Vinyylilevy
on
polyvinyylikloridista
valmistettu kiekko, jolle tallennetaan aanta
analogisessa
muodossa. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa aanta. Mekaaninen aani-informaatio on levyn pinnalla
spiraalin
muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa
levysoittimella
, jonka
neula
seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan varahtelemaan, mista kuuluu ihmiskorvallakin kuultava heikko aani.
Uudemmat vinyylilevyt ovat yleensa
stereofonisia
, mutta alkuaikoina levyt olivat
monofonisia
. Stereolevyissa vasen ja oikea kanava on kaiverrettu uran eri kyljille, ja aanirasiassa on erilliset
anturit
neulan erisuuntaisille liikkeille. Myos nelikanavaista tallennustekniikkaa kokeiltiin 1970-luvulla, mutta se ei menestynyt kaupallisesti.
[1]
Nimitykset
LP-levy
(
engl.
long playing
,
[2]
pitkasoittolevy) ja
EP-levy
(
engl.
extended play
) tarkoittavat tietyntyyppisia vinyylilevyja. LP-levyn kehitti
Peter Goldmark
Columbia-yhtiolle
1948.
[3]
Sita ennen kaytettiin 78 kierrosta minuutissa pyorivia
sellakkalevyja
eli
savikiekkoja
. LP-levy pyorii 33 ⅓ kierrosta minuutissa, ja yhdelle puolelle mahtuu noin 20 minuuttia korkealaatuista aanta.
1970- ja 1980-luvulla useimmat aanitteet julkaistiin rinnakkain LP-levyina ja
C-kasetteina
.
Hifi
-levysoittimissa kaytettavissa magneettisissa
aanirasioissa
neula on kiinnitetty
magneettiin
, jonka ymparilla ovat
kaamit
. Liikkuva magneetti
indusoi
kaameihin heikon sahkovirran, joka sitten vahvistimessa vahvistetaan ja syotetaan
kaiuttimiin
. Magneettinen aanirasia vaatii
RIAA-korjaimen
(
Recording Industry Association of America
), joka toimii taajuuskorjaimena. PHONO-sisaanmeno kertoo, etta vahvistimessa on sisaanrakennettu RIAA-muunnin. RIAA-muuntimia saa myos erillisina, mika mahdollistaa tavallisen Line/Aux In -sisaanmenon kayton.
Vinyylilevyt ovat yleensa mustia, mutta myos varillisia ja lapinakyvia levyja on valmistettu. 1970-luvun lopulla yleistyivat kuvalevyt, joissa lapinakyvan vinyylin sisaan puristettiin
valokuva
tai muu kuva. Kuva-LP:t myydaan yleensa lapinakyvissa ja taipuisissa muovikansissa erotuksena tavanomaisista kansista, jotka saattavat jopa aueta. Joskus harvoin kuva-LP:t myydaan tavallisissa kansissa, mutta yleensa tama nakyy levyn hinnassa.
selvenna
Aikakauslehtien
liitteina on saanut taipuisasta muovista puristettuja ohuita 7" levyja.
Vinyylilevyt olivat yleisin musiikin myyntimuoto vuosikymmenten ajan, kunnes 1980-luvun lopulla digitaaliset
CD-levyt
alkoivat yleistya. Suomessa vinyylilevyjen myynti romahti varsinkin sen jalkeen kun tavarataloketju
Anttila
paatti poistaa LP-levyt valikoimastaan vuonna 1992.
[4]
Vinyylilevyt ovat kuitenkin koko ajan nauttineet suosiota tietyissa piireissa, esimerkiksi underground-rockissa seka hip-hop- ja konemusiikissa erityisesti
DJ
-kaytossa. 2010-luvulle tultaessa vinyylin suosio on kasvanut jonkin verran romahduksen jaljilta, ja esimerkiksi jotkin tavaratalot ovat ottaneet vinyylilevyt jalleen valikoimiinsa. Pienemmista erikoislevykaupoista vinyyleja on saanut aina. Samoin
kirjastojen
musiikkiosastolta voi loytya vinyylilevyja ja niita voi myos yleensa lainata.
Jonkin verran kansainvalisten artistien uusista levyista julkaistaan edelleen vinyylina. Monien suomalaistenkin artistien levyja on julkaistu vinyylimuodossa 2000-luvulla, joskin painosmaarat ovat olleet sangen pienia, yleensa vain 500?1 000 kappaletta. Samalla kaytettyjen vinyylien hinnat ovat levyjen osto- ja myyntiliikkeissa nousseet selvasti 1990-luvun lopun jalkeen. Monet kerailijat suosivat vinyyleja paremman
kansitaiteen
ja nostalgisen aanenlaadun takia.
[5]
Yhdysvalloissa vinyylilevyjen myynnin arvo ylitti vuoden 2020 alkupuoliskolla CD-levyjen myynnin arvon ensi kertaa sitten 1980-luvun. Vinyylilevyjen myynnin arvo oli kuitenkin yha vain nelja prosenttia koko aanitetyn musiikin arvosta. Fyysisten aanitteiden kokonaisliikevaihdosta vinyylilevyn osuus oli 62 prosenttia.
