Suomen vaakuna on Suomen valtion tunnus. Suomen vaakunaa kayttavat aina sineteissaan ja leimoissaan tasavallan presidentti ja tasavallan presidentin kanslia , valtioneuvosto , ministeriot, valtioneuvoston oikeuskansleri ja oikeuskanslerinvirasto, korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus , valtakunnansyyttaja ja valtakunnansyyttajanvirasto , Helsingin yliopiston kansleri, Suomen Pankki , Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos seka Suomen ulkomaanedustustot. ^[2]

Vaakunan syntyhistoria on osittain tuntematon. ^[2] Se esiintyi ensimmaisen kerran Uppsalan tuomiokirkossa olevan Kustaa Vaasan hautamuistomerkin jalustassa vuonna 1580. Autonomisella Suomen suuriruhtinaskunnalla oli 1800-luvulla kaytossaan leijonavaakuna, ja vuonna 1917 siita tuli itsenaisen Suomen tunnus. Vaakunan yksityiskohdat ovat vaihdelleet vuosien varrella. Nykyisen Suomen vaakunan vuodelta 1978 suunnitteli Olof Eriksson . ^[3]

Suomen vaakunassa on punaisella pohjalla leijona niin sanottu Suomen leijona , joka seisoo kayran sapelin paalla. Taustalla on yhdeksan hopearuusuketta eli rosettia . Nama heraldiset ruusut eivat kuvaa mitaan, ne lisattiin vain sommittelun elementeiksi. Joskus niiden kuitenkin ajatellaan symboloivan yhdeksaa Suomen historiallista maakuntaa . Ruusujen lukumaara on vaihdellut vuosien saatossa. ^[4] Suomen vaakunassa oli kilven ylapuolella suuriruhtinaskunnan kruunu , mutta se poistettiin valtioneuvoston paatoksella vuonna 1920. ^[1]

Maaritelma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen vaakunan heraldinen selitys on maaritelty Suomen vaakunasta annetussa laissa seuraavasti: ^[5]

≫Punaisessa kentassa kruunupainen leijona, joka pitaa oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kadessa iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja kasivarsihaarniskan nivelet kultaa seka aseiden terat ja kasivarsihaarniska hopeaa; kenttaan siroteltu yhdeksan hopearuusua.≫
(Laki Suomen vaakunasta (381/78))

Henkiloa, joka myy Suomen vaakunana ylla kuvatusta poikkeavaa vaakunaa, voidaan sakottaa. ^[5]

Vaakunan kaytto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen vaakunaa kayttavat valtioneuvoston paatoksen mukaan asiakirjojen varmenteena ja sinettina valtioneuvosto, ministeriot , Puolustusvoimat, Korkein oikeus , Korkein hallinto-oikeus , Suomen Pankki ja Helsingin yliopiston kansleri . Muut valtion virastot kayttavat niille erikseen vahvistettuja tunnuskuvia. ^[6] Suomen vaakuna on myos Suomen molemmissa valtiolipuissa ja niiden johdannaisissa, kuten tasavallan presidentin lipussa. ^[7]

Suomen lipun tai Suomen vaakunan kaytto tavaramerkissa on sallittu vain erityisella luvalla, joka on haettava sisaministeriolta . ^[8] Vaakunan kaytosta muissa yhteyksissa ei ole erityisia saannoksia. ^[6] Vaakunan leijonan tulee olla ajoneuvojen oikeassa kyljessa niin, etta leijona katsoo oikealle, jotta ei synny vaikutelmaa, etta leijona peruuttaa, kun ajoneuvo liikkuu eteenpain. Toisin sanoen, leijona katsoo aina menosuuntaan. ^[9]

Vaakunan historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ruotsin vallan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen vaakunan varhaisin tunnettu versio esiintyy ensimmaisen kerran flaamilaisen William Boyn 1580-luvulla Uppsalan tuomiokirkkoon veistamassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissa. ^[10] Hautamuistomerkissa on esitetty useita maakuntavaakunoita, joista yksi on Suomen suurruhtinaskunnan vaakuna. Sen aatteellisena alkuna olivat muistomerkin valmistuessa vallassa olleen kuningas Juhana III:n maailmankuva ja poliittiset tavoitteet. Samoihin aikoihin han liitti arvonimeensa tittelin ”Suomen suurruhtinas”. Vaakunan heraldinen selitys kuului 1580-luvulla nain: ^[11]

