
Taichang
. Vaikka naytti silta, etta ministerit olivat saaneet taivuttaneet keisarin tahtoonsa, Wanli kieltaytyi kostoksi enaa osallistumasta hallitustehtaviin. Vuosiin han ei suostunut edes tapaamaan ministerejaan tai ottamaan huomioon heidan laatimiaan muistioita. Han kieltaytyi tekemasta tarpeellisia virkanimityksia, ja lopulta kaikki hallinnon korkeimmat virat olivat avoimina. Samaan aikaan han myos lihoi siina maarin, etta lopulta han ei enaa kyennyt edes seisomaan pystyssa ilman tukea.
[3]
Lopulta valtakuntaan alkoi kohdistua uusi uhka
Mant?urian
suunnalta.
D?urt?enien
alueen valloitti lopulta
Nurhaci
Nurhaci perusti myohemmin Myohemman Jin-valtakunnan, josta tuli Ming-dynastialle valiton uhka. Naiden 20 vuoden aikana Ming-dynastian armeija heikkeni jatkuvasti. Vaikka d?urt?enit, joita myohemmin alettiin kutsua
mant?uiksi
, olivat lukumaaraisesti alakynnessa, he olivat rajumpia ja paattavaisempia. Nur Er Chun suureen taisteluun vuonna 1619 Ming-dynastia lahetti 200 000-miheisen armeijan sotimaan Myohemman Jinin 60 000 miesta vastaan, joista Nurhaci itse johti kuutta lippukuntaa ja 45 000 miesta keskeisessa hyokkayksessa, kun taas Dai Shan ja
Hong Taiji
kumpikin johtivat yhta 7 000 miehen lippukuntaa sivustoilla. Viisi paivaa kestaneen
Sarhun taistelun
jalkeen Ming-dynastian sotilaista yli 100 000 oli haavoittunut ja 70 % heidan muonastaan varastettu.
Vuonna 1615 hovia kohtasi jalleen yksi skandaali. Muuan Zhan Chai (
kiin.
?差
) onnistui vain puinen sauva aseenaan karkottamaan palatsin portteja vartioineet eunukit ja murtautumaan Ci-Qingin palatsiin (
kiin.
慈??
), jossa kruununprinssi asui. Lopulta Zhang Chai kuitenkin voitettiin ja vangittiin. Alustavissa kuulusteluissa hanta pidettiin mielenvikaisena, mutta kun hanta myohemmin kuulusteli Wang Zhicai (王之寀) -niminen tuomari, han tunnusti kuuluneensa yhdessa kahden eunukin kanssa salaliittoon, jota johti rouva Zheng. Zhang Chain tunnustuksen mukaan nama kaksi olivat luvanneet hanelle palkkion hyokkayksesta kruununprinssia vastaan, mika viittai siihen, etta keisarin suosikkijalkavaimo oli mukana juonessa. Vaikka todisteet olivat vastaansanomattomat ja syytteet raskaat, keisari Wanli halusi kuitenkin saastaa kahden rouva Zhengin hengen ja paatti itse tuomita asian. Han syytti kaikesta eunukkeja, jotka teloitettiin samoin kuin Zhan Chaikin. Vaikka asia virallisesti saatiin nopeasti pois paivajarjestyksesta, kansa ei sita unohtanut, vaan se jai pysyvasti tunnetuksi "palatsihyokkaystapauksena" (
kiin.
?擊案
), yhtena Ming-dynastian loppuvaiheen kolmesta suuresta mysteerista.
- Keisarinna
Xiaoduanxian
(1564?1620). Ainoa lapsi keisarin ensimmainen tytar, prinsessa Rongchang (1582?1642).
- Rouva Wang, Keisarillinen Jalosukuinen Puoliso Wensu, myohemmin leskikeisarinna
Xiaojing
(1565?1612), keisari
Taichangin
aiti. Alkujaan leskikeisarinnan tytar, joka iski silmansa keisari Wanliin, joka kuitenkin suosi yksinomaan Rouva Zhengia eika juuri valittanyt Xiaojingista, minka vuoksi Taichangista tuli kruununprinssi vasta vuonna 1601. Hanen pojanpoikansa, keisari
Tianqi
, nimitti hanet leskikeisarinnaksi. Taman vuoksi hanen maalliset jaannoksensa siirrettiin eraasta keisarilliselle jalkavaimolle tarkoitetusta haudasta keisari Wanlin hautaan. Nain ollen Wanli on ainoa Ming-dynastian keisari, joka on haudattu yhdessa kahden vaimon kanssa.
