Osa artikkelisarjaa
|
Lestadiolaisuus
|
---|
|
|
Suunnat
Lansilestadiolaisuus
|
---|
|
Italestadiolaisuus
|
---|
|
|
|
|
|
|
|
Uusherays
on
lestadiolaisuuden
suunta, joka syntyi 1900-luvun alun lestadiolaisuuden hajaannuksessa. Nimensa mukaisesti se vaati liikkeeseen uutta heratysta. Liike on ollut alusta asti yleensa hyvin innokas tukemaan
Suomen Lahetysseuran
tekemaa lahetystyota. Uusherays julkaisee omaa lehtea nimelta
Lahettaja
[2]
.
Uusheranneita oli vuonna 2012 lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen arvion mukaan yhteensa noin 3 000 maailmassa, joten se on viidenneksi suurin lestadiolaisuuden haara maailmassa
[3]
. Talosen arvioiden mukaan liikkeen kannatus oli sailynyt samana vuoden 2001 arviosta
[2]
[3]
. Uusheranneita oli 2000-luvun vaihteessa lahinna Suomessa ja Norjassa, mutta pienia maaria myos Amerikassa
rauhansanalaisuuden
(
ALC
) sisalla
[4]
.
Lestadiolainen heratysliike jakaantui 1900-luvun vaihteen suuressa hajaannuksessa viiteen osaan, joiden nimet ovat
vanhoillislestadiolaisuus
,
esikoislestadiolaisuus
, uusherays,
narvalaisuus
ja
samperilaisuus
. Uusherays, narvalaisuus ja samperilaisuus erkaantuivat itsenaisiksi lestadiolaisuuden haaroiksi vuosina 1897?1898. Amerikassa hajaannus esikois- ja vanhoillislestadiolaisuuden valilla tapahtui jo vuonna 1894 mutta Euroopassa vasta noin vuonna 1900. Vuonna 1908 samperilaisten johtajan
Heikki Sandbergin
kuoltua samperilaiset liittyivat uusheraykseen. Narvalaisuuteen liittyi paljon uusheranneita erityisesti
Pietarissa
. Narvalaisia oli aluksi hyvinkin paljon, mutta narvalaisten maara ja toiminta laantui kiihkean alun jalkeen hyvin nopeasti, niin etta 1920-luvulla narvalaisuuden molemmat suuntaukset -
lindstromilaisyys
ja
kumpulaisuus
- lakkasivat jo kaytannossa olemasta. Vanhoillislestadiolaisuuden ja uusherayksen valilla kaytiin rajankayntia
Norjassa
vuonna 1907 ja
Vesisaaressa
viela 1913?1914
[5]
[6]
[7]
. Amerikassa uusherays erkaantui vanhoillislestadiolaisuudesta noin vuosina 1901?1902.
[8]
[9]
[10]
[11]
[12]
[13]
Uusherays sai alkunsa
1800-luvun
lopussa
Kittilassa
. Uudenherayksen
kirkkoherra
K. A. Heikel
kirjoittaa liikkeen alusta: "Tama nk. uusi herays on saanut alkunsa Jumalan sanan ja rukouksen kautta Kittilan seurakunnassa talvella 1894?1895. Sielta se on maallikkosaarnaajain kautta levinnyt Ouluun, Helsinkiin ja moniin maaseutuihin". Muita tunnettuja uudenherayksen saarnamiehia olivat
Fredrik Paksuniemi
,
Pietari Hanhivaara
ja
Mikko Saarenpaa
. Myos
Vaino Havas
toimi uudessaherayksessa, kunnes siirtyi
vanhoillislestadiolaisuuteen
.
[14]
[15]
Uusherayksen oppi erosi muista lestadiolaisuuden suunnista erityisesti kaytantoon otetulla opilla
lain kolmannesta kaytosta
. Etenkin Kittilan saarnaajat katsoivat talloin liiallisen
evankelisuuden
pilanneen
kristillisyyden
. Uudestiheranneet korostivat
lakia
herattamaan kristillisyytta ja halusivat rajoittaa
synninpaaston
kayttoa.
Lain kolmas kaytto
otettiin kaytantoon. Koko
lestadiolaisuutta
vaadittiin heraamaan uudesti. Vanhoillinen suuntaus ei hyvaksynyt uuttaheraysta, koska heidan mukaansa heranneen ei enaa tarvitse herata. Uusherayksella oli myos valjempi seurakuntaoppi muihin paasuuntauksiin verrattuna.
