Tauno Veikko Ilmari Iisalo
(
23. heinakuuta
1916
Ahtari
?
18. kesakuuta
1947
Laukaa
) oli
Suomen ilmavoimien
lentaja ja
Mannerheim-ristin ritari
numero 168
[1]
. Iisalo lensi
jatko-
ja
Lapin sodassa
yhteensa 141 pommitus-, tiedustelu- ja valokuvauslentoa.
[2]
.
Tauno Iisalo syntyi Ahtarissa,
Etela-Pohjanmaalla
, rautatievirkamies Jaakko ja Siiri (o.s. Tornroos) Iisalon perheeseen. Hanen vanhemmat olivat rautatievirkamies Jaakko Antero Iisalo ja Siiri Aino. Perheessa oli kuusi lasta, nelja poikaa ja kaksi tyttoa. Myos Taunon vuonna 1920 syntyneesta pikkuveljesta
Pentista
tuli Mannerheim-ristin ritari. Lisaksi ristia ehdotettiin vuonna 1918 syntyneelle Aulikselle. Neljas veli Viljo haavoittui vakavasti
jatkosodassa
.
Perhe muutti vuonna 1927 isan tyon mukana
Kuopioon
. Iisalo kirjoitti ylioppilaaksi
Kuopion yhteiskoulusta
1938, jonka jalkeen han astui suorittamaan asevelvollisuuttaan ilmavoimien reserviupseerikouluun.
Vanrikiksi
ylennetty Iisalo komennettiin 25. toukokuuta 1940
Lentorykmentti 4
:aan, jossa han toimi nuorempana lentoupseerina. Iisalo kavi
Kadettikoulun
vuonna 1941.
Jatkosodan
alkaessa reservin luutnantti Iisalo komennettiin
Lentolaivue 44
:aan, jossa han palveli
Bristol Blenheim
-pommituskoneen ohjaajana. Syyskuussa 1942 hanet komennettiin ohjaajaksi
Lentolaivue 48
:aan. Komennus kesti kuitenkin vain nelja kuukautta, jonka jalkeen han palasi takaisin omaan laivueeseensa.
[3]
Lentolaivue 44 vastaanotti uudeksi kalustokseen
Junkers Ju 88
-koneet vuoden 1943 alussa. Iisalo jatkoi ohjaajana myos uudella konetyypilla, ensin 4. lentueen paallikkona, sen jalkeen 2. lentueen varapaallikkona ja 24. kesakuuta 1944 alkaen 2. lentueen paallikkona. Ilmavoimien komentajan,
kenraaliluutnantti
J. F. Lundqvistin
29. elokuuta 1944 tekema nimitysesitys johti kapteeni Iisalon nimittamiseen Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 168.
[4]
Sotien jalkeen Iisalo jai ilmavoimien palvelukseen ja palveli
Pommituslentolaivue 43
:ssa.
Tauno Iisalo sai surmansa Laukaassa 18. kesakuuta 1947, kun hanen ohjaamansa Junkers-koneen (JK-273) toinen moottori sammui harjoituslennon nousuvaiheessa ja kone syoksyi maahan ja tuhoutui. Iisalo on haudattu Tampereelle
Kalevankankaan hautausmaalle
.
[4]
- Peltonen, Kauko:
Tauno Iisalo - Syoksypommittaja
. Ilmailumuseoyhdistys, 2023.
ISBN 978-952-7518-13-7
.
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.):
Suomen puolesta ? Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945
. Helsinki: Ajatus, 1994.
ISBN 951-9440-28-3
.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari:
Suomen ilmavoimien historia 21 ? Lentavat ritarit
. Espoo: Kari Stenman, 2003.
ISBN 951-98751-4-X
.
- ↑
Keskinen & Stenman 2003, s. 79.
- ↑
Peltonen 2023, s. 188.
- ↑
Keskinen & Stenman 2003, s. 76.
- ↑
a
b
Hurmerinta & Viitanen 1994, s. 99.