Yhdysvaltain kongressitalo
United States Capitol
Sijainti	Washington DC , Yhdysvallat
Valmistumisvuosi	1800 (ensimmainen vaihe) 1866 (nykyinen ulkoasu)
Suunnittelija	William Thornton Benjamin Henry Latrobe Charles Bulfinch Thomas U. Walter
Kayttaja	Yhdysvaltain kongressi
Korkeus	88 m
Kerrosluku	5
Lisaa rakennusartikkeleita Arkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK Nimi-testi OK

Yhdysvaltain kongressitalo ( engl. United States Capitol ) on Yhdysvaltain kongressin rakennus, joka sijaitsee maan paakaupungissa Washingtonissa Capitol Hill -kukkulalla National Mall -puiston ja Pennsylvania Avenue -kadun itaisessa paassa. ^[1] Siella kokoontuvat Yhdysvaltain edustajainhuone ja senaatti . Talo on valmistunut useassa vaiheessa 1800-luvulla, ja sen uusklassinen arkkitehtuuri heijastaa antiikin Kreikan ja Rooman tyylia. Rakennuksessa on merkittava taidekokoelma.

Kongressitalo on osa Washingtonin laajaa United States Capitol -kompleksia .

Rakenne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kongressitalossa on nykyisin kaytossa viisi kerrosta. Talon pituus on 229 metria, suurin leveys 107 metria ja pohjapinta-ala noin 1,6 hehtaaria. Kerrosalaa on lahes 7 hehtaaria ja huoneita 540. Talon korkeus katolla oleva patsas mukaan lukien on 88 metria. ^[2]

Rakennuksen ensimmaisessa kerroksessa sijaitsevat valiokuntien kokoustilat seka kongressissa tyoskentelevien virkamiesten toimitilat. Lisaksi kerroksessa on lukuisia nykyisin lahinna turistikohteina toimivia tiloja. Hall of Columns (”pylvaiden kaytava”) on nimensa mukaisesti kaytava taynna suuria marmoripylvaita ja Brumidin kaytavat ovat koristeellisia kaytavia, jotka on nimetty niiden seinamaalaukset toteuttaneen italialaisen Constantino Brumidin mukaan. Ensimmaisessa kerroksessa on myos Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vanha oikeussali ( Old Supreme Court Chamber ), joka oli oikeuden kaytossa vuosina 1810?1860, ^[2] seka talon krypta , jonka lattiaan on kuvattu kompassi sen merkiksi, etta kongressitalo on Washingtonin katunumeroinnin keskipiste. ^[3]

Toisessa kerroksessa sijaitsevat edustajainhuoneen (etelainen siipi) ja senaatin (pohjoinen siipi) istuntosalit seka kongressin ylimpien toimihenkiloiden toimistot. Rotunda on talon keskella paakupolin alapuolella sijaitseva pyorea huone, jossa on useita tunnettuja maalauksia Yhdysvaltain historiasta . National Statuary Hall (”kansallinen patsassali”) on entinen edustajainhuoneen istuntosali, jossa on nykyaan esilla osavaltioiden kongressille lahjoittamia patsaita eri merkkihenkiloista. ^[2] Tahan National Statuary Hall Collection -kokoelmaan kuuluu yhteensa 100 patsasta, kaksi jokaista osavaltiota kohden. Patsaista nykyaan vain 35 on itse patsassalissa ja muut on sijoitettu muualle rakennukseen. ^[4] Alkuperaisen 13 siirtokunnan 26 patsasta ovat nykyaan kryptassa. ^[3] Toisessa kerroksessa on myos senaatin vanha istuntosali ( Old Senate Chamber ), joka on nykyisin museoitu. ^[2]

Kongressitalon kolmannessa kerroksessa sijaitsevat tasanteet, joilta kansalaiset ja toimittajat voivat seurata edustajainhuoneen ja senaatin kokoontumisia. Lisaksi kerroksessa on lukuisia toimistoja ja valiokuntien kokoushuoneita. ^[2]

Kongressitalon neljannessa kerroksessa seka kellarikerroksessa on pelkkia toimistoja, konehuoneita ja muita vastaavia tiloja. ^[2]

