Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Tykisto on raskaita pitkan kantaman aseita kuten tykkeja kayttava merivoimien tai maavoimien osa.

Tykiston tyyppeja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tykisto jaetaan kayttotarkoituksensa ja -tapansa mukaan eri ryhmiin.

• Kenttatykisto ? liikkuvia tai liikutettavia aseita, jotka tukevat jalkavakea taistelussa. Suomessa kenttatykiston tehtavat ovat

1. tukea jalkavaen taistelua maa- ja meriammunnoin
2. taistella tarvittaessa jalkavaen tapaan
3. sissitoiminta

• Laivatykisto ? laivoihin asennettuja kanuunoita, joita kaytetaan merella pinta- ja ilmamaaleja seka maajoukkoja vastaan.
• Rannikkotykisto (rt) ? kiinteasti tai liikkuvasti rannikolle sijoitettuja tykkeja, jotka suojelevat tarkeita satamia ja merivaylia. Kiinteat rannikkotykit voivat olla paljon suurempia kuin vastaavat kenttatykiston osat. Toisen maailmansodan jalkeen ne ovat tulleet vanhanaikaisiksi ohjustekniikan ja rynnakoivien ilmavoimien kehittyessa. Suomessa rannikkotykistoon ennen sen sulauttamista merivoimiin kuului liikutettavaa tykistoa seka ohjuskalustoa. Merivoimat puolustushaarana vastaa nykyaan meripuolustuksen lisaksi myos rannikkopuolustuksesta.
• Telatykisto Tela-ajoneuvoon asennettu kenttatykki jota kaytetaan kenttatykiston tai rannikkotykiston tavoin. Etuna parempi liikkuvuus, parempi suoja, nopeampi tulenavaus ja se etta kokonaisuus kuljettaa ammukset mukanaan.

• Ilmatorjuntatykisto (it-tykisto) ? yleensa liikkuvia aseita, joita kaytetaan lentokoneiden, helikoptereiden yms torjuntaan. Nykyaan aselajista kaytetaan selkeyden ja lyhyyden vuoksi ilmatorjunnan nimitysta. Tyypillista verrattaen pienet kaliiperit, korkea tulinopeus ja ammusten ketjusyotto. Nama ovat siis paasaantoisesti konetykkeja.

Lisaksi jalkavaki on kayttanyt panssarintorjuntatykkeja panssarintorjuntaan seka jalkavakitykkeja bunkkereiden ja raskaiden aseiden lamauttamiseen suora-ammunnalla. Joissakin maissa pst-tykit on luettu kuuluvaksi kenttatykistoon. Rautatietykit olivat junan vaunuun asennettuja, yleensa laiva- ja/tai rannikkotykkeja, joita kuuluivat useimmiten rannikkotykistoon ja kaytettiin kiintean rannikkotykiston vahvistamiseen, mutta maavoimien tukeminenkin kuului rautatiepattereiden tehtaviin.

Tykkityypit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Putkellisia aseita kayttava tykisto jaetaan yleensa sen mukaan, miten korkeilla kulmilla ne ampuvat.

Kanuunat ovat tyypillisesti pitkaputkisia ja ampuvat matalilla kulmilla. Tyypillisesti putken pituus on yli 25 kertaa suurempi kuin kaliiperi . Useimpien toisen maailmansodan jalkeen valmistettujen kanuunoiden putken pituus on yleensa vahintaan 30, jopa yli 50 kertaa kaliiperi. Kanuunan rihlan nousu on vakio. Useimpien modernien tykkien kantama on peravirtausyksikolla varustetuilla kranaateilla yli 40 kilometria.

Haupitsin putki on perinteisesti lyhyempi ja paksumpi. Se pystyy ampumaan kanuunaa suuremmalla korotuskulmalla, ylakulmilla (> 45°). Haupitsin putken pituus on yleensa 14?25 kertaa kaliiperi. Haupitsin rihlan nousu on kasvava. Hyva esimerkki haupitsista on maailman suosituin kenttatykki, neuvostoliittolainen D-30 (suom. 122H63).