≫Kultainen leijona kruunu paassa, oikea etujalka aseistettu kapalassa olevalla miekalla, polkee molemmilla takajaloilla venalaissapelia.≫

Vaakunan punainen vari kuvasi sotaisuutta. Suurruhtinaan kruunu on yhteydessa Liettuan vaakunaan , joka oli lantisen kristikunnan ainoa varhaisempi suurruhtinaskunta. ^[11]

Euroopan valtiolliset vaakunat voidaan jakaa karkeasti ottaen kotkiin ja leijoniin. ^[12] Fennoskandiassa leijonat ovat olleet historian saatossa suositumpia. ^[10] Myos Ruotsin heraldiikka kaytti paljon leijonaa vaakunoissaan, missa se esiintyy rohkeuden, voiman ja valppauden symbolina. ^[11] Sita kaytettiin esimerkiksi Lansi-Gotanmaan ja Smoolannin vaakunoissa ja myos nykyisessa Ruotsin vaakunassa . Suomen vaakunan leijona on mahdollisesti peraisin Ruotsin hallitsijasukuihin keskiajalla kuuluneesta Folkunga-suvun kayttamasta goottilaisesta leijonatunnuksesta. ^{[11] [13]} Folkunga-sukuun kuulunut Suomen herttua Valdemar Maununpoika kaytti leijonaa vaakunassaan jo 1300-luvun alussa. ^[14] Vaakunan leijona voi toisaalta juontua myos Flanderin kreivien 1100-luvulta saakka kaytossa olleen vaakunan leijonasta. Oletettavasti leijonan veistanyt William Boy paatti kayttaa hyvaksi havaittua mallia. ^[10]

Vaakunan suoran miekan oletetaan viittavan saksalaistyyppiseen ratsuvaen kayttamaan suoraan pistomiekkaan ja sapelin olevan turkkilais-tataarilaista tyyppia, jota Iivana Julman ja hanen seuraajiensa ratsuvaki kaytti. ^[11] Suomen vaakunan kaksi miekkaa muistuttavat myos viela vanhemman Karjalan vaakunan miekkoja. Ruotsi ja Venaja kavivat Karjalan alueista vuosina 1579?1595 ankaraa taistelua. Vaakunan on toisinaan tulkittu symboloivan sita: leijonalla on oikeassa etukapalassa lannen suora miekka ja samalla se polkee jalkoihinsa idan kayran sapelin . ^[13]

Matti Klingen nakemyksen mukaan kayra sapeli ei Suomen ja Karjalan vaakunoissa alun perin suinkaan viitannut Venajaan, jonka sotilaat eivat ole sellaisia koskaan kayttaneetkaan, vaan mongoleihin , jotka viela 1500-luvulla pitivat hallussaan laajoja alueita Etela-Venajalla, seka mahdollisesti myos turkkilaisiin , joita kaikkialla Euroopassa tuohon aikaan pidettiin uhkana. ^[15]

Kustaa II Aadolfin aikana 1600-luvun alussa vaakunasta yleistyi muunnos, jossa leijona tukeutuu vasemmalla kapalallaan sapelin kahvaan samalla kuitenkin polkien sita. Tama versio on kuvattu esimerkiksi Elias Brennerin piirroksena teoksessa Suecia antiqua et hodierna seka Eric Tuneldin maantiedossa 1700-luvulla. ^[11]

• 
  Flanderin 1100-luvulta peraisin oleva musta-kultainen leijonavaakuna (vasen ylakulma) Wapenboek Gelre -kirjassa 1390-luvulta.
• 
  Suomen herttuan Valdemar Maununpojan sinetti 1300-luvun alusta. Sinetti perustuu Folkunga-suvun vaakunaan.
• 
  Suomen vaakuna Laurentius Petrin kronikassa 1580-luvulta.
• 
  Suomen vaakuna Kustaa II Aadolfin hautajaiskulkueesta vuodelta 1633.
• 
  Elias Brennerin vaakunamalliin pohjautuva Suomen vaakuna 1600-luvun loppupuolelta.