[6]
Suomessa vinyyliaanitteiden osuus kaikista myydyista fyysisista aanitteista vuonna 2020 oli 46 prosenttia. Vinyylien myynti kasvoi vuoden aikana 19 prosenttia, samalla kun CD-levyjen myynti laski 14 prosenttia.
[7]
Vuonna 2021 vinyylilevyjen osuus kaikista myydyista fyysisista aanitteista nousi 57 prosenttiin ja samalla suosituimmaksi fyysiseksi aaniteformaatiksi.
[8]
Vinyylilevyjen puristaminen Suomessa oli ollut keskeytyksissa vuodesta 1995 lahtien, kun
Finnvoxin
puristamo lopetti toimintansa,
[4]
mutta suuren kysynnan vuoksi Helsingin Levypuristamo Oy aloitti alkuvuonna 2023 vinyylilevyjen valmistuksen uudelleen Suomessa.
[9]
Nikkelimatriisien valmistus on kuitenkin ulkoistettu hollantilaiselle yritykselle.
[4]
Vinyylilevy kuluu soitettaessa, ja se on CD-levya alttiimpi aanenlaatuun vaikuttaville naarmuille. Soittimen saadot vaikuttavat levyn kulumiseen. Myos levyssa oleva
staattinen sahko
aiheuttaa aanessa kuultavia hairioita. Lisaksi vinyylilevy taipuu herkasti lammossa tai painon alla, joten sita on sailytettava huoneenlammossa pystyasennossa. Pinossa niita ei ole syyta sailyttaa, silla levy on keskelta paksumpi kuin reunoilta.
Vinyylilevyja myytaessa levyn kunto arvioidaan yleensa vakiintuneen kuntoluokituksen mukaan. Siina arvioidaan, kuinka kulunut, rikkoutunut tai sotkeutunut levy ja sen kansi ovat. Luokitus on yleinen vinyylilevyjen arvioinnissa, silla pienetkin naarmut voivat vaikuttaa levyn sointiin, mutta toisaalta levy voi olla soittokelpoinen viela pahaltakin nayttavinkin jaljin. Vinyylilevyt ovat CD-levyihin verrattuna herkkia naarmuuntumaan. Kuntoluokitusta kaytetaan kuitenkin toisinaan myos CD-levyihin seka esimerkiksi kirjoihin tai lehtiin. Levy ja kansi arvioidaan yleensa erikseen, esim. EX-/VG+.
- M eli MINT: levy on uusi tai uutta vastaava ja soittamaton
- EX eli EXCELLENT: levy on kaytetty mutta hyvakuntoinen, eika siina ole rahinaa tai napsahduksia
- VG eli VERY GOOD: levy on paljon soitettu tai siina on muutamia naarmuja tai hieman rahinaa
- G eli GOOD: levyssa on isoja naarmuja tai voimakasta rahinaa, mutta se soi kuitenkin lapi
- POOR: levy on soittokelvoton.
Lisaksi arvioinnissa kaytetaan apuna merkkeja ? ja +, esimerkiksi M? on uudenveroinen, mutta kertaalleen kuunneltu levy.
[10]
- Long Play (pitkasoitto, LP, albumi)
- Levyn koko 12 tuumaa
- Pyoritysnopeus 33 ⅓ kierrosta minuutissa
- Tyypillisesti 20?30 minuuttia aanta kummallakin puolella, pidemmasta ajasta aanenlaatu karsii
- 10?15 minuutin mittaisten levypuoliskojen LP:ta kutsutaan joskus mini-LP:ksi
- Massa 100?180 grammaa.
[4]
- Single
(sinkku)
- Levyn koko yleensa 7 tuumaa, mutta on myos harvinaisia 5 tuuman singleja
- Pyoritysnopeus 45 kierrosta minuutissa
- Kaytannossa yksi kappale ("single") kummallakin puolella
- Jukebox
-kaytossa olleet
singlet
vaativat yleensa soittimeen keskustapin ymparille sovittimen (toimitettu useimpien soitinten mukana)
- Extended Play (EP)
- Levyn koko yleensa 7, 10 tai 12 tuumaa
- Pyoritysnopeus 33 ⅓ tai 45 kierrosta minuutissa
- Enemman kuin yksi kappale kummallakin puolella, yleensa kaksi
- Maxi Single (maksisingle)
- Levyn koko yleensa 12 tuumaa
- Pyoritysnopeus 33 ⅓ tai 45 kierrosta minuutissa
- 1?3 kappaletta kummallakin puolella,
DJ
-kaytossa usein vain yksi
- Shaped (tiettyyn muotoon leikattu ”seiskatuuma”)
- Yleensa 7 tuuman levy, soittotilaa 5 tuuman verran. 10 ja 12 tuuman shaped-levyja myos olemassa.
Myos muunkokoisia levyja on olemassa, mutta ne ovat hyvin harvinaisia.
- Mattlar, Mikko ? Kuljuntausta, Petri:
Aaniuria: Aanilevyjen valmistuksen historia Suomessa
. Helsinki: Helsingin Levypuristamo, 2022.
ISBN 978-952-94-6726-6
.