Uusi Suometar
Lehtityyppi	Sanomalehti
Julkaisija	Uuden Suomettaren Oy (1881?1918)
ISSN	ISSN 1457-4721
Levikki	900 (1869) 6 100 (1890) 16 000 (1914)
Perustettu	1869
Lakkautettu	1918
Paatoimittaja	Viktor Lofgren (Lounasmaa) ( 1871 ? 1906 )
Sitoutuneisuus	Suomalainen puolue
Kotikunta	Helsinki
Kotimaa	Suomi
Sivukoko	21 × 33 cm (1869) 40 × 55 cm (1918)
Ilmestymistiheys	6 kertaa viikossa (v:sta 1890)
Kieli	suomi
Infobox OK

Uusi Suometar oli Suomessa autonomian ajan loppupuolella ilmestynyt valtakunnallinen sanomalehti, jonka johtavat fennomaanit perustivat ajamaan suomalaisuusliikkeen poliittisia ja kulttuurisia tavoitteita. Vuonna 1881 siita tuli ensimmaisena kotimaisena sanomalehtena kuudesti viikossa ilmestyva. Levikiltaan se oli toiseksi suurin Hufvudstadsbladetin jalkeen. 1900-luvun alkuun mennessa lehdesta kehittyi Suomalaisen puolueen tarkein aanenkannattaja. Lehti lakkasi vuonna 1918, jolloin sen tilalle perustettiin Uusi Suomi .

Uuden Suomettaren taustaryhma oli historian professori Yrjo Koskisen ymparille ryhmittynyt ”jungfennomaanien” aatepiiri, joka tahtoi ajaa radikaalimpaa kieli- ja koulupolitiikkaa kuin vanhemman fennomaanipolven toimittama Suometar . Koskisen ohella lehtea olivat syksylla 1868 perustamassa hanen veljensa oik.kand. Jaakko Forsman seka nuoret maisterit Antti Almberg ja J. V. Calamnius . Toimituksen tueksi saatiin varvattya myos muutamaa vuotta aikaisemmin lakanneen Suomettaren entinen paatoimittaja Paavo Tikkanen . ^[1]

Tarkeimmaksi tavoitteekseen Uusi Suometar otti suomen kielen saamisen viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle, suomenkielisen koululaitoksen kehittamisen, varsinkin oppikoulujen perustamisen, seka kansanvalistuksen ajamisen. ^[2] Lehti halusi tietoisesti laventaa lukijakuntaansa myos maaseudulle ja kampanjoi varsinkin 1870-luvulla menestyksellisesti erilaisilla kerayksilla ja kansalaisjuhlilla Kansanvalistusseuran ja uusien oppikoulujen puolesta. Lehden demokratistinen into huolestutti jopa suomalaisuusliikkeen suurta oppi-isaa J. V. Snellmania , jonka valit Yrjo Koskiseen alkoivat viilentya. ^[3]

Uskonnollisissa ja kulttuurikysymyksissa lehti edusti konservatiivista kantaa. Se torjui jyrkasti 1880-luvulla kehkeytyvan nuorsuomalaisen kulttuuripiirin uskonnonvapausvaatimukset ja suhtautui kriittisesti yhteiskunnallisesti radikaaliin realistiseen kirjallisuuteen. ^[2]

Venajan-poliittisen tilanteen karjistyttya 1890-luvulla Uusi Suometar omaksui varovaisen, hallitsijalle osoitettua lojaalisuutta korostavan asenteen. Tosin Suomen oikeudellista asemaa puolustettiin ja Helmikuun manifestin julkaisemista arvosteltiin, mutta paalinjaksi muotoutui J. R. Danielsonin ja E. G. Palmenin muotoilema maltillinen myontyvyys venalaisten vaatimuksiin nahden. ^[2]

Kun nuorsuomalaisten perustama Paivalehti alkoi ilmestya vuonna 1890, Uuden Suomettaren ylivalta maan suurimpana suomenkielisena sanomalehtena alkoi murentua. Lehtien valinen kilpailu johti myos katkeraan keskinaiseen kiistelyyn ”suomettarelaisen” myontyvyyslinjan ja perustuslaillisen ”Nuoren Suomen” edustajien kesken. Sisallissodan jalkiselvittelyiden yhteydessa vuonna 1918 osa monarkiaa kannattavista nuorsuomalaisista ja aktivisteista perusti yhdessa vanhasuomalaisten kanssa uuden puolueen, Kansallisen kokoomuksen . Tassa yhteydessa Uusi Suometar lopetettiin ja uuden puolueen aanenkannattajaksi perustettiin sanomalehti Uusi Suomi ^[4]

• 1869-1870 Antti Almberg (Jalava)
• 1871-1906 Viktor Lofgren (Lounasmaa)
• 1906-1913 Ernst Nevanlinna
• 1913-1915 Akseli Rauanheimo
• 1915-1917 P. J. Hynninen
• 1917-1918 Artturi H. Virkkunen

• Jungfennomaanit

• Suomen lehdiston historia 7: Hakuteos Savonlinna ? Overmarks Tidning. Sanoma- ja paikallislehdisto 1771-1985 . Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-241-3 .
• Virtanen, Matti:  Fennomanian perilliset. Poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka . Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 831. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-324-3 .

• Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771?1920:
  • Uusi Suometar (1869?1918)