Tasohyppelypeli on videopelien lajityyppi , joka paaasiassa keskittyy pelaajan ohjaamaan pelihahmoon ja taman kykyyn juosta ja hypata esteiden valttamiseksi ja/tai vastustajien voittamiseksi. ^[1] Vaikka tasohyppelypelit jaetaan klassisesti 2D- ja 3D-peleihin, naidenkin ryhmien sisalla on paljon hajontaa.

Yleisia tasohyppelypelien elementteja ovat muun muassa:

• Yksinkertaiset kontrollit, jotka helpottavat reagoimista varsinkin toimintapitoisissa peleissa
• Monentyyppiset miljoot (klassisimmat: metsa, luola, rakennus, pilvimaa, jaa/lumi)
• Kerattavat esineet (esimerkiksi kolikot, hedelmat, bonus-esineet)
• Pelaaja puolustautuu usein joko heittamalla vastustajaa esineella tai hyppaamalla taman paalle. 3D-tasohyppelyissa voi olla monimutkaisiakin liikkeita ja monia eri aseita.

Lajityypin ensimmaisena pelina pidetaan Space Panic -pelia (1980). ^[2] Pelissa ei ollut mahdollisuutta hypata, vaan pelaaja kaivaa kuoppia ja kayttaa tikapuita. ^[3] Vuotta myohemmin Nintendon julkaisemassa Donkey Kongissa (1981) hypattiin vierivien tynnyrien yli. ^[2] Seuraavana vuonna Activisionin julkaisemassa Pitfallissa (1982) vaistetaan vierivia tukkeja, jolloin ylihypatty kohde ei enaa ole uhka. ^[4] Donkey Kongista ja Pitfallista tuli myos jatko-osia.

Varsinkin kotikonsoleiden ilmestyessa tasohyppelyt tulivat varsin kuuluisiksi, silla monet konsoliyhtioiden maskottipelit (Nintendon Mario , Segan Sonic ja PC Enginen PC Kid ) olivat tasohyppelypeleja. Naiden pelien katsotaan yleisesti sopivan kaikenikaisille, mutta poikkeuksia loytyy etenkin 3D-aikakauden tasohyppelyista. Pelien teemat vaihtelevat laidasta laitaan. Usein myos lisenssipelien eli elokuviin tai tv-sarjoihin perustuvien pelien lajityypiksi valittiin tasohyppely.

Varhaisissa tasohyppelypeleissa ruutu ei usein vierinyt mihinkaan suuntaan. Esimerkiksi Manic Minerissa (1983) ja Lode Runnerissa (1983) kerattiin liikkumattomien ja yhteen ruutuun mahtuvien pelialueiden sisalta esineita, jotka kerattyaan pelaaja paasi seuraavaan ruutuun. Toinen mahdollisuus oli, etta pelialue koostui useammasta ruudusta, mutta ruudut olivat paikallaan ja vaihtuivat ruutujen reunalle kuljettaessa (esimerkiksi Monty on the Run , 1985). Jo vuoden 1982 Pitfall sisalsi jonkinlaisen sivusuunnassa oikealle pain vierivan pelialueen ja viela Super Mario Bros (1985) perustui yksisuuntaiseen maisemien vierittamiseen. Pian ruudun vieriminen mahdollistui joka suuntaan, jolloin pelialueista tuli entista suurempia. Yksi tunnetuimmista tasohyppelyista, Taiton Rainbow Islands (1987) erottui joukosta vierittamalla maisemaa vain pystysuunnassa.

Myos lautapeleissa on ollut hyppaamismekaniikka pitkaan. ^[4]

Varhaisia MS-DOS yhteensopivia tasohyppelyita ovat esim. Commander Keen , Captain Comic ja Bio Menace .

Mario kuuluu klassisiin toimintapitoisiin, mutta paaasiassa rauhallisempiin tasohyppelypeleihin. Mega Man puolestaan on paljon toiminnallisempi ja se voidaan jossain maarin lukea jopa ampumapeliksi . Pelin ensimmaiset osat olivat saatavissa vain 8-bittiselle Nintendolle , mutta tietokoneilla vastaavanlainen pelisarja oli Turrican . Segan Sonic the Hedgehog (1991) oli aikoinaan dramaattinen poikkeus klassisesta tasohyppelysta, silla se oli tempoltaan nopeampi kuin yksikaan tasohyppelypeli siihen asti. Tietokoneille tehtiin Sonicista vaikutteita saanut peli Zool (1992). Varhaiset Ghosts n' Goblins (1985) ja Castlevania (1987) -pelit toivat tasohyppelypeleihin kauhuelementteja.

Vihollisten nitistamiseen on tasohyppelypeleissa tarjolla hyvin erilaisia vaihtoehtoja. Suoraviivaista ampumista sisaltaa vain osa tasohyppelyista. Yksi vaihtoehto ampumisen sijaan on vihollisen paalle hyppaaminen kuten Super Marioissa . Pelissa Chuck Rock (1991) lihava luolamies matkii vihollisia vatsallaan. Sonic-siili taas voi kieria vihollisten paalle, jos vauhtia on tarpeeksi, ja Magic Pocketsin (1991) sankari muodostaa taskussaan pienia hurrikaaneja, jotka lennattavat viholliset pois.

