Tahtitieteelliset symbolit
ovat
symbolikuvioita
, joita kaytetaan tarkoittamaan
taivaankappaleita
, teoreettisia rakenteita ja tahtitieteellisia ilmioita. Symbolien varhaisimmat muodot esiintyvat
antiikin Kreikan
aikaisissa
papyruksissa
.
Bysanttilaiset
koodeksit
, joissa kreikkalaisten papyrusten sisalto sailyi, jatkoivat ja laajensivat niiden kayttoa.
[1]
[2]
Uusia symboleja keksittiin viela 1700-, 1800- ja 1900-luvuilla tarkoittamaan tuolloin loydettyja uusia
planeettoja
ja
pikkuplaneettoja
.
Kaikkia naita symboleja ovat aikoinaan yleisesti kayttaneet seka ammatti- etta harrastelija
tahtitieteilijat
seka myos
astrologit
. Niita kaytetaan edelleen muun muassa
almanakoissa
[3]
ja astrologisissa julkaisuissa, mutta Auringon ja Maan symboleja lukuun ottamatta ne ovat jaaneet pois kaytosta tieteellisissa julkaisuissa.
[4]
Auringon
ja
Kuun
symbolit olivat kaytossa jo antiikin aikana. Alkuperaisissa kreikkalaisissa
horoskooppeja
sisaltaneissa papyruksissa Auringon symbolina oli ympyra ja yksi siita lahteva sade, (
), Kuun symbolina taas Kuuta
ensimmaisessa neljanneksessa
esittava kuvio (kasvava puolikuu).
[2]
Nykyinen Auringon symboli, ympyra, jonka keskella on tapla, tuli Euroopassa kayttoon
renessanssin
aikana,
[2]
mutta se on samanlainen kuin vanha Aurinkoa tarkoittava
kiinalainen kirjoitusmerkki
, joka nykyisin on muuntunut muotoon日.
[5]
Nykyisin Auringon symbolia kaytetaan yha tiettyjen Aurinkoon liittyvien vakioiden merkkina.
[6]
Tahtien
luminositeettia
,
massaa
ja
sadetta
ilmoitettaessa kaytetaan usein yksikkona Auringon vastaavia arvoja.
[7]
Aurinko
|
Nimi
|
Symboli
|
Unicode-arvo
|
Unicode-merkki
|
Symbolin selitys
|
Aurinko
|
[8]
[9]
|
#x2609;
#9737;
|
?
|
Aurinko
|
[2]
|
#x1f71a;
#128794;
|
??
|
Aurinko ja yksi sade
|
[10]
[11]
|
#x1f31e;
#127774;
|
??
|
Auringon kasvot
|
Kuu
|
Nimi
|
Symboli
|
Unicode-arvo
|
Unicode-merkki
|
Symbolin selitys
|
Ensimmainen neljannes
|
[12]
[13]
[14]
|
#x263d;
#9789;
|
?
|
Kuun ensimmainen neljannes (kasvava puolikuu)
|
[10]
[15]
[16]
|
#x1f31b;
#127771;
|
??
|
Taysikuu
|
[13]
[14]
|
#x1f315;
#127765;
|
??
|
Taysikuu
|
[10]
[15]
[16]
|
#x1f31d;
#127773;
|
??
|
Viimeinen neljannes
|
[13]
[14]
|
#x263e;
#9790;
|
?
|
Kuun viimeinen neljannes (pieneneva puolikuu)
|
[10]
[15]
[16]
|
#x1f31c;
#127772;
|
??
|
uusikuu
|
[13]
[14]
|
#x1f311;
#127761;
|
??
|
Uusikuu
|
[10]
[15]
[16]
|
#x1f31a;
#127770;
|
??
|
Vanhalta ajalta saakka tunnettujen ns.
klassisten planeettojen
symbolit esiintyvat keskiaikaisissa bysanttilaisissa koodekseissa, joissa monet antiikin aikaiset horoskoopit ovat sailyneet.
[1]
.
Merkuriuksen
,
Venuksen
,
Jupiterin
ja
Saturnuksen
symbolit ovat peraisin myohaisista kreikkalaisista papyruksista.
[25]
. Jupiterin ja Saturnuksen symbolit voidaan tunnistaa niiden kreikkalaisia nimia tarkoittaviksi
monogrammeiksi
, kun taas Merkuriuksen symboli on tyylitelty sanansaattajan sauva eli
caduceus
(Merkuriuksen sauva).