Kanuunahaupitsi-nimitysta voidaan kayttaa ylakulmilla (> 45°) ampumaan pystyvista kanuunoista. Suomen kenttatykiston ylpeys, 155 K 98 on periaatteessa kanuunahaupitsi.

Morssari on vanhentunut tykkityyppi. Ne olivat yleensa hyvin suurikaliiperisia, erittain lyhyella, alle 14 kertaa kaliiperi, putkella varustettuja, suurella korolla ampuvia tykkeja. Eraassa mielessa kranaatinheitin vastaa entisia morssareita nykyisessa sodankaynnissa, vaikka onkin huomattavasti kevyempi ase. Englannin kielessa sana mortar tarkoittaa seka morssaria etta kranaatinheitinta.

Tykiston kalusto voidaan jakaa kolmeen osaan sen liikkumiskyvyn mukaan: kiinteaan, vedettavaan ja omalla alustallaan liikkuvaan tykistoon. Sotatekniikan kehitys on aiheuttanut sen, ettei kiinteaa tykistoa juuri esiinny lukuun ottamatta rannikkotykkeja. Vedettava tykisto jaetaan vetajan tyypin mukaan tela-, kuorma-auto-, traktori- ja hevosvetoiseen tykistoon. Yleisin vetaja on nykyaan maastokuorma-auto. Traktori puolestaan tarjoaa halvan ja tavallista kuorma-autoa maastokelpoisemman vetajan. Telatykit on taas pysyvasti kiinnitetty ajoneuvoon (usein kuljetuspanssarivaunun runko), jossa ne liikkuvat miehiston ja ampumatarvikkeiden kanssa ja voivat nopeasti vaihtaa sijaintiaan tuliasemasta toiseen. Myos kuorma-auton lavalle kiinnitettyja, moderneita panssarihaupitseja halvempia tykkeja on kehitetty.

Lisaksi tykistoon voi kuulua muita epasuoraan tuleen kykenevia aseita kuten esimerkiksi:

• Kranaatinheittimisto (joskus myos vain 120-milliset ja raskaammat)
• Raketinheittimet
• Ohjukset

Ammukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lentotapa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaikki tykiston ammukset tarvitsevat ajoainetta lentaakseen maaliinsa. Ampumiseen on kehitetty useita eri tekniikoita, joiden ominaisuudet vaihtelevat. Naihin kuuluvat:

• Putkesta ammuttavat ? ammuksessa oleva palava ajoaine, joka palaa putken sisalla, lahettaa ammuksen ulos putken suusta.
  • Kiertovakautetut ? kayttaa rihloja putken sisalla aiheuttamaan ammukselle pyorimisliikkeen, joka vakauttaa sita lennon aikana. Ammuksen pyorimisesta aiheutuva hyrrailmio pitaa ammuksen pyorimisakselin suunnilleen lentoradan tangentin suunnassa, varsinkin kun ammus on ohittanut lakipisteen, jolloin ammukseen vaikuttava ilmanvastus saa pyorimisakselin kiertymaan menosuuntaan (siis alaspain).
  • Siipivakautetut ? kayttaa siivekkeita ammuksen takaosassa vakauttamaan lentoa.
• Rekyyliton ? putkesta ammuttava ase, joka paastaa palokaasut pois putken toisesta paasta ja vahentaa rekyylia .
• Rakettikayttoinen ? putkesta tai kiskoilta laukaistava ? ammuksessa on kiinnitettyna tyontovoimaa tuottava jarjestelma.
• Rakettiavusteinen ? yhdistelma putkesta ammuttavan ja rakettikayttoisen valilta ? kayttaa rakettimoottoria pidentamaan kantamaa noin 30 %.

