Vangelis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Evangelos Odysseas Papathanasiou
Ευ?γγελο? ”Βαγγ?λη?” Οδυσσ?α? Παπαθανασ?ου
Vangelis vuonna 2007.
Vangelis vuonna 2007.
Henkilotiedot
Syntynyt 29. maaliskuuta 1943
Kuollut 17. toukokuuta 2022  (79 vuotta)
Ammatti Saveltaja, muusikko, aanitetuottaja, sovittaja
Muusikko
Taiteilijanimi Vangelis
Aktiivisena 1961?2022
Tyylilajit elektroninen musiikki , taidemusiikki
Soittimet piano, syntetisaattori, koskettimet, hammond-urut, rummut, perkussiot
Yhtyeet The Formynx; Aphrodite’s Child; Jon & Vangelis
Levy-yhtiot Universal Music , RCA Records , Atlantic Records , Sony Music , Warner Bros. Records , Polydor

Vangelis (oikealta nimeltaan Evangelos ”Vangelis” Odysseas Papathanasiou , kreik. Ευ?γγελο? ”Βαγγ?λη?” Οδυσσ?α? Παπαθανασ?ου , 29. maaliskuuta 1943 Volos , Kreikka ? 17. toukokuuta 2022 [1] ) oli kreikkalainen elektronisen musiikin saveltaja ja muusikko. Hanet tunnettiin etenkin elokuvamusiikistaan , kuten elokuvassa Tulivaunut , josta han sai Oscar-palkinnon 1981. Han on myos saveltanyt musiikin scifi -klassikkoon Blade Runner . [2]

Vangelis siirtyi 1970-luvulla rock-musiikin soittamisesta progressiivisen rockin saveltamiseen ja musiikillisiin kokeiluihin ja ryhtyi saveltamaan elektronista musiikkia syntetisaattorille . Hanen musiikilleen tyypillista on useiden kosketinsoittimien aanen yhdistaminen. [2]

Elama ja ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lapsuus ja nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Evangelos Papathanasiou syntyi 29. maaliskuuta 1943 Voloksen kaupungissa. Han aloitti saveltamisen jo nelivuotiaana ja oli muusikkona ja saveltajana pitkalti itseoppinut. Han opetteli pianon ja kitaran soittamisen itse, ja torjui soittotunnit. Han opiskeli klassista musiikkia, maalaamista ja elokuvantekoa Ateenan taideopistossa. [2]

Aphrodite’s Child [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vangelis oli 1960-luvun alussa perustetun tunnetun kreikkalaisen rock-yhtyeen Formynxin perustajajasen. [2] Vangelis soitti koskettimia yhtyeessa, joka esitti rock and rollia , balladeja ja The Beatles -covereita. [3] Kun yhtye hajosi 1967, Vangelis muutti Pariisiin ja perusti siella Demis Roussosin ja Loukas Siderasin kanssa Aphrodite’s Child -yhtyeen. Yhtyeen ensimmainen single ”Rain and Tears” julkaistiin vuonna 1968, ja se myi Euroopassa yli miljoona kappaletta. [2] [4]

Aphrodite’s Childin ensimmainen albumi End of the World julkaistiin vuoden 1968 lopulla ja toinen albumi It’s Five O’Clock seuraavana vuonna. Vangelis ei kuitenkaan lahtenyt yhtyeen kanssa kiertueelle, silla han oli tekemassa musiikkia Henry Chapier’n elokuvaan Sex Drive . Vangelis aanitti vuonna 1970 musiikkia myos luontodokumenttisarjaan L’Apocalypse des animaux , jonka soundtrack julkaistiin 1973. Aphrodite’s Childin kolmatta albumia 666 alettiin tyostaa vuoden 1970 lopulla. Ilmestyskirjaan pohjautuva teos oli huomattavasti progressiivisempi kuin yhtyeen aiemmat levyt. Vangelis halusikin vieda yhtyetta kokeellisempaan suuntaan, kun taas muut jasenet halusivat tehda populaarimpaa musiikkia. 666 ilmestyi vuonna 1972, jolloin yhtye oli jo hajonnut. Levya pidetaan kuitenkin varhaisena progressiivisen rockin klassikkona ja rockin konseptialbumina . [4]