[25]
A. S. D. Maunderin mukaan planeettasymbolit ovat esiintyneet jo aikaisemmin ja tarkoittaneet planeettoihin liitettyja jumalia, joiden mukaan ne ovat saaneet nimensa. Bianchinin
planisfaarissa
toiselta vuosisadalta
[26]
planeettoja esittavat
roomalaiset jumalat
varustettuina planeettasymbolien varhaisilla versioilla: Merkuriuksella on cadukeus, Venuksella
kaulakoru
yhdistettyna nauhalla toiseen kaulakoruun, Marsilla miekka, Juppiterilla sauva, Saturnuksella viikate, Auringolla yksinkertainen kruunu ja Kuulla paahine, johon puolenkuun merkki on kiinnitetty.
[27]
Johannes Kamateroksen
kaaviossa 1100-luvulta Aurinkoa esittaa ympyra ja sade, Jupiteria Z-kirjain (
Zeus
-nimen alkukirjain) ja Marsia miekan lavistama kilpi, kun taas muiden planeettojen symbolit olivat jo lahes nykyisten kaltaisia.
[27]
Uranuksen
symboli keksittiin pian sen loytymisen jalkeen. Symbolin
keksi
Johann Gottfried Koehler
ja sita muotoili myohemmin
Johann Elert Bode
. Se tarkoittaa alkujaan vahan aikaisemmin loydettya uutta metallia,
platinaa
, ja on muodostettu yhdistamalla raudan (♂) ja kullan (?) symbolit.
[28]
[29]
.
Neptunukselle
esitettiin aluksi useita eri nimia ja myos useita symboleja. Nimea Neptunus esitti alun perin
Urbain Le Verrier
[30]
, joka samalla esitti myos
atrainta
eli
Poseidonin
kolmikarkea planeetan symboliksi.
[31]
vaittaen virheellisesti, etta ranskalainen
Bureau des Longitudes
olisi sen jo virallisesti hyvaksynyt.
[30]
Ranskalaisissa almanakoissa kuitenkin kaytettiin Uranuksesta aluksi nimea
Herschel
ja Neptunuksesta nimea
Leverrier
, mutta elokuussa 1847 Bureau des Longitude vahvisti nimen Neptunus.
[32]
Kansainvalinen tahtitieteellinen unioni
(IAU) ei suosittele naiden symbolien kayttoa tieteellisissa artikkeleissa. Sen sijaan se hyvaksyy planeettojen yksi- tai kaksikirjaimisten lyhenteiden kayttoa tietyissa yhteyksissa kuten taulukoiden otsikoissa.
[33]
Planeettasymbolit ovat aikojen kuluessa saaneet muitakin merkityksia. Niita on kaytetty muun muassa tarkoittamaan eri
metalleja
, jolloin Auringon symboli tarkoittaa
kultaa
, Kuun
hopeaa
, Merkuriuksen (?)
elohopeaa
, Venuksen (♀)
kuparia
, Marsin (♂)
rautaa
, Jupiterin (?)
tinaa
ja Saturnuksen (?)
lyijya
.
[39]
Tieteellisissa yhteyksissa alkuaineiden latinalaisten nimien alkukirjaimista muodostetut
kemialliset merkit
ovat ne taysin syrjayttaneet, mutta vanhat symbolit esiintyvat yha muun muassa monien
kaivospaikkakuntien
vaakunoissa. Suomessa esimerkiksi
Outokummun vaakunassa
on kuparin (Venuksen) ja
Rautavaaran vaakunassa
raudan (Marsin) symboli.
Marsin symboli
(♂) on vakiintunut tarkoittamaan myos
miesta
tai
koiraselainta
,
Venuksen symboli
(♀) taas
naista
tai
naaraselainta
.
[8]
Pian sen jalkeen, kun
Giuseppe Piazzi
oli loytanyt
Cereksen
, ryhma tahtitieteilijoita vahvisti sille sen loytajan ehdottaman nimen, ja valitsi
sirpin
planeetan symboliksi.
[40]
Myohemmin loydetyt
asteroidit
kuten
2 Pallas
,
3 Juno
ja
4 Vesta
saivat niin ikaan nimensa antiikin jumalien mukaan ja heihin viittaavat symbolit, silla Cereksen tavoin myos niita pidettiin tuolloin planeettoina.
