Vilho Antero Pikkarainen
(
12. helmikuuta
1918
Rovaniemi
?
20. toukokuuta
1974
Ylitornio
) oli suomalainen sotilas ja
Mannerheim-ristin
ritari numero 174. Han oli naimisissa ja hanella oli kolme lasta. Siviilielamassa han toimi tyonjohtajana
Kemi Oy:ssa
.
[1]
[2]
Han osallistui talvisotaan Raatteessa ja Pitkarannassa, jossa han haavoittui 16. tammikuuta 1940.
[1]
Jatkosodan aikana joukkueen varajohtajana
21. Prikaatissa
toiminut Pikkarainen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi
21. joulukuuta
1944
. Sotilasarvoltaan han oli nimityshetkella
ylikersantti
.
[2]
”
Ylipaallikko on pvm:lla 21.12.44 nimittanyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Vilho Pikkaraisen.
Kersantti Pikkarainen toimi hyokkaysvaiheen aikana jaakarijoukkueen ryhmanjohtajana suorittaen jo talloin useita erittain vaikeita partioretkia vihollisen selustaan ja tuoden arvokkaita tietoja. Kesalla 1942 Seesjarven lansipuolisessa maastossa kaydyissa korpitaisteluissa, jotka johtivat vihollisen 1. Sissiprikaatin tuhoon, hanen erinomaiset partioimislahjansa vasta paasivat taysiin oikeuksiinsa. Partioiden jatkuvasti levealle alueelle ryhmittyneen vihollisen keskella aiheutti kersantti Pikkarainen sille tuntuvia tappioita hyokatessaan eri kohdista sen leiripaikoille. Taistelun eraassa vaiheessa yritti vihollinen motittaa osan joukostamme. Kersantti Pikkarainen huomasi kuitenkin sen aikeet palatessaan partioretkelta ja iski ryhmallaan reippaasti vihollisen selkaan estaen siten sen aikeet. 16.3.44 toimi kersantti Pikkarainen iskuryhman johtajana Leppajoen lohkolla. Talloin han vihollisen asemissa otti vangin lyomalla tata pampulla paahan. Apuun rientaneet viholliset han tuhosi konepistoolillaan. 23.6.44 Saravaaran taisteluiden aikana onnistui vihollisen n. 50-miehisen partion tunkeutua selustaamme. Syntyneessa taistelussa kersantti Pikkaraisen johtama joukkue pakotti sen vetaytymaan eraaseen metsasaarekkeeseen. Taman jalkeen han jarjesti osan miehistaan sitomaan rintamassa ja paaosalla teki yllattavan hyokkayksen vihollisen selustaan. Yllatys oli niin taydellinen, ettei vihollinen ehtinyt tehda vastarintaa juuri nimeksikaan, vaan antautui melkein heti. Kesan 1944 raskaissa viivytystaisteluissa partioi kersantti Pikkarainen jatkuvasti erittain suurella menestyksella. Niinpa han 26.7.44 Siikavaaran maastossa ryhmineen ryomi useita satoja metreja avonaiselle suolle, koska muualta ei paassyt lahelle kohdetta. Tehtavansa suoritettuaan johti han partionsa kapeasta raosta vihollisen varmistuksen lapi, ui verraten levean joen yli tuoden johdollemme erittain tarkean tiedon. 1.8.44 hyokattaessa Viikulanvaaraan valtasi kersantti Pikkaraisen johtama puolijoukkue mm. kolme kuorma-autoa. Myohemmin kun joukkomme oli vihollisen kovan painostuksen takia vetaydyttava hieman kavi kersantti Pikkarainen vihollisen kiivaasta tulesta huolimatta tuhoamassa nama valimaastoon jaaneet autot
.”
[1]
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.):
Suomen puolesta ? Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945
. Helsinki: Ajatus, 1994.
ISBN 951-9440-28-3
.
