Tiitisen lista on suojelupoliisin vuonna 1990 saama nimilista henkiloista, joiden on epailty olleen tietaen tai tietamattaan yhteydessa Ita-Saksan turvallisuuspalveluun Stasiin . Listalla on 18 nimea, ja se tulee julkiseksi vuonna 2050, mutta se on ollut tutkijoiden kaytossa vuodesta 2015. ^{[1] [2]} Listalla mainittuja henkiloita kohtaan ei kaynnistetty esitutkintaa eika heita epailla rikoksista. ^{[2] [3]} Helsingin Sanomat on saanut listasta tietoja. Niiden mukaan lista antaa hieman suuntaa siita, kenesta Ita-Saksan tiedustelupalvelu Stasi oli kiinnostunut, ei siita, ketka heille vakoilivat. ^[3] Suojelupoliisin mukaan listalla on vain epamaaraista vihjetietoa. ^[4]

Tiitisen lista sai julkisuudessa nimensa suojelupoliisin silloisen paallikon Seppo Tiitisen mukaan. ^[5] Lista saatiin Lansi-Saksan turvallisuuspalvelu Bundesnachrichtendienstilta BND, ja se sisaltaa lyhyen johdanto-osan seka luettelon 18 suomalaisesta henkilosta. ^{[5] [6]} Asiakirja eroaa niin sanotusta Rosenholz-aineistosta , silla Tiitisen listassa ei ole kyse vakoojiksi varvatyista ihmisista. ^[7] Seppo Tiitinen ei sanojensa mukaan muista listan nimia, jotka valtaosin olivat hanelle tuntemattomia. Tiitisen mukaan luettelossa oli ainakin tutkijoita ja yhteiskunnallisia asioita harrastavia henkiloita. Helsingin Sanomien tietolahteen mukaan luettelossa oli kahdesta kolmeen silloista kansanedustajaa, muttei ministereita tai muita karkipoliitikkoja. ^[1]

Asiakirjasta ei ilmene, ovatko luettelossa mainitut henkilot olleet tietoisia Ita-Saksan edustajan todellisesta taustasta. Supo katsoo, ettei listan sisallosta voi tehda paatelmia henkiloiden kanssakaymisen laadusta tai moitittavuudesta, mutta jos tiedot julkaistaisiin, ne olisivat omiaan loukkaamaan heidan yksityisyyttaan . ^[1] Tutkija Kimmo Elon mukaan pelkan nimilistan julkistaminen olisi julkisen keskustelun kannalta vahingollista, silla se voisi johtaa tarpeettomaan leimaamiseen. Ita-Saksan nimilistoille saattoi paatya vain siksi, etta henkiloa pidettiin kiinnostavana. ^[8]

Vuonna 2023 Suojelupoliisin silloinen johtaja Antti Pelttari kommentoi, etta listan julkaiseminen heikentaisi Suomen luotettavuutta kansainvalisten tiedusteluyhteistyokumppanien silmissa. ^[8] Jos syntyisi kasitys, etta Suomessa salaisen tiedustelutiedon luottamuksellisuus ei ole turvattua, johtaisi se siihen, etta tiedustelu saa vahemman tietoa, mika taas johtaisi Suomen turvallisuuden heikkenemiseen. ^[9] Pelttari on korostanut, etta korkein hallinto-oikeus on kahdesti todennut perusteet sille, etta lista pidetaan salassa. Hanen mukaansa lista on saanut taysin kohtuuttoman merkityksen julkisessa keskustelussa. ^[9]

Tiitisen listan historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stasin arkistot tuhottiin osittain Ita-Saksan romahtaessa vuonna 1989, mutta Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu onnistui hankkimaan Stasin ulkomaantiedustelupalvelun Hauptverwaltung Aufklarung , eli HVA:n arkistoista kriisitilannetta varten tehdyn kopion toisesta Ita-Euroopan maasta niin sanotussa Rosewood-operaatiossa ( saks. Rosenholz ). ^{[10] [11]}

Seppo Tiitisen mukaan suojelupoliisi sai listan Lansi-Saksan tiedustelupalvelun BND:n Helsingin aseman paallikolta kevatkesalla 1990. BND:n Helsingin paallikko epaili listan koostuneen ”entisen MfS-residentin kontakteista Helsingissa”. MfS tarkoittaa Stasia ja residenttipaallikkoa. On oletettu, etta Saksojen yhdistymisen jalkeen Ita-Saksan oli suostuttava tiedonluovutuksiin. ^[12] Vuonna 1990 Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto paatti suojelupoliisi silloisen paallikon Seppo Tiitisen esityksesta, ettei lista anna aihetta lisatutkimuksiin ja lista arkistoitiin suojelupoliisin kassakaappiin. ^{[13] [4]}

