Tahtitieteelliset symbolit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sivu vuoden 1833 Nautical Almanacista , jossa on kaytetty kuun vaiheiden, planeettojen ja Elainradan tahdistojen symboleja.

Tahtitieteelliset symbolit ovat symbolikuvioita , joita kaytetaan tarkoittamaan taivaankappaleita , teoreettisia rakenteita ja tahti­tieteellisia ilmioita. Symbolien varhaisimmat muodot esiintyvat antiikin Kreikan aikaisissa papyruksissa . Bysanttilaiset koodeksit , joissa kreikkalaisten papyrusten sisalto sailyi, jatkoivat ja laajensivat niiden kayttoa. [1] [2] Uusia symboleja keksittiin viela 1700-, 1800- ja 1900-luvuilla tarkoittamaan tuolloin loydettyja uusia planeettoja ja pikku­planeettoja .

Kaikkia naita symboleja ovat aikoinaan yleisesti kayttaneet seka ammatti- etta harrastelija tahtitieteilijat seka myos astro­logit . Niita kaytetaan edelleen muun muassa almanakoissa [3] ja astro­logisissa julkaisuissa, mutta Auringon ja Maan symboleja lukuun ottamatta ne ovat jaaneet pois kaytosta tieteellisissa julkaisuissa. [4]

Auringon ja Kuun symbolit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Auringon ja Kuun symbolit olivat kaytossa jo antiikin aikana. Alkuperaisissa kreikkalaisissa horo­skooppeja sisaltaneissa papyruksissa Auringon symbolina oli ympyra ja yksi siita lahteva sade, ( old sun symbol), Kuun symbolina taas Kuuta ensimmaisessa neljanneksessa esittava kuvio (kasvava puolikuu). [2] Nykyinen Auringon symboli, ympyra, jonka keskella on tapla, tuli Euroopassa kayttoon renessanssin aikana, [2] mutta se on samanlainen kuin vanha Aurinkoa tarkoittava kiinalainen kirjoitus­merkki , joka nykyisin on muuntunut muotoon日. [5]

Nykyisin Auringon symbolia kaytetaan yha tiettyjen Aurinkoon liittyvien vakioiden merkkina. [6] Tahtien luminositeettia , massaa ja sadetta ilmoitettaessa kaytetaan usein yksikkona Auringon vastaavia arvoja. [7]

Aurinko
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Aurinko Aurinko[8] [9] #x2609;
#9737;
? Aurinko
Aurinko[2] #x1f71a;
#128794;
?? Aurinko ja yksi sade
Aurinko kasvoineen[10] [11] #x1f31e;
#127774;
?? Auringon kasvot
Kuu
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Ensimmainen neljannes First quarter moon[12] [13] [14] #x263d;
#9789;
? Kuun ensimmainen neljannes (kasvava puolikuu)
Kuun kasvot, ensimmäinen neljännes[10] [15] [16] #x1f31b;
#127771;
??
Taysikuu Täysikuu[13] [14] #x1f315;
#127765;
?? Taysikuu
Kuun kasvot, täysikuu[10] [15] [16] #x1f31d;
#127773;
??
Viimeinen neljannes Viimeinen neljännes[13] [14] #x263e;
#9790;
? Kuun viimeinen neljannes (pieneneva puolikuu)
Kuun kasvot, viimeinen neljännes[10] [15] [16] #x1f31c;
#127772;
??
uusikuu Uusikuu[13] [14] #x1f311;
#127761;
?? Uusikuu
Kuun kasvot, uusikuu[10] [15] [16] #x1f31a;
#127770;
??
Aurinkoon liittyvat vakiot
Vakio Symboli Arvo [7] [17]

[18] [19]

Auringon luminositeetti L ? 3,839 · 10 26   W , tai 3,839 · 10 33   erg /s [20]
Auringon massa M ? 1,98892 · 10 30   kg [7]
Auringon sade R ? 6,955 · 10 8   m [21] [22]
Auringon efektiivinen lampotila T eff? 5777 K [23] [24]