[16]
Uusherayksen itsenaistymisajankohtana pidetaan vuosia 1896?1898, jolloin sita kannattavat saarnamiehet aloittivat jarjestelmalliset lahetysmatkansa. Kittilasta kasin se saavutti pian kannatusta
Ita-Lapissa
seka
Rovaniemen
,
Kemijarven
ja
Sallan
seudulla. Pohjanlahden rannikolla se sai jonkin verran kannatusta
Siika
-,
Pyha
- ja
Kalajokivarsilla
, runsaammin
Etela-Pohjanmaalla
ja
Porin
seudulla.
Karjalassa
tasta lestadiolaisuuden oppositioliikkeesta tuli pian enemmistoliike.
[17]
Venajalla Pietarissa oli lestadiolaisia ennen suurta hajaannusta eri arvioiden mukaan 700?1500
[18]
. Pietarin lestadiolaisista melkein kaikki liittyivat ensin uusheraykseen 1897?1898, mutta pian sen jalkeen valtaosa Pietarin uusheranneista liittyi narvalaisuuteen.
[19]
Lyhyen aikaa 1901?1914 Yhdysvalloissa
Hockinsonissa
oli uusheranneilla oma kirkko nimelta
United Peace Church
, jonka perustaja ja ainoa pastori oli
Pietari (Peter) Kopra
(1865?1914) kuolemaansa asti. United Peace Churchin ainoa kirkkorakennus rakennettiin Hockinsoniin Washingtonin osavaltioon lahelle vanhoillislestadiolaisten kirkkorakennusta.
[8]
Uusherayksen organisoitu toiminta kiteytyi pakanalahetystyon ymparille, mista tuli uutta ryhmaa integroiva tekija. Vuonna 1907 syntyi virallinen organisaatio, kun liike perusti
Suomen Lahetysseuran
yhteyteen oman haaraosastonsa nimella
Laestadiolainen Haaraosasto
, jonka nimi oli vuodesta 1956 lahtien
Lestadiolaisten Lahetysyhdistysten Keskusliitto
. Liitolle syntyi myohemmin eri puolille maata paikallisosastoja, jotka ottivat hoitaakseen aiempien epavirallisten toimintapiirien tehtavat.
[17]
Osa uusheranneista halusi kuitenkin itsenaisempaa toimintaa ilman yhteistyota Suomen Lahetysseuran kanssa.
[16]
Martti E. Miettisen
ja
Arvi Merikallion
johdolla itsenaisempaa toimintaa kannattava oppositio perusti Suomen lestadiolaisen lahetysyhdistyksen ja erkani muusta uusherayksesta vuonna 1938. Vuonna 1940 ryhmat kuitenkin liittyivat takaisin yhteen. Kiistat itsenaisemmasta toiminnasta kuitenkin jatkuivat sodan jalkeen ja johtivat vuonna 1953 hajaannukseen, jossa
Kolkuttaja-lehti
meni uusherayksesta erkaantuneelle ryhmalle, jota kutsutaan lehden mukaan Kolkuttaja-suunnaksi. Myohemmin vuonna 1960 Kolkuttaja-suunta hajosi kahteen osaan, joita kutsutaan
peuralaisuudeksi
ja
kontiolaisuudeksi
. Viela 2000-luvun vaihteessa joitakin kontiolaisia oli viela olemassa, mutta peuralaisuus oli lakannut jo olemasta.
[20]
Peuralaisuus sai nimensa
Eskil Peuran
mukaan ja kontiolaisuus
Heikki Kontion
mukaan.
[16]
Liiketta yhteen kokoaviksi vuotuisiksi tilaisuuksiksi muodostuivat
Haaraosaston
, myohemmin Keskusliiton, vuosikokoukset seka kesaisin vietettavat uusherayksen
kesaseurat
. Jatkuvasti jarjestettiin myos paikallisia seuroja. 1920-luvulla perustettiin
Orpojen Ystavain Liitto
, jonka tukemiseksi perustettiin
ompeluseuroja
. Vuonna 1919 perustettiin aikakauslehtea nimelta
Vartijan Aani
, ja 1939 aloitti toimintansa
Kalajoen Kristillinen Opisto
.