Johann Franz Encke
otti tahtitieteellisessa vuosikirjassa
Berliner Astronomisches Jahrbuch
vuonna 1851 asteroidien jarjestysnumerot, jotka korvasivat niiden symbolit. Numerointi alkoi
Astraeasta
, joka sai aluksi jarjestysnumeron 1; sita vastoin neljasta ensimmaisina loydetysta asteroidista (Ceres, Juno, Pallas ja Vesta) kaytettiin edelleen vakiintuneita symboleja. Jarjestysnumeroiden kaytto vakiintui nopeasti, mutta jo seuraavana vuonna numerot muutettiin alkamaan 5:sta; sen mukaisesti Astraea oli nyt numero 5. Numerot merkittiin aluksi ympyroityina, mutta myohemmin ympyra vaihdettiin sulkumerkkeihin, jotka nekin jatettiin lopulta pois.
[9]
Numeroiden vakiintumisen jalkeen loydetyille uusille asteroideille ei yleensa enaa annettu symboleja, poikkeuksena kuitenkin nelja
R. Lutherin
loytamaa asteroidia,
26 Proserpina
,
28 Bellona
,
35 Leukothea
ja
37 Fides
. Myos
Albert Matrhin
loytama
29 Amphitrite
sai simpukankuorta esittavan symbolin.
[41]
Pluto
luokitellaan nykyaan
kaapioplaneetaksi
, mutta useiden vuosikymmenien ajan sita pidettiin planeettana. Nimen ja myos symbolin sille antoivat sen loytajat 1. toukokuuta 1930.
[42]
Symboli on kirjaimista PL muodostettu
monogrammi
, joka voidaan tulkita lyhenteeksi joko nimesta Pluto tai
Percival Lowellin
nimesta, jonka johdolla Lowellin tahtitornissa oli etsitty uutta planeettaa Neptunuksen radan ulkopuolelta.
[8]
Asiayhteydesta riippuen
Elainradan
symbolit voivat tarkoittaa
tahdistoa
, naista poikkeavasti maariteltyja
Elainradan merkkia
tai pistetta.
Almanakoissa
ilmoitetaan toisinaan tahtien
konjunktiot
planeettojen ja Kuun kanssa; talloin kuitenkin tahden nimen sijasta kaytetaan kreikkalaista kirjainta ja tahdiston symbolia.
[65]
[66]
Nykyisin tieteellisissa yhteyksissa kaikille tahdistoille, myos elainradan tahdistoille, kaytetaan niiden latinalaisten nimien kolmikirjaimisia lyhenteita.
[67]
Tahtitieteessa
merkki
(
engl.
sign
) on myos nykyisin vanhentunut
kulman
yksikko, 30
astetta
.
[68]
[69]
Elainradan symboleja kaytetaan toisinaan myos tarkoittamaan tiettyja pisteita
ekliptikalla
, kunkin merkin alkupistetta; niinpa
Oinaan
symboli
♈︎
tarkoittaa myos
kevatpaivantasausta
[70]
,
Kravun
symboli
♋︎
kesapaivanseisausta
jne.
[71]
[72]
Elainrata
|
Suomalainen
nimi
|
Latinalainen
nimi
|
IAU:n
lyhenne
|
Merkkia
|
Astetta
|
Symboli
|
Unicode-merkki
|
Unicode-arvo
|
Oinas
|
Aries
|
Ari
|
0
|
0°
|
|
♈︎
|
#x2648;
#9800;
|
Harka
|
Taurus
|
Tau
|
1
|
30°
|
|
♉︎
|
#x2649;
#9801;
|
Kaksoset
|
Gemini
|
Gem
|
2
|
60°
|
|
♊︎
|
#x264a;
#9802;
|
Krapu
|
Cancer
|
Cnc
|
3
|
90°
|
|
♋︎
|
#x264b;
#9803;
|
Leijona
|
Leo
|
Leo
|
4
|
120°
|
|
♌︎
|
#x264c;
#9804;
|
Neitsyt
|
Virgo
|
Vir
|
5
|
150°
|
|
♍︎
|
#x264d;
#9805;
|
Vaaka
|
Libra
|
Lib
|
6
|
180°
|
|
♎︎
|
#x264e;
#9806;
|
Skorpioni
|
Scorpius
|
Sco
|
7
|
210°
|
|
♏︎
|
#x264f;
#9807;
|
Jousimies
|
Sagittarius
|
Sgr
|
8
|
240°
|
|
♐︎
|
#x2650;
#9808;
|
Kauris
|
Capricornus
|
Cap
|
9
|
270°
|
|
♑︎
|
#x2651;
#9809;
|
Vesimies
|
Aquarius
|
Aqr
|
10
|
300°
|
|
♒︎
|
#x2652;
#9810;
|
Kalat
|
Pisces
|
Psc
|
11
|
330°
|
|
♓︎
|
#x2653;
#9811;
|
Ekliptika kulkee myos
Kaarmeenkantajan
(Ophiucus, lyh. Oph) tahdiston kautta, mutta sita ei ole vanhastaan luettu Elainradan merkkeihin. Kuitenkin myos sille on tullut kayttoon symboli ?︎ (
?