Planeettojen symbolit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vanhalta ajalta saakka tunnettujen ns. klassisten planeettojen symbolit esiintyvat keskiaikaisissa bysanttilaisissa koodekseissa, joissa monet antiikin aikaiset horo­skoopit ovat sailyneet. [1] . Merkuriuksen , Venuksen , Jupiterin ja Saturnuksen symbolit ovat peraisin myohaisista kreikkalaisista papyruksista. [25] . Jupiterin ja Saturnuksen symbolit voidaan tunnistaa niiden kreikkalaisia nimia tarkoittaviksi monogrammeiksi , kun taas Merkuriuksen symboli on tyylitelty sanan­saattajan sauva eli caduceus (Merkuriuksen sauva). [25] A. S. D. Maunderin mukaan planeetta­symbolit ovat esiintyneet jo aikaisemmin ja tarkoittaneet planeettoihin liitettyja jumalia, joiden mukaan ne ovat saaneet nimensa. Bianchinin planisfaarissa toiselta vuosisadalta [26] planeettoja esittavat roomalaiset jumalat varustettuina planeetta­symbolien varhaisilla versioilla: Merkuriuksella on cadukeus, Venuksella kaulakoru yhdistettyna nauhalla toiseen kaulakoruun, Marsilla miekka, Juppiterilla sauva, Saturnuksella viikate, Auringolla yksin­kertainen kruunu ja Kuulla paahine, johon puolen­kuun merkki on kiinnitetty. [27] Johannes Kamateroksen kaaviossa 1100-luvulta Aurinkoa esittaa ympyra ja sade, Jupiteria Z-kirjain ( Zeus -nimen alku­kirjain) ja Marsia miekan lavistama kilpi, kun taas muiden planeettojen symbolit olivat jo lahes nykyisten kaltaisia. [27]

Uranuksen symboli keksittiin pian sen loytymisen jalkeen. Symbolin Uranus keksi Johann Gottfried Koehler ja sita muotoili myohemmin Johann Elert Bode . Se tarkoittaa alkujaan vahan aikaisemmin loydettya uutta metallia, platinaa , ja on muodostettu yhdistamalla raudan (♂) ja kullan (?) symbolit. [28] [29] .

Neptunukselle esitettiin aluksi useita eri nimia ja myos useita symboleja. Nimea Neptunus esitti alun perin Urbain Le Verrier [30] , joka samalla esitti myos atrainta eli Poseidonin kolmi­karkea planeetan symboliksi. [31] vaittaen virheellisesti, etta ranskalainen Bureau des Longitudes olisi sen jo virallisesti hyvaksynyt. [30] Ranskalaisissa almanakoissa kuitenkin kaytettiin Uranuksesta aluksi nimea Herschel ja Neptunuksesta nimea Leverrier , mutta elokuussa 1847 Bureau des Longitude vahvisti nimen Neptunus. [32]

Kansainvalinen tahtitieteellinen unioni (IAU) ei suosittele naiden symbolien kayttoa tieteellisissa artikkeleissa. Sen sijaan se hyvaksyy planeettojen yksi- tai kaksi­kirjaimisten lyhenteiden kayttoa tietyissa yhteyksissa kuten taulukoiden otsikoissa. [33]

Planeetat
Nimi IAU:n
lyhenne
Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Merkurius Me Merkurius[8]

[34]

#x263f;
#9791;
? Merkuriuksen siivekas kypara ja caduceus [8] tai pelkka caduceus [12]
Venus V Venus[8] [34] #x2640;
#9792;
Venus-jumalan kasipeili [8]
Maa E Earth[8] [34] #x1F728;
#128808;
🜨 Maapallo, johon merkitty paivantasaaja ja yksi pituuspiiri [8]
Earth[35]

[12] [13]