[21]
Amerikan uusheranneet ryhtyivat vuonna 1908 yhteistyohon Amerikan
pikkuesikoisten
kanssa, jotka erkaantuivat esikoislestadiolaisuudesta vuonna 1903. Pikkuesikoisten ja uusheranneitten kanssa yhteistyohon ryhtyi Amerikassa vuonna 1908 myos joitakin vanhoillislestadiolaisia, joiden kanssa he ryhtyivat jarjestamaan vuosittain yhteisia suuria seuroja. Suurseuratoimintaan mukaan lahteneita vanhoillislestadiolaisia ryhdyttiin kutsumaan
suurseuralaisiksi
ja suurseuralaisuutta vastustaneita vanhoillislestadiolaisia ryhdyttiin kutsumaan
heidemanilaisiksi
. Vuonna 1928 uusheranneet ja pikkuesikoiset perustivat yhdessa suurseuralaisten kanssa kirkkokunnan nimelta
Apostolic Lutheran Church of America
(ALCA)
[22]
. ALCA-kirkkokuntaan liittyneet suurseuralaiset vanhoillislestadiolaiset erkaantuivat vanhoillislestadiolaisuudesta 1927?1928 nimikkeella
kirkkokuntalaisuus
("Federation").
[23]
[24]
Edella mainitusta syysta Amerikassa uusheranneilla on yhteiset seurakunnat (ALC)
rauhansanalaisten
kanssa ja yhteinen kirkkokunta nimelta Apostolic Lutheran Church of America (ALCA), joka perustettiin vuonna 1928.
[25]
[24]
Uusherayksesta erkaantui 1922?1923 pienehko ryhma nimelta
heiskaslaisuus
saarnaaja
Aatu Heiskasen
(1886?1941) toiminnan vaikutuksesta. Heiskaslaiset siirtyivat uusherayksesta
skutnabbilaisuuteen
ja erosivat luterilaisesta kirkosta.
[26]
Norjassa uusherayksella oli paljon yhteistoimintaa
erikiinien
kanssa aina vuoteen 1951 asti. Eraan nakokulman mukaan erikiinien voidaan siis katsoa erkaantuneen uusherayksesta vuonna 1951, jolloin yhteistoiminta lopetettiin opillisista syista. Uusheranneitten ja erikiinien valille syntyi kiistaa muun muassa kasteopista ja
perisyntiopista
. Vesisaaressa erikiineilla on yha yhteistyota uusherayksen kanssa jossakin maarin.
Pykeijassa
uusherayksella on yhteistyota esikoislestadiolaisten kanssa.
[7]
Erikiinit erkaantuivat
lundbergilaisista
vuonna 1925 ja vanhoillislestadiolaisista jo vuonna 1910
[27]
[28]
.
[5]
Vuonna 1963
Lestadiolaisten Lahetysyhdistysten Keskusliittoon
kuului 31 paikallisosastoa, joissa oli 1594 jasenta. Talloin osastojen perustaminen oli vasta aluillaan, eika toimintaa oltu laheskaan kaikilla kannatusalueilla ehditty virallistaa. Samana vuonna Vartijan Aani -lehden painos oli noin 3 500 kappaletta.
[21]
1963 olemassa olleet paikallisosastot sijoittuivat alueille, joilla liike sai jo alusta lahtien kannatusta, eli osiin
Perapohjolaa
,
Oulun
etelapuolelle, Etela-Pohjanmaalle ja Porin tienoolle seka
Pohjois-Karjalaan
. Mitaan selkeaa kokonaisuutta ei kannatusalueista ollut kuitenkaan muotoutunut.
[29]
Vuonna 2000 Lestadiolaisten Lahetysyhdistysten Keskusliitto otti itselleen uuden nimen, Lestadiolainen Uusherays ry.
[30]
Nykyaan (2013) uusheranneiden keskusyhdistyksen nimi on Uusherayksen Keskusliitto ry tai Uusherays ry
[31]
Uusherays pyrkii vaalimaan
Lars Levi Laestadiuksen
alulle laittaman heratysliikkeen perintoa. Tarkoituksena on
Raamatun
ja
evankelis-luterilaisen tunnustuksen
pohjalta levittaa Suomessa elavaa kristillisyytta ja edistaa
lahetystyota
ulkomailla.
[30]
Liike julistaa syntien anteeksisaamista
Kristuksen
karsimisen ja kuoleman tahden. Erityisesti halutaan kuvata Jeesus Kristus karsivana
Jumalan karitsana
ja ihmista rakastavana syntisten Vapahtajana. Henkilokohtaista
rippia
kaytetaan, ja sen kautta katuvalle ihmiselle julistetaan kaikki hanen syntinsa anteeksi Jeesuksen nimessa ja veressa.