Autonomian aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen suurruhtinaskunnan tullessa osaksi Venajan keisarikuntaa Suomen sodan seurauksena vuonna 1809, leijona ei voinut enaa luonnollisesti polkea Venajaan viitannutta sapelia. ^[11] Brennerin versioon perustuva vaakuna oli kaytossa, kun keisari Aleksanteri I kohtasi Porvoon valtiopaivat maaliskuussa 1809. ^[1]

Lokakuussa 1809 Aleksanteri I vahvisti Venajan saadoskokoelmassa Suomen vaakunan, jossa oli kruunupainen leijona seisomassa hopeasapelilla, jota se pitelee vasemmalla etutassullaan. Vaakunan perustana oli Brennerin vaakunatyyppi ja siina alkuperainen vaakasuora sapeli oli sijoitettu vinommin, niin etta sita oli vaikea polkea. ^[11]

Vuoden 1857 Venajan saadoskokoelman maarittamassa Suomen vaakunassa leijonan vasen takakapala on luiskahtanut pois sapelilta ja leijona ei enaa polje tai seiso silla, vaan pitaa siita kiinni oikealla takakapalallaan ja tukeutuu siihen. Sapeli muutettiin samalla ”kayramiekaksi”. Aiemmin poljettu ase muutettiin vaakunassa kaytossa olevaksi aseeksi ja tueksi. Talla vaakunamuunnoksella oli esikuvansa vuoden 1618 ruotsalaisessa Raamatussa esitetyssa versiossa. ^[11]

Kolmeen jalkaan tukeutuva leijona painettiin Suomen postimerkkeihin 1880-luvun puolivaliin asti. ^[1] Litografi Ferdinand Tilgmann toteutti valtionarkistonhoitaja Karl Bomanssonin suunnitteleman Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunan vuonna 1886. ^[1] 1880-luvulla kayttoon otetussa vaihtoehtoisessa vaakunassa ei puuttunut poliittista karjistysta ja sen esikuvana oli Upsalan tuomiokirkon vaakuna. ^[11] Leijonahahmo yleistyi Suomessa valmistetuissa vaakunoissa, postimerkeissa ja leijonalipuissa. Postimerkeissa ja -korteissa leijonavaakunan kaytto loppui kuitenkin venalaistamisen seurauksena, ja kaksipainen kotka tuli postimerkeissa leijonan rinnalle vuoden 1891 postimanifestin jalkeen. Suomalaiset suosivat kuitenkin leijonamerkkeja. Vuoden 1900 alusta lahtien Suomen postilaitos ei saanut ottaa vastaan postilahetyksia, joissa nakyi erikseen painettuna Suomen vaakuna. Maakuntatunnukset tulivat leijonan tilalle postikortteihin ja leijona-aiheisten postimerkkien kaytto loppui kokonaan 14. tammikuuta 1901. ^[1]

Venajan vallan loppuvuosina Suomen vaakuna oli seka keisarikunnan pienessa etta suuressa vaakunassa. Suuressa vaakunassa (1882) Venajan kaksipaista kotkaa ymparoivat myos imperiumin kuuden alisteisemman osan vaakunat. ^[1]

• 
  Suomen vaakuna Porvoon valtiopaivilla kaytetysta keisari Aleksanteri I:n valtaistuimen katoksesta vuodelta 1809.
• 
  Vuoden 1881 versio: Leijona seisoo kolmella jalalla, 16 ruusua.
• 
  Suomen ensimmainen postimerkki vuodelta 1856. Leijona kolmella jalalla.
• 
  Autonomian aikana Suomen vaakuna kuvattiin usein Venajan kaksipaisen kotkan kannattelemana. Suomen senaatin sinetti.
• 
  Suomen vaakuna vuoden 1890 leijonamerkissa.
• 
  Suomen vaakuna oli osana Venajan keisarikunnan suurta vaakunaa vuosina 1882?1917.
• 
  Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna. Leijonavaakuna kaksipaisen kotkan kannattelemana.
• 
  Karl Bomanssonin malli Suomen vaakunasta vuodelta 1889.
• 
  Gallen-Kallelan surumerkin leijonavaakuna ensimmaisen sortokauden ajalta vuodelta 1900.

