Taavi Armas Tormalehto
(
27. maaliskuuta
1922
Haapavesi
–
15. joulukuuta
2007
Kauniainen
) oli suomalainen
Mannerheim-ristin ritari
.
Jaakari Tormalehto palveli
jatkosodan
alussa
konepistoolimiehena
Jaakaripataljoona 4:ssa
, joka oli osa
1. jaakariprikaatia
. Han kunnostautui useissa hyokkaysvaiheen taisteluissa ja hanet nimitettiin
19. marraskuuta
1941
Mannerheim-ristin ritariksi numero 41. Hanet ylennettiin
alikersantiksi
4. heinakuuta
1944
. Siviiliammatiltaan han oli
levyseppa
. Han oli naimisisissa ja hanella oli nelja lasta.
[1]
Ritarinimityksen perusteluissa mainitaan Tormalehdon suojanneen konepistoolitulellaan omien haavoittuneiden evakuointia
Vilokissa
14. heinakuuta
1941
. Taman han teki oma-aloitteisesti
joukkueenjohtajansa
haavoittumisen jalkeen. Heinakuulta 1941 mainitaan myos
panssarintorjuntatykin
valtaus
Koirinojalla
.
15. syyskuuta
1941 Tormalehto oli avainasemassa
konekivaaripesakkeiden
valtauksessa
Syvarilla
suomalaisten hyokatessa voimalaitokselle. Pesakkeet olivat tilanteessa vakava uhka suomalaisille, jotka olivat edenneet tavoitteeseensa, mutta eivat viela vakiinnuttaneet asemiaan.
Henkilokohtaisen rohkeuden kaantopuolena on ainakin Tormalehdon tapauksessa ilmeisesti aimo annos itsetietoisuutta, joka tietyissa olosuhteissa nayttaytyy royhkeytena. Tama puoli ei tule esiin varhaisissa, pelkastaan ihannoivissa kuvauksissa.
[2]
”
Ylipaallikko on pvm:lla 19.11.41 nimittanyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi jaakari Taavi Armas Tormalehdon.
Jaakari Tormalehto on konepistoolimiehena toiminut erittain urheasti ja uhkarohkeasti monissa eri tilanteissa. Mm. Vilokin taistelussa 14.7.41 han joukkueenjohtajan haavoituttua oma-aloitteisesti esti konepistoolillaan vihollisjoukkueen etenemisen ja suojasi taten omien haavoittuneiden siirron turvaan. Koirinojalla 16.7.41 han valtasi yksinaan vihollisen panssaritorjuntatykin ja toi samalla arvokkaita tietoja vihollisen asemista ja toiminnasta. Tuulosjoella 25.7.41 han kasikranaateilla ja konepistoolilla tuhosi useita vihollispesakkeita ja niiden miehistoja, ja 15.9.41 han toverinsa tukemana valtasi Syvarin voimalaitoksella kaksi vihollisen pesaketta. Han osallistui myos vapaaehtoisena partioon, joka yolla kavi noutamassa pois tulilinjojen valista komppanian paallikon kylmenneen ruumiin
.”
[1]
Tormalehto on itse kirjoittanut teoksessaan
Marskin ritarin tilitys
kriittisesti suhteestaan Suomen armeijaan yleensa ja erityisesti esimieheensa
Wolf H. Halstiin
. Kirjan mukaan Tormalehto itse tunnettiin omapaisena "Jermulehtona".
[3]
Tormalehto osallistui viela vuoden
2006
itsenaisyyspaivan vastaanotolle, vaikka vuonna
2005
han ei juhliin saapunut, vuonna
2006
han joutui kayttamaan
pyoratuolia
. Vuoden
2007
juhliin han ei enaa kyennyt saapumaan, vaikka han olikin ehtinyt lupautua
Pentti Iisalon
ja
Tuomas Gerdtin
kanssa juhliin viela tulemaan.
Tormalehdon lapsenlapsi Terhi Tormalehto on kirjoittanut isoisastaan kirjan
Taavi
(2021). Kirjassa paljastettiin, etta Tormalehto oli vuoden 1967 heinakuussa ollessaan toissa
Goteborgissa
telakalla surmannut puukottamalla
ruotsalaismiehen
. Tormalehto istui tapauksesta vankilassa viitisen vuotta, paaosin
Sornaisten vankilassa
. Henkirikoksesta ei ollut aiemmin kirjoitettu Tormalehtoa kasittelevissa kirjoissa tai lehtijutuissa.
[4]
[5]
Han kuoli eri sairauksien murtamana
15. joulukuuta
2007
Kaunialan sotavammasairaalassa
. Siunaus toimitettiin
4. tammikuuta
2008
Haapaveden kirkossa
.
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.):
Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945, 4. painos
. Ajatus kirjat, 2004.
ISBN 951-20-6224-0
.
- Karhunen, Joppe:
Taistelujen miehet : Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista
. Porvoo : WSOY, 1972.
ISBN 951-0-00639-4
.
- Karonen, Vesa 2003.
Mannerheim-ristin ritarit taistelevat yha: kaikki olivat pelottomia vaan eivat nuhteettomia
(Helsingin Sanomat
4. kesakuuta
2003
)
- Tormalehto, Taavi:
Marskin ritarin tilitys
. Rauma : Marktar, 2001.
ISBN 952-5370-04-6
.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
|