Soolouran alku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vangelis julkaisi 1972 kokeellisen Fais Que Ton Reve Soit Plus Long Que la Nuit -albumin, joka yhdisti kuorolaulua , kentta-aanityksia ja uutissahkeita. Se julkaistiin vain Ranskassa ja Kreikassa, minka takia Vangelisin ensimmaisena virallisena sooloalbumina pidetaan usein levya Earth (1973). [4] Soololevyjen jalkeen Vangelis muutti vuonna 1974 Lontooseen . Siella han torjui tarjouksen siirtya Yes -yhtyeen kosketinsoittajaksi. [2] Han ystavystyi Yesin laulusolistin Jon Andersonin kanssa, joka myos lauloi Vangelisin seuraavalla albumilla Heaven and Hell . [4]

Vangelis sai 1970-luvun puolivalissa levytyssopimuksen RCA Recordsille , jolle han teki astrofysiikkateemaisen albumin Albedo 0.39 (1976). Se nousi Vangelisin ensimmaisena levyna Britannian top 20 -listalle. Albumin kappaleista ”Pulstaria” on kaytetty usein televisio-ohjelmien teemana ja varioitu useasti. Vangelis julkaisi vuonna 1976 myos luontodokumenttiin tehdyn soundtrackin La Fete Sauvage ja seuraavana vuonna taolaisuudesta inspiraation saaneen albumin Spiral . Vuonna 1978 julkaistu Beaubourg on abstraktinen ja minimalistinen elektronisen musiikin albumi. [4]

Vangelisin ensimmainen albumi Polydorille oli China (1979). Han julkaisi samana vuonna laulaja Irene Papasin kanssa kreikkalaisia kansanlauluja seka luontodokumentti-soundtrackin Opera Sauvage . Vangelisin seuraava, dystooppinen ja kokeellinen synthpop -albumi See Yoy Later julkaistiin 1980. Samana vuonna ilmestyi ensimmainen yhteislevy Jon Andersonin kanssa. Short Stories menestyi kohtuullisesti, mutta seuraavana vuonna ilmestynyt The Friends of Mr. Cairo oli suurempi hitti. Jalkimmaiselta albumilta julkaistiin menestyneet singlet ”I’ll Find My Way Home” ja ”State of Independence”. [4]

Elokuvasavellyksilla maailmanmaineeseen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vangelisin menestynein albumi oli vuonna 1981 julkaistu Chariots of Fire , joka oli tehty brittielokuvaan Tulivaunut . Soundtrack oli Billboard 200 -listan karjessa nelja viikkoa ja myi kolme miljoona kappaletta ensimmaisen vuoden aikana, ja sen avausteemakappale oli myos singlelistojen karjessa. Vangelis voitti elokuvasta parhaan musiikin Oscarin . [4] Vangelisin seuraava elokuvamusiikki oli Ridley Scottin Blade Runneriin . Soundtrack-albumi julkaistiin vasta yli kymmenen vuoden paasta, vaikka itse musiikki olikin ollut ehdolla Bafta - ja Golden Globe -palkintoon. [4]

Jon and Vangelisin kolmas albumi oli Private Collection (1983). Seuraavia albumeita oli japanilaisen Antarctica -elokuvan soundtrack (1983), luontoaiheinen studioalbumi Soil Festivities (1984), sinfoninen Mask (1985), minimalistinen Invisible Connections (1985) ja Irenen Papasin kanssa tehty kreikkalaisten kansanlaulujen kokoelma Rapsodies (1986). Direct julkaistiin vuonna 1988 ja The City 1990. Sen han aanitti osittain roomalaisessa hotellihuoneessa, kun han oli osallistumassa Roman Pola?skin Katkeran kuun naytokseen. Vangelisin ja Andersonin viimeinen yhteistyo Page of Life julkaistiin 1991. Levy oli aanitetty jo viisi vuotta aiemmin. [4]