Ammustyypit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ammuksissa voi olla useita erilaisia vaikutuksia kohteeseen kuten esimerkiksi:

• sirpalekranaatti ( elavaa voimaa vastaan)
• heratteinen sirpalekranaatti (sirpalekranaatti heratesytyttimella, kranaatti rajahtaa esim. 10m maanpinnan ylapuolella ja on siten tehokkaampi suojautunutta kohdetta vastaan sirpaleiden tullessa ylhaalta)
• painekranaatti (sisaltaa paljon rajahdysainetta mutta vahan sirpaloituvia osia)
• kuorma-ammus (elavaa voimaa ja panssarivaunuja vastaan)
• ontelokranaatti ( panssarivaunuja vastaan)
• polttotaisteluaine (esimerkiksi napalm , valkoinen fosfori tai termiitti)
• kemiallinen tai biologinen ase.
• taktinen ydinase
• savuammus tai -kranaatti
• valoammus
• valojuova-ammus
• elektronisen sodankaynnin (ELSO) ammus, esimerkiksi hairintalahetin.
• propaganda-ammus (lentolehtisia).
• Itseohjautuva Bonus-alyammus ^[1]
• Satelliitti ohjautuva ammus ^[1]

Lisaksi on erikoistarkoituksiin valmistettuja ammuksia, joista tarkeimpia ovat panssarintorjunta-ammukset, jotka loytavat kohteensa joko ohjatusti tai automaattisesti ja tuhoavat sen taman jalkeen ontelolatauksella.

Putkien halkaisija on pyritty eri maissa standardoimaan. Lansimaissa tyypilliset koot ovat 105 ja 155 mm, venalaisissa aseissa 122 ja 152 mm. Lisaksi venalaisissa tykeissa on kaytetty 76 mm ja 130 mm tykkeja. Suomessa pyritaan ilmeisesti talla hetkella jarjestelmaan, jossa kevyet tykit olisivat 122-millisia ja raskaat 155-millisia. Jareista, yli 160 mm tykeista on luovuttu kaikkialla. Naiden tykkien kaliipereita olivat muun muassa 230 mm, 280 mm ja 320 mm.

Sytyttimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ammuksen sytyttimen valinta riippuu kohteen tyypista. Ammuttaessa suojaamatonta elavaa voimaa pyritaan rajayttamaan kranaatti jo ilmassa, jolloin sirpaleet sinkoavat myos avoimissa poteroissa tai muissa kuopissa olevia taistelijoita pain. Linnoittautunutta vihollista pyritaan ampumaan kranaateilla, jotka rajahtavat vasta maahan jonkin verran kaivauduttuaan. Talloin niiden vaikutus linnoitteisiin on suurin. Rajahdyshetki maaritetaan sytyttimen valinnalla. Ammuksessa voidaan kayttaa isku-, aika- tai heratesytytinta. Aikasytytin on nykyaan melko harvinainen, koska se vaatii tarkkaa ammunnan valmistelua. Heratesytyttimet perustuvat yleensa tutkaan, joka mittaa kranaatille oikean rajahdyskorkeuden. Ne ovat kalliita, mutta tyypillisia suurvalta-armeijoissa. Elavaa voimaa vastaan kaytettyna heratesytyttimellinen kranaatti on erittain tehokas. Isku-aikasytytin eli iskusytyttimen ja aikasytyttimen yhdistelmaa kaytetaan jonkin verran ilmatorjunnassa jolloin ammus rajahtaa joko osuessaan maaliin tai kun tietty aika on kulunut. Hyotyna on se ettei rajahtamattomia ammuksia sada maahan.

Iskusytyttimella varustettu kranaatti voidaan ampua joko herkkana tai jaykkana. Jaykka sytytin rajahtaa vasta n. metrin syvyydessa maan sisalla. Herkka sytytin rajahtaa osuessaan mihin hyvansa esteeseen. Metsassa herkka sytytin rajayttaa kranaatin jo latvustossa, mita voidaan hyodyntaa tulenjohdossa suuntaamalla kranaattien (ja siis myos sirpaleiden) lentorata sopivassa kulmassa viholliseen nahden.