#x2641;
#9793;
? valtakunnanomena , [36] tai ylos­alaisin kaannetty Venuksen symboli [12]
Mars Ma Mars[8] [34] #x2642;
#9794;
Marsin kilpi ja miekka [8] [12]
Jupiter J Jupiter[8] [34] #x2643;
#9795;
? Juppiterin ukonnuoli, [12] an kotka, [8] tai kirjain zeta tai Z , Juppiter-jumalan kreikkalaisen vastineen Zeuksen nimen alkukirjain [8]
Saturnus S Saturn[8] [34] #x2644;
#9796;
? Saturnuksen sirppi tai viikate [8] [12]
Uranus U Uranus[34] #x26e2;
#9954;
? Platina [28] [29]
Uranus[13] [14] #x2645;
#9797;
? Pallo nousussa H -kirjaimen ylle (H viittaa Herscheliin ) [37]
Neptunus N Neptune[8] [34] #x2646;
#9798;
? Neptunuksen ( Poseidonin ) kolmikarki [8]
Neptune (alternate symbol)[38] #x2BC9;
#11209;
? Pallo nousee kirjainten LV ylle (viittaa Le Verrieriin ) [38]

Planeettasymbolien muita merkityksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Outokummun vaakunassa on kuparin (Venuksen) symboli
Rautavaaran vaakunassa on raudan (Marsin) symboli

Planeettasymbolit ovat aikojen kuluessa saaneet muitakin merkityksia. Niita on kaytetty muun muassa tarkoittamaan eri metalleja , jolloin Auringon symboli tarkoittaa kultaa , Kuun hopeaa , Merkuriuksen (?) elohopeaa , Venuksen (♀) kuparia , Marsin (♂) rautaa , Jupiterin (?) tinaa ja Saturnuksen (?) lyijya . [39] Tieteellisissa yhteyksissa alkuaineiden latinalaisten nimien alku­kirjaimista muodostetut kemialliset merkit ovat ne taysin syrjayttaneet, mutta vanhat symbolit esiintyvat yha muun muassa monien kaivospaikkakuntien vaakunoissa. Suomessa esimerkiksi Outokummun vaakunassa on kuparin (Venuksen) ja Rautavaaran vaakunassa raudan (Marsin) symboli.

Marsin symboli (♂) on vakiintunut tarkoittamaan myos miesta tai koiraselainta , Venuksen symboli (♀) taas naista tai naaraselainta . [8]

Kaapioplaneettojen ja asteroidien symbolit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pian sen jalkeen, kun Giuseppe Piazzi oli loytanyt Cereksen , ryhma tahtitieteilijoita vahvisti sille sen loytajan ehdottaman nimen, ja valitsi sirpin planeetan symboliksi. [40]

Myohemmin loydetyt asteroidit kuten 2 Pallas , 3 Juno ja 4 Vesta saivat niin ikaan nimensa antiikin jumalien mukaan ja heihin viittaavat symbolit, silla Cereksen tavoin myos niita pidettiin tuolloin planeettoina.

Johann Franz Encke otti tahtitieteellisessa vuosikirjassa Berliner Astronomisches Jahrbuch vuonna 1851 asteroidien jarjestys­numerot, jotka korvasivat niiden symbolit. Numerointi alkoi Astraeasta , joka sai aluksi jarjestysnumeron 1; sita vastoin neljasta ensimmaisina loydetysta asteroidista (Ceres, Juno, Pallas ja Vesta) kaytettiin edelleen vakiintuneita symboleja. Jarjestys­numeroiden kaytto vakiintui nopeasti, mutta jo seuraavana vuonna numerot muutettiin alkamaan 5:sta; sen mukaisesti Astraea oli nyt numero 5. Numerot merkittiin aluksi ympyroityina, mutta myohemmin ympyra vaihdettiin sulku­merkkeihin, jotka nekin jatettiin lopulta pois. [9] Numeroiden vakiintumisen jalkeen loydetyille uusille asteroideille ei yleensa enaa annettu symboleja, poikkeuksena kuitenkin nelja R. Lutherin loytamaa asteroidia, 26 Proserpina , 28 Bellona , 35 Leukothea ja 37 Fides . Myos Albert Matrhin loytama 29 Amphitrite sai simpukan­kuorta esittavan symbolin. [41]