Vangelisin seuraava soundtrack oli 1492: Conquest of Paradise , joka tehtiin Ridley Scottin elokuvaan 1492 ? paratiisin valloitus . Se ei myynyt aluksi erityisen hyvin, vaikka se saikin muun muassa Golden Globe -ehdokkuuden. Siita tuli myyntimenestys vasta 1995, kun urheilijat ja puolueet alkoivat kayttaa sen musiikkia. Albumilla Voices oli mukana vierailevina laulajina Stina Nordenstam ja Paul Young . Meriteemainen Oceanic ilmestyi 1996 ja A Separate Affair (1996). Jalkimmainen albumi oli aanitys vuoden 1981 sessiosta espanjalaisen artistin Neuroniumin kanssa. El Greco (1998) oli puolestaan uusklassinen albumi, jolla esiintyivat myos sopraano Montserrat Caballe ja tenori Konstantinos Paliatsaras . [4]

2000-luku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vangelis esitti vuonna 2001 Ateenassa kuorosinfonian Mythodea , joka oli esitetty ensimmaisen kerran vuonna 1993. Mukana olivat London Metropolitan Orchestra, Kreikan kansallisoopperan kuoro seka sopraanot Jessye Norman ja Kathleen Battle . Sony Classical julkaisi siita albumin Mythodea: Music for the NASA Mission - 2001 Mars Odyssey , ja sita kaytettiin myos Nasan Mars Odyssey -ohjelman tunnusmusiikkina. Vangelis teki myos musiikin Oliver Stonen elokuvaan Aleksanteri (2004). Kolmoislevy Blade Runner Trilogy: 25th Anniversary julkaistiin 2007. Siina oli aiemmin julkaisemattomia kappaleita, jotka oli tehty elokuvaan, seka uusia elokuvan pohjalta syntyneita kappaleita. Yannis Smaragdisin elokuvaan El Greco (2012) Vangelis teki myos musiikkia seka Tulivaunujen teatterisovitukseen. [4]

Vangelis teki 2014 kolme kappaletta Rosetta -ohjelmaa varten ja niiden pohjalta studioalbumin Rosetta (2016). Vangelis savelsi myos musiikkia Stephen Hawkingin muistotilaisuuteen. Siita aanitettiin single ”The Stephen Hawking Tribute”. Nocturne (2019) albumilla on pianolla soitettuja vanhoja kappaleita ja joitakin uusia savellyksia. Juno to Jupiter (2021) sai inspiraationsa Nasan Jupiteriin lahteneelle Juno -luotaimesta. Albumilla esiintyy oopperalaulaja Angela Gheorghiu , ja silla on myos aania Junon laukaisusta. [4]

Vangelis savelsi musiikin ja ohjasi olympialaisten olympialipun laskun seremonian Sydneyn olympiakisoissa vuonna 2000 .

Diskografia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Studioalbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Soundtrackit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jon & Vangelis [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Short Stories , 1980
  • The Friends of Mr. Cairo , 1981
  • Private Collection , 1983
  • Page of Life , 1991

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ https://www.ot.gr/2022/05/19/english-edition/vangelis-papathanasiou-oscar-winning-composer-passes-away-at-the-age-of-79/
  2. ↑ a b c d e f Goldsmith, Melissa:  Musicians and Composers of the 20th Century , s. 1536?1537. Toim. Alfred William Cramer. Pasadena: Salem Press, 2009. ISBN 9781587655128 .
  3. ↑ Ben Beaumont-Thomas: Vangelis, composer of Chariots of Fire and Blade Runner soundtracks, dies aged 79 The Guardian . 19.5.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Paul Simpson: Vangelis Biography AllMusic . Netaktion, LLC. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Vangelis’ film score for Blade Runner

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vangelis&oldid=21373746 ”