Oikeuskansleri Paavo Nikulan mukaan Tiitinen ei toiminut vaarin jattaessaan kaynnistamatta esitutkintaa listan perusteella. ^[14] Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan suojelupoliisin paatos salata Tiitisen lista on Suomen lain mukainen. ^[15] Myos Helsingin karajaoikeus paatyi samaan lopputulokseen paatoksessaan 25. huhtikuuta 2007. ^[16]

Helsingin hallinto-oikeuden 24. kesakuuta 2008 tekeman paatoksen mukaan suojelupoliisin on annettava lista sita pyytaneelle toimittajalle. Nelosen uutisten toimittaja Susanna Reinbothin mielesta tilanne oli vuoden 2003 paatoksen jalkeen oleellisesti muuttunut. ^[17] Poliisiylijohtaja Mikko Paatero toivoi, etta suojelupoliisi valittaisi oikeuden paatoksesta, ^[18] minka suojelupoliisi tekikin Paateron lausunnon jalkeen ennen valitusajan umpeen kulumista 24. syyskuuta 2008. ^[19] Toukokuussa 2010 Korkein hallinto-oikeus antoi paatoksen suojelupoliisin valitukseen. Suojelupoliisin paatos olla antamatta asiakirjasta tietoa pysytettiin ja hallinto-oikeuden paatos kumottiin. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ei ollut ilmeista, etta tiedon antaminen asiakirjasta ei vaaranna valtion turvallisuutta. ^[20]

Puolueettomat tutkijat ovat voineet saada tutustua aineistoon vuodesta 2015 alkaen. ^[21] Tutkijoiden on sitouduttava olemaan julkaisematta listan nimia. ^[22] Historiantutkija Riku Keski-Rauskan mukaan listan on saanut kuulla vain historian emeritusprofessori Timo Soikkanen ulkoministerion historiikin kirjoittamisen yhteydessa vuosina 1956?1981 mutta ei nahda itse listaa. ^[23] Listan sisaltoon saa tutustua vain tekemalla lupahakemuksen. Ensimmainen lupahakemus tehtiin tammikuussa 2018 ^[24] , mutta lupaa ei myonnetty ^[25] .

Julkinen keskustelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen ulkopoliittinen johto linjasi Stasi-aineiston tiedot julkisiksi kevaalla 2000. Lipposen toisen hallituksen avoimuuslinjauksen hyvaksyi presidentti Tarja Halonen. ^[26]

Lista nousi julkisuuteen ensimmaisen kerran lokakuussa 2002, jolloin Helsingin Sanomat kertoi Seppo Tiitisen esittaneen 18 nimea koskeneen listan Mauno Koivistolle, joka paatti salata sen ja arkistoida aineiston ”Ei aiheuta toimenpiteita” -huomiolla varustettuna. ^[27]

Uudelleen lista nousi julkisuuteen Alpo Rusia ja hanen veljeaan Jukka Rusia vastaan kohdistettujen vakoiluepailyjen yhteydessa. Alpo Rusi vaati julki Tiitisen listaa oikeudenkaynnissa, jossa han perasi vahingonkorvauksia valtiolta Supon toimista hanta koskevien vakoiluepailyjen tutkinnassa. ^[28] Suojelupoliisin apulaispaallikko Hannu Moilasen mukaan Rusi-tutkinta ei pohjautunut Tiitisen listaan ^[29]

Suojelupoliisin toiminta Rusi-jutussa heratti arvostelua. Jukka Tarkka ihmetteli, miksi suojelupoliisi keskittyi vain Rusien tutkintaan ja jatti muut vuodot tutkimatta. ^[30] Rusi itse yhdessa Olli Rehnin kanssa kirjoitti teoksen Kylma tasavalta , jossa arvosteltiin Supoa ja kirjoittajat muun muassa epailivat esitutkinnan hitauden johtuneen poliittisista vaikutteista ja estaneen Rusin eduskuntavaaliehdokkuuden. Kirjassa he ihmettelevat, miksei Tiitisen listaa tutkittu, ja esittavat, etta listan esitutkinta olisi johtanut hallituksen kaatumiseen. ^[31] Suojelupoliisi oli ilmoittanut vuoden 2003 alussa ulkoasiainvaliokunnan kyselyyn, etta oli tarkistanut listan. ^[32]

Listan henkiloita on esitetty arvailuja. Kansanedustaja Petri Neittaanmaki siteerasi kirjallisessa kysymyksessaan vuonna 2003 Espanjan Sanomien kesanumeroa 2003, jossa paatoimittaja Arto Ryynanen ilmoitti listan nahneen lahteen perusteella nelja nimea listalta. Sisaministeri Kari Rajamaen vastauksen mukaan nimet eivat ole listalla. ^{[33] [34]} Esimerkiksi Erkki Tuomiojan nimen on usein vaitetty olevan Tiitisen listalla, ja tilanteeseen kyllastyneena Tuomioja ilmoitti lyovansa asiasta 10 000 euron vedon ^[35] .