Itsenaisessa Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Itsenaisen Suomen tunnus leijonavaakunasta tuli vuonna 1917. ^[6] Muun muassa sosiaalidemokraattisen puolueen vasemmistosiiven Otto Wille Kuusinen pilkkasi eduskunnassa porvareita leijonan kayttamisesta vaakunassa toteamalla: ”...miten he olivat loytaneet sellaisen otuksen Suomen metsista, jota siella ei olekaan. Monenlaisia metsanpetoja siella kylla loytyy, mutta ei leijonaa!”. ^[16] Punaisella pohjalla olevaa vaakunaleijonaa, leijonalippua kaytettiin itsenaisyyden alussa myos Suomen lippuna , kunnes sinivalkoiseen ristilippuun siirryttiin toukokuussa 1918. ^[17]

Valtion sinettikomitea ei pitanyt Karl Bomanssonin suunnittelemaa vaakunaa taysin onnistuneena. Eric O. W. Ehrstrom otti suunnittelutyonsa pohjaksi Kustaa Vaasan hautamonumentin vaakunan. Sen paalla oli suuriruhtinaskunnan kruunu, jonka valtioneuvosto poistatti vuonna 1920. ^[1]

Taiteilija Akseli Gallen-Kallela esitti 1929 valtioneuvostolle laatimansa ehdotuksen, jossa vaakunan kilpi oli muutettu nelijakoiseksi niin, etta ensimmainen ja neljas kentta olisivat mustia, toinen ja kolmas punaisia. Taiteilijan mukaan historiallinen punainen kuvaa menneisyytta, musta taas on nykyisyyden ja tulevaisuuden ”vakava tunnusvari”. Lisaksi han asetti kilven paalle patalakkiin perustuvan rautaisen paahineen, jota koristaa nelja kuusenoksaa muistuttavaa ristia. ^[18] Myos paakonsuli Rudolf Ray ehdotti Suomen vaakunan uusimista, ja han ajoi Suomen vaakunaelaimen vaihtamista Ruotsista lainatusta leijonasta kotoperaiseksi karhuksi. Han suunnitteli Suomelle uuden vaakunan, jossa oli iesta katkova musta karhu symboloimassa Suomen vapautumista. ^{[19] [20]} Tama karhuvaakuna on kuvattuna Rayn Helsingin Kaivopuistoon vuonna 1931 lahjoittamassa Itsenaisyyden kuusen muistokivessa. ^[21]

Vuonna 1934 valtioneuvosto asetti komitean suunnittelemaan tasavallalle taysvaakunaa eli suurta valtakunnanvaakunaa. Taiteilija Germund Paaerin piirtamissa luonnoksissa varsinainen vaakunakilpi olisi ollut Suomen vanhan leijonavaakunan kaltainen, mutta lisaksi vaakunassa olisi ollut kilvenkannattajina kaksi heraldista karhua, arvokruununa suurruhtinaan kruunu seka jalustana havuja. Tunnuslauseena ehdotuksissa oli ”Vapaa, vankka, vakaa”. Vaihtoehtoisessa luonnoksessa kilven paalla kuvattiin ritarikypara ja kyparankoristeena kahdeksansakarainen kultatahti. ^[22] Vaakunan uudistustyo eteni kuitenkin hitaasti ja se unohtui sotavuosina. ^[1]

Suomen vaakunan nykyisen ulkomuodon on suunnitellut Olof Eriksson . Myos han teki vuonna 1978 valmistuneeseen suunnittelutyohonsa muutoksia Kustaa Vaasan hautamuistomerkissa olevan vaakunan pohjalta. ^[1]

• 
  Vuoden 1918 vaakuna.
• 
  Vuoden 1920 vaakuna.
• 
  Suomen valtiolipussa vuosina 1918?1920 kaytetty kruunullinen vaakuna.
• 
  Suomen valtiolipussa vuosina 1920?1978 kaytetty nelikulmainen vaakuna.
• 
  Akseli Gallen-Kallelan ehdotus Suomen vaakunaksi.
• 
  Rudolf Rayn karhuaiheinen ehdotus Suomen vaakunaksi.
• 
  Germund Paaerin suunnittelemat vaakunakomitean ehdotukset Suomen suureksi vaakunaksi.
• 
  Vaakunakomitean muita luonnoksia.
• 
  Suomen lippu ja vaakuna vuoden 1978 lain mukaan.