[32]
Uusherayksella arvioitiin vuonna 2012 olevan kannattajia noin 3 000, jolloin se oli viidenneksi suurin lestadiolaisuuden ryhma maailmassa
[3]
. Talosen arvioiden mukaan kannatus oli pysynyt samana vuoden 2001 jalkeen.
[3]
[20]
[33]
. Uusheraysta suurempia lestadiolaisuuden ryhmia ovat vuoden 2012 arvioiden mukaan
vanhoillislestadiolaisuus
(kannattajia 115 000),
esikoislestadiolaisuus
(24 000),
rauhansanalaisuus
(21 000) ja
torolalaisyys
(4 000).
[3]
Vuonna 2011 paikallisyhdistyksia oli 20, ja niihin kuului noin 1 100 jasenta.
[30]
Liike toimittaa
Lahettaja
-lehtea, jonka levikki on 2 000. Liikkeen laulukirja on
Siionin matkalaulut
. Samaa kirjaa kayttaa myos
rauhan sana
, ja se on toteutettu yhteistyossa naiden kahden liikkeen valilla.
[34]
Uusherayksen luonteenomaisin toimintamuoto ovat
seurat
, joita jarjestetaan seka kodeissa etta uudenherayksen ja seurakuntien tiloissa. Liike jarjestaa vuosittain
Kesaseurat
, joka on liikkeen valtakunnallinen paatapahtuma.
[35]
Liikkeella on
kansanopisto
Kalajoella
(
Kalajoen Kristillinen Opisto
)
[36]
seka leirikeskus
Heinakallion leirikoti
Kangasalla
.
[37]
Oulussa
liikkeella on omaa opiskelijatoimintaa.
[38]
Suomessa uusherayksen vaikutusalueita ovat:
Eno
,
Haapavesi
,
Hamina
,
Himanka
,
Helsinki
,
Iisalmi
,
Ilmajoki
,
Jalasjarvi
,
Joensuu
,
Kajaani
,
Kalajoki
,
Kangasala
,
Kemi
,
Kemijarvi
,
Kittila
,
Kuopio
,
Kurikka
,
Karsamaki
,
Lahti
,
Levasjoki
,
Merijarvi
,
Nivala
,
Nurmes
,
Oulainen
,
Oulu
,
Pyhajoki
,
Raahe
,
Seinajoki
,
Sodankyla
,
Teuva
,
Tornio
,
Turku
ja
Ylivieska
.
[39]
[40]
Uusherayksen keskustoimisto sijaitsee
Kurikassa
[41]
. Uusherayksella on ollut toimintaa myos Vaasassa vuodesta 2011 lahtien.
lahde?
Ulkomailla uusherays toimii yhteistyossa
Suomen lahetysseuran
kanssa. Silla on lahetteja
Angolassa
,
Etiopiassa
,
Senegalissa
,
Tansaniassa
ja
Taiwanissa
.
[42]
Se tekee myos lahetystyota
Venajan
Karjalassa, missa se toimii ilman Suomen lahetysseuraa. Tyon tuloksena on syntynyt
Harlun
seurakunta
[43]
[44]
Uusheranneet tukevat "Raamatun sanaan toimintansa pohjaavia" lahetystyojarjestoja, kuten esimerkiksi
Kansanlahetysta
.
[45]
- Haavio, Ari:
Suomen uskonnolliset liikkeet
. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
- Kinnunen, Mauri:
Heratysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939 (pdf-tiedostossa)
. Jyvaskylan Yliopisto, 2004. ?.
- Talonen, Jouko:
Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. Lestadiolaisuuden hajaannukset (pdf)
. Suomen teologinen instituutti (STI), 2001.
ISBN 952-9857-11-X
.
- Hepokoski, Warren:
The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000
2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinakuuta 2012.
(pdf-versiossa on sivunumerot)
(englanniksi)
- Kinnunen, Mauri:
Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. Narvalaisuus - lestadiolainen vayla helluntaiheratykselle (pdf)
. Suomen teologinen instituutti (STI), 2001.
ISBN 952-9857-11-X
.
- Lohi, Seppo:
Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat
. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry (SRK), 2007.
ISBN 978-951-843-109-4
.
- Talonen, Jouko:
Lestadiolaisuuden synty, leviaminen ja hajaannukset. Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento (Virtuaalikirkon videoimana ja arkistoimana). Laestadiuksen perinto ja perilliset - seminaari Oulussa 4.-5.10.2012
5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat.