).
Keskiaikaisissa teksteissa esiintyy
aspektien
ja radan
solmujen
symboleja, joskin symbolien silloinen kaytto poikkesi nykyisesta: ennen ? tarkoitti nousevaa ja ? laskevaa solmua.
[2]
Keplerin
rataelementtien
yhteydessa ? tarkoittaa toisinaan radan nousevan solmun
ekliptista pituutta
, joskin yleisempi merkki sille on iso
omega
(Ω), joka alkujaan otettiin
typografisista
syista kayttoon vanhan symbolin asemesta.
[73]
Ptolemaioksen
kayttamasta viidesta aspektien symboleista vain
konjunktion
,
opposition
ja
kvadratuurin
symbolia kaytetaan tahtitieteessa.
[74]
Komeettahavaintoja
kasittelevissa tahtitieteellisissa julkaisussa symbolia ? kaytetaan kulloinkin tarkoitetusta komeetasta ja symbolia
siita tahdesta, johon sen sijaintia verrataan.
[75]
- ↑
a
b
Otto Neugebauer:
A history of ancient mathematical astronomy
, s. 788-789. {{{Julkaisija}}}, 1975.
ISBN 038706995X
.
- ↑
a
b
c
d
e
Otto Neugebauer, H. B. Van Hoesen:
Greek Horoscopes
, s. 1, 159, 163. {{{Julkaisija}}}, 1987. 0835703142.
- ↑
esim.
Yliopiston almanakka vuodeksi 2011 jalkeen Vapahtajamme Kristuksen syntyman
, s. 4, 6-27. Helsingin yliopisto, Ajasto, 2010. ISSN 1239-1654.
- ↑
Wesley Washington Pasko:
American dictionary of printing and bookmaking
, s. 29. {{{Julkaisija}}}, 1894.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
http://www.chineseetymology.org/CharacterEtymology.aspx?submitButton1=Etymology&characterInput=%E6%97%A5
- ↑
Simon F. Green, Mark H. Jones, S. Jocelyn Burnell:
An introduction to the sun and stars
, s. 8. Cambridge University Press, 2004.
- ↑
a
b
c
Aruna Goswami:
Principles and Perspectives in Cosmochemistry: Lecture Notes of the Kodai School on 'Synthesis of Elements in Stars' Held at Kodaikanal Observatory, India, April 29 - May 13, 2008 Vuosi = 2010
, s. 4-5. {{{Julkaisija}}}.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
o
p
q
r
s
t
Planet Symbols
NASA.
Arkistoitu
9.4.2015. Viitattu 8.11.2011.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
When Did the asteroids Become Minor Planets?
usno.navy.mil
.
Arkistoitu
6.4.2012. Viitattu 8.11.2011.
- ↑
a
b
c
d
e
A. Frey:
Nouveau manuel complet de typographie contenant les principes theoriques et pratiques de cet art
, s. 379. , 1875.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Ephemerides des mouvemens celestes
, s. xxxiv. {{{Julkaisija}}}, 1774.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
The Penny cyclopædia of the Society for the Diffusion of Useful Knowledge, Volume 22
, s. 197. C. Knight, 1842.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
The Encyclopedia Americana: a library of universal knowledge, Volume 26
, s. 162-163. Encyclopedia Americana Corp., 1920.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
Edmund Whitman Putnam:
The essence of astronomy: things every one should know about the sun, moon, and stars
, s. 197. G. F. Putnamin pojat, 1914.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
Almanach de Gotha, Volume 158
, s. ii. , 1852.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
Almanach Hachette
, s. 8. Hachette, 1908.
- ↑
David F. Gray:
The observation and analysis of stellar photospheres
, s. 505. Cambridge University Press, 2005.
- ↑
Maurizio Salaris, Santi Cassisi:
Evolution of stars and stellar populations
, s. 351. John Wiley and Sons, 2005.
