Uuno Epsanjassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Epsanjassa
Elokuvan alkutunnus.
Elokuvan alkutunnus.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Kasikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Pertti Pasanen
Saveltaja Jaakko Salo
Kuvaaja Mara Kakko
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Paaosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hamalainen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa   Suomi
Tuotantoyhtio Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 27. syyskuuta 1985
Kesto 100 minuuttia
Alkuperaiskieli suomi
espanja
Katsojat 607 939
Edeltaja Uuno Turhapuro armeijan leivissa
Seuraaja Uuno Turhapuro muuttaa maalle
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Sorsselssonin viimeinen poikamiesilta.
DVD:n kansikuva

Uuno Epsanjassa on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut, jarjestyksessa kymmenes Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuva oli vuoden 1985 katsotuin kotimainen elokuva; se ohitti Rauni Mollbergin Tuntemattoman sotilaan ja ylti kolmanneksi menestyneimmaksi Turhapuro-elokuvaksi. [1] Elokuvateattereissa sen kavi katsomassa 607 939 katsojaa. [2] Televisiossa elokuva on esitetty useita kertoja.

Tuotanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elokuva sai alkunsa, kun aanittaja Pekka Lampela valitti talvella 1984?1985 Hei kliffaa hei -elokuvan kuvauksissa ohjaaja Ere Kokkoselle , etta aina elokuvien kuvauksissa saa palella. Ere lupasi, etta seuraavassa elokuvassa et palele, ja keksi tehda Turhapuro-elokuvan Espanjassa . [1]

Elokuvan golf -kohtausta tehtaessa samalla golfkentalla oli pelaamassa nayttelija Sean Connery . Tyoryhma ajatteli kutsua hanet mukaan elokuvaan pieneen cameorooliin , mutta loppujen lopuksi kukaan tyoryhman jasenista ei iljennyt kutsua ”suurta legendaa” mukaan elokuvaan [3] (joskin Ere Kokkonen mainitsee myohemmin muistelmissaan, etta pyynnosta huolimatta Connery olisi kieltaytynyt kohteliaasti cameoroolista). Uunon harkataistelukohtauksissa kokeiltiin aluksi kayttaa paikallista nayttelijaa, mutta han ei ollut tarpeeksi turhapuromainen, joten Vesa-Matti Loiri paatti kokeilla itse. [1] Elokuvassa nahdaan myos Loirin Nasse-seta -hahmo [1] seka porilaisten urheiluautoilijoiden keksinto ”kaksikeulainen auto”. Elokuvaa kuvattiin Hotel Del Golfissa Marbellassa .

Juoni [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Varoitus:   Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta .

Elokuva alkaa, kun huolestunut Elisabeth soittaa aidilleen aamuyolla: Uuno ei ole tullut kotiin ja Elisabeth pelkaa, etta hanelle on sattunut jotakin. Uuno soittaa vaimolleen puhelinkioskista ja esittaa olevansa naapuri Kotkala-Hammaslarvanen, joka pyytaa Elisabethia pudottamaan viestin heidan postiluukkuunsa Kotkala-Hammaslarvasen vaimolle. Silla valin Uuno hiipii Turhapurojen asuntoon ja nukahtaa sohvalle. Raivostunut Elisabeth tivaa Uunolta, missa tama on luurannut koko yon. Uuno selittaa olleensa etsimassa yovahdin tyota.

Uuno saakin lopulta tyota Halpamatkat-matkatoimiston oppaana kaytyaan ensiksi kirjekurssin . Uunon appiukko vuorineuvos Tuura ei ehdi saada tarkeaan miljardikauppaan edellyttavaan paperiinsa liikenneministerin allekirjoitusta. Lopulta kuullessaan liikenneministerin lahteneen lomalle Espanjaan Marbellaan, tama paattaa lahtea vaimonsa Reetan ja tyttarensa Elisabethin kanssa Marbellaan metsastamaan allekirjoitusta, ja Tuura iloitsee saavansa olla kaksi ihanaa viikkoa tuhansien kilometrien paassa Uunosta. Tuuran onni haihtuu nopeasti, silla Uuno onkin matkaoppaana juuri hanen lennollaan ja matkalla. Samassa lentokoneessa on myos Sorsselsson , joka on mennyt naimisiin samana paivana, mutta oikeasta vaimosta ei ole varmuutta.