Pluto luokitellaan nykyaan kaapio­planeetaksi , mutta useiden vuosikymmenien ajan sita pidettiin planeettana. Nimen ja myos symbolin sille antoivat sen loytajat 1. toukokuuta 1930. [42] Symboli on kirjaimista PL muodostettu monogrammi , joka voidaan tulkita lyhenteeksi joko nimesta Pluto tai Percival Lowellin nimesta, jonka johdolla Lowellin tahtitornissa oli etsitty uutta planeettaa Neptunuksen radan ulkopuolelta. [8]

Kaapioplaneetat
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Ceres Ceres[9] [13] #x26b3;
#9907;
? sirppi
Pluto Pluto Pluto[8] #x2647;
#9799;
? PL monogrammi nimista Pl uto ja Percival Lowell [8]
Asteroidit
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
2 Pallas Pallas[43] #x26b4;
#9908;
? keihas [43] [44]
3 Juno Juno[45] #x26b5;
#9909;
? tahteen suunnattu tahystin [45] [46]
Juno[47]
4 Vesta Vesta[48] #x26B6; ? alttari, jonka paalla palaa tuli [48]
Vesta[9] [44] [47]
5 Astraea [44] [49] ankkuri [49]
5 Astraea (alternate symbol)[50] vaaka tasapainossa [44]
6 Hebe [9] [44] viinilasi
7 Iris [9] Sateenkaari ja tahti sen sisalla [51]
8 Flora [9] [44] #x2698;
#9880;
Kukka
9 Metis [9] [44] Silma ja tahti sen ylla
10 Hygiea [52]

[53]

Kaarme ja tahti [52]
[9] [44] #x2695;
#9877;
Asklepioksen sauva
11 Parthenope [9] [52] kala ja tahti [52]
[50] harppi [44]
12 Victoria [9] [44] tahti ja laakeripuun oksa [54]
13 Egeria 13 Egeria[53] pieni kilpi [55]
14 Irene 14 Irene[50] kyyhkynen oliivipuun lehti suussa ja tahti paan paalla [56]
15 Eunomia [9] [44] sydan ja tahti sen ylla [57]
16 Psyche 16 Psyche[53] perhosen siipi ja tahti [58]
17 Thetis [59] delfiini ja tahti [59]
18 Melpomene 18 Melpomene[53] tikari tahden ylla [53]
19 Fortuna 19 Fortuna[53] tahti pyoran ylla [53]
26 Proserpina 26 Proserpina[60] granaattiomena ja tahti sen sisassa [60]
28 Bellona [61] Bellonan ruoska ja miekka [61]
29 Amphitrite 29 Amphitrite[62] simpukankuori [41]
35 Leukothea [63] antiikin aikainen majakka [63]
37 Fides [64] risti [64]

Elainradan tahdistojen ja merkkien symbolit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Asiayhteydesta riippuen Elainradan symbolit voivat tarkoittaa tahdistoa , naista poikkeavasti maariteltyja Elainradan merkkia tai pistetta.

Almanakoissa ilmoitetaan toisinaan tahtien konjunktiot planeettojen ja Kuun kanssa; talloin kuitenkin tahden nimen sijasta kaytetaan kreikkalaista kirjainta ja tahdiston symbolia. [65] [66] Nykyisin tieteellisissa yhteyksissa kaikille tahdistoille, myos elainradan tahdistoille, kaytetaan niiden latinalaisten nimien kolmikirjaimisia lyhenteita. [67]

Tahtitieteessa merkki ( engl. sign ) on myos nykyisin vanhentunut kulman yksikko, 30 astetta . [68] [69] Elainradan symboleja kaytetaan toisinaan myos tarkoittamaan tiettyja pisteita ekliptikalla , kunkin merkin alkupistetta; niinpa Oinaan symboli ♈︎ tarkoittaa myos kevatpaivantasausta [70] , Kravun symboli ♋︎ kesapaivanseisausta jne. [71] [72]