- ↑
A. G. G. M. Tielens:
The physics and chemistry of the interstellar medium
, s. xi. Cambridge University Press, 2005.
- ↑
Bradley W. Carroll, Dale A. Ostlie:
An Introduction to Modern Astrophysics
, s. Appendix A. Pearson Addison-Wesley, 2007.
ISBN 0-8053-0402-9
.
- ↑
S. C. Tripathy, H. M. Antia: Influence of surface layers on the seismic estimate of the solar radius.
Solar Physics
, 1999, nro 186.
doi
:
10.1023/A:1005116830445
. Bibcode:
1999SoPh..186....1T
.
(englanniksi)
- ↑
T. M. Brown,
J. Christensen-Dalsgaard
: Accurate Determination of the Solar Photospheric Radius.
Astrophysical Journal Letters
, 1998, nro 500.
doi
:
10.1086/311416
. Bibcode:
1998ApJ...500L.195B
.
(englanniksi)
- ↑
Handbook of Chemistry and Physics
. Luku 14: Geophysics, Astronomy, and Acoustics. CRC Press.
Teoksen verkkoversio
.
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- ↑
Barrie William Jones:
Life in the Solar System and Beyond
, s. 7. Springer, 2004. isbn1852331011.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Alexander Jones:
Astronomical papyri from Oxyrhynchus
, s. 62-63. {{{Julkaisija}}}, 1999.
ISBN 0871692333
.
- ↑
Bianchini's planisphere
Istituto e Museo di Storia della Scienza (Institute and Museum of the History of Science). Viitattu 8.11.2011.
- ↑
a
b
The origin of the symbols of the planets.
The Observatory
, 1934, nro 57.
- ↑
a
b
J. E. Bode:
Von dem neu entdeckten Planeten
, s. 95-96. , 1784.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
B. A. Gould:
Report on the history of the discovery of Neptune
, s. 5. Smithsonian Institution, 1850.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Mark Littman, E. M. Standish:
Planets Beyond: Discovering the Outer Solar System
, s. 50. 2004.
ISBN 0-486-43602-0
.
- ↑
Ueber den Namen des neuen Planeten.
Astronomische Nachrichten
, 1847, nro 25.
doi
:
10.1002/asna.18470252602
. Bibcode:
1847AN.....25..389.
.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
Connaissance des temps: ou des mouvementes celestes, a l'usage des astronomes
. Bureau des Longitudes, 1847.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
The IAU Style Manual
, s. 27. IAU, 1989.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
Hannu Karttunen, Pekka Kroger, Heikki Oja, Markku Poutanen:
Tahtitieteen perusteet
, s. 581. Tahtitieteellinen yhdistys Ursa, 1984.
ISBN 951-859-367-1
.
- ↑
a
b
c
Allen's astrophysical quantities
, s. 2. Springer, 2001.
ISBN 038795189X
.
- ↑
Signs of the Planets
6.8.2009. Universe Today. Viitattu 8.11.2011.
- ↑
The meaning of the symbol H+o for the planet Uranus.
The Observatory
, 1917.
- ↑
a
b
H. C. Schumacher: Name de Neuen Planeten.
Astronomische Nachrichten
, 1846, nro 25.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
Hans Biedermann:
Suuri symbolikirja
, s. 26 (kuva ja kuvateksti). Suomentanut Pentti Lempiainen. WSOY, 2002.
ISBN 951-0-18537-X
.
- ↑
Berliner astronomisches Jahrbuch fuhr das Jahr 1804
, s. 97-98. , 1801.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Elemente und Ephemeride des Marz 1 in London entdeckten Planeten Amphitrite.
Astronomische Nachrichten
, 1854, nro 38.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
V. M. Slipher:
The Trans-Neptunian planet
, s. 415. {{{Julkaisija}}}, 1930.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Franz Xaver von Zach:
Monatliche correspondenz zur beforderung der erd- und himmels-kunde, osa 6
, s. 95-96. {{{Julkaisija}}}.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
Lutz D. Schmadel:
Dictionary of minor planet names
, s. 15-18. Springer, 2003.
ISBN 0354061747
.
- ↑
a
b
George Frederick Chambers:
A handbook of descriptive astronomy
, s. 920-921. Clarendon Press, 1877.