Espanjaan paastyaan seurue matkustaa juuri ja juuri kasassa pysyvalla maasturilla lentokentalta hotellille, jossa Tuuralta meinaa pettaa hermo, silla heilla ei olekaan huoneita hotellissa vaan he joutuvat yopymaan hotellin pihassa olevassa teltassa. Sen sijaan Uuno ja Sorsselsson majoittuvat hotelliin esittaen avioparia.

Uima-altaalla Uuno huomaa hotellin johtajattareksi paljastuvan Rosita De Carlosin ( Satu Silvo ), ja kiinnostuu tasta kovasti. Heidan valilleen syntyy kuuma lomaromanssi ja Uuno on jopa valmis avioitumaan kuvankauniin, varakkaan ja ominaisuuksiltaan taydellisen Rositan kanssa, mutta palaa Elisabethin luokse. Syyksi kerrotaan Rositan tahto kasvattaa varallisuuttaan, Uunon tahtoessa nauttia jo keratysta omaisuudesta. Yksin haamatkalle vahingossa paatynyt Sorsselsson menee elokuvan lopussa naimisiin Rositan kanssa. Sorsselsson oli periaatteessa naimisissa Suomesta lahtiessaan, mutta hanen tuore vaimonsa ei ehtinyt lennolle, ja otti lopulta avioeron.

Juonipaljastukset paattyvat tahan.

Nayttelijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  Vesa-Matti Loiri   …  Uuno Turhapuro / Nasse-seta  
  Marjatta Raita   …  Elisabeth Turhapuro  
  Tapio Hamalainen   …  vuorineuvos Tuura  
  Marita Nordberg   …  rouva Tuura  
  Spede Pasanen   …  Harski-Hartikainen  
  Simo Salminen   …  insinoori Sorsselsson  
  Satu Silvo   …  Rosita de Carlos  
  Ville-Veikko Salminen   …  Jose, hotellin portieeri  
  Yrjo Parjanne   …  Reino, liikenneministeri  
  Elli Castren   …  Tuuran sihteeri  
  Hellevi Seiro   …  Sorsselssonin kihlattu  
  Eila Pehkonen   …  Kaarina Kirppo  
  Tiina Brannare   …  nuori aviovaimo lentokoneessa  
  Tarja Siimes   …  neiti Stendoor, liikenneministerin sihteeri  
  Seppo Laine   …  poliisi  
  Jyrki Kovaleff   …  poliisi  
  Juhani Kumpulainen   …  pappi  
  Riitta Vaisanen   …  Sorsselssonin uusi vaimo  
  Anna-Maija Kokkonen   …  liikenneministerin vaimo  
  Marja Osterberg   …  Sorsselssonin kihlatun seuralainen  
  Jenni Loiri   …  Nasse-sedan hoidokki  
  Joonas Loiri   …  humalaisen isan lapsi  
  Riitta Loiri   …  Nasse-sedan hairitsema nainen  
  Kiti Kokkonen   …  tytto uima-altaalla  
  Irma Aaltonen   …  lentomatkustaja  
  Tauno Lahtinen   …  lentomatkustaja  
  Jukka Hirvikangas   …  mies hotellin altaalla  
  Ere Kokkonen   …  humalainen isa  
  Saija Hakola   …  katsoja harkataistelussa  

Tekijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

TV-esitykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahde: [4]

Paivamaara Kanava Katsojamaara
1.5.1988 MTV1 1 318 000
10.5.1992 Kolmoskanava 878 000
1.5.2000 MTV3 718 000
27.1.2002 MTV3
19.6.2005 MTV3 665 000
29.4.2007 MTV3
30.12.2011 MTV3
23.11.2013 MTV3
30.8.2014 MTV3
11.1.2015 MTV3
22.7.2016 MTV3 536 000 [5]
20.6.2018 Sub 124 000 [6]
26.12.2018 Sub 178 000 [7]
25.6.2019 Sub 121 000 [8]
30.6.2019 Sub
10.1.2020 MTV3
1.7.2020 Sub 101 000 [9]
3.7.2020 Sub
2.6.2021 Sub
4.8.2022 Sub 126 000 [10]
28.8.2022 Sub 145 000 [11]
20.8.2023 MTV Sub