Kaikki nykyaikaiset kranaatit on varustettu suojamekanismilla, joka estaa kranaatin rajahtamisen ennenaikaisesti. Yleensa kranaatin varmistus poistuu vasta, kun kranaatti on kokenut riittavan kiihtyvyyden.

Laukaustyypit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Laukaus voi olla tyypiltaan patruunalaukaus, kartussilaukaus, kartussipatruunalaukaus tai irtopanoslaukaus. Patruunalaukauksessa, joita kaytetaan yleensa pienissa, nopeaa tulta ampuvissa aseissa, kranaatti on liitetty kiinteasti samaan pakkaukseen ruudin kanssa. Kartussilaukauksessa ruuti on sijoitettu pusseihin, joita sijoitetaan metalliseen kartussiin kulloinkin tarvittava maara. Venalaisissa tykeissa maara ilmaistaan taydesta kartussista poistettavien pussien maarana ja lansimaisessa kaytettavien kartussien maarana. Kartussipatruunalaukauksessa kranaatti ja taytetty kartussi ovat yhtena kokonaisuutena. Kaikissa kolmessa tyypissa nalli on kartussin tai patruunan alapaassa. Irtopanoslaukauksessa ruuti heitetaan putkeen kranaatin peraan irtonaisissa pusseissa, joista viimeisen taakse sijoitetaan nalli. Verrattuna patruunalaukaukseen kartussi- ja irtopanoslaukausten etuna on mahdollisuus valita kranaatin kantama. Vajaalla panoksella voidaan ampua lyhyelle etaisyydelle melko suurella korolla. Tama vahentaa tarvetta raivata tykin edesta esteita ja parantaa kranaatin sirpalevaikutusta kohteessa. ^lahde?

Ammunnan valmistelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tykisto muodostaa monimutkaisen asejarjestelman , jonka kaytto edellyttaa huolellista valmistelua. Valmistelu voidaan jakaa ballistiseen ja muuhun valmisteluun. Ballistisessa valmistelussa suuritoisin osa on asemien valmistelu. Aseiden (tykkien tai kranaatinheitinten) tuliasemien paikat ja suunnat on valttamatonta mitata tarkasti. (Suomessa toleranssi on tykeilla luokkaa 2 m ja 2 piirua .) Myos tulenjohtopaikat on mitattava, vaikkei tarkkuusvaatimus olekaan yhta suuri. (Suomessa 30 m, 10 piirua.) Telatykisto on varustettu automaattisin inertiapaikannusjarjestelmin, mutta perinteisessa vedettavassa tykistossa mittaukset suoritetaan suuntakehien ja mittavaijereiden avulla. Suomalaisessa maastossa on myos yleensa toteutettava raivauksia, jotta tykkien eteen saataisiin esteeton ampuma-ala. Raivausten laajuus maarataan kaskemalla tykeille lyhyin ampumaetaisyys, pienin koro seka ampumasektorin vasen ja oikea raja perussuuntaan nahden. Lisaksi muutama tykki pyritaan aina sijoittamaan siten, etta ne voisivat ampua mahdollisesti murtoon paasseita panssarivaunuja suora-ammunnalla. Usein tama ei onnistu, jolloin voidaan valmistella erityisia suora-ammunta-asemia. Vihollisen vastatykisto- ja ilmatoiminnalta suojautumiseksi voidaan valmistella myos vaisto- ja valeasemia.

Ballistiseen valmisteluun kuuluu myos tykkien yksilollisten lahtonopeuksien mittaaminen, joka tehdaan saannollisin valiajoin lahtonopeustutkaa kayttaen. Samaan patteriin olisi sijoitettava ballistisilta ominaisuuksiltaan mahdollisimman samankaltaisia tykkeja. Kaytannossa tama tarkoittaa sita, etta patterin tykeilla on ammuttu yhta paljon. Tykistolla on oma saapalvelu, joka toimittaa kuuden tunnin valein, tai useammin jos saa on muuttunut merkittavasti, saasanoman, jossa on tiedot ilmakehan olosuhteista 20 km:n korkeuteen saakka. Saatila vaikuttaa myos ruudin lampotilaan, jonka tykkiryhmat mittaavat tuliasemassa.