Elainrata
Suomalainen
nimi
Latinalainen
nimi
IAU:n
lyhenne
Merkkia Astetta Symboli Unicode-merkki Unicode-arvo
Oinas Aries Ari 0 ♈︎ #x2648;
#9800;
Harka Taurus Tau 1 30° ♉︎ #x2649;
#9801;
Kaksoset Gemini Gem 2 60° ♊︎ #x264a;
#9802;
Krapu Cancer Cnc 3 90° ♋︎ #x264b;
#9803;
Leijona Leo Leo 4 120° ♌︎ #x264c;
#9804;
Neitsyt Virgo Vir 5 150° ♍︎ #x264d;
#9805;
Vaaka Libra Lib 6 180° ♎︎ #x264e;
#9806;
Skorpioni Scorpius Sco 7 210° ♏︎ #x264f;
#9807;
Jousimies Sagittarius Sgr 8 240° ♐︎ #x2650;
#9808;
Kauris Capricornus Cap 9 270° ♑︎ #x2651;
#9809;
Vesimies Aquarius Aqr 10 300° ♒︎ #x2652;
#9810;
Kalat Pisces Psc 11 330° ♓︎ #x2653;
#9811;

Ekliptika kulkee myos Kaarmeenkantajan (Ophiucus, lyh. Oph) tahdiston kautta, mutta sita ei ole vanhastaan luettu Elainradan merkkeihin. Kuitenkin myos sille on tullut kayttoon symboli ?︎ ( ? ).

Muut symbolit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskiaikaisissa teksteissa esiintyy aspektien ja radan solmujen symboleja, joskin symbolien silloinen kaytto poikkesi nykyisesta: ennen ? tarkoitti nousevaa ja ? laskevaa solmua. [2]

Keplerin rataelementtien yhteydessa ? tarkoittaa toisinaan radan nousevan solmun ekliptista pituutta , joskin yleisempi merkki sille on iso omega (Ω), joka alkujaan otettiin typografisista syista kayttoon vanhan symbolin asemesta. [73]

Ptolemaioksen kayttamasta viidesta aspektien symboleista vain konjunktion , opposition ja kvadratuurin symbolia kaytetaan tahtitieteessa. [74]

Komeettahavaintoja kasittelevissa tahtitieteellisissa julkaisussa symbolia ? kaytetaan kulloinkin tarkoitetusta komeetasta ja symbolia siita tahdesta, johon sen sijaintia verrataan. [75]