Lisaksi elokuva oli tarkoitus esittaa MTV3:lla 1. tammikuuta 2005 , mutta se jatettiin Intian valtameren maanjaristyksen jalkimainingeissa vietettyna kansallisena surupaivana pois ja tilalla naytettiin Risto Jarvan Janiksen vuosi . [12] [13]

Arvioita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Helsingin Sanomien kriitikon Helena Ylasen mielesta Uuno Epsanjassa oli ”miesmuistiin pitkaveteisin Uuno Turhapuro -elokuva”: ”[Se] ei sisalla yhtaan ainoata holmonhauskaa tuoretta oivallusta, joita sentaan heikoimmissakin Turhapuroissa on tahan saakka ollut ainakin yksi, yksi hetki, jonka vuoksi kaikki vaiva ei ole mennyt hukkaan. Teksti on puolihauskaa holinaa. Uunon kekseliaisyys on korkeintaan puolessa niista ajoista, jolloin han oli tuore aviomies.” Uuden Suomen Aune Kamarainen oli samoilla linjoilla: ”Jostakin syysta tama Turhapuro-elokuva tuntuu tylsemmalta ja itseaan toistavammalta kuin pari kolme edellista. ? ? ? Vitsit ovat vahissa eivatka veda vertoja edes Speden TV-shown sketseille. Ihmekojeet ja -laitteet, joista ainakin Turhapuro-elokuvien paayleiso, 10-vuotiaat lapset, ovat pitaneet, rajoittuvat nyt yhteen kaksisuuntaiseen autoon. Juopon lapsenvahdin Nasse-sedan osuus tuntuu vakisin mukaan ympatylta ja on sita paitsi tosi mauton.” Lapin Kansan Kari Kellokumpukaan ei innostunut elokuvasta, mutta arveli, etta ”ehka sen suosio perustuu enemmankin suomalaisen yhteiskunnan mentaliteettiin, tapaan arvostaa asioita. Luterilaisessa tyohullussa Suomessa Uuno antaa meille vapauden olla laiskoja, saamattomia renttuja. Voi kun ei tarvitsisi huolehtia rahasta, voi kun ei tarvitsisi oikoa kravattia, ja mika pahinta, naapurilla on uusi auto ja perati sahkohammasharja.” [14]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen sanoo ymparistonvaihdoksen tehneen hyvaa Uunolle ja antaa elokuvalle kaksi tahtea viidesta, mika vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”. [15]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Suomen kansallisfilmografia 9, Vuosien 1981?1985 suomalaiset kokoillan elokuvat . Helsinki: Oy Edita Ab, 2000. ISBN 951-37-2677-0 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d Kansallisfilmografia 9 s. 476
  2. ↑ Kansallisfilmografia 9 s. 474
  3. ↑ Marjamaki, Tuomas (toim.):  Uuno Turhapuro Juhlakirja , s. 46. Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8 .
  4. ↑ Uuno Epsanjassa  (Osio "Esitystiedot") Elonet . Viitattu 9.1.2019.
  5. ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 29/2016 finnpanel.fi . Viitattu 26.7.2016.
  6. ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 25/2018 finnpanel.fi . Viitattu 25.6.2018.
  7. ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2018 finnpanel.fi . Viitattu 12.1.2019.
  8. ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org . 2.7.2019. Viitattu 18.6.2020.
  9. ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus www.finnpanel.fi . Viitattu 6.7.2020.
  10. ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org . Viitattu 29.8.2022.
  11. ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org . Viitattu 29.8.2022.
  12. ↑ HS Verkkoliite - MTV3 ei laheta lauantaina mainoksia web.archive.org . 30.12.2004. Viitattu 9.1.2019.
  13. ↑ MTV3:lla ei mainoksia 1.1.2005 Mtv3.fi . 31.12.2004. webarchive.org. Viitattu 9.1.2019.
  14. ↑ Suomen kansallisfilmografia , osa 9 (vuosien 1981?1985 elokuvat), s. 473?476. Helsinki:Suomen elokuva-arkisto, 2000. ISBN 951-37-2677-0 .
  15. ↑ Romano, Bello (toim.):  Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta . WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0 .

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uuno_Epsanjassa&oldid=21834338 ”