Suomen Kommunistinen Puolue (1996)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen kommunistinen puolue (yhtenaisyys) )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Kommunistinen Puolue
Finlands Kommunistiska Parti

Perustettu 1985 (jarjestojen toimik.)
1986 (SKPy)
1994 (SKP)
1997 (puoluerekisteri)
Puheenjohtaja Liisa Taskinen [1]
Paasihteeri Tiina Sandberg
Varapuheenjohtajat Mervi Gronfors
Jiri Mantysalo
Ideologia kommunismi
sosialismi
marxilaisuus
Poliittinen kirjo aarivasemmisto
Toimisto Viljatie 4 B
00700 Helsinki
Aanenkannattaja Tiedonantaja
Jasenmaara alle 3 000
Kansanedustajia
0 / 200
( 2023 )
Europarlamentaarikkoja
0 / 14
( 2019 )
Kunnanvaltuustot
0 / 8 859
(2021)
Kansainvaliset jasenyydet
Nuorisojarjesto Kommunistinuoret
Kotisivu skp .fi

Suomen Kommunistinen Puolue (lyh. SKP, ruots. Finlands Kommunistiska Parti r.p. ) on suomalainen kommunismia kannattava puolue . Nykymuotonsa puolue sai 1990-luvun puolivalissa, kun SKP (yhtenaisyys) (SKPy), poistettuaan nimestaan jalkiliitteen, alkoi rakentaa uutta rekisteroitya puoluetta. Vanhan SKP:n , josta SKPy erkani 1980-luvun puolivalissa, poliittinen toiminta lopetettiin vuonna 1990 Vasemmistoliiton perustamisen jalkeen.

Uusi SKP on jaanyt aina ilman kansanedustajia eika ole myoskaan saanut paikkoja aluevaltuustoihin . Vuoden 2021 kuntavaaleissa SKP menetti ensi kertaa kaikki valtuustopaikkansa.

SKP poistettiin puoluerekisterista vuoden 2019 eduskuntavaalien jalkeen. [2] Vuonna 2020 se kuitenkin kerasi jalleen 5 000 kannattajakorttia ja palasi taten puoluerekisteriin . [3]

SKP vastustaa Suomen Nato -jasenyytta ja kannattaa eroamista Euroopan unionista . [4]

Historia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen Kommunistinen Puolue (yhtenaisyys)

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Synty

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen kommunistisen puolueen 1960-luvulla karjistyneet sisaiset kiistat olivat repineet puoluetta, mutta varsinainen hajoaminen tapahtui vasta 1980-luvun puolivalissa. Vuonna 1984 pidetyn 20. edustajakokouksen jalkeen sen oppositio eli taistolaiset jaivat ulos puoluejohdosta. Oppositio ei suostunut enemmiston tarjoamaan aiempaa pienempaan osuuteen paikoista puoluejohdossa. Opposition hallussa olleet piirijarjestot kayttivat taman jalkeen saantomaaraista oikeuttaan kutsua koolle ylimaaraisen edustajakokouksen. [5] Samanaikaisesti SKP:n uusi johto alkoi erottaa oppositiotoimitsijoita, ja opposition hallussa olleiden piirien alueille perustettiin uusia rinnakkaispiireja. [6] Oppositio suivaantui SKP:n toimenpiteista, eika se suostunut osallistumaan maaliskuussa 1985 pidettyyn kokoukseen, johon paastettiin myos rinnakkaispiirit. Edustajakokous vaati vahemmistoa palaamaan ruotuun syksyyn mennessa. [5]

SKP:n keskuskomitea erotti kahdeksan oppositiopiirijarjestoa puolueesta 13. lokakuuta 1985. Oppositio ei tahan suostunut, vaan jarjestaytyi 23. marraskuuta 1985 Helsingissa, jolloin perustettiin 65-jaseninen SKP:n jarjestojen toimikunta. Perustettiin myos alueellisia yhtenaisyystoimikuntia. Piirien alaisia jasenia ja osastoja kehotettiin siirtymaan uusiin jarjestoihin. Toimikunta kutsui koolle SKP:n jarjestojen edustajakokouksen, joka pidettiin Tampereella 26.?27. huhtikuuta 1986. Edustajien valitseman SKP:n jarjestojen keskuskomitean puheenjohtajaksi valittiin SKP:n entinen varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo . Huhtikuussa muodostettiin myos vaalijarjesto Demokraattinen Vaihtoehto eli Deva. Kesakuussa kymmenen SKDL :n ryhmasta erotettua jarjestojen keskuskomitean kannattajaa jarjestaytyi Devan eduskuntaryhmaksi. [6]

SKP jatkoi erottamisia perjantaina 13. kesakuuta 1986, jolloin puolueesta erotettiin 494 osastoa ja 17 kaupunki- tai aluejarjestoa. [7] Erotettu oppositio otti elokuussa kayttoon nimen Suomen Kommunistinen Puolue (yhtenaisyys) ja se kutsui koolle uuden edustajakokouksen. [6] Puheenjohtaja Sinisalon mukaan sana yhtenaisyys puolueen nimessa ilmensi ”lujaa pyrkimysta koota kaikki SKP:n voimat”. [8] SKPy:n "21." edustajakokous kokoontui Espoossa 5.?7. kesakuuta 1987. [6] SKPy koki itsensa ainoaksi todelliseksi ja oikeaoppiseksi kommunistiseksi puolueeksi Suomessa. SKP:n puheenjohtaja Arvo Aalto oli sen mukaan kaapannut puolueen laittomasti paperijasenten avulla. [9]