Tuliyksikon (Suomessa yleensa patteristo, 18 tai 12 tykkia) johtaminen edellyttaa viestiyhteyksien rakentamista, jota varten tykistolla on omat viestiosansa. Yhteydet ovat joko radio- tai lankapohjaisia. Pitkakestoinen taistelu kuluttaa valtavasti ampumatarvikkeita, joiden toimittaminen tykeille edellyttaa suurehkoa huolto-organisaatiota. Suomessa kenttatykisto on ainoa aselaji, joka huolehtii omasta ampumatarvikehuollostaan. Nain varmistetaan, etta ylempi johtoporras ei vahingossa jata alistamatta tarvittavia huolto-osia.

Tulenjohto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tyypillisesti jalkavakiyksikolla on alistettuna tai orgaanisesti osanaan tulenjohtovoimaa . Suurvalta-armeijoissa tulenjohto on melko korkealla organisaatiotasolla, mutta Suomessa se on alistettu joukkuetasolle. Tulenjohtaja on joukkueenjohtajan taistelijapari ja lahin yhteistyokumppani. Apunaan tulenjohtajalla on tulenjohtoryhma tai -partio. Korkeammilla organisaatiotasoilla on myos tulenjohto-osansa: komppaniassa on tulenjohtopaallikko ja pataljoonassa tulenjohtokomentaja. Nama vastaavat epasuoran tulen kaytosta omassa joukossaan.

Tykiston tulta voidaan johtaa suoraan kaskemalla kohde, ampuvat tuliyksikot ja haluttu maara tulta. On kuitenkin tehokkaampaa, mikali ammunta on etukateen valmisteltua. Ylemmat johtoportaat antavat kullekin jalkavakijoukolle tietyn maaran tulenkayttooikeutta, jonka ne saavat kayttaa harkintansa mukaan. Yleensa naiden oikeuksien perusteella maaritellaan omalta puolustusalueelta joukko erityyppisia maaleja, joiden koordinaatit tiedotetaan tuliyksikoille. Hatatilanteessa kuka hyvansa osaa pyytaa tulta tallaiseen maaliin. Puolustuksessa ja viivytyksessa maalit ovat yleensa maariteltyja alueita. Varoetaisyyden vuoksi tykiston maalit ovat kauimpana, kranaatinheittimiston maalit lahimpana omia asemia. Hyokkayksessa tulisuunnitelma kasittaa tiedustelun perusteella valittuja maastonkohtia, joihin tilataan tulta hyokkayksen niin vaatiessa. Jos vihollisen asemat ovat tiedossa, suunnitellaan murtokohtaan valmistelu, joka ammutaan aikataulutetusti. Tavoitteena on estaa vihollisen toiminta jalkavaen lahestyessa murtokohtaa. Valmistelun kesto on n. 5 minuuttia ja se alkaa tykistolla, jatkuu raskaalla kranaatinheittimistolla ja paattyy mahdollisesti kevyeen kranaatinheittimistoon. Koska kevyen kranaatinheittimiston varoetaisyys on vain 100 m, sen turvin paastaan rynnakkoetaisyydelle.

Kaikkea tulenkayttoa tulisi edeltaa tarkistusammuntoja, joilla varmistetaan ballistisen valmistelun onnistuminen. Tarkistusammunnoilla pyritaan mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan viholliseen, mutta yleensa ne kasittavat yhden tai kaksi vaarattomaan paikkaan ammuttua tuliyksikon kertaa (kaikkien putkien yhteislaukausta), joiden osumisen perusteella tehdaan tarvittavat korjaukset ampuma-arvoihin. Heittimistolla ammuttaessa tehdaan ensin ns. vakautuslaukas, jolla ase vakautetaan tuliaseemaansa. Sen jalkeen siirrytaan varsinaisiin tarkistusammuntoihin.

