Toinen Englannin?Hollannin sota
Osa Englannin?Hollannin sotia
Hollantilaisten ja englantilaisten valinen taistelu.
Paivamaara: 4. maaliskuuta 1665 ? 31. heinakuuta 1667 Paikka: Pohjanmeri , Englannin kanaali , Tanska-Norja , Alankomaat Lopputulos: Hollannin voitto Aluemuutokset: Manhattan Englannille, Suriname Hollannille Vaikutukset: Bredan rauha
Osapuolet
Hollanti Tanska-Norja Ranska	Englanti
Komentajat
Michiel de Ruyter Jacob van Wassenaer Obdam Pieter de Bitter Cornelis de Witt Willem Joseph van Ghent Claus von Ahlefeldt Antoine Lefebvre	Yorkin herttua Sir Thomas Teddiman Albemarlen herttua George Monck Reinin pfalzkreivi Rupert
Vahvuudet
Hollanti: 131 laivaa Tanska-Norja: 250 miesta	139 laivaa, 21 000 miesta, 4 200 tykkia
Tappiot
Hollanti: 5 150 kaatunutta 3 000 loukkaantunutta 2 500 jai vangiksi 23 laivaa Tanska-Norja: 18 kaatunutta	7 210 kaatunutta 7 000 loukkaantunutta 2 000 jai vangiksi 31 laivaa
Toisen Englannin?Hollannin sodan taistelut Lowestoft  • Vagen  • Neljan paivan taistelu  • Pyha Jaakko  • Holmesin kokko  • Medway

Toinen Englannin?Hollannin sota ( engl. Second Anglo-Dutch war , holl. Tweede Engelse oorlog ) kaytiin vuosina 1665 ? 1667 Englannin kuningaskunnan ja Alankomaiden tasavallan , kahden maailman suurimman merivallan valilla. Englannin tarkoituksena oli lyoda Alankomaiden ylivoima merella. Aluksi Englanti naytti voittavan sodan valtaamalla Alankomaiden siirtokunnat Pohjois-Amerikassa , mutta hollantilaisen amiraalin Michiel de Ruyterin johtama hyokkays Thames -joelle sai englantilaiset allekirjoittamaan sodan lopettaneen Bredan sopimuksen 31. heinakuuta 1667. Englanti ei onnistunut lyomaan hollantilaista merimahtia ennen neljatta Englannin?Hollannin sotaa , joka kaytiin vuosina 1781?1784.

Ensimmaisen Englannin?Hollannin sodan (1652?1654) haviosta huolimatta Alankomaiden tasavalta oli maailman mahtavin merivalta. Silla oli siirtomaita Ita-Intian saaristossa (nyk. Indonesia ), Afrikassa, Lansi-Intian saaristossa, seka Pohjois- ja Etela-Amerikassa. Neljasosa maailman aluksista purjehti Alankomaiden lipun alla eli noin 16 000 alusta. Paakaupunki Amsterdam oli yksi Euroopan rikkaimmista kaupungeista ja sen satamassa kavi runsaasti kauppalaivoja, jotka toivat mausteita ja muita tuotteita kaikkialta maailmasta.

Myos Englanti oli 1600-luvulla suuri merimahti. Sen sotalaivasto oli maailman voimakkain ja sillakin oli laajat siirtomaat Pohjois-Amerikassa. Englanti kadehti Alankomaiden vaurautta, ja siksi se julisti sodan Alankomaille vuonna 1652. Voitostaan huolimatta Englanti ei onnistunut lyomaan Alankomaita. Toisena ongelmana oli se, etta Englannin kuningas Kaarle II halusi vaalia hyvia suhteita Alankomaihin, silla han kannatti Alankomaiden kuningasmielisia Orania-Nassau-suvun jasenia.

Englannissa oli kuitenkin niitakin, jotka halusivat sotaa kuten kuninkaan suosikki lordi Arlington. Arlington suostutteli kuninkaan veljen Yorkin herttua Jaakon hyokkaamaan hollantilaisten siirtomaihin Lansi-Intiassa. Operaation rahoitti Haagissa oleva Englannin lahettilas George Downing, joka vihasi Hollannin hallitusta ja ilmoitti Jaakolle Alankomaiden hallituksen jakautuneen kuningasmielisiin sotaa haluaviin Oranialaisiin. Arlington suunnitteli kaikkien tarkeiden hollantilaisten kauppakaupunkien valtaamista.