- Rouva Zheng (1567? ? 1630), Wanlin suosikkijalkavaimo. Synnytti Wanlin kolmannen ja neljannen pojan, Xhu Changzun (1586?1641) ja Zhu Changzhin (1587?1588). Ministerien vastustuksen vuoksi keisari Wanli ei voinut valtakaudellaan nimittaa rouva Zhengia keisarinnaksi eika Zhu Changunia kruununprinssiksi. Kuolinvuoteellaan Wanli lopulta vuonna 1620 nimitti Zhengin keisarinnaksi, mutta virkamiehet eivat panneet maaraysta toimeen ennen Ming-dynastian kukistumista. Vuonna 1644
Hongguanin
, Rouva Zhengin pojanpojan, tultua ensimmaiseksi
Etelaisen Ming-dynastian
keisariksi tama vain hupenevaa aluetta Etela-Kiinassa hallinnut dynastia
tunnusti Zhengin keisarinnaksi.
- Li Jingfei (k. 1597
- Li Zhaofei (1557?1642)
- Xu Defei (k. 1602),
- Chang Shunfei (1568?1594),
- Qing Hui Shunfei Lee (k. 1623),
- Yinfei,
- Zhou Duanfei,
- Yang Yifei,
- Wang Xifei (k. 1589),
- Wang Rongfei (k. 1591),
- Rong Pin Lee,
- LiDepin (1567?1628),
- Geng (1568?1589)
- Liang He (1562?1643).
Keisari Wanlilla oli kahdeksan poikaa. Heista vanhimmasta tuli keisari
Taichang
. Kolme muuta kuoli hyvin nuorina, ja muut teloitettiin
mant?uhallituksen
ensimmaisina vuosina.
- Zhu Changluo (1582?1620), keisari
Taichang
. Aiti: Rouva Wang, Keisarillinen jalosukuinen puoliso Wensu, myohemmin leskikeisarinna Xiaojing.
- Zhu Changxu (1584?1585). Aiti: Shu Chang.
- Zhu Changxun (1586?1641). Aiti: Rouva Zheng.
- Zhu Changzhi (1587?1588). Aiti: Rouva Xheng.
- Zhu Changhao (1590?1644). Aiti: Zhou Duanfei. Teloitettiin vuonna 1644.
- Zhu Changrun (1594?1647). Aiti: Li. teloitettiin vuonna 1647.
- Zhu Changying (1597?1645). Aiti: Li. Keisari
Yonglin
isa.
- Zhu Changpu (1604?1606). Aiti: Shunfei Lee.
Keisari Wanlilla oli kymmenen tytarta, joista kuitenkin muut paitsi kaksi ensimmaista kuolivat lapsina.
- Prinsessa Rongchang (1582?1647). Aiti: keisarinna Xiaoduanxian, puoliso: Yang Chunyuan.
- Prinsessa Shouning (1584?1644). Aiti: Rouva Zheng, puoliso: Ran Xing. Teki itsemurhan vuonna 1644.
- Zhu Xuangui(1584?1585). Aiti: Rouva Wang.
- Zhu Xuan Shu (1584?1590). Aiti: Rouva Zheng.
- Zhu Xuan Xianju (1584?1585). Aiti: Li Depin.
- Zhu Xuan Yao (1588?1589). Aiti: Rouva Zheng.
- Yunmeng (1584?1587). Aiti: Rouva Wang.
- Zhu Xuanji (? ? 1593). Aiti: Li Depin.
- Zhu Xuan Deng (1598?1599). Aiti: Li Depin.
- Zhu Xuan Mei (1605?1606 [2]). Aiti: Lee Shunfei.
Wanlin hallituskausi vaikutti osaltaan Ming-dynastian havioon. Han oli haluton hallitsija, hanen kautenaan valtakuntaan kohdistuivat suuret taloudelliset ja sotilaalliset paineet ja hallinto oli tyytymaton. Han myos lahetti maakuntiin eunukkeja valvomaan kaivostoimintaa, mika itse asiassa oli peiteltya kiristysta. Tyytymattomina ajalle tyypilliseen holtittomuuteen ryhma oppineita ja poliittisia aktivisteja, jotka olivat lojaaleja
Zhu Xille
ja vastustivat
Wang Yangmingia
, perustivat
Donglin-liikkeen
, poliittisen ryhman, jonka tavoitteena oli kohentaa moraalia ja vaikuttaa hallitukseen.