Tarkistusammuntoja voidaan tehda koska tahansa taistelun aikana. Koska tulenjohdolla on lanka- tai radioyhteys tuliyksikkoon, sen mahdollisuudet eivat ole sidottuja valmiiksi maariteltyihin maaleihin. Tarvittaessa tulta voidaan joustavasti siirtaa haluttuun paikkaan taistelun kulun mukaisesti. Raketinheittimistolla, jota kaytetaan laajoja pehmeita aluemaaleja, esimerkiksi huoltokeskuksia, vastaan, tallainen tulenkaytto on saantona. Tulenkayton valmistelu tarkastetaan yhdella kerralla, minka jalkeen ammutaan valittomasti vaikutusammuntana raketinheitin (40 putkea) tyhjaksi. Taman jalkeen asemista lahdetaan valittomasti, jotta vihollisen vastatykistotoiminta ei tuhoa tuliyksikkoa.

Tulta voidaan edella kuvatun perinteisen menetelman lisaksi johtaa myos ilma-aluksista, esimerkiksi lennokeista tai helikoptereista. Myos tykistotutkia tai elektronista tiedustelua voidaan kayttaa maalien havaitsemiseen. Erityisesti vastatykistotoiminnassa tutkat ovat tarkeita. Talloin ongelmana on kuitenkin tulen korjaaminen ja vaikutuksen havaitseminen, jotka edellyttaisivat joko hyvia sensoreita tai paikan paalla olevaa tulenjohtajaa. Tiedustelutulenjohtajia kaytetaankin vihollisen karjen takana olevien kohteiden havaitsemiseen ja tuhoamiseen.

Suomen kenttatykisto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Suomen kenttatykisto

Suomen puolustusvoimissa kenttatykistokoulutusta antavat Satakunnan Tykistorykmentti Niinisalossa , Karjalan Tykistorykmentti Vekaranjarvella, Kainuun tykistorykmentti Kajaanissa seka Jaakaritykistorykmentti Parolassa. Lisaksi kenttatykiston reserviupseereja koulutetaan Reserviupseerikoulussa Haminassa (Tuliasema- ja tulenjohto patterit , Viestikomppania ) ja Panssarikoulussa Parolassa . Upseerien kenttatykistokoulutus jarjestetaan Tykistokoulussa Niinisalossa. Jo lakkautettuja tykistojoukkoja ovat Pohjois-Karjalan Patteristo niin ikaan lakkautetussa Liperin Ylamyllyn varuskunnassa.

Yksi Suomen maavoimien nakyvimmista erityispiirteista on juuri tykisto, jonka numeromaarainen vahvuus on lantisen Euroopan suurin. ^[2] Suomen puolustusvoimilla on 1 566 tykkia ja raskasta kranaatinheitinta. Saksalla on 202 tykkia vahemman, Ranskalla ja Britannialla on puolestaan yli 700 vahemman. Venajan tykiston vahvuus on 26 000, mika yhdessa Suomen lukumaaraisesti vahvojen maavoimien kanssa selittaa Suomen tykiston koon. ^{[3] [4]}

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• AMOS-kranaatinheitinjarjestelma
• Haarakiikari
• Haupitsi
• Ilmatorjunta
• Kanuuna
• Kiertokaukoputki
• Kollimaattori
• Morssari
• Rannikkotykisto
• Rautatietykisto
• Museo Militaria ( Hameenlinna ), entinen Suomen Tykistomuseo ( Hameenlinna ), entinen Viestimuseo ( Riihimaen varuskunta ) ja Pioneerimuseo ( Miehikkala ) 1. tammikuuta 2013 alkaen
• Tykki
• Tulenjohto

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tykisto Wikimedia Commonsissa

• Suomen Tykistomuseo (suomeksi).
• Finnish Army 1918 ? 1945 Website (englanniksi).