Muut symbolit
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin merkitys
Nouseva solmu [13] [35] #x260a;
#9738;
?
laskeva solmu [13] [35] #x260b;
#9739;
?
Konjunktio [13] [14] #x260c;
#9740;
?
Oppositio [13] [14] #x260d;
#9741;
?
Kvadratuuri [13] [14] #x25a1;
#9633;
Komeetta [13] [75] #x2604;
#9732;
?
tahti [13] [75]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. a b Otto Neugebauer:  A history of ancient mathematical astronomy , s. 788-789. {{{Julkaisija}}}, 1975. ISBN 038706995X .
  2. a b c d e Otto Neugebauer, H. B. Van Hoesen:  Greek Horoscopes , s. 1, 159, 163. {{{Julkaisija}}}, 1987. 0835703142.
  3. esim. Yliopiston almanakka vuodeksi 2011 jalkeen Vapahtajamme Kristuksen syntyman , s. 4, 6-27. Helsingin yliopisto, Ajasto, 2010. ISSN 1239-1654.
  4. Wesley Washington Pasko:  American dictionary of printing and bookmaking , s. 29. {{{Julkaisija}}}, 1894. Teoksen verkkoversio .
  5. http://www.chineseetymology.org/CharacterEtymology.aspx?submitButton1=Etymology&characterInput=%E6%97%A5
  6. Simon F. Green, Mark H. Jones, S. Jocelyn Burnell:  An introduction to the sun and stars , s. 8. Cambridge University Press, 2004.
  7. a b c Aruna Goswami:  Principles and Perspectives in Cosmochemistry: Lecture Notes of the Kodai School on 'Synthesis of Elements in Stars' Held at Kodaikanal Observatory, India, April 29 - May 13, 2008 Vuosi = 2010 , s. 4-5. {{{Julkaisija}}}.
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Planet Symbols NASA. Arkistoitu 9.4.2015. Viitattu 8.11.2011.
  9. a b c d e f g h i j k l When Did the asteroids Become Minor Planets? usno.navy.mil . Arkistoitu 6.4.2012. Viitattu 8.11.2011.
  10. a b c d e A. Frey:  Nouveau manuel complet de typographie contenant les principes theoriques et pratiques de cet art , s. 379. , 1875. Teoksen verkkoversio .
  11. Ephemerides des mouvemens celestes , s. xxxiv. {{{Julkaisija}}}, 1774. Teoksen verkkoversio .
  12. a b c d e f g The Penny cyclopædia of the Society for the Diffusion of Useful Knowledge, Volume 22 , s. 197. C. Knight, 1842. Teoksen verkkoversio .
  13. a b c d e f g h i j k l m n The Encyclopedia Americana: a library of universal knowledge, Volume 26 , s. 162-163. Encyclopedia Americana Corp., 1920. Teoksen verkkoversio .
  14. a b c d e f g h Edmund Whitman Putnam:  The essence of astronomy: things every one should know about the sun, moon, and stars , s. 197. G. F. Putnamin pojat, 1914. Teoksen verkkoversio .
  15. a b c d Almanach de Gotha, Volume 158 , s. ii. , 1852. Teoksen verkkoversio .
  16. a b c d Almanach Hachette , s. 8. Hachette, 1908.
  17. David F. Gray:  The observation and analysis of stellar photospheres , s. 505. Cambridge University Press, 2005.
  18. Maurizio Salaris, Santi Cassisi:  Evolution of stars and stellar populations , s. 351. John Wiley and Sons, 2005.
  19. A. G. G. M. Tielens:  The physics and chemistry of the interstellar medium , s. xi. Cambridge University Press, 2005.
  20. Bradley W. Carroll, Dale A. Ostlie:  An Introduction to Modern Astrophysics , s. Appendix A. Pearson Addison-Wesley, 2007. ISBN 0-8053-0402-9 .
  21. S. C. Tripathy, H. M. Antia: Influence of surface layers on the seismic estimate of the solar radius. Solar Physics , 1999, nro 186. doi : 10.1023/A:1005116830445 . Bibcode: 1999SoPh..186....1T . (englanniksi)
  22. T. M. Brown, J. Christensen-Dalsgaard : Accurate Determination of the Solar Photospheric Radius. Astrophysical Journal Letters , 1998, nro 500. doi : 10.1086/311416 . Bibcode: 1998ApJ...500L.195B . (englanniksi)