Wanlin hallitsijakauden viimeisina vuosina
mant?ut
alkoivat tehda hyokkaysretkia Kiinan pohjoisrajoille. Heidan sotaretkensa johtivat lopulta Ming-dynastian syrjayttamiseen vuonna 1644. On sanottu, etta Ming-dynastian kukistuminen ei niinkaan johtunut dynastian viimeisen keisarin
Chongzhenin
vaan Wanlin kelvottomasta hallinnosta.
Keisari Wanli kuoli vuonna 1620, ja hanet haudattiin Ming-dynastian hauta-alueelle Dinglingiin lahelle
Pekingia
. Hanen hautansa on yksi alueen suurimmista ja toinen niista kahdesta, jotka ovat avoinna yleisolle. Vuonna 1969 punaiset kaartit ryntasivat Dinglingin museoon, vetivat Wanlin ja hanen kahden keisarinnansa maalliset jaannokset ylos haudasta, minka jalkeen heidat postuumisti "tuomittiin" ja poltettiin. Samalla tuhottiin tuhansia esineita.
Vuonna 1997 Kiinan yleisen turvallisuuden ministerio julkaisi kirjan
huumeiden
vaarinkaytosta. Siina sanotaan, etta keisari Wanlin jaannoksia oli tutkittu vuonna 1958 ja niiden oli todettu sisaltaneen
morfiinijaamia
, jotka osoittivat hanen kayttaneen jatkuvasti ja runsaasti
oopiumia
.
[4]
Frank Dikotterin
mukaan
madakia
kuitenkin toivat Kiinaan ensimmaisena hollantilaiset kauppiaat vuosien 1624 ja 1660 valilla.
[5]
Sita ennen Kiinassa oli kaytetty oopiumia vain laakinnallisiin tarkoituksiin.
[6]
Mikali tama pitaa paikkansa, keisari Wanli ei voinut olla riippuvainen oopiumin poltosta.
Toisaalta
korealaiset
ovat kautta vuosisatojen olleet keisari Wanilille hyvin kiitollisia siita, etta han pelasti
Choseon-dynastian
japanilaisten hyokkaykselta. Viela 1990-luvulla Wanli oli Koreassa hyvin kunnioitettu henkilo.
Monessa suhteessa Wanli muistuttaa monia muita Kiinan keisareita, jotka olivat valtakautensa alussa menestyksekkaita mutta joiden myohempi huono hallitustapa johti dynastioiden rappioon. Sellaisiva ovat olleet esimerkiksi
Tang-dynastian
keisarit
Gaozong
ja
Xuanzong
seka myohemmin
Qing-dynastian
keisari
Qianlong
.
- ↑
Edward L. Shaughnessy:
Kiehtova Kiina
, s. 38. Suomentanut Riitta Bergroth. Gummerus, 2006.
ISBN 951-20-7160-6
.
- ↑
a
b
c
”Kiina”,
Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip?Kp)
, s. 1806. Otava, 1973.
ISBN 951-1-00051-9
.
- ↑
Carrington L. Goodrich, Fang Chaoying:
Dictionary of Ming Biography
. New York: Columbia University Press, 1976.
ISBN 0-231-03801-1
.
- ↑
Zheng Yangwen:
The Social Life of Opium in China
, s. 18?19. Cambridge: Cambridge University Press, 2005.
ISBN 0-521-84608-0
.
- ↑
Frank Dikotter, Lars Peter Laamann, Zhou Xun:
Narcotic Culture: A History of Drugs in China
, s. 32. Chicago: University of Chicago Press, C. Hurst & Co. Publishers, 2004.
ISBN 1-85065-725-4
.
- ↑
Frank Dikotter, Lars Peter Laamann, Zhou Xun:
Narcotic Culture: A History of Drugs in China
, s. 24?31. Chicago: University of Chicago Press, C. Hurst & Co. Publishers, 2004.
ISBN 1-85065-725-4
.
Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli:
en:Wanli Emperor
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
|