Yksi tapa saada peleihin vaihtelua on ollut hahmojen kontrolloinnin monipuolistaminen. Taiton pelissa New Zealand Story (1988) pelihahmo pystyi takavarikoimaan omaan kayttoonsa vihollisten lentolaitteet. Super Marioissa on kaytetty myos monia keinoja, kuten hahmojen kykya nostaa ja heittaa tavaroita seka erilaisia pukuja, jotka antavat hahmolle uusia ominaisuuksia ja kykyja seka ratsuja, joita hahmo voi kayttaa hyvakseen. Pelissa James Pond 2: Robocod (1992) pelihahmo, evillaan kaveleva kala, pystyi venymaan pystysuunnassa aarettoman matkan, suojautumaan panssaripaitansa alle, lentamaan kylpyammeella seka roikkumaan katossa.

1990-luvulla merkittava murros oli kolmiulotteiseen grafiikkaan perustuvien pelien ilmaantuminen. Kolmiulotteiset tasohyppelypelit tapaavat olla paljon toimintapitoisempia ja esineiden kerailyyn keskittyvia, kuten Super Mario 64 . Myohemmista tasohyppelypeleista loytyy myos suoraan aikuisille tarkoitettuja peleja kuten Alice , joka on synkka versio lastensadusta Liisan seikkailut ihmemaassa , seka Evil Twin . Myos pelit kuten Jak and Daxter seka Ratchet and Clank on suunnattu paljon vanhemmille pelaajille kuin klassiset varikkaat tasohyppelyt. Uudet tasohyppely tuntuvat myos keskittyvan enemman teknologian ja aseiden hyodyntamiseen, mika saa ne ajoittain muistuttamaan enemman ampumapeleja.

Eraat ensimmaisen persoonan ammuntapelit mahdollistavat nk. rakettihypyn rajahteiden kaytolla. ^[5] Temppu aiheuttaa yleensa pelaajalle myos jonkin maaran vahinkoa. ^[5]

• Space Panic ( Universal , 1980 )
• Donkey Kong ( Nintendo , 1981 ) ? esitteli Marion ensimmaista kertaa (joskin nimella Jumpman)
• Pitfall! ( Activision , 1982 )
• Miner 2049er ( Big Five Software , 1982 )
• Manic Miner ( Bug-Byte , 1983 )
• Mario Bros. (Nintendo, 1983)
• Congo Bongo ( Sega , 1983) Isometrinen tasohyppelypeli
• Antarctic Adventure ( Konami , 1983) Merkittava tasohyppely, julkaistu mm. Colecovisionille .
• Chuckie Egg ( A'n'F , 1983 )
• Jet Set Willy ( Software Projects , 1984 ) ? Jatkoa Manic Minerille. Yksi ensimmaisia peleja jonka mukana tuli varilapyska piratisointia estamaan; varilapyskasta luettiin tietokoneen arpoma aakkosnumeerinen yhdistelma joka vastasi tiettya varikoodia lapyskalla, tama piti syottaa ennen kuin pelia paasi pelaamaan
• Monty on the Run ( Gremlin Graphics , 1985 ) ? ZX Spectrum & CBM 64 -klassikko
• Super Mario Bros. (Nintendo, 1985 ) ? ehka tunnetuin tasohyppelypeli; kaikkien aikojen eniten myynyt videopeli
• Mega Man ( Rockman ) ( Capcom , 1987 )
• Castlevania -sarja ( Konami , 1987 ) ? goottilainen toimintatasoloikka
• Captain Comic ( Michael Denio , 1988 ) - Varhainen MS-DOS yhteensopiva tasohyppely.
• Prince of Persia ( Brøderbund , 1989 )
• Turrican ( Factor 5 ), 1990 ? alun perin Commodore 64:lle tehty ampumishyppely, joka levisi jatko-osineen muille formaateille
• Super Mario Bros. 3 (Nintendo, 1990 ) ? tuottoisin konsolipeli ennen Pokemonia
• Commander Keen ( id Software , 1990 ) ? ensimmainen merkittava IBM PC -tasohyppely
• James Pond 2: Robocod ( Millenium ), 1991 ? tunnetuimpia alun perin 16-bittisille tietokoneille ( Amiga / Atari ST ) tehty tasohyppely
• Sonic the Hedgehog ( Sega , 1991 ) ? ensimmainen tasohyppely, jota yleisesti pidettiin kilpailijana Mario -peleille uudenlaisen nopean tasohyppelynsa vuoksi.
• Earthworm Jim ( Shiny Entertainment , 1994 )
• Donkey Kong Country ( Rareware , 1994 ) ? esitteli vallankumouksellista, tietokoneella luotua 3D-grafiikkaa
• Rayman ( Ubi Soft , 1995), ? yksi maailman tunnetuimmista videopelisankareista
• Super Mario 64 (Nintendo, 1996 ) ? ensimmainen todella 3-ulotteinen tasohyppely
• Crash Bandicoot ( Naughty Dog , 1996 ) - pidetaan nk. PlayStation-pelien aitina ^selvenna
• Jak and Daxter: The Precursor Legacy (Naughty Dog, 2001 )
• Sonic Colours (SEGA, 2010) ? Yhden suosituimman tasohyppelijan, Sonic The Hedgehogin comeback , peli. Peli toi nykyisen Sonicin todelliseen 3D -loistoonsa sitten Sonic Adventure 2:n.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tasohyppely Wikimedia Commonsissa