Arkistoitu
13.4.2014. Viitattu 7. lokakuuta 2012.
- ↑
Talonen 2001. s. 14, 25?30
- ↑
a
b
Talonen 2001. s. 25
- ↑
a
b
c
d
e
Talonen 2012. Luento Laestadius-seminaarissa Oulussa 5. lokakuuta 2012. Virtuaalikirkko on videoinut ja arkistoinut seminaarin luennot Internettiin:
http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- ↑
Talonen 2001. s. 25 ja 30
- ↑
a
b
Kristiansen, Roald E. 2005. Laestadianismen. Andre grupper. 9. marraskuuta 2005.
http://fin.ntrm.no/forsiden/prosjekter/nettpublikasjoner/laestadianismen/retninger/andre_grupper
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Lohi 2007. s. 246.
- ↑
a
b
Hepokoski 2002. s. 79.
- ↑
a
b
Kinnunen 2004. s. 438.
- ↑
Talonen 2001. s. 26?30.
- ↑
Lohi 2007. s. 413.
- ↑
Hepokoski 2002. s. 55?56.
- ↑
Talonen 2001. s. 13 ja 29.
- ↑
Kinnunen 2001. (1.pdf) s. 4
- ↑
Paavo Viljanen, Waino Havas ? Hengen ja miekan mies, Werner Soderstrom Oy, Porvoo, 1943, sivut 107?111
- ↑
Lestadiolaisuuden syntyminen
Uusherayksen keskusliitto. Viitattu 20.10.2023.
- ↑
a
b
c
Talonen 2001. s. 17
- ↑
a
b
Haavio 1965, s. 78.
- ↑
Kinnunen 2004. s. 159
- ↑
Kinnunen 2004. s. 203, 207, 209
- ↑
a
b
Talonen 2001. s. 25.
- ↑
a
b
Haavio 1965, s. 78?79.
- ↑
http://www.apostoliclutheran.org/
- ↑
Hepokoski 2002. s. 43?45.
- ↑
a
b
Apostolic Lutheran Church of America:
Apostolic Lutheran Church of America:n verkkosivusto
2013. Apostolic Lutheran Church of America. Viitattu 19. kesakuuta 2013.
- ↑
Talonen 2001. s. 30.
- ↑
Kinnunen 2004. s. 216.
- ↑
Lohi 2007. 505?507
- ↑
Talonen 2001. s. 13?14
- ↑
Haavio 1965, s. 84?85.
- ↑
a
b
c
Uskonnot Suomessa:
Lestadiolainen Uusherays ry
Kirkon tutkimuskeskus.
Arkistoitu
28.1.2012. Viitattu 4.3.2012.
- ↑
Uusherays ry:
Uusherayksen Keskusliitto ry:n verkkosivusto
2013. Uusherays ry. Viitattu 19. kesakuuta 2013..
- ↑
Yli 100-vuotias heratysliike
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 4.3.2012.
- ↑
Vaisanen, Matti:
Pyha kaste kirkossa
, s. 411. Ryttyla: Suomen Luther-saatio, 2001.
ISBN 978-951-9-84951-5
.
- ↑
Yli 100-vuotias heratysliike
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 5.9.2011.
- ↑
Yli 100-vuotias heratysliike
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 4.3.2012.
- ↑
Kalajoen Kristillinen Opisto
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 4.3.2012.
- ↑
Heinakallion leirikoti
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 4.3.2012.
- ↑
Oulun opiskelijat
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 4.3.2012.
- ↑
Uusherays ry:
Uusherayksen keskusliitto ry:n kotisivut
2013. Uusherays ry.
Arkistoitu
12.8.2013. Viitattu 11. heinakuuta 2013.
- ↑
Uskonnot Suomessa:
Lestadiolainen Uusherays ry
Kirkon tutkimuskeskus.
Arkistoitu
28.1.2012. Viitattu 16. helmikuuta 2007.
- ↑
Uusherayksen organisaatio
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 5.9.2011.
- ↑
Lahetystyo
Uusherays.
Arkistoitu
11.10.2007. Viitattu 14. maaliskuuta 2007.
- ↑
Uusherayksen lahetystyo
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 5.9.2011.
- ↑
Tyo Karjalassa
Lestadiolainen Uusherays. Viitattu 5.9.2011.
- ↑
kotimaa24.fi:
Lestadiolainen Uusherays tyytymaton Lahetysseuraan
2.8.2012. kotimaa24.fi.
Arkistoitu
15.9.2013. Viitattu 7. elokuuta 2012.
|
---|
| Jarjestot
| |
---|
| Suunnat
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Koulutus ja media
| |
---|
| Kulttuuri ja tapahtumat
| |
---|
|