|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
Tarkennus:
Pitka artikkeli eika yhtaan lahdetta
|
Viron paaministeri
(
vir.
Eesti Vabariigi peaminister
) johtaa
Viron
hallitusta ja on Viron ylin vallankayttaja. Nykyinen paaministeri on
Viron reformipuoluetta
edustava
Kaja Kallas
.
Historiallisesti Virossa hallituksen toimintaa koordinoivaksi paaministerin kaltaiseksi henkiloksi voidaan katsoa valiaikaisiksi paaministereiksi kutsutut henkilot, paaministerit ja valtionvanhimmat. Nimitysten erilaisuus johtuu Viron valtiosaannon ja perustuslain muutoksista, milla Virossa haettiin tasapainoa uudistuksiin pyrkivan 1920-luvun aarimmaisen parlamentarismin ja toisaalta 1930-luvulla vakauttavaksi tekijaksi kansanaanestyksissa koetun toimeenpanovallan korostamistarpeen valilla.
Suomessa 1919
perustuslaki
mahdollisti kummankin painotuksen, minka vuoksi potentiaalisen presidentinvallan korostuksen vuoksi presidentinvaalista Suomessa tuli korostuneen tarkea.
Virossa aariparlamentaristinen vuoden 1920 perustuslaki ei mahdollistanut presidentillista asiainhoitoa hallitukseen vaikuttaen, minka vuoksi siella ajauduttiin poikkeustilaan ja parlamentaaristen puolueiden lakkauttamiseen 1930-luvun suuren laman seurauksena.
Konstantin Pats - ensimmainen paaministeri, sittemmin ensimmainen presidentti.
Viron itsenaisyyden julistivat venalaisten vetaytyessa ja saksalaisten lahetyessa 24. helmikuuta 1918
Konstantin Pats
,
Konstantin Konik
ja
Juri Vilms
, jotka Viron maapaivien vanhimmat olivat valinneet pelastuskomiteaksi.
Pelastuskomitean nimittamaa hallitusta kutsuttiin
valiaikaiseksi ministerineuvostoksi
, minka puheenjohtajana (paaministerina) ja sisaasiainministerina oli
Konstantin Pats
, sotaministerina eversti
Andres Larka
ja oikeusministerina
Juri Vilms
. Paivan kestaneen hallitsemisen jalkeen ministerineuvosto joutui menemaan maan alle, koska etenevat saksalaiset eivat hyvaksyneet Baltiaan itsenaisia valtiota, vaan halusivat Baltiaan yhden saksalaisystavallisen ja saksalaisten vahemmistojen johtaman valtion. Saksalaisten hyokkays Latviaa ja Viroa kohti onnistui siina maarin, etta passiiviseksi jattaytynyt
Neuvosto-Venaja
suostui saksalaisten ehtoihin
Brest-Litovskin rauhassa
, ja Baltian miehityksesta tuli Neuvosto-Venajankin sopimuksella hyvaksyma tila.
Valiaikainen ministerineuvosto alkoi jarjestaytya varsinaisesti saksalaismiehityksen aikana toukokuussa 1918 ja
Konstantin Pats
vangittiin heinakuussa 1918, minka vuoksi han oli saksalaisten vankina Puolassa marraskuuhun 1918. Hanen poissa ollessaan valiaikaista hallitusta johti sijaisena ulkoasiainministeriksi nimitetty
Jaan Poska
. Viides valiaikaisen hallituksen ministeri on valtiovarainministeri
Johann Kukk
.
Viron maapaivien hyvaksyman pelastuskomitean asettamasta valiaikaisesta ministerineuvostosta luovuttiin, kun Viron perustuslakia saatava kansalliskokous hyvaksyi Viron tasavallan hallituksen asetettavaksi. Patsin puheenjohtama valiaikainen ministerineuvosto vaihtui Viron tasavallan paaministerin johtamaksi hallitukseksi.
Paaministeri Ants Piip jatkoi riigivanemina vuoden 1920 perustuslain asuttua voimaan ja hallituksen johtajuuden siirryttya valtionvanhimmalle (
riigivanem
).
Juri Uluots - ensimmaisen itsenaisyyden viimeinen paaministeri 1939-1040.
Viron sosialistinen neuvostotasavalta 1940?1941
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Johannes Vares valittiin paaministeriksi 1940 Viron vuoden 1938 perustuslain (ns.
Patsin perustuslaki
) mukaisesti
Andrei ?danovin
vaatimuksesta ennen heinakuun 1940 vaaleja, mitka jarjestettiin kymmenen paivan kuluessa vaalien maaraamisesta, vaikka Viron vaalilain mukaan ne olisi voitu jarjestaa aikaisintaan 35 paivaa vaalien maaraamisesta. Heinakuussa 1940 ei valittu riigikogun ylahuonetta riiginoukogua lainkaan, vaan ainoastaan alahuone riigivolikogu, mika teki paatoksen Viron julistamisesta neuvostotasavallaksi ja anomuksesta Neuvostoliiton jaseneksi, minka Neuvostoliiton korkein neuvosto hyvaksyi 6. elokuuta 1940 Liettuan ja Latvian tultua jo hyvaksytyiksi neuvostostotasavalloiksi Neuvostoliittoon.
Virossa Varesta ei pideta Viron tasavallan paaministerina, koska hanen nimittamistaan paaministeriksi ei katsota enaa vapaan paatoksenteon vallitessa tapahtuneeksi. Vares hoiti valtiojohdosta myos presidentti
Konstantin Patsin
tehtavat taman erottua.
