Pahan ongelma eli teodikean ongelma on kristinuskon oppeihin liittyva teologinen ja uskonnonfilosofinen ongelma. Ongelma esitetaan yleensa jumaluskon vastattavaksi seuraavassa muodossa: jos Jumala on taydellisen hyva, han haluaa poistaa pahan, jos han on kaikkivaltias , han pystyy poistamaan pahan. Paha on kuitenkin olemassa, joten Jumala ei voi olla samaan aikaan kaikkivaltias ja kaikkihyva. ^[1]

Ongelma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Varhaisimman tunnetun pahan ongelman muotoilun esittivat antiikin epikurolaiset . Lactantius kuvasi argumentin seuraavasti:

≫Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tahan, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eika pysty, tai seka haluaa etta pystyy. Jos han haluaa mutta ei pysty, silloin han on heikko ? eika tama pade jumaliin. Jos han pystyy mutta ei halua, silloin han on pahansuopa ? mika on yhta vierasta jumalan luonnolle. Jos han ei halua eika pysty, han on seka pahansuopa etta heikko, eika nain ollen jumala. Jos han haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mista kaikki pahat asiat tulevat tai miksi han ei poista niita? ^[2] ≫

Pahan ongelman nimitys teodikea ( kreikan sanoista theos jumala, dike oikeudenmukaisuus ) on peraisin Gottfried Leibnizin teoksesta Theodicee vuodelta 1710. Teodikea merkitsee jumalan hyvyyden puolustamista pahan olemassaolosta huolimatta. ^[3]

Vastauksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Juutalais - kristillisessa teologiassa eras mahdollinen vastaus perustuu Raamatun kertomukseen syntiinlankeemuksesta . Jumala ei poista pahuutta, koska Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon : ihminen on vapaa tekemaan niin kuin haluaa ja valitsemaan itse kuinka elamansa elaa. Ihminen rikkoi Jumalaa vastaan paratiisissa ollessaan maistamalla hedelmaa hyvan ja pahan tiedon puusta, minka seurauksena ihminen oppi erottamaan hyvan ja pahan. Tasta syysta ihminen karkotettiin paratiisista ja sai joitain muitakin vitsauksia kannettavakseen.

Esimerkiksi kirkkoisa Augustinus katsoi, etta paha on vain hyvan puutetta; paha ei ole olemassa itsestaan. Samoin pahuus on seurausta siita, etta ihmiset kaantyvat pois hyvasta. Nain pahan alkupera on ihmisten vapaassa tahdossa. ^[4]

Moderni ortodoksinen teologi Kallistos Ware kirjoittaa kirjassaan myos "hyvan ongelmasta": siita, etta on pahan ongelma, seuraa, etta on myos hyvan ongelma. ^[5]

Yksi vastaus maailmassa ilmenevaan pahuuteen liittyy siihen, etta tama maailma on puutteineenkin paras mahdollinen. Tata ehdotti esimerkiksi Leibniz. Taustalla on ajatus siita, etta toimiakseen maailmassa on valttamatta tiettyja ongelmia. Esimerkiksi jos ajatellaan, etta lapsi ei saa karsia, niin joudutaanko ihmisen vapautta rajoittamaan merkittavasti? Saako lapsi koskea pistorasiaan, josta seuraa mahdollista karsimysta. Vai pitaisiko Jumalan rajoittaa tata mahdollisuutta? Tai missa iassa (jos lapsi ei saa karsia) karsimys olisi oikeutetumpaa?

Kristinuskossa on myos korostettu vastauksien sijaan karsimyksen kestamista, voittamista ja lohdutusta. Jumala on vastuussa luomastaan maailmasta, mutta Jumala on myos Han joka vapahtaa. Jumala suostuu luomansa maailman ehtoihin ja karsii itse Kristuksessa. Karsivan Kristuksen katsominen auttaa karsivaa.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Junkkaala, Eero:  Miksi Jumala sallii pahan? Vastauksia Raamatun vaikeisiin kysymyksiin . Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-854-9 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Beebe, James R.: The Logical Problem of Evil The Internet Encyclopedia of Philosophy . (englanniksi)
• Tooley, Michael: Problem of Evil The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Trakakis, Nick: The Evidential Problem of Evil The Internet Encyclopedia of Philosophy . (englanniksi)