Korkeimman hallinto-oikeuden ja suojelupoliisin mukaan listan julkistaminen saattaisi vaarantaa valtion turvallisuuden. ^[36] Ilkka Kanerva ei uskonut listan sisaltavan suuria yllatyksia. Kanervan mielesta ”Tiitisen listan kohtalo pitaa jattaa oikeuden paatettavaksi, silla poliitikot ovat jaaveja sita paatosta tekemaan”. ^[37] Tiitisen mukaan listalla ei ollut merkittavissa asemissa olevia henkiloita. ^[38]

Kesalla ja alkusyksysta 2007 Tiitisen listan ja muun Stasi-aineiston julkistamisesta kaytiin Suomessa laajalti julkista keskustelua. Painostuksesta huolimatta suojelupoliisi paatti pysya aikaisemmassa kannassaan ja pitaa aineiston salattuna. Suojelupoliisi perusteli salassapitoa silla, ettei se halua vaarantaa yksityishenkiloiden oikeusturvaa ja etta tiedot on saatu ulkomaiselta tiedustelupalvelulta vain ja ainoastaan suojelupoliisin sisaiseen kayttoon. Tiitisen listaa olivat halunneet syksylla 2007 julki muun muassa presidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari , Seppo Tiitinen ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Viela marraskuussa 2003 Koivisto ei ollut pitanyt listan julkistamista kannatettavana. Suojelupoliisin apulaispaallikko Hannu Moilasen mukaan salauspaatos on lopullinen. ^{[39] [40] [41] [42] [43]} Tiitisen sanojen mukaan ”Oikeusvaltiossa ei ihmisen mainetta niin vain pilata.” ^[2]

Helsingin Sanomien mukaan listalla olevat nimet eivat esiinny Rosenholz-aineistossa, joten sen todistusarvo on vahainen. Stasin upseerit tyoskentelivat Suomessa monenlaisten diplomaattisten peitevirkojen suojassa. Onkin todennakoista, etta moni Tiitisen listalle paatynyt piti poliittisia tai kulttuurisia suhteita taysin lailliseen tapaan johonkin DDR:n diplomaattiin. Mikali joku Tiitisen listan henkiloista olisi ryhtynyt vakoilemaan, hanet olisi merkitty Rosenholz-aineiston henkilokorttiin tai perati operaatiokorttiin. ^[44]

Alma Median kesalla 2007 teettaman mielipidekyselyn mukaan vajaa kolmannes suomalaisista haluaisi suomettumisen ajan poliitikkojen tekemisten tarkempaa tutkimista, kun taas 51 prosenttia vastanneista ei pitanyt sita tarpeellisena. Tutkimusta varten haastateltiin puhelimitse 1 001 15?79-vuotiasta suomalaista. ^[45] Alma Median Helsingin toimitus kysyi heinakuussa 2007 joidenkin entisten ministerien ja muiden johtavien poliitikkojen kantoja Stasi-kysymykseen. Sauli Niinisto , Johannes Koskinen , Suvi-Anne Siimes , Kimmo Sasi , Ben Zyskowicz , Esko Aho , Paivi Rasanen , Heidi Hautala , Eero Heinaluoma ja Tuija Brax kannattavat avoimuuden linjaa. Alma Median Helsingin toimituksen hallituslahteiden mukaan ministereita oli neuvottu olemaan vastaamatta mielipidetiedusteluihin. Kyselyyn vastasi vain kaksi ministeria kahdestakymmenesta. ^[46]

Syyskuun alussa 2007 Tiitisen listan julkistamista kannatti Nelosen kyselyssa 167:sta kansanedustajasta 106. Kansanedustajista 27 vastusti julkistamista. Lahes joka viides ei halunnut ilmaista kantaansa asiaan. Vahiten listan julkistaminen sai kannatusta SDP :n kansanedustajien keskuudessa. ^[47]