Kongressitalolla on oma pieni metro Capitol Subway System, jolla senaattorit ja edustajainhuoneen jasenet voivat turvallisesti kulkea kongressin kaytossa olevista viereisten kortteleiden toimistorakennuksista istuntosaleihin. Vuonna 1909 kayttoon otettu vanhin linja yhdistaa kongressitalon ja Russell Senate Office Buildingin. Toinen linja yhdistaa talon Dirksen ja Hart Senate Office Buildingeihin ja kolmas Rayburn House Office Buildingiin. ^[5]

Historia ja suunnittelijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alkuperainen rakennus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kongressitalon sijaintipaikan, silloisen Jenkins Hill -kukkulan, valitsi vuonna 1791 Washingtonin asemakaavan suunnitellut ranskalainen arkkitehti Pierre Charles L’Enfant , jonka oli alkujaan tarkoitus suunnitella myos itse rakennus. ^{[1] [6] [7]} Presidentti George Washington kuitenkin erotti L’Enfantin vuonna 1792 taman kieltaydyttya yhteistyosta hallintorakennusten toteuttamisesta vastanneen komission kanssa. ^{[1] [6]} Presidentti Washingtonin ja ulkoministeri Thomas Jeffersonin aloitteesta kongressitalosta jarjestettiin samana vuonna suunnittelukilpailu, jonka voittajalle luvattiin palkinnoksi 500 dollaria ja tontti paakaupungista. Maaraaikaan mennessa saapuneista 17 ehdotuksesta yhtakaan ei pidetty soveliaana. ^{[6] [8]} Lokakuussa 1792, nelja kuukautta kilpailuajan paattymisen jalkeen, saapui kuitenkin viela yksi ehdotus Brittilaisella Lansi-Intialla asuneelta laakarilta William Thorntonilta , jolla ei ollut arkkitehdin koulutusta. Jefferson piti Thorntonin suunnitelmaa vaikuttavana, joten presidentti Washington ja rakennuskomissio valitsivat sen toteutettavaksi. ^{[1] [6]} Jefferson halusi talon keskukseksi kupolikattoisen pyorean rotundan Rooman Pantheon -temppelin tapaan, mita jo L’Enfant oli kaavaillut. ^{[8] [7]} Talon peruskivi muurattiin presidentti Washingtonin lasnaollessa 18. syyskuuta 1793. ^{[1] [6]}

Koska paasuunnittelija Thorntonilla ei ollut kokemusta tai tietamysta rakennustekniikasta, kongressitalon rakennustoita valvomaan oli asetettava toinen arkkitehti. Ensin tehtavaa hoiti suunnittelukilpailussa toiseksi tullut Stephen H. Hallet, mutta hanet erotettiin jo vuonna 1794, koska han yritti muuttaa Thorntonin suunnitelmaa omin pain. Halletin seuraajana vuosina 1795?1798 toiminut George Hadfield erotettiin lopulta samasta syysta, minka jalkeen tehtavaan astui Valkoisen talon suunnitellut irlantilainen James Hoban , joka oli jo sita ennen valvonut Halletin ja Hadfieldin toimia. ^{[9] [1] [6]} Hobanin johdolla saatiin valmiiksi senaatin kayttoon tarkoitettu pohjoissiipi, jossa kongressi kokoontui ensi kerran 17. marraskuuta 1800. ^{[1] [6]} Rakennustoita jatkettiin arkkitehti Benjamin Henry Latroben johdolla vuosina 1803?1813. ^[6] Edustajainhuoneen tiloina toimiva etelasiipi valmistui vuonna 1807. Latrobe noudatti ulkoisesti Thorntonin suunnitelmaa, mutta muutti sisatiloja. ^[1] Pohjoissiipi karsi rakennusvirheista, joten Latrobe rakennutti sen sisaosat paaosin uudelleen ja puratti samalla alkuperaisen senaatin istuntosalin. Latroben pohjoissiipeen suunnittelemat korkeimman oikeuden ensimmainen istuntosali ja senaatin uusi sali (nykyinen vanha sali) valmistuivat vuonna 1810. ^{[10] [11]} Han suunnitteli eraisiin tiloihin korinttilaisia pylvaita , joiden veistoskoristelu jaljittelee tupakanlehtia ja maissintahkia. ^[1]