Suomen vaakuna taiteessa ja kulttuurissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Korkein oikeus tuomitsi vuonna 1974 taiteilija Harro Koskisen valtakunnanvaakunan hapaisemisesta Sikavaakuna -teoksissa (1969) sakkoihin. ^{[23] [24]}

Kuvataiteilija Emmi Mustosen suunnittelemassa Kaikkien leijona -t-paidassa nelja leijonavaakunakuvaa kuvaavat Suomen eri etnisyyksia , perinteisia arvoja, seksuaalista monimuotoisuutta ja uskonnonvapautta . Paidasta julkaistu kuva vaatemyymalan Facebook-sivulla aiheutti kymmenia raivokkaita kommentteja alkuvuonna 2016. ^[25]

Vaakunan leijonasymboliikkaa onkin kaytetty useissa yhteyksissa, muun muassa koruissa ja Suomen jaakiekkomaajoukkueen pelipaidassa. ^{[26] [27]}

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Klinge, Matti:  Suomen sinivalkoiset varit: Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksesta . 3. p.. Helsingissa: Otava, 1999. ISBN 951-1-15314-5 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen vaakuna Wikimedia Commonsissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen historialliset vaakunat Wikimedia Commonsissa

• Laki Suomen vaakunasta (381/1978) ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Kysy mita vain : Suomen virallisessa vaakunassa...  (vain arkistossa) 3.2.2009. Helsingin kaupunginkirjasto. ”Talvion mukaan leijonan miekka on pistomiekka ja muistuttaa saksalaista puolentoistakaden ratsuvaenmiekkaa 1520-luvulla.”
• Insigne Magni Ducatus Finlandiae (Titel i oversattning: Storfurstendomet Finlands vapen (Kungliga biblioteket). Teoksen esittamassa Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunan piirroskuvassa 16 ruusua. (kb.se)
• Pelotuskuvalla pain politiikkaa , Kulttuurinavigaattoriblogi 6.12.2010

n k m Artikkelit Suomesta Historia Suomen asutushistoria Suomen esihistoria Ruotsin vallan aika Suomessa Suomen suuriruhtinaskunta Itsenaisen Suomen historia Suomen sotahistoria Maantiede Geologia Ilmasto Joet Jarvet Kansallispuistot Kaupungit Kaupunkialueet Helsinki Tampere Turku Oulu Jyvaskyla Kunnat Linnut Luonto Luonnonsuojelualueet Laanit Maakunnat Ahvenanmaa Metsat Nisakkaat Saaret Taajamat Aarimmaiset kohdat Hallinto Asevoimat NATO Eduskunta Hallinnolliset alueet Ihmisoikeudet Korruptio Laki Oikeusjarjestelma Perustuslaki Poliisi Politiikka Presidentti Puolueet Paaministeri Ulkopolitiikka Vaalit Valtioneuvosto Valtion talousarvio Talous Elakejarjestelma Energia Liikenne Maatalous Matkailu Meriteollisuus Metsatalous Keskuspankki Porssi Teollisuus Tiede Tulopolitiikka Valtionyhtiot Verotus Viestimet Yrittajyys Yhteiskunta Hyvinvointi Ihmiskauppa Ilmastonmuutos Kielet Suomi Ruotsi Pohjoissaame Inarinsaame Koltansaame Karjala Koulutus Naiset Prostituutio Rikollisuus Sensuuri Siirtolaisuus Suomalaiset Terveydenhoito Uskonto Vaesto Kulttuuri Arkkitehtuuri Elokuva Itsenaisyyspaiva Juhlapaivat Kansallislaulu Kansanperinne Kansallissymbolit Keittio Kirjallisuus Kalevala Lippu Maailmanperintokohteet Musiikki Mytologia Sauna Taide Urheilu Valokuvaus Vaakuna