  23. Handbook of Chemistry and Physics . Luku 14: Geophysics, Astronomy, and Acoustics. CRC Press. Teoksen verkkoversio . ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  24. Barrie William Jones:  Life in the Solar System and Beyond , s. 7. Springer, 2004. isbn1852331011. Teoksen verkkoversio .
  25. a b Alexander Jones:  Astronomical papyri from Oxyrhynchus , s. 62-63. {{{Julkaisija}}}, 1999. ISBN 0871692333 .
  26. Bianchini's planisphere Istituto e Museo di Storia della Scienza (Institute and Museum of the History of Science). Viitattu 8.11.2011.
  27. a b The origin of the symbols of the planets. The Observatory , 1934, nro 57.
  28. a b J. E. Bode:  Von dem neu entdeckten Planeten , s. 95-96. , 1784. Teoksen verkkoversio .
  29. a b B. A. Gould:  Report on the history of the discovery of Neptune , s. 5. Smithsonian Institution, 1850. Teoksen verkkoversio .
  30. a b Mark Littman, E. M. Standish:  Planets Beyond: Discovering the Outer Solar System , s. 50. 2004. ISBN 0-486-43602-0 .
  31. Ueber den Namen des neuen Planeten. Astronomische Nachrichten , 1847, nro 25. doi : 10.1002/asna.18470252602 . Bibcode: 1847AN.....25..389. . Artikkelin verkkoversio .
  32. Connaissance des temps: ou des mouvementes celestes, a l'usage des astronomes . Bureau des Longitudes, 1847. Teoksen verkkoversio .
  33. The IAU Style Manual , s. 27. IAU, 1989. Teoksen verkkoversio .
  34. a b c d e f g h Hannu Karttunen, Pekka Kroger, Heikki Oja, Markku Poutanen:  Tahtitieteen perusteet , s. 581. Tahtitieteellinen yhdistys Ursa, 1984. ISBN 951-859-367-1 .
  35. a b c Allen's astrophysical quantities , s. 2. Springer, 2001. ISBN 038795189X .
  36. Signs of the Planets 6.8.2009. Universe Today. Viitattu 8.11.2011.
  37. The meaning of the symbol H+o for the planet Uranus. The Observatory , 1917.
  38. a b H. C. Schumacher: Name de Neuen Planeten. Astronomische Nachrichten , 1846, nro 25. Artikkelin verkkoversio .
  39. Hans Biedermann:  Suuri symbolikirja , s. 26 (kuva ja kuvateksti). Suomentanut Pentti Lempiainen. WSOY, 2002. ISBN 951-0-18537-X .
  40. Berliner astronomisches Jahrbuch fuhr das Jahr 1804 , s. 97-98. , 1801. Teoksen verkkoversio .
  41. a b Elemente und Ephemeride des Marz 1 in London entdeckten Planeten Amphitrite. Astronomische Nachrichten , 1854, nro 38. Artikkelin verkkoversio .
  42. a b Franz Xaver von Zach:  Monatliche correspondenz zur beforderung der erd- und himmels-kunde, osa 6 , s. 95-96. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio .
  43. a b c d e f g h i j k Lutz D. Schmadel:  Dictionary of minor planet names , s. 15-18. Springer, 2003. ISBN 0354061747 .
  44. a b George Frederick Chambers:  A handbook of descriptive astronomy , s. 920-921. Clarendon Press, 1877. ISBN 1108014755 . Teoksen verkkoversio .
  45. Franz Xaver von Zach:  Monatliche correspondenz zur beforderung der erd- und himmels-kunde, Volume 10 , s. 471. {{{Julkaisija}}}, 1804. Teoksen verkkoversio .
  46. a b Dennis Olmsted:  Letters on astronomy , s. 288. Harper, 1855. Teoksen verkkoversio .
  47. a b Franz Xaver von Zach:  Monatliche correspondenz zur beforderung der erd- und himmels-kunde, osa 15 , s. 507. {{{Julkaisija}}}, 1807. Teoksen verkkoversio .
  48. a b Bericht uber die zur Bekanntmachung geeigneten Verhandlungen der Konigl. Preuss. Akademie der Wissenschaften zu Berlin , s. 406. Koniglich Preussische Akademie der Wissenschaften zu Berlin, Deutsche Akademie der Wissenschaften zu Berlin. Teoksen verkkoversio .