Oikeustoimittajat ry myonsi vuonna 2007 suojelupoliisille Sumuverho-palkinnon muun muassa Tiitisen listan salaamisesta. ^[48]

24. lokakuuta 2010 Iltalehti uutisoi etta Wikileaksilla on hallussaan kahdeksan asiakirjaa, joiden vaitetaan olevan Tiitisen listalta. ^[49]

Syyskuussa 2018 Seppo Tiitinen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, ettei enaa muista yhtaan nimea Tiitisen listalta. Tiitinen sanoi kuitenkin muistavansa, etta listalla olevat nimet olivat tavallisia suomalaisia. Han kertoi ”kohtuullisella varmuudella”, etta listalta ei loydy esimerkiksi Kalevi Sorsan tai Tarja Halosen nimea. ^[50] Vuonna 2023 Tiitinen kertoi, etta listalla oli tutkijoita Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisesta tiedekunnasta ^[51] , ja Helsingin Sanomien haastattelema suojelupoliisin vastavakoilussa tyoskennellyt lahde kertoi, etta listalla oli ”kahdesta kolmeen” silloista kansanedustajaa, mutta ei karkipolitiikkoja tai ministereita, ja mahdollisesti muutama virkamieskin. ^{[1] [8]}

Kesalla 2023 Tiitisen lista nousi jalleen julkiseen keskusteluun, kun kansanedustaja Atte Kaleva ja valtiovarainministeri Riikka Purra vaativat Twitterissa listan julkaisua, rinnastaen pyyntonsa Orpon hallituksen perussuomalaisten ministerien ymparille nousseisiin kohuihin. Suojelupoliisin johtaja Antti Pelttari kommentoi, etta listaa ei olla julkaisemassa, koska tiedusteluyhteistyon periaatteisiin kuuluu, etta saatuja tietoja ei julkaista ilman lupaa, ja julkaiseminen taten heikentaisi Suomen luotettavuutta kansainvalisten tiedusteluyhteistyokumppanien silmissa: ^[8] ”Jos Suomessa ei voida luottaa siihen, etta jonkin kumppanin luovuttama salainen tiedustelutieto pysyy salassa, niin silloin meidan ja sotilastiedustelun toimintaedellytykset heikkenevat valittomasti ja silla voi olla dramaattisiakin vaikutuksia.” Jos kansainvalisesti syntyisi kasitys, etta Suomessa salaisen tiedustelutiedon luottamuksellisuus ei ole turvattua, johtaisi se siihen, etta tiedustelu saa vahemman tietoa, mika taas johtaisi Suomen turvallisuuden heikkenemiseen. ^[9]

Toinen syy, miksi listaa ei julkaista, on Pelttarin mukaan listassa lueteltujen henkiloiden yksityisyyden suoja. ”On useampia henkiloita, jotka eivat voisi uskoakseni kuvitellakaan, etta heidan nimensa ovat siina listassa.” Pelttari korosti, etta korkein hallinto-oikeus on jo kahdesti todennut perusteet sille, etta lista pidetaan salassa. Hanen mukaansa lista on saanut julkisuudessa taysin kohtuuttoman merkityksen. ^[9]

Turun yliopiston erikoistutkija Kimmo Elon mukaan salatun listan ymparille on helppoa rakentaa kertomusta, jonka mukaan kyse on piilotellusta tiedosta, josta halutaan tarkoituksella vaieta. Pelkan nimilistan julkistaminen olisi Elon mielesta vahingollista. Ita-Saksan nimilistoille saattoi paatya vain siksi, etta henkiloa pidettiin kiinnostavana. Jotta ihmisia ei leimattaisi, luettelon nimet ja heidan paatymisensa listalle tulisi taustoittaa laajemmin. ^[8]

Syyskuun 2023 alussa Helsingin sanomat julkaisi elokuun lopussa teettamansa kyselytutkimuksen, jonka vastaajista 47 prosenttia julkistaisi Tiitisen listan heti. 30 prosenttia vastusti julkaisemista. Eniten julkaisemista kannattavat perussuomalaisten kannattajat, vahiten vasemmistoliiton kannattajat. Haastattelujen kokonaismaara oli 1?044 henkea. ^[52]

Kasitteistoa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ita-Saksan tiedustelupalvelun arkistoaineistosta ja sen osista kaytetyt suomenkieliset nimitykset ovat vakiintumattomia ja osin ristiriitaisia.

Sisaministerion tarkastuskertomuksen selitykset Stasi-termeille: ^[53]

• Stasi-aineistolla tarkoitetaan entisen Ita-Saksan turvallisuusministeriota ( Ministerium fur Staatssicherheit ) koskevaa tiedustelutietoa ja asiakirjoja.

