Sydankeskiaika
oli
keskiajan
jakso vuosina 1000?1300. Sita edelsi
varhaiskeskiaika
vuosina 500?1000 ja seurasi
myohaiskeskiaika
vuosina 1300?1500.
1000-luvun alussa myos vieraat kansat lopettivat osittain hyokkayksensa. Viikingit asettuivat ryostamisen sijasta paikoilleen, esimerkkina siita on
Normandian
perustaminen 900-luvun alussa. Muslimit hajaantuivat, mika pienensi hiukan heidan uhkailuaan. Muiden valtioiden hyokkaajien uhkan kadottua Eurooppa vahvistui siirtyen puolustuksesta hyokkaykseen. Euroopassa oli jalleen suhteellisen rauhallista verrattuna edellisiin vuosisatoihin, mika sai kaupankaynnin toimimaan ja
kaupungistumisen
paasemaan vauhtiin. Pikkuruhtinaiden keskinaiset taistelut jatkuivat kuitenkin viela, silla kuninkailla ei ollut tarpeeksi voimaa lopettaa heidan taisteluitaan. Katolinen kirkko alkoi painostaa pikkuruhtinaita rauhaan, silla sotivat ruhtinaat ryostivat silloin talloin myos kirkon
luostareita
saadakseen
rahaa
sodankayntia varten. Ruhtinaiden sodista oli kuitenkin eniten haittaa
maanviljelijoille
, koska maatalousvaltaisessa taloudessa viholliselle aiheutettiin eniten vahinkoa tuhoamalla hanen alustalaisensa;
peltoja
poltettiin ja maanviljelijat surmattiin.
Vuonna 989
Bordeaux’n
arkkipiispa Gunbald julisti Pax Dein, eli
jumalanrauhan
, joka kielsi ankarasti kaikki hyokkaykset
pappeja
ja
koyhia
vastaan
kirkonkirouksen
uhalla. 1000-luvulla jumalanrauhaa laajennettiin
Jumalan aselevolla
. 27 vuotta myohemmin katolinen kirkko maarasi ankarasti pitamaan sotimisesta taukoa viikonlopun ajan lauantai-illasta maanantaiaamuun saakka. Myohemmin aikaa pidennettiin keskiviikkoillasta maanantaiaamuun. Sen lisaksi sotiminen kiellettiin kirkollisina
juhlapyhina
. Taman jalkeen sotiminen oli sallittua vain 80 paivana vuodessa. Maaraykset muuttuivat yha ankarammiksi, ja lopulta myos hyokkaykset kauppiaita, ristiretkeilijoita ja
pyhiinvaeltajia
vastaan kiellettiin kirkonkirouksen uhalla.
Sydankeskiajalla seka ritariluokka etta
ritarikunnat
kehittyivat. Varsinkin
ristiretket
vaikuttivat paljon ritariuden kehittymiseen. Pienruhtinaiden sotimishalut eivat kuitenkaan juuri vahentyneet katolisen kirkon Jumalanrauhan vuoksi. Lopulta pienruhtinaat yhdistyivat kirkon siunaamiin ristiretkiin, joiden tarkoituksena oli vapauttaa
Pyha maa
muslimien vallan alta. Ristiretkien ansiosta kehittyivat myos ritarikunnat. Yhteensa ristiretkia jarjestettiin kahdeksan: ensimmainen vuosina 1095?1101, ja viimeinen vuonna 1270.
Hyvin rauhallinen ajanjakso antoi vauhtia
kaupankaynnille
seka
kaupunkien laajenemiselle
. 1150-luvulla saksalaiset kaupungit liittoutuivat keskenaan. Liitolle annettiin nimeksi
Hansa
. Hansasta tuli kuitenkin loyha kauppiaiden valinen liitto, jolla ei koskaan ollut johtajaa, vaan paatokset paatettiin epasaannollisesti Hansapaivien aikana. Ensimmaisia Hansan kaupunkeja olivat
Lyypekki
ja
Hampuri
. Hansan valta kasvoi, ja lopulta saksalaiset hallitsivat koko
Itameren
kauppaa lahes yksinaan. Hansa myos vauhditti kaupungistumista ja perusti suuren maaran uusia kaupunkeja.
[1]
- ↑
Grimberg, Carl:
Kansojen historia. Osa 9. Hansa-aika
, s. 32?54. WSOY, 1981.
ISBN 951-0-09737-3
.