Tauno Iisalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tauno Iisalo
Henkilotiedot
Syntynyt 23. heinakuuta 1916
Ahtari
Kuollut 18. kesakuuta 1947  (30 vuotta)
Laukaa
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t) Suomi Suomi
Palvelusvuodet 1938?1947
Taistelut ja sodat Jatkosota
Sotilasarvo Kapteeni
Kunniamerkit Mannerheim-ristin ritari

Tauno Veikko Ilmari Iisalo ( 23. heinakuuta 1916 Ahtari ? 18. kesakuuta 1947 Laukaa ) oli Suomen ilmavoimien lentaja ja Mannerheim-ristin ritari numero 168 [1] . Iisalo lensi jatko- ja Lapin sodassa yhteensa 141 pommitus-, tiedustelu- ja valokuvauslentoa. [2] .

Elama ja sotilasura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tauno Iisalo syntyi Ahtarissa, Etela-Pohjanmaalla , rautatievirkamies Jaakko ja Siiri (o.s. Tornroos) Iisalon perheeseen. Hanen vanhemmat olivat rautatievirkamies Jaakko Antero Iisalo ja Siiri Aino. Perheessa oli kuusi lasta, nelja poikaa ja kaksi tyttoa. Myos Taunon vuonna 1920 syntyneesta pikkuveljesta Pentista tuli Mannerheim-ris­tin ritari. Lisaksi ristia ehdotettiin vuonna 1918 syntyneelle Aulikselle. Neljas veli Viljo haavoittui vakavasti jatkosodassa .

Mannerheim-ristin ritari Tauno Iisalon kunniakivi (nro. 168) Askaisten Ritaripuistossa .

Perhe muutti vuonna 1927 isan tyon mukana Kuopioon . Iisalo kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta 1938, jonka jalkeen han astui suorittamaan asevelvollisuuttaan ilmavoimien reserviupseerikouluun. Vanrikiksi ylennetty Iisalo komennettiin 25. toukokuuta 1940 Lentorykmentti 4 :aan, jossa han toimi nuorempana lentoupseerina. Iisalo kavi Kadettikoulun vuonna 1941. Jatkosodan alkaessa reservin luutnantti Iisalo komennettiin Lentolaivue 44 :aan, jossa han palveli Bristol Blenheim -pommituskoneen ohjaajana. Syyskuussa 1942 hanet komennettiin ohjaajaksi Lentolaivue 48 :aan. Komennus kesti kuitenkin vain nelja kuukautta, jonka jalkeen han palasi takaisin omaan laivueeseensa. [3]

Junkers Ju 88, konetyyppi jolla lentaessaan Iisalo sai surmansa.

Lentolaivue 44 vastaanotti uudeksi kalustokseen Junkers Ju 88 -koneet vuoden 1943 alussa. Iisalo jatkoi ohjaajana myos uudella konetyypilla, ensin 4. lentueen paallikkona, sen jalkeen 2. lentueen varapaallikkona ja 24. kesakuuta 1944 alkaen 2. lentueen paallikkona. Ilmavoimien komentajan, kenraaliluutnantti J. F. Lundqvistin 29. elokuuta 1944 tekema nimitysesitys johti kapteeni Iisalon nimittamiseen Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 168. [4]

Sotien jalkeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sotien jalkeen Iisalo jai ilmavoimien palvelukseen ja palveli Pommituslentolaivue 43 :ssa.

Tauno Iisalo sai surmansa Laukaassa 18. kesakuuta 1947, kun hanen ohjaamansa Junkers-koneen (JK-273) toinen moottori sammui harjoituslennon nousuvaiheessa ja kone syoksyi maahan ja tuhoutui. Iisalo on haudattu Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle . [4]

  • Peltonen, Kauko:  Tauno Iisalo - Syoksypommittaja . Ilmailumuseoyhdistys, 2023. ISBN 978-952-7518-13-7 .
  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.):  Suomen puolesta ? Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945 . Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3 .
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari:  Suomen ilmavoimien historia 21 ? Lentavat ritarit . Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X .
  1. Keskinen & Stenman 2003, s. 79.
  2. Peltonen 2023, s. 188.
  3. Keskinen & Stenman 2003, s. 76.
  4. a b Hurmerinta & Viitanen 1994, s. 99.