• Rosenholz-aineisto . Stasin tiedottaja- ja yhteyshenkilokortisto, jonka Yhdysvaltain CIA sai Rosenholz-nimisessa operaatiossa ennen Ita-Saksan romahtamista. Alkuperainen aineisto on mikrofilmille siirrettyja valokuvia Stasin asiakirjoista ja korteista. CIA toimitti Saksaan 381 CD-levyn laajuisen kopion Ita-Saksan tiedustelupalvelulta viemastaan tiedusteluaineistosta.

• Tiitisen lista on suojelupoliisin aikanaan saamaa tiedustelutietoa. Tiitisen lista sisaltaa pelkkia nimia suomalaisista henkiloista, joihin Stasin Helsingin edustaja piti yhteytta.

  Tiitisen listalla ei Helsingin Sanomien tietojen mukaan ole merkittavia poliitikkoja tai paattajia. Tiitisen listalla olevat nimet eivat lehden mukaan esiinny niin sanotussa Rosenholz-aineistossa eivatka he myoskaan olleet tekemisissa Stasin kanssa. Jos Tiitisen listalla oleva henkilo olisi vastannut Stasin uteluihin myonteisesti, lehti arvelee, etta hanet olisi otettu pois Tiitisen listalta ja siirretty Rosenholz-aineiston henkilo- tai tapauksesta riippuen jopa operaatiokorttiin. ^[3]

• Rusi-lista on Alpo Rusin kokoama lista henkiloista, joilla Rusin mukaan oli jatkuva yhteys Ita-Saksan edustustoon Helsingissa vuosina 1969?1977. Rusi julkaisi kayttamansa arkistolahteet syksylla 2007 ilmestyneessa kirjassaan. Alpo Rusi ilmoitti 7. maaliskuuta 2007 kertovansa kirjassaan Vasemmalta ohi oman epailynsa siita, keita on Tiitisen listalla. ^{[54] [55]} Rusin listalla on 12 nimea, jossa oli mukana suuri joukko etenkin SDP-vaikuttajia. ^[56] Helsingin Sanomat kommentoi listan esittamisen olevan Rusilta virhe. ”Todisteita tai nayttoa asiasta Alpo Rusi ei julkaise”. ^[57]

• F-16-kortisto sisaltaa Stasia kiinnostaneiden henkiloiden oikean ja mahdollisen peitenimen. Korteista vain 2?5 prosenttia kuului henkiloille, joista oli tullut Stasin kontakti, avustaja tai varvatty vakooja. ^[55] F-22-kortisto on erillinen, jossa on tiedusteluoperaatioiden yksityiskohtia.

• Sira-rekisteri on salakielinen aineisto, jota Ita-Saksan ulkomaantiedustelu HVA hankki. Salaus pystyttiin purkamaan 1990-luvun lopulla, jolloin saatiin kasitys Suomea koskeneesta Stasin toiminnasta. Siita ilmenee yksittaisten tiedusteluoperaatioiden koodi- ja peitenimet ja kuvaus aineiston sisallosta.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Rusi, Alpo:  Tiitisen lista. Stasin vakoilu Suomessa 1960?1989 . Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-208-607-8 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Tikka, Juha-Pekka: Tasta on kyse Tiitisen listassa . Ilta-Sanomat .
• Aamulehden Stasi-artikkelit ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Alpo Rusin tekema kooste Rusi-jupakan tapahtumista ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Heidi Hautala: Tyoryhma selvittamaan Stasin arkistoja ^{[ vanhentunut linkki ]} . Helsingin Sanomat 15.7.2003.
• Stasi, Suomi ja DDR . Yle :n MOT 22. toukokuuta 2000.
• Eraiden suojelupoliisin vihjetietojen julkistaminen. 38/20/02 . Valtioneuvoston oikeuskansleri 18. marraskuuta]] 2002.
• Alpo Rusi accuses Security Police of political conspiracy ( Arkistoitu ? Internet Archive). Helsingin Sanomat 16.9.2003. (englanniksi)
• Stasin lonkerot ulottuivat myos Suomeen. Operaatio Rosenholz . Ilkka Remes.
• Pelkastaan Rosenholz-aineiston perusteella ei voi tehda pitavia johtopaatoksia ( Arkistoitu ? Internet Archive). Sisaministeri Kari Rajamaki lehdistotiedotteessa 7.8.2003
• Der Einfluss der DDR auf Finnland (DDR:n vaikutusvalta Suomessa) Prof. Dr. Seppo Hentila. (saksaksi)