Tieteilija eli tutkija eli tieteenharjoittaja ^[1] tutkii ammatikseen todellisuutta tieteellisen menetelman avulla. Tyon tavoitteena on tuottaa tietamysta todellisuuden rakenteesta ja toiminnasta.

Tieteilijan tyonantaja on yleensa yliopisto , ammattikorkeakoulu , itsenainen tutkimuslaitos tai suur yrityksen tutkimusosasto.

Koulutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tutkijana toimimiseen vaaditaan yleensa tutkimusalalta tai sen lahialalta suoritettu ylempi korkeakoulututkinto ja ammattimaisiin tutkijanvirkoihin tohtorin tutkinto. Suomessa tutkimushenkilostoa on kaikkiaan noin 80 000. Tutkijoista varsinainen tutkijankoulutus on noin 13 prosentilla. Tohtorintutkintoja suoritetaan vuosittain noin 1 500. ^[2]

Urakehitys yliopistoissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomessa yliopistollinen tutkijanura on neliportainen. Ensimmaiselle portaalle kuuluvat vaitoskirjaa tekevat tohtorikoulutettavat eli nuoremmat tutkijat, toiselle tutkijatohtorit ja yliopisto-opettaja , kolmannelle yliopistonlehtorit ja apulaisprofessorit , ja neljannelle professorit . Yliopisto-opettajat, yliopistonlehtorit ja professorit ovat tyypillisesti vakinaisia tyosuhteita, muut maaraaikaisia. Neliportainen jarjestelma on jo yleisesti kaytossa, mutta vanhasta jarjestelma on viela jaanteita nakyvissa (mm. assistentti-, yliassistentti- ja lehtorinimikkeet). Jarjestelma tuli kayttoon aluksi Helsingin ja Oulun yliopistoissa . ^{[3] [2]}

Yliopistoissa monet tutkijat pitavat myos luentoja tai antavat muuta opetusta. Tyoehtosopimus rajoittaa muuhun kuin tutkimukseen kaytettavaa aikaa erityisesti tohtorikoulutettavien osalta.

Tutkimuksen rahoitus voi tulla tutkijan edustaman laitoksen rahoituksesta, tai sita voi erikseen hakea jostain rahastosta. Joskus myos yritykset rahoittavat tutkimusta. Erilaisten apurahojen turvin tyoskentelemisesta ei ole aikaisemmin kertynyt elaketta eika se edelleenkaan tarjoa tavanomaista tyontekijan sosiaaliturvaa, mika on nahty ongelmallisena. Muita tutkijoiden urakehityksen haasteita ovat Suomessa mm. tyosuhteiden epatyypillisyys, matalaksi koettu palkka , kilpailu tyopaikoista ja tutkimusrahoituksesta seka naistutkijoiden miestutkijoita hitaampi urakehitys. ^{[4] tarvitaan parempi lahde}

Nimikkeet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tieteilijat ovat tavallisesti erikoistuneet yhteen tieteen alaan ja edelleen sen johonkin osa-alueeseen. Ammattinimike on tavallisesti johdos tieteilijan tutkimasta aiheesta. Esimerkkeja:

• Arkeologi ? arkeologia
• Biologi ? biologia
• Filosofi ? filosofia
• Fyysikko ? fysiikka
• Geologi ? geologia
• Kemisti ? kemia
• Matemaatikko ? matematiikka
• Tahtitieteilija ? tahtitiede
• Yhteiskuntatieteilija ? yhteiskuntatiede

Sanan "tutkija" muut merkitykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sanalla tutkija voidaan tarkoittaa myos tieteita tai muita asioita intensiivisesti ilman tutkijan tyotehtavaa tutkivia henkiloita. Tieteen tai tutkimuksen harrastajia kutsutaankin joskus yleiskasitteella harrastajatutkija seka joillakin laajemmin harrastetuilla aloilla erilaisilla tutkija-kasitteen johdannaisilla (esimerkiksi sukututkija tai ufotutkija ).

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Asiantuntija
• Hyva tieteellinen kaytanto
• Naennaistiede
• Tiede
• Tutkimus
• Tutkimuseettinen neuvottelukunta
• Tutkimusvilppi
• Tiedeyhteiso
• Tieteellinen konsensus

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tieteilija .

• Lempiainen, Kirsti & Loytty, Olli & Kinnunen, Merja (toim.):  Tutkijan kirja . Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-230-5 .
• Suomalainen Tieteentekijoiden liitto .
• Professoriliiton, Tieteentekijoiden liiton ja Yliopistonlehtorien liiton lehti Acatiimi ( Arkistoitu ? Internet Archive).