Brittijoukot ryostivat kongressitalon ja sytyttivat sen tuleen vuoden 1812 sodan aikana 24. elokuuta 1814, mutta rankkasade sammutti liekit ja pelasti rakennuksen taydelliselta tuholta. ^{[1] [6]} Korkeimman oikeuden sali sailyi vahingoittumattomana, ^[10] mutta muut tilat piti rakentaa uudelleen. Latrobe palasi johtamaan uudelleenrakennustoita vuonna 1815, mutta erosi kaksi vuotta myohemmin viivastysten ja kasvavien kustannusten vuoksi. Seuraavana arkkitehtina oli vuosina 1818?1829 Charles Bulfinch . ^{[1] [6]} Latroben suunnitelmien mukaan uudelleenrakennetut istuntosalit valmistuivat vuonna 1819, missa yhteydessa senaatin vanha sali sai nykyisen kokonsa ja muotonsa. ^{[11] [12]} Latrobe oli yhdistanyt talon etela- ja pohjoissiivet valiaikaisella puukaytavalla, jonka tilalle Bulfinch suunnitteli uuden keskiosan. ^{[1] [6]} Talon keskikohtaan rakennettiin Thorntonin alkuperaisen idean mukaisesti vuosina 1818?1824 Bulfinchin suunnittelema rotunda, jonne sijoitettiin nelja taiteilija John Trumbullilta tilattua maalausta Yhdysvaltain historian tarkeista hetkista. ^[13] Rotundan paalle valmistui vuonna 1824 kuparilla verhoiltu puinen kupoli. ^[14] Bulfinchin aikana valmistui myos talon krypta vuonna 1827. ^[3]

Myohemmat laajennukset ja muutokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Osavaltioiden maaran lisaantymisen vuoksi alkuperainen kongressitalo kavi 1800-luvun puolivaliin mennessa liian pieneksi kasvaneille edustajainhuoneelle ja senaatille. ^[1] Kongressi jarjesti vuonna 1850 suunnittelukilpailun talon laajennuksesta. Suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Thomas U. Walter , joka paatti kayttaa laajennusten julkisivuissa marmoria aiemman hiekkakiven sijaan. ^[6] Etelasiiven laajennus valmistui vuonna 1857 ja pohjoissiiven vuonna 1859. ^[1] Niissa sijaitsevat myos edustajainhuoneen ja senaatin nykyiset istuntosalit. ^{[15] [16]} Korkein oikeus siirtyi vuonna 1860 kayttamaan senaatin vanhaa istuntosalia. ^[11] Hall of Columns -kaytava valmistui etelasiipeen vuonna 1856. ^[17]

Walterin laajennukset yli kaksinkertaistivat rakennuksen pituuden, joten mittasuhteiden muuttumisen vuoksi han halusi korvata kupolin suuremmalla. ^[6] Hanen joulukuussa 1854 laatimansa suunnitelma paljon korkeammasta kupolista heratti niin paljon innostusta, etta kongressi myonsi pikavauhtia maararahan sen toteuttamiseen. ^[14] Valurautainen kupoli rakennettiin vuosina 1856?1866. Rakennustyot keskeytettiin sisallissodan alkuvaiheessa vuonna 1861, jolloin rakennus muutettiin paakaupunkia suojelleiden sotilaiden kasarmiksi ja sairaalaksi, mutta toita jatkettiin presidentti Abraham Lincolnin vaatimuksesta jo seuraavana vuonna sodasta huolimatta. ^{[1] [6] [14]} Walter kaytti kupolin esikuvana Rooman Pietarinkirkkoa ^[1] ja sisapuolen osalta Pariisin Pantheonia , jossa on paallekkain sisempi ja ulompi kupoli. ^[14] Kupolin katolle lisattiin vuonna 1863 kuvanveistaja Thomas Crawfordin kuusimetrinen pronssiveistos Statue of Freedom (”Vapaudenpatsas”). ^[1] Walterin erottua vuonna 1865 tyon saattoi paatokseen Edward Clark . ^[14]