Oikeustaistelu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oppositio aloitti oikeustaistelun SKP:ta vastaan heti maaliskuun 1985 ylimaaraisen edustajakokouksen jalkeen. Taisto tuotti tulosta, ja joulukuussa 1986 Helsingin raastuvanoikeus julisti saantomuutokset ja niiden perusteella tehdyt erottamiset mitattomiksi. Hovioikeus vahvisti raastuvanoikeuden paatoksen 11. kesakuuta 1987 ? paivaa ennen SKP:n 21. edustajakokousta, joka taman seurauksena paatti erottaa oppositiojarjestot uudelleen. [6] [7] Heinakuussa 1988 Korkein oikeus vahvisti paatoksen alkuperaisten erottamisten laittomuudesta. Helmikuussa 1989 raastuvanoikeus tuomitsi laittomiksi myos vuoden 1987 erottamiset. Hovi- ja korkein oikeus vahvistivat tuomion vuonna 1992. [6]

SKPy oli SKP:sta erillinen organisaatio, jolla oli oma riippumaton johtonsa. Jatkuvien oikeusprosessien vuoksi SKPy:n johdon ja jarjestojen asema oli kuitenkin puolivirallinen, mista johtuen SKPy:ta ei koskaan viety puoluerekisteriin. Se olisi puolueen kannattajien mukaan merkinnyt SKP:n vapaaehtoista luovuttamista revisionistien kasiin. SKPy pyrki osallistumaan SKP:n toimintaan, mutta puolueen enemmistojohto ei talle lammennyt. Tapahtuneiden laittomuuksien ansiosta SKPy:n kannattajat saivat kuitenkin oikeuden osallistua vuoden 1990 edustajakokoukseen [6] .

KTP irtautuu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

SKP:n oppositio alkoi jakautua 1970-luvun loppupuolella ja osa marxismi-leninismin nimeen vannoneista alkoi kritisoida myos opposition johtoa. Tata jyrkkaa linjaa ajoi etenkin Markus Kainulainen ja hanen johtamansa SKP:n Uudenmaan piiri . Kun SKPy paatettiin jattaa puoluerekisterin ulkopuolelle, Kainulaisen ryhma vastusti tata ja vaati uuden virallisen puolueen perustamista. SKPy:n nahtiin takertuneen yhtenaisyys-tunnukseen tilanteessa, jossa se ei enaa vaikuttanut realistiselta. [10] Edustajakokouksessa 1987 SKPy:n johto varoitti taman linjan kannattajia, [11] mutta nama eivat noudattaneet kehotuksia, vaan alkoivat organisoida uutta puoluetta. Rauhan ja Sosialismin puolesta ? Kommunistinen Tyovaenpuolue (KTP) perustettiin kevaalla 1988. KTP:n perustajat kokivat toiminnallaan turvaavansa itsenaisen marxilais-leninilaisen puolueen olemassaolon Suomessa ja kritisoivat SKPy:ta lahtemisesta revisionistisille gorbat?ovilaisille linjoille. [10]

Vaikea yhteiselo Vasemmistoliitossa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1988 SKP:ssa ja SKDL:ssa alettiin keskustella puolueiden yhdistamisesta uudeksi kokonaisuudeksi. SKPy osallistui keskusteluihin, mutta se vastusti kommunistisen puolueen lakkauttamista. SKPy ei halunnut uutta puoluetta, vaan uuden, SKDL:aa laajemman, vaali- ja yhteistyojarjeston, johon SKP voisi osallistua. Helmikuussa 1990 pidetyssa SKP:n 22. edustajakokouksessa SKPy:n kannattajat estivat enemmiston suunnittelemat saantomuutokset, joilla puolueen toiminta oli tarkoitus lopettaa. [6] Esko-Juhani Tennila valittiin SKPy:n puheenjohtajaksi 1989 Jouko Kajanojan erottua. Kajanoja riitautui muiden kanssa SKP:n toiminnan jatkamisesta. [12] Tennila on kirjoittanut ottaneensa tehtavan vastaan varmistaakseen SKPy:n ja Devan osallistumisen Vasemmistoliitto-hankkeeseen, jos tilaisuus avautuisi. [13]

Vasemmistoliitto perustettiin huhtikuussa 1990 ja puolueeseen paastettiin myos SKPy:n kannattajat. Liiton johtoelimiin valittiin muutamia SKPy:n johdon jasenia. Kesakuussa 1990 Deva paatettiin sulauttaa Vasemmistoliittoon. Syksylla Devan kansanedustajat liittyivat Vasemmistoliiton eduskuntaryhmaan; luovuttuaan ensin SKPy:n johtopaikosta osana sopimusta puolueiden yhdistymisesta. Yhteistoiminta ei kuitenkaan sujunut kivuttomasti. Jo 1991 Vasemmistoliiton johdossa alkoi esiintya vaatimuksia SKPy:n kannattajien erottamisesta. [6] Vaateita esitti muun muassa puoluesihteeri Matti Viialainen . [14] Myos SKPy:n jasenistolla oli erilaisia nakemyksia Vasemmistoliitossa toimimisesta. [15] Yhteistyosta neuvoteltiin ahkerasti, [16] mutta Vasemmistoliiton puoluekokous paatti kesakuussa 1995 kieltaa kaksoisjasenyyden. Kommunisteja oli alettu erottaa puolueesta huhtikuussa. [6] Kiista johti SKPy:n kannattajien poistumiseen Vasemmistoliiton toiminnasta ja puolueiden valit viilenivat. Toisaalta monet 1980-luvulla SKPy:ssa ja Devassa toimineet menivat aktiivisesti mukaan Vasemmistoliiton toimintaan.

Uusi SKP

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Organisaation luonti

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
1990-luvun puolivalissa SKP:n uudistumista korostettiin uudella puoluetunnuksella.