Englantilaiset valtasivat noin 200 hollantilaista Englannin kanaalissa matkannutta kauppa-alusta. Myohemmin Jaakko lahetti Englannin Royal Africa Companyn palveluksessa olevan kapteeni Robert Holmesin valtaamaan hollantilaisten siirtomaita Lansi-Afrikassa. Samaan aikaan englantilaiset hyokkasivat hollantilaisten Pohjois-Amerikan siirtomaahan, Uusiin-Alankomaihin ja valtasivat sen lokakuussa 1664. Hollantilaiset vastasivat samalla mitalla lahettamalla parhaan kapteeninsa Michiel De Ruyterin valtaamaan takaisin siirtomaita Lansi-Afrikassa ja sen kautta Pohjois-Amerikkaan. Joulukuussa 1664 heidan kimppuunsa hyokkasi englantilainen laivasto. Vaikka englantilaisten hyokkays epaonnistui, hollantilaiset antoivat luvan sota-aluksille tulittaa mita tahansa englantilaista alusta, joka sattui tulemaan tielle. Kaarle II kaytti tata tekosyyna sotaan julistaessaan sodan Alankomaille 4. maaliskuuta 1665.

Paasyy sodan alkuun oli kilpailu kaupankaynnista merella. Englantilaiset olivat kateellisia hollantilaisten vauraudelle ja paattivat lyoda hollantilaiset merentakaisessa kaupassa. Englantilaiset olivat keskittyneet sotalaivojen rakentamiseen, kun taas hollantilaiset kauppa-aluksiin eli floitteihin (hollanniksi fluyt , tarkoittaa huilua). Floitteihin mahtui paljon enemman tavaraa kuin esimerkiksi englantilaisten kauppa-aluksiin. Nain Alankomaista oli tullut maailman rikkain valtio. Vaikka Hollantilaiset uskoivat mare liberiumiin , heilla oli oma monopoli Ita-Intiassa ja uhkasivat levita englantilaisten Intiaan vallattuaan portugalilaisten kauppa-asemat Kaakkois-Aasiassa .

Ensimmaisen Englannin-Hollannin sodan jalkeen Alankomaat uudisti sotalaivastonsa. Laivoista tehtiin raskaammin aseistettuja seka uusia kapteeneja palkattiin. Mutta kuitenkin sodan puhjettua 1665 Alankomaiden laivat olivat kevyemmin aseistautuneita kuin englantilaisten laivat. Ennen sotaa Alankomaat valmisti tai uudisti yli 20 laivaa, mutta talousvaikeuksien takia Englanti pystyi valmistamaan vain muutaman uuden laivan.

Sodan ensimmaiset taistelut kaytiin merella. Englantilaiset saavuttivat Lowestoftissa 13. kesakuuta 1665 suuren voiton: se oli suurin tappio koko Alankomaiden historiassa. Englantilaiset eivat kuitenkaan onnistuneet kayttamaan voittoa hyvakseen. Hollannin paamies Johan de Witt , otti laivaston haltuunsa henkilokohtaisesti. De Witt erotti tehottomiksi katsotut kapteenit palveluksestaan ja korvasi heidat paremmilla. Samalla kehitettiin uusia sodankaynnin tapoja. Elokuussa 1665 De Ruyter palasi sankarina Amerikasta, jossa han oli vallannut takaisin ne siirtomaat, jotka Englanti oli vallannut Alankomailta lokakuussa 1664. Hanelle annettiin koko Alankomaiden tasavallan laivaston ylipaallikkyys. Vagenin taistelun jalkeen, jossa hollantilaiset vaurioittivat vakavasti Englannin laivastoa, hollantilaisten Maustelaivasto pystyi palaamaan turvallisesti Alankomaihin.