Viron valtionpaamiehet Viron virallisen kannan mukaan
.
Vares tai muutkaan hanen johtamansa hallituksen jasenet eivat olleet Viron kommunistisen puolueen jasenia, vaikkakin vasemmistolaisia ja Leningradin puoluejohtaja
Andrei ?danovin
hyvaksyman listan mukaisia. Konstantin Patsin erottua presidentin tehtavista, otti Vares hoitaakseen myos nama tehtavat. Neuvostoliittolaiset pidattivat Patsin 30. heinakuuta 1940.
Saksalaisten hyokattya Neuvostoliittoon Vares evakuoitiin. Neuvostoliittolaisten valloitettua Viron takaisin saksalaisilta elo-syyskuussa 1944 Vares palasi. Vares teki itsemurhan 29. elokuuta 1946
NKVD:n
kuulusteltua hanta
Viron vapaussodan
aikaisista toimistaan. Neuvosto-Venajaa vastaan kaydyn vapaussodan aikana Vares oli toiminut virolaisten puolella sotilaslaakarina.
Ostlandin valtakunnankomissariaatti 1941?1944
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Saksalaisten miehitettya Viron neuvostotasavallan 1941 ei Viron itsenaisyys palautunut muodollisesti. Saksalainen kenraaliluutnantti
Franz von Roques
maarattiin armeijaryhma Nordin puolesta Viron kaskynhaltijaksi 5. heinakuuta 1941. Han puolestaan nimitti vapseihin kuuluneen
Hjalmar Maen
virolaishallituksen johtoon 15. syyskuuta 1941.
Wehrmachtin
sotilashallinto Virossa paattyi 5. joulukuuta 1941
Adolf Hitlerin
29. marraskuuta antamalla kaskylla ja tilalle tuli
Alfred Rosenbergin
johtaman
itaministerion
saksalainen siviilihallinto, jota johti
Riiasta
kasin
Ostlandin valtakunnankomissariaatin
johtaja
Hinrich Lohse
. Ostlandiin kuuluivat Baltian maat seka osa
Valko-Venajaa
. Viron piirijohtaja oli
Karl Litzmann
, jonka valvonnassa
Hjalmar Maen
hallitus oli.
Viron hallinnosta osa kuului kuitenkin myos Saksan sisaasiainministeriolle ja turvallisuuselimille, joiden kuvernoorina oli Virossa
SS:n
ja poliisin paallikko
Heinrich Moller
. Myos Wehrmachtille jai Viroon hallintoa
Leningradin piirityksen
taistelujen vuoksi, mm. ryhma Nordin 207. turvallisuusdivisioona, jonka tehtavana oli vastata sotavankileireista Wehrmachtin komendantuurin alaisuudessa.
Hinrich Lohsen, Karl Litzmannin ja Hjalmar Maen hallinto kesti 17. syyskuuta 1944 saakka, jonka jalkeen sen jasenet pakenivat neuvostojoukkojen tielta.
Otto Tief - viimeinen, vajaan viikon ajan paaministeri syyskuussa 1944 ennen venalaisten tuloa.
Neuvostoliiton vallattua Viron saksalaisilta heina?syyskuussa 1944 ryhtyi itsenaisen Viron tasavallan toiseksi viimeinen paaministeri
Juri Uluots
valtionhoitajaksi ja nimitti 18. syyskuuta 1944
Otto Tiefin
johtaman hallituksen virkaansa.
Tiefin hallitus julisti radiossa, etta Viron tasavalta on puolueeton seka vaati niin Neuvostoliittoa kuin Saksaakin vetamaan joukkonsa Virosta. Neuvostoliittolaiset vangitsivat Tiefin ja muita hanen hallituksensa jasenia. Valiaikaiseksi valtionhoitajaksi ryhtynyt
Juri Uluots
kuoli Tukholmassa 9. tammikuuta 1945 ja valtionhoitajuus siirtyi niin ikaan Ruotsiin paennelle
August Reille
, joka oli ollut 1928?1929 riigivanemina.
Johtuen
Neuvostoliiton hatatilakomitean vallankaappausyrityksesta
19. elokuuta ? 22. elokuuta 1991 Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto julisti Viron itsenaiseksi. Suomi ilmoitti 25. elokuuta 1991, ettei sen tarvitse Viron itsenaisyytta tunnustaa, koska Viron itsenaisyyden edellinen tunnustus on ? de jure ? edelleen voimassa. Suomi oli tunnustanut Viron itsenaisyyden kesakuussa 1920 ennen
Entente cordialea
heti toisena
Neuvosto-Venajan
jalkeen.
Neuvostoliitto
tunnusti Viron, Liettuan ja Latvian itsenaisyyden 6. syyskuuta 1991 ja niista tuli
Yhdistyneiden kansakuntien
jasenia 17. syyskuuta 1991.
Itsenaisyystapahtumia Virossa johti
Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto
. Viron uusi perustuslaki hyvaksyttiin kansanaanestyksessa 28. kesakuuta 1992, jolloin korkein neuvosto totesi tyonsa tulleen paatokseen. Riigikogun ja presidentinvaalit pidettiin syyskuussa 1992 ja Lennart Meresta tuli presidentti, joka vannoi virkavalansa 6. lokakuuta 1992. Seuraavana paivana Ruotsissa toiminut Viron pakolaishallitus ilmoitti antavansa valtuutensa Viron presidentille ja lakkautti toimintansa.