Elokuun 1993 puoluekonferenssissa SKP(y) esitti SKP:n toimintaa jatkavan edustajakokouksen koolle kutsumista. Kokous pidettiin marraskuussa 1994 ja edustajat paattivat uuden rekisteroidyn puolueen perustamisesta seka hyvaksyivat puolueelle uuden ohjelman. [6] Tasta kokouksesta lahtien yhtenaisyys-lisaysta ei enaa kaytetty. [17] Joulukuussa 1995 uuden SKP:n hallussa olleet vanhan SKP:n piirijarjestot esittivat Helja Ketolan johtamalle SKP:n keskuskomitealle ylimaaraisen edustajakokouksen pitamista. Keskuskomitea vastusti esitysta ja asia vietiin oikeuteen, mutta Uudenmaan laaninhallitus paatti hyvaksya kokouksen pitamisen toukokuussa 1996. Korkein hallinto-oikeus vahvisti paatoksen ja edustajakokous pidettiin elokuussa. SKP:n enemmistojohto lopetti taistelun puolueesta. [6]

Muodollisesti SKP:n uusi jarjestorakenne luotiin Pakinkylan Veljet -urheiluseuran pohjalle. Seuran nimi saantoineen muutettiin Suomen Kommunistiseksi Puolueeksi sen jalkeen, kun yhdistysrekisterissa ollut ? 1992 konkurssiin haettu ? vanha SKP oli nimetty Jarjestoyhdistys Tahdeksi vuoden 1996 ylimaaraisessa edustajakokouksessa. Jarjestoja kierratettiin, koska uusi SKP ei halunnut ottaa vastuulleen vanhan SKP:n 1980-luvun sijoitusseikkailuissa syntyneita velkoja. [18] [19] Nimen vaihtaneen edustajakokouksen jalkeen kutsuttiin koolle uusi ja epavirallinen SKP:n toiminnan jatkamista tahtovien jarjestojen kokous, jossa puolueelle hyvaksyttiin uudet saannot, ohjelma ja johto. Kyseisen kokouksen jalkeen Pakinkylan Veljet piti oman saantomaaraisen kokouksensa, hyvaksyi edeltaneen kokouksen paatokset saantoineen ja otti SKP:n piirijarjestot jasenikseen. [20]

Puoluerekisterissa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Uusi SKP merkittiin puoluerekisteriin helmikuussa 1997. Se ei ole saanut eduskuntavaaleissa yhtaan kansanedustajaa ja vuosina 2003 ja 2011 puolue on pudonnut puoluerekisterista seka palannut takaisin kerattyaan uudet 5 000 kannattajakorttia. [18] [21] Vuonna 2019 puolue putosi jalleen puoluerekisterista, mutta palasi sinne jalleen 2021. [2]

Kesalla 2005 SKP:n puoluetoimisto muutti Petter Wetterin tielta uusiin toimitiloihin Haapaniemenkadulle Helsingin Hakaniemeen . [22] Syyskuussa 2005 puolue katsoi tulleensa yhden vaiheensa paatokseen, kun ”kommunistisen puolueen olemassaolon turvaaminen” nahtiin toteutetuksi. [23]

2000-luvun alussa SKP osallistui Pysayttakaa sota -verkoston toimintaan. Verkosto jarjesti mielenosoituksia muun muassa Irakin sotaa vastaan. [24]

Organisaatio

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Yrjo Hakanen johti puoluetta vuosina 1990?2013. [25]
Puheenjohtajat [25]
1986?1988 Taisto Sinisalo [6]
1988?1989 Jouko Kajanoja [6]
1989?1990 Esko-Juhani Tennila [6]
1990?2013 Yrjo Hakanen [6] [26]
2013?2022 Juha-Pekka Vaisanen [27]
2022→ Liisa Taskinen [1]
Paasihteerit [25]
1986?1988 Jouko Kajanoja [6]
1988?1990 Yrjo Hakanen [6]
1990?2010 Arto Viitaniemi [6]
2010?2013 Juha-Pekka Vaisanen
2013?2016 Heikki Ketoharju [6]
2016?2018 Petra Packalen [6]
2018→ Tiina Sandberg [28]
Varapuheenjohtajat [25]
1986?1988 Yrjo Hakanen 1. vpj. [26]
1986?1987 Marita Virtanen 2. vpj. [6]
1987?1989 Marja-Liisa Loyttyjarvi
2. vpj. 		[6]
1988?1989 Esko-Juhani Tennila [6]
1990?1991 Kristiina Nieminen [6]
1991?? Kirsti Kasnio [6] [15]
1994?2004 Riitta Tynja
2004?2007 Kaija Kiessling
2007?2013 Lena Hulden
2013?2016 Emmi Tuomi [27]
2013?2016 Pauli Schadrin [27]
2016?2019 Miguel Lopez [26]
2016?2019 Susanna Rissanen [6]
2019?2022 Liisa Taskinen
2020→ Mervi Gronfors
2022→ Jiri Mantysalo [1]

SKP:n korkein paattava elin on joka kolmas vuosi koolle kutsuttava edustajakokous, joka valitsee puolueen paatoksentekoelimet kuten keskuskomitean (30?50 jasenta), joka puolestaan valitsee poliittisen toimikunnan (10 jasenta) ja puoluejohdon keskuudestaan. Edustajakokousedustajat valitaan osastoittain jasenaanestyksella. Osasto saa yhden edustajan alkavaa 20 jasenta kohti. Piiri- ja aluejarjestot valitsevat yhden edustajan kukin [29] . SKP:lla on 14 piirijarjestoa ja yli sata perusosastoa. [30]

SKP(y) koki jatkavansa SKP:n toimintaa ja puolue peri siten vanhan SKP:n leninilaisen jarjestorakenteen eli demokraattisen sentralismin ja vuoden 1957 saannot. Saannot uudistettiin vuonna 1996 [29] .