Kesalla 1665 Hollannin vanha vihollinen Munsterin piispa Bernhard von Galen lupasi Englannille tukensa hyokaamalla Alankomaihin. Samaan aikaan Englanti neuvotteli yhteistyosta myos Espanjan kanssa. Toisaalta Ranskan kuningas Ludvig XIV lupasi vuoden 1662 sopimuksen mukaan auttaa Hollantia lahettamalla sinne lisajoukkoja. Ranskan diplomaatit lahetettiin Englantiin neuvottelemaan, uhkailemalla, etta jos Englanti ei suostu ehtoihin, Ranska tulee mukaan sotaan Hollannin puolelle.

Vuoden 1666 alussa Hollanti muodosti vahvan Englannin-vastaisen liiton. Tammikuussa Ludvig XIV julisti sodan Englannille. Samoin teki Tanskan kuningas Fredrik III saatuaan suuren rahasumman hollantilaisilta. Taman jalkeen Brandenburg uhkasi hyokata Munsteriin idasta. Von Galen teki Brandenburgin uhan vuoksi rauhan Hollannin kanssa huhtikuussa Klevessa . Neljan paivan taistelussa 11.?14. kesakuuta molemmat osapuolet saavuttivat voiton: Englanti sikali, etta Michiel De Ruyter pakeni taistelusta ensimmaisena, mahdollisesti ruudin puutteesta johtuen, Hollanti taas sikali, etta se onnistui tuottamaan vastapuolelle enemman vahinkoa. Englanti menetti kymmenen alusta ja Hollanti nelja.

Samana vuonna kaytiin myos toinen taistelu. St. Jamesin paivan taistelu (4.?5. elokuuta) toi englantilaisille voiton, mutta he eivat taaskaan pystyneet lopettamaan sotaa voitollaan, silla hollantilaiset ehtivat peraantymaan hyvassa jarjestyksessa. Englantilaisen vara-amiraalin Robert Holmesin hyokkays Terschellingin saarelle (englanniksi "Holmes's Bonfire") aloitti hollantilaisten keskustelut Royal Navyn taydellisesta tuhoamisesta.

Vuonna 1667 Englannilla alkoi olla talousvaikeuksia. Se ei pystynyt varustamaan laivastoaan, vaan se sijoitti kaikki merikelpoiset laivansa Chathamiin , Thamesjoen suulle. Hankkiakseen varoja sodankaynnin jatkamiseksi Englanti teki liiton Ranskan kanssa. De Witt tiesi Kaarlen suunnitelmista siirtaa laivasto Thamesille, jolloin han paatti lopettaa sodan yhdella iskulla. Han alkoi suunnitella Royal Navyn tuhoamista ja merijalkavaen maihinnousua Chathamiin.

De Ruyterin johtamat hollantilaiset hyokkasivat 9. kesakuuta 1667 Thamesin suulle vallaten Sheernessin , josta he jatkoivat 13. kesakuuta hyokkaysta Englannin laivaston kimppuun ( engl. The Raid on the Medway ). Englantilaisten suurimmat alukset HMS Royal Oak , HMS Loyal London ja HMS Royal James poltettiin ja lippulaiva HMS Royal Charles hinattiin voitonmerkkina Hollantiin. Sen peran vaakuna on nykyisin esilla Amsterdamin Rijksmuseumissa .

Taistelu oli Englannin merisodankaynnin historian suurin katastrofi jattaen psykologisen vaikutuksen. Valttaakseen avoimen kapinan Kaarle aloitti heti rauhanneuvottelut Alankomaiden kanssa.

Bredan rauha solmittiin 31. heinakuuta 1667 ja se paatti sodan Englannin ja Hollannin valilla. Englantilaiset saivat pitaa valtaamansa Uuden Amsterdamin, jonka he nimesivat uudelleen New Yorkiksi, mutta hollantilaiset saivat englantilaista arvokkaat sokeriplantaasit Surinamessa Etela-Amerikassa. Hollanti jatkoi merten hallitsemista vuoteen 1784, jolloin Alankomaat karsi tappion Isolle-Britannialle .

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Second Anglo-Dutch-War