  49. a b c John Wilson:  A treatise on English punctuation , s. 302. American Book Company, 1899. ISBN 1425536425 . Teoksen verkkoversio .
  50. Report of the Council to the Twenty-eighth Annual General Meeting. Monthly notices of the Royal Astronomical Society , 1848, nro 8. Artikkelin verkkoversio .
  51. a b c d Letter to Mr. Hind, from Professor Annibale de Gasparis. Monthly notices of the Royal Astronomical Society , 1850, nro 11. Artikkelin verkkoversio .
  52. a b c d e f g J. R. Hind:  An astronomical vocabulary , s. v. {{{Julkaisija}}}, 1852. Teoksen verkkoversio .
  53. Monthly notices of the royal Astronomical Society , 1850, nro 11. Artikkelin verkkoversio .
  54. Compte rendus des seances de l'Academie des Sciences , 1851, nro 32. Artikkelin verkkoversio .
  55. On the Discovery of a Fourth New Planet, at Mr. Bishop's Observatory, Regent's Park. Monthly notices of the Royal Astronomical Society , 1851, nro 11. Artikkelin verkkoversio .
  56. Beobachtungen und Elemente der Eunomia. Astronomische Nachrichten , 1851. Artikkelin verkkoversio .
  57. Elemente und Ephemeride der Psyche. Astronomische Nachrichten , 1852, nro 34. Artikkelin verkkoversio .
  58. a b R. Luther:  Astronomische Nachrichten , s. 243-244. {{{Julkaisija}}}, 1852. Teoksen verkkoversio .
  59. a b Beobachtungen des neusten Planeten auf der Bilker Sternwarte. Astronomische Nachrichten , 1853, nro 36. Artikkelin verkkoversio .
  60. a b Beobachtung der Bellona, nebst Nachrichten uber die Bilker Sternwarte. Astronomische Nachrichten , 1854, nro 38. Artikkelin verkkoversio .
  61. Noah Webster, Chauncey Allen Goodrich:  Webster's Complete Dictionary of the English Language , s. 1780. {{{Julkaisija}}}, 1884.
  62. a b Name und Zeichen des von Herrn R. Luther zu Bilk am 19. April entdeckten Planeten. Astronomische Nachricthen , 1855, nro 40. Artikkelin verkkoversio .
  63. a b Schreiben des Herrn Dr. R. Luther, Directors der Sternwarte zu Bilk, an den Herausgeber. Astronomische Nachricthen , 1856, nro 42. Artikkelin verkkoversio .
  64. T. H. E. Admiralty, O. F. Board:  The Nautical Almanac and Astronomical Ephemeris for the Year 1833 , s. 1. {{{Julkaisija}}}, 1831. Teoksen verkkoversio .
  65. The American Almanac and Repository of Useful Knowledge, for the Year 1835 , s. 47. {{{Julkaisija}}}, 1834. Teoksen verkkoversio .
  66. The IAU Style Manual , s. 34. {{{Julkaisija}}}, 1989. Teoksen verkkoversio .
  67. Encyclopædia Britannica, Edition 6, 3. osa , s. 155. sitaatti: ...observe, that 60 seconds make a minute, 60 minutes make a degree, 30 degrees make a sign, and 12 signs make a circle (huomaa: 60 sekuntia on minuutti, 60 minuuttia aste, 30 astetta merkki ja 12 merkkia ympyra). {{{Julkaisija}}}, 1823. Teoksen verkkoversio .
  68. Jeremiah Joyce:  Scientific dialogues for the instruction and entertainment of young people , s. 109. {{{Julkaisija}}}, 1866. Teoksen verkkoversio .
  69. Tahtitieteen perusteet, s. 31
  70. Archie E. Roy, Clarke David:  Astronomy: principles and practice , s. 73. {{{Julkaisija}}}, 2003. ISBN 9780750309172 .
  71. Desmond King-Hele:  A tapestry of orbits , s. 16. {{{Julkaisija}}}, 1992. ISBN 9780521393232 .
  72. Michael A. Covington:  Celestial objects for modern telescopes, volume 2 , s. 77-78. {{{Julkaisija}}}, 2002.
  73. John Clark Ridpath:  The standard American encyclopedia, volume 1 , s. 198. {{{Julkaisija}}}, 1897. Teoksen verkkoversio .
  74. a b c G. L. Tupman: Observations of Comet I 1877. Astronomische Nachrichten , , nro 89. Artikkelin verkkoversio .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]