ISBN 1108014755
.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Franz Xaver von Zach:
Monatliche correspondenz zur beforderung der erd- und himmels-kunde, Volume 10
, s. 471. {{{Julkaisija}}}, 1804.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Dennis Olmsted:
Letters on astronomy
, s. 288. Harper, 1855.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Franz Xaver von Zach:
Monatliche correspondenz zur beforderung der erd- und himmels-kunde, osa 15
, s. 507. {{{Julkaisija}}}, 1807.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Bericht uber die zur Bekanntmachung geeigneten Verhandlungen der Konigl. Preuss. Akademie der Wissenschaften zu Berlin
, s. 406. Koniglich Preussische Akademie der Wissenschaften zu Berlin, Deutsche Akademie der Wissenschaften zu Berlin.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
John Wilson:
A treatise on English punctuation
, s. 302. American Book Company, 1899.
ISBN 1425536425
.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Report of the Council to the Twenty-eighth Annual General Meeting.
Monthly notices of the Royal Astronomical Society
, 1848, nro 8.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
Letter to Mr. Hind, from Professor Annibale de Gasparis.
Monthly notices of the Royal Astronomical Society
, 1850, nro 11.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
J. R. Hind:
An astronomical vocabulary
, s. v. {{{Julkaisija}}}, 1852.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Monthly notices of the royal Astronomical Society
, 1850, nro 11.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
Compte rendus des seances de l'Academie des Sciences
, 1851, nro 32.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
On the Discovery of a Fourth New Planet, at Mr. Bishop's Observatory, Regent's Park.
Monthly notices of the Royal Astronomical Society
, 1851, nro 11.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
Beobachtungen und Elemente der Eunomia.
Astronomische Nachrichten
, 1851.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
Elemente und Ephemeride der Psyche.
Astronomische Nachrichten
, 1852, nro 34.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
a
b
R. Luther:
Astronomische Nachrichten
, s. 243-244. {{{Julkaisija}}}, 1852.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
Beobachtungen des neusten Planeten auf der Bilker Sternwarte.
Astronomische Nachrichten
, 1853, nro 36.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
a
b
Beobachtung der Bellona, nebst Nachrichten uber die Bilker Sternwarte.
Astronomische Nachrichten
, 1854, nro 38.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
Noah Webster, Chauncey Allen Goodrich:
Webster's Complete Dictionary of the English Language
, s. 1780. {{{Julkaisija}}}, 1884.
- ↑
a
b
Name und Zeichen des von Herrn R. Luther zu Bilk am 19. April entdeckten Planeten.
Astronomische Nachricthen
, 1855, nro 40.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
a
b
Schreiben des Herrn Dr. R. Luther, Directors der Sternwarte zu Bilk, an den Herausgeber.
Astronomische Nachricthen
, 1856, nro 42.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
T. H. E. Admiralty, O. F. Board:
The Nautical Almanac and Astronomical Ephemeris for the Year 1833
, s. 1. {{{Julkaisija}}}, 1831.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
The American Almanac and Repository of Useful Knowledge, for the Year 1835
, s. 47. {{{Julkaisija}}}, 1834.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
The IAU Style Manual
, s. 34. {{{Julkaisija}}}, 1989.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Encyclopædia Britannica, Edition 6, 3. osa
, s. 155. sitaatti: ...observe, that 60 seconds make a minute, 60 minutes make a degree, 30 degrees make a sign, and 12 signs make a circle (huomaa: 60 sekuntia on minuutti, 60 minuuttia aste, 30 astetta merkki ja 12 merkkia ympyra). {{{Julkaisija}}}, 1823.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Jeremiah Joyce:
Scientific dialogues for the instruction and entertainment of young people
, s. 109. {{{Julkaisija}}}, 1866.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Tahtitieteen perusteet, s. 31
- ↑
Archie E. Roy, Clarke David:
Astronomy: principles and practice
, s. 73. {{{Julkaisija}}}, 2003.
ISBN 9780750309172
.
- ↑
Desmond King-Hele:
A tapestry of orbits
, s. 16. {{{Julkaisija}}}, 1992.
ISBN 9780521393232
.
- ↑
Michael A. Covington:
Celestial objects for modern telescopes, volume 2
, s. 77-78. {{{Julkaisija}}}, 2002.
- ↑
John Clark Ridpath:
The standard American encyclopedia, volume 1
, s. 198. {{{Julkaisija}}}, 1897.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
G. L. Tupman: Observations of Comet I 1877.
Astronomische Nachrichten
, , nro 89.
Artikkelin verkkoversio
.