Laajennuksen yhteydessa kongressitaloon hankittiin uusia nayttavia taideteoksia. Constantino Brumidi maalasi pohjoissiiven laajennusosan kaytavien eli nykyisten Brumidin kaytavien seinille vuosina 1857?1859 koristeelliset seinamaalaukset rakennustoita johtaneen Montgomery C. Meigsin pyynnosta. ^[18] Kaytosta pois jaanyt edustajainhuoneen vanha istuntosali muutettiin vuonna 1864 patsassaliksi ( National Statuary Hall ), johon sijoitettiin kahden jokaista osavaltiota edustaneen kuuluisan henkilon patsaat (1930-luvulla osa suureksi kasvaneesta patsaskokoelmasta siirrettiin muihin tiloihin). Kupolin sisakattoon valmistui vuonna 1865 Brumidin maalaama suuri fresko Apotheosis of Washington (”Washingtonin apoteoosi”). ^[1] Kupolin rakentamisen yhteydessa rotundaa korotettiin, ja Brumidilta tilattiin seinan ylaosaa kiertava veistosmainen seinamaalaus Frieze of American History (”Amerikan historian friisi ”). Han aloitti sen vuonna 1877, mutta kuoli kolme vuotta myohemmin, jolloin tyota jatkoi Filippo Costaggini. Friisi valmistui vuonna 1889, mutta siihen jai viela yhdeksan metrin aukko, jonka taiteilija Allyn Cox taytti uusilla maalauksilla vuonna 1953. ^[13] Cox maalasi viela 1970-luvulla lisaa historiallisia tapahtumia esittavia seina- ja kattomaalauksia etelasiiven kaytaville, jolloin Brumidin kaytavien vastinpariksi saatiin Coxin kaytavat. ^[19]

Edward Clark jatkoi Capitolin arkkitehtina vuoteen 1902. Hanen aikanaan tehtiin viela joitain muutoksia, joista tarkein oli marmoristen terassien rakentaminen talon pohjois-, etela- ja lansisivuille vuosina 1884?1892 ^[14] , samalla kun ymparistoa muutettiin maisema-arkkitehti Frederick Law Olmstedin suunnitelmien mukaan. ^[6] Korkein oikeus muutti pois kongressitalosta vuonna 1935, jolloin sen oma rakennus valmistui lahistolle. ^[1] Kongressitalon itaista julkisivua jatkettiin vuosina 1959?1960 kymmenmetrisella laajennusosalla, jonka suunnitteli arkkitehti J. George Stewart . ^{[1] [6]} Tassa yhteydessa itainen portiikki rakennettiin uudelleen jaljitelmana alkuperaisesta. Alkuperaiseen portiikkiin kuuluneet pylvaat pystytettiin vuonna 1984 United States National Arboretum -puistoon National Capitol Columns -nimiseksi ymparistotaideteokseksi. ^[20] Kongressitalon pitkaan kayttamattomina olleet korkeimman oikeuden ja senaatin vanhat istuntosalit muutettiin museoiksi vuosina 1975 ja 1976. ^{[10] [11]} Vuonna 2008 talon yhteyteen valmistui maanalainen matkailijakeskus ( Capitol Visitor Center ). ^[1]

Perinteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaiset pidettiin kongressitalon edustalla ensi kerran kolmannen presidentin Thomas Jeffersonin astuessa virkaan vuonna 1801, ja perinne on jatkunut naihin paiviin asti. Vuonna 1865 murhatun presidentti Lincolnin ruumis asetettiin ennen hautajaisia nahtaville rotundaan. Sama kunnia on myohemmin annettu noin 30 henkilolle. ^[1]

Kuvia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 
  Itasivu
• 
  Kongressitalon rotunda
• 
  Kansallinen patsassali
• 
  Capitol Plaza
• 
  Senaatti
• 
  Edustajainhuone
• 
  George W. Bushin toiset virkaanastujaiset vuonna 2005.
• 
  John F. Kennedy pitamassa Kansakunnan tila -puhetta edustajainhuoneessa vuonna 1963.
• 
  Kongressitalon vierailukeskus

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Yhdysvaltain kongressitalon valtaus 2021

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain kongressitalo Wikimedia Commonsissa