SKP:n mukaan puolueella on nykyaan vajaat 3 000 jasenta. [30] Vuoden 2005 arvio oli lahes 4 000. [31] Vuonna 1999 SKP:n verkkosivut kertoivat 5 000 jasenesta. [32] Verkkouutisten mukaan jasenia oli elokuussa 1997 8 000. [33] Vuonna 1991 jasenia oli 10 000. [34] Vuonna 1986 vanhasta SKP:sta lahti erotettujen 494:n jarjeston mukana noin 11 000 jasenta. [35] Vuoden 2004 edustajakokouksen yhteydessa puheenjohtaja Hakanen totesi keskuskomitean poliittisessa selostuksessa etta "kuluneella edustajakokouskaudella puolueemme jasenmaara on kaantynyt pitkasta aikaa hienoiseen kasvuun". [36] Kuntavaaleissa SKP:lla on ollut ehdokkaita omalla listalla noin 50 kunnassa. [37] [38] [39]

Puolueen varallisuus koostuu muun muassa vanhojen SKP:n piirijarjestojen kiinteistoomistuksista, joihin keskusjarjeston konkurssi ei vaikuttanut. Puolue omistaa myos testamenttilahjoituksina saatuja asuntoja. [40] Puolueen talous joutui kriisiin Neuvostoliiton lopettamisen myota. Konkurssin tekivat 1990-luvun alussa Kirjapaino Kursiivi ja matkatoimisto Ystavyysmatkat [17] seka Tiedonantajayhdistys ja Kommunististen jarjestojen tuki . [41] SKP(y) joutui myymaan omistuksiaan. Vuonna 1992 SKP(y):n budjetti oli noin puoli miljoonaa markkaa. Tasta puolet katettiin jasenmaksuilla. [34]

SKP:n aanenkannattaja on perjantaisin ilmestyva Tiedonantaja , [42] , joka aloitti ilmestymisensa SKP:n opposition lehtena vuonna 1968. [43] Lehti on ilmestynyt tauotta ja sen nykyinen paatoimittaja Petra Packalen valittiin tehtavaan 2018. Eraat SKP:n piirijarjestoista julkaisevat harvoin ilmestyvia omia lehtiaan, kuten Eespain (Helsinki) [44] , Nakoala (Tampere) [45] ja Tyon Valta (Hame) [46] .

SKP on Demokraattisen sivistysliiton (DSL) jasenjarjesto. [47] Vuonna 1986 perustettu [48] sivistysjarjesto toimii samassa osoitteessa kuin SKP [49] ja se kokoaa yhteen puoluetta lahella olevien jarjestojen opintotoimintaa.

Piirijarjestot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

SKP:lla on piirijarjesto kaikissa Manner-Suomen vaalipiireissa. Vahvinta puolueen kannatus on ollut Pirkanmaalla , Keski-Suomessa ja Helsingissa . [50] Eraat piireista ovat vanhasta SKP:sta 1980-luvulla erotettuja yhdistyksia, [6] joiden historia ulottuu SKP:n alkuaikoihin asti.

Edustajakokoukset [25]

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
1987 5. ? 7. kesakuuta Espoo SKPy:n 21. edustajakokous [51]
1988 27. ? 28. elokuuta Turku SKPy:n edustajakokous (puoluekonferenssi)
1991 18. ? 19. toukokuuta Lahti SKPy:n edustajakokous
1993 28. ? 29. elokuuta Helsinki SKPy:n edustajakokous (puoluekonferenssi)
1994 26. ? 27. marraskuuta Helsinki SKP:n toimintaa jatkava edustajakokous
1996 31. elokuuta Helsinki SKP:n ylimaarainen edustajakokous
1998 6. ? 7. kesakuuta Helsinki [52]
2001 19. ? 20. toukokuuta Turku
2004 15. ? 16. toukokuuta Vantaa
2007 9. ? 10. kesakuuta Helsinki
2010 15. ? 16. toukokuuta Vantaa [53]
2013 8. ? 9. kesakuuta Vantaa [54]
2016 4. - 5. kesakuuta Turku [55]
2019 15. - 16. kesakuuta Porvoo [56]
2022 11. - 12. kesakuuta Kotka [57]

Kansainvaliset yhteydet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

SKP:lla on suhteet moniin kommunistisiin ja vasemmistopuolueisiin ympari maailmaa. Vuonna 2009 SKP hyvaksyttiin Euroopan vasemmistopuolueen taysjaseneksi. Puolue oli tata ennen tarkkailijana vuodesta 2005. SKP osallistuu myos kommunististen puolueiden vuosittaisiin neuvottelukokouksiin ja sosiaalifoorumien toimintaan. [58] [59] SKP:n edustajakokouksiin lahettavat vierailijoita tai tervehdyksia lukuisat kommunistiset puolueet. Vuoden 2007 edustajakokoukseen osallistui 14 ulkomaista delegaatiota ja sille lahetti tervehdyksen 32 puoluetta [60] . Hallitsevista puolueista SKP:n edustajakokouksiin ovat osallistuneet tai lahettaneet tervehdyksensa Kiinan ( KKP ), Vietnamin ( VKP ) ja Kuuban ( KKP ) kommunistiset puolueet. [60]

SKP(y):lla oli erittain laheiset suhteet Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen aina Neuvostoliiton lakkauttamiseen asti. Puolueilla oli yhteistyoohjelma. [61] Puolue oli Gorbat?ovin perestroikan puolella, mutta kritisoi niita, jotka vaittivat olleensa gorbat?ovilaisia jo ennen taman 1985 alkanutta hallintokautta [62] . SKP(y) kritisoi SKP:ta neuvostovastaisuuksista ja toimi myonteisen NKP-kuvan asianajajana Suomessa. SKP(y) sai NKP:lta taloudellista avustusta. Kun oppositio erotettiin SKP:sta siirrettiin esimerkiksi Sputnik -lehden painaminen SKP:lta oppositiolle. [63] Vuonna 1990 puheenjohtaja Hakanen sai NKP:lta ainakin 2,8 miljoonaa markkaa SKP(y):n kayttoon. Vuonna 1991 NKP oli 26 miljoonaa markkaa velkaa kommunistien omistamalle Print-yhtiot-osakeyhtiolle. [64] Vuonna 1991 Moscow News julkaisi asiakirjan, josta selvisi KGB:lle Suomessa tyoskennelleen neuvostodiplomaatin luovuttaneen yli miljoona markkaa SKP(y):n johtajille. Asian paljastuttua suomalaiset vaativat diplomaatin vaihtoa, mika tapahtuikin. [65] NKP:n kansainvalista avustusrahastoa johtaneen Anatoli Smirnovin mukaan vahemmistokommunistit saivat tukea 1979?1990 vuosittain noin 7 miljoonaa markkaa. [66]

Neuvostoliiton lakkauttamisen jalkeen SKPy solmi suhteet Venajan federaation kommunistiseen puolueeseen (VFKP) ja Sosialistiseen tyovaenpuolueeseen . [67] [68] VFKP:n kanssa SKP:lla oli yhteistyota myos piiritasolla. Puolueiden tapaamisista annettiin yhteisia kannanottoja. Puolueilla oli erimielisyyksia muun muassa asennoitumisesta nationalismiin ja T?et?enian sotiin . [69] Alkuvuonna 1994 Obninskissa pidetyssa kansainvalisessa konferenssissa SKPy sopi informaation vaihdosta ja yhteyksista Puolan sosialidemokraattisen puolueen , Romanian sosialistisen puolueen ja Armenian kommunistisen puolueen kanssa. [70]

NKP:n ohella SKP(y) piti usein yhteytta Ita-Saksan kommunistipuolueeseen . [71]

Nuorisotoiminta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

SKP:n nuorisojarjesto Kommunistinuoret perustettiin marraskuussa 2019. Sita ennen puolueella ei ollut omaa nuorisojarjestoa, mutta monet puolueen nuoret jasenet olivat aktiivisia puoluepoliittisesti sitoutumattomassa Kommunistisessa nuorisoliitossa (KomNL). Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa KomNL tuki kaikkia vaaleihin osallistuneita kommunistisia puolueita. Ennen eduskuntavaaleja 2003 KomNL toivoi kaikkien kommunistien yhdistavan rivinsa SKP:n listalle [72] . KomNL lopetti toimintansa vuonna 2019 lahde? .

1980-luvulla SKP(y):n nuoret toimivat Vallankumouksellisessa nuorisoliitossa (VKN), joka perustettiin Suomen demokraattisen nuorisoliiton (SDNL) erotettua SKP:n opposition kannattajat 1986. [73] [74] VKN lakkautettiin 1990 liiton kannattajien palatessa SDNL:aan. SKP:n kannattajat lahtivat omille teilleen jalleen vuonna 1995 SDNL:n liittokokouksen paatettya lahentaa suhteitaan Vasemmistoliittoon. Perustettiin Kommunistinuoret , jonka puheenjohtaja Juhani Lohikoski kuului SKP:n keskuskomiteaan. Kommunistinuoret suuntautui Lohikosken johdolla pian kohti trotskilaisuutta ja SKP:ta lahella olleet irtautuivat jarjeston toiminnasta, kun se 1998 vaihtoi nimensa Sosialistiliitoksi . Elokuussa 2000 SKP:ta lahella olleet nuoret perustivat Kommunistisen nuorisoliiton, johon kuului myos KTP:n jasenia ja puolueisiin sitoutumattomia. lahde?

SKP:n opiskelijajasenet toimivat erilaisissa vasemmistolaisissa yhteistyojarjestoissa ja KomNL:ssa. 1980-luvulla SKP(y):n opiskelijat vaikuttivat Sosialistisessa opiskelijaliitossa . SKP on jarjestanyt varhaisnuorisotoimintaa Suomen demokratian pioneerien liitosta (SDPL) erotettujen pioneeriyhdistysten puitteissa. lahde?

Naiset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Demokraattinen naisverkosto on 24. syyskuuta 2005 perustettu maanlaajuinen yhteenliittyma, jonka toimintaan SKP:n naisjasenet aktiivisesti osallistuvat. Verkostoa johtaa Kaija Kiessling . Myos muut puheenjohtajiston jasenet ovat puolueen jasenia. [75]

Naisten demokraattinen toimintakeskus oli 1980-luvun jalkipuoliskon toiminut SKP(y):n ja sen johtaman Devan naisten jarjesto, joka muodostettiin 1986, kun SKP:n opposition kannattajat erotettiin Suomen Naisten Demokraattisen Liitosta . [76]

Politiikka ja ohjelmat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

SKP:n nykyinen, vuonna 2007 uudistettu, puolueohjelma hyvaksyttiin alun perin SKP:n toimintaa jatkaneessa edustajakokouksessa vuonna 1994. Ohjelman johdannossa SKP:n kerrotaan haluavan rakentaa maailmaa, joka olisi ”vapaa rahan vallasta, tyottomyydesta, eriarvoisuudesta, ympariston tuhoutumisen uhkista ja sodista.” Puolueen paamaariksi ilmoitetaan ”suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, demokraattinen ja solidaarinen Eurooppa, uudenlainen inhimillinen sivilisaatio, sosialismi ja kommunismi.” [77]

Toisin kuin SKPy aiemmin, [78] nykyinen SKP ei maarittele itseaan marxilais-leninilaiseksi puolueeksi. Puolueohjelmassa mainitaan kuitenkin tarve kehittaa ” marxilaista ja leninilaista ” teoriaa, jota kerrotaan tarvittavan ”monimutkaisen ja ristiriitaisen todellisuuden tutkimiseen, luokkataistelun kokemusten yhteenvetoon seka yhteiskunnan ja maailman muuttamiseen.” [77]

SKP:lla on puolueohjelman lisaksi lukuisia erityisohjelmia. Vuonna 2006 hyvaksytyssa aloitteessa ”toimeentulon perusturvan takaamiseksi jokaiselle” ehdotettiin 800 euron perusturvaa, jota maksettaisiin niille kansalaisille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua tyoelamaan tai muutoin saada toimeentuloaan. [79] Niin sanottu Tampereen Uusi Punainen Julistus esitettiin helmikuussa 2003 juhlittaessa Forssan kokouksesta kulunutta sataa vuotta. Julistuksessa kerrottiin vanhan tyovaenliikkeen ”Irti porvareista” -tunnuksen olevan edelleen ajankohtainen ja vaitettiin eduskunnassa olevien vasemmistopuolueiden unohtaneen kyseisen seikan. [80] Vuonna 2001 SKP teki yksityiskohtaisen ehdotuksen tyoaikalain muuttamisesta. Lakiesityksessa vaadittiin yleisen tyoajan lyhentamista kuuteen tuntiin paivassa ja 30 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta. Ehdotusta perusteltiin muun muassa tyollisyydella ja tyontekijoiden hyvinvoinnilla. Esityksessa viitattiin Ranskan antamaan esimerkkiin. [81]

Monissa SKP:n asiakirjoissa vedotaan ymparistoarvojen puolesta. Puolueohjelmassa kerrotaan, ettei ihminen saa suhtautua luontoon vain valineena. Luonnonvaroja ja uusiutumattomia energialahteita on SKP:n mukaan saastettava tuleville sukupolville samalla, kun kehitetaan ymparistoystavallista teknologiaa ja edistetaan kierratysta. Taman kerrotaan vaativan muutoksia talouden rakenteissa ja itse kunkin omassa elamassa. [77] SKP:n asiakirjassa Tarvitaan energiatalouden rakennemuutos - ei uutta ydinvoimaa on tuotu esiin puolueen ydinvoimaa vastustava kanta. Puolueen mukaan ydinvoiman lisarakentaminen merkitsee kestavan sosiaalisen ja ekologisen muutoksen uhraamista lyhyen tahtaimen voitontavoittelulle. [82]

Vaalit

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tulokset
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Aanet
1999 -- 20 442 0,76 % [83]
2003 -- 21 079 0,76 % [84]
2007 -- 18 277 0,66 % [85]
2011 -- 9 232 0,31 % [86]
2015 -- 7 529 0,25 % [87]
2019 -- 4 305 0,14 % [88]
2023 -- 3 044 0,10 % [89]
Kuntavaalit
Vuosi Valtuutetut Aanet
2000 14 10 460 0,47 % [90]
2004 16 12 844 0,53 % [91]
2008 9 13 986 0,55 % [92]
2012 9 11 174 0,45 % [93]
2017 2 7 600 0,30 % [94]
2021 0 2 073 0,06 % [95]
Europarlamenttivaalit
Vuosi Mepit Aanet
1999 -- 7 556 0,61 % [96]
2004 -- 10 134 0,61 % [97]
2009 -- 8 089 0,49 % [98]
2014 -- 5 932 0,34 % [99]
2019 -- 3 532 0,20% [100]
Aluevaalit
Vuosi Paikat Aanet
2022 -- 1 847 0,1% [101]

SKP osallistuu omilla listoillaan eduskunta- , europarlamentti- ja kuntavaaleihin . Viimeisimpiin presidentinvaaleihin SKP ei ole pyrkinyt asettamaan omaa ehdokasta. SKP ei ole saanut ehdokkaitaan lapi valtakunnallisissa vaaleissa. Syksyn 2012 kuntavaaleissa puolue sai yhdeksan valtuutettua, mutta kevaalla 2017 vain kaksi valtuutettua seka Uudessakaupungissa vasemmistoliiton kanssa solmitun vaaliliiton avulla ensimmaisen varavaltuutetun paikan. Ammattiyhdistysten ja osuusliikkeiden vaaleihin SKP on osallistunut erilaisilla yhteislistoilla.

SKP osallistui ensimmaisen kerran eduskuntavaaleihin vuonna 1999. SKP teki vaaliliittoja Muutos 99 -liikkeeseen kuuluneiden puolueiden kanssa. Kyseessa oli myos ensimmainen kerta, kun aanestajilla oli mahdollisuus aanestaa suoraan SKP-nimisen puolueen ehdokkaita. SKP:n kannatus vuosien 1999 ja 2003 eduskuntavaaleissa oli 0,76 %. Vaaleissa 2007 aaniosuus ja -maara vahenivat hieman, minka jalkeen aaniosuus ja -maara ovat huvenneet jokaisissa eduskuntavaaleissa verrattuna edellisiin. Vuonna 2019 puolueen aaniosuus oli 0,14 %.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SKP:lle kerasi eniten aania rock-muusikko Kari Peitsamo (1 803 aanta) [102] , vaaleissa 2007 rap-artisti Seppo "Steen1" Lampela (1 842) [103] ja vaaleissa 2011 kaupunginvaltuutettu, yhteiskuntatieteiden tohtori Jari Heinonen (798 aanta). [104]

Kuntavaaleissa SKP on saanut edustajiaan lapi noin kymmenella eri paikkakunnalla. Syksylla 2008 SKP:n listoilta valittiin yhdeksan valtuutettua.

Erityisen vahvaa puolueen kannatus on ollut aiemmin Nokialla, missa SKP:n valtuustoryhmaan kuului kolme valtuutettua kaudella 2013?2017. [105] Lisaksi Jyvaskylassa SKP:n ryhmassa oli kaudella 2005?2008 kolme valtuutettua vasemmistoliittolaisen loikattua kommunistien riveihin. [106] SKP on solminut vaaliliittoja joidenkin muiden pienpuolueiden, varsinkin KTP:n, kanssa. Yhteistyo on kuitenkin ollut paikallista. Ennen eduskuntavaaleja 2007 SKP:n listoilla esiintyi Kommunistien liiton jasenia, jotka kuitenkin perustivat syksylla 2006 Suomen tyovaenpuolueen (STP), mita SKP:n Tiedonantajassa pidettiin hajottavana toimenpiteena [107] . SKP ja STP ovat tehneet joitakin vaaliliittoja. [38] Europarlamenttivaaleissa 2014 STP asetti ehdokkaita SKP:n listalle. [108] Vasemmistoliitto ei ole ollut kiinnostunut vaaliyhteistyosta kommunistien kanssa, [109] mutta kuntavaaleissa puolueilla on ollut vaaliliittoja muutamilla paikkakunnilla. [38]

HOK-Elannon edustajistoon valittiin vuoden 2008 vaaleissa Yrjo Hakanen. [110] Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan listalla olivat mukana myos KTP:n ehdokkaat. [111] [112] Vuoden 2012 HOK-Elannon vaaleihin SKP osallistui jalleen yhteisella listalla nimelta Kommunistit ja edistysmieliset, SKP ja KTP. Vaaliohjelmassa vaadittiin mm. edullista ja reilua lahikauppaa. [113] Vuonna 2020 SKP:lla oli oma ehdokaslista ja vaaliliitto KTP:n listan kanssa. Yrjo Hakanen edusti kommunisteja Elannon edustajistossa vuodesta 1999 [26] kunnes putosi edustajistosta vuoden 2020 vaaleissa. [114]

Rakennusliiton edustajistoon valittiin SKP:n ja KTP:n yhteislistalta (Kommunistien ja sitoutumattomien vaaliliitto) kolme edustajaa vuonna 1999 ja kaksi vaaleissa 2007 (Uusi suunta Rakennusliittoon ?vaaliliitto). [115] Metalliliiton vaaleihin SKP on osallistunut Jasenvaltaa Metalliin -nimisessa (2004) [116] ja Itsenaisen Metallin puolesta -nimisessa vaaliliitossa (2008, 1 paikka) [117] . Vuonna 2012 Metallin jasenten aani -vaalilistalta valittiin kaksi edustajaa Metalliliiton liittokokoukseen. [118]

Rekisteroimattomana puolueena SKPy ei osallistunut vaaleihin itsenaisesti, vaan tata varten perustettiin Demokraattinen Vaihtoehto kevaalla 1986. Kesalla 1986 kymmenen SKDL:n eduskuntaryhmasta erotettua kansanedustajaa muodosti Devan eduskuntaryhman. Deva oli SKPy:n vastine SKP:n SKDL:lle ja sen oli tarkoitus kerata yhteen SKPy:n liittolaisia. Deva sai vuoden 1987 eduskuntavaaleissa nelja kansanedustajaa. 1988 presidentinvaaleissa Devan ehdokas Jouko Kajanoja sai 1,6 prosenttia aanista. Saman vuoden kunnallisvaaleissa Devan listoilta valittiin 127 valtuutettua. Deva lakkautettiin Vasemmistoliiton perustamisen jalkeen loppuvuodesta 1990. Kunnallisvaaleissa 1992 Vasemmistoliiton listoilta valittiin valtuustoihin kymmenia SKPy:n jasenia [119] .

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c Liisa Taskinen on valittu SKP:n uudeksi puheenjohtajaksi Tiedonantaja 12.6.2022. Viitattu 12.6.2022.
  2. ↑ a b Kaksi puoluetta poistettiin puoluerekisterista Vaalit.fi . 3.6.2019. Oikeusministerio. Viitattu 3.6.2019.
  3. ↑ SKP sai kannattajakortit kasaan ja palaa puoluerekisteriin Tiedonantaja . 22.12.2020. Viitattu 22.12.2020.
  4. ↑ http://www.skp.fi/ohjelmat.php?juttu=232 ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  5. ↑ a b Kevin Devlin: Hard Times for Finland's Capitalist Communists ( Arkistoitu ? Internet Archive) (RAD Background Report/110 16.6.1988)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisterointiin. teoksessa Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksan vuosikymmenta Marxilainen foorumi 43 (TA-Tieto 2008), s. 154?164.
  7. ↑ a b Saantoja rikkoneiden jarjestojen erottaminen. Teoksessa SKP:n 21. edustajakokous (SKP 1987), s. 94.
  8. ↑ Taisto Sinisalo: SKP:n jarjestojen keskuskomitean selostus SKPy:n 21. edustajakokoukselle. Teoksessa Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenaisyys) 21. edustajakokous 5.?7.6.87 Dipoli, Espoo (SKPy 1987), s. 37.
  9. ↑ ks. SKP:n jarjestojen edustajien kokous 26.?27.4.1986 Tampere (SKP:n jarjestojen keskuskomitea 1986); Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenaisyys) 21. edustajakokous 5.?7.6.87 Dipoli, Espoo (SKPy 1987); Yrjo Hakanen: Kenen asialla kommunistit? Teoksessa Entas kun tulee se yhdestoista? Suomettumisen uusi historia (Toim. Johan Backman) (WSOY 2001), s. 459.
  10. ↑ a b Heikki Mannikko: Suomen kommunistisen liikkeen historiaa 1960 ? 1980 -luvuilta (Jaanmurtaja 2/2006) aiemmin toiminut linkki: http://www.mlys.net/murtaja/jm4.pdf ( Arkistoitu ? Internet Archive) (luettu 1.1.2007)
  11. ↑ Taisto Sinisalo: SKP:n jarjestojen keskuskomitean poliittinen selostus SKP(y):n 21. edustajakokoukselle. Teoksessa Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenaisyys) 21. edustajakokous (SKPy 1987), s. 37-39.
  12. ↑ Matti Virtanen: Moskovan outo viesti (Helsingin Sanomat 16.8.1992)
  13. ↑ Esko-Juhani Tennila: ?vejkin poika (Otava 2004), s. 255?256.
  14. ↑ Taistolaisilla edessa haato vasemmistoliitosta vaalien jalkeen (Helsingin Sanomat 2.2.1991)
  15. ↑ a b Pekka Vuoristo: Kysymys vasemmistoliitosta hallitsi taistolaiskommunistien kokousta. Skp-y lahti etsimaan uudenlaista sosialismia veteraanien nurinasta huolimatta (Helsingin Sanomat 20.5.1991)
  16. ↑ Pekka Vuoristo: Vasemmistoliitto ja Skp-y ovat etsineet sopua jarjestoriitaan (Helsingin Sanomat 18.3.1994)
  17. ↑ a b Pekka Vuoristo: Kommunistit vaaleihin Pekkasen tyoryhman esityksia vastustamalla Idankaupan romahdus puraisi Skp-y:n taloutta (Helsingin Sanomat 28.11.1994)
  18. ↑ a b Puoluerekisteriin merkityt ja siita poistetut puolueet (Oikeusministerio)
  19. ↑ Arto Astikainen: Skp nousee haudasta. Puheenjohtaja Yrjo Hakanen nakee jo ennusmerkkeja radikalismin tulosta Suomeen (Helsingin Sanomat 24.11.1996)
  20. ↑ "Uuden SKP:n" synnytystuskat (Tyokansan Sanomat 12/1996)
  21. ↑ Kolme puoluetta pois puoluerekisterista
  22. ↑ Rekisteroidyt puolueet Oikeusministerio 25.10.2005; Oikeusministerio 24.11.2005
  23. ↑ Tiedonantaja  ?.9.2005
  24. ↑ Pysayttakaa sota -verkostossa mukana Pysayttakaa sota -verkosto 2004
  25. ↑ a b c d e Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisterointiin. teoksessa Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksan vuosikymmenta Marxilainen foorumi 43 (TA-Tieto 2008), s. 154?164.
  26. ↑ a b c d CV ( Arkistoitu ? Internet Archive) (www.yrjohakanen.fi 2008)
  27. ↑ a b c Pajunen, Ilpo: Kasitetaiteilija SKP:n johtoon Yle Uutiset . 9.6.2013. Viitattu 9.6.2013.
  28. ↑ Tiina Sandberg valittiin SKP:n paasihteeriksi tiedonantaja.fi . 19.5.2018. Viitattu 11.1.2020.
  29. ↑ a b SKP:n saannot [ vanhentunut linkki ] (SKP 2001)
  30. ↑ a b Tieto SKP:sta ( Arkistoitu ? Internet Archive) SKP 2010
  31. ↑ Some facts about the CPF (www.skp.fi 2005)
  32. ↑ Some facts about the CPF (www.skp.fi 1999)
  33. ↑ SKP haluaa koota laajan punavihrean opposition ( Arkistoitu ? Internet Archive) (Verkkouutiset 1997)
  34. ↑ a b Skp-y pohjustaa jatkoa kommunistipuolueelle. Ensi askeleena ”avoin puoluekonferenssi” syksylla (Helsingin Sanomat)
  35. ↑ Matti Hyvarinen & Jukka Paastela: Failed attempts at modernization ? The finnish communist party. Teoksessa Communist parties in western europe. Decline or adaptation (toim. Michael Waller & Meindert Fennema) (Basil Blackwell 1988), s. 120.
  36. ↑ Yrjo Hakanen: Keskuskomitean poliittinen selostus SKP:n edustajakokoukselle. Teoksessa SKP:n edustajakokous 15.?16.5.2004 Tikkurila, Vantaa (SKP 2003), sivu 19.
  37. ↑ Kunnallisvaalit 1976-2017, puolueiden kannatus: SKP 2000?2017 ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tilastokeskus 2017
  38. ↑ a b c SKP:n ehdokkaat kunnittain vaaleissa 2008 ( Arkistoitu ? Internet Archive) SKP 2008
  39. ↑ SKP:n tulokset kuntavaaleissa 2004 ( Arkistoitu ? Internet Archive) SKP 2004
  40. ↑ Riikka Venalainen: Leipatyona kommunismi (Helsingin Sanomat 31.10.2004)
  41. ↑ Tiedonantajayhdistys konkurssiin (Helsingin Sanomat 12.9.1991)
  42. ↑ Etusivu Tiedonantaja 2010
  43. ↑ Veli-Pekka Leppanen: Kivaari vai aanestyslippu? Suomen Kommunistisen Puolueen hajaannus 1964?1970 (Edita 1999), s. 273?275.
  44. ↑ Eespain SKP:n Helsingin kaupungin piirijarjesto
  45. ↑ Nakoala SKP:n Tampereen piirijarjesto
  46. ↑ Tyon Valta [ vanhentunut linkki ] SKP:n Hameen piirijarjesto
  47. ↑ Kaisa Alenius: Sivistysliitot rakentavat kansalaisyhteiskuntaa ( Arkistoitu ? Internet Archive) (Kulttuurivihkot 2/2004)
  48. ↑ Demokraattinen sivistysliitto r.y. ( Arkistoitu ? Internet Archive) Democratic Civic Association DSL
  49. ↑ Etusivu ( Arkistoitu ? Internet Archive) DSL
  50. ↑ Eduskuntavaalit 1983-2015, puolueiden kannatus: SKP 1999?2015 ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tilastokeskus 2015
  51. ↑ Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenaisyys) 21. edustajakokous (SKPy 1987)
  52. ↑ SKP:n vaaliohjelma: Jo riittaa oikeistopolitiikka - markkinavoimat kuriin! [ vanhentunut linkki ] SKP 1998
  53. ↑ Tie ulos kriiseista ? toisenlaiseen talouteen ja hyvinvointiin SKP 2010 [ vanhentunut linkki ]
  54. ↑ Tapahtumia SKP. Viitattu 9.6.2013.
  55. ↑ SKP jatkossa entista valtakunnallisempi ( Arkistoitu ? Internet Archive) Artikkelit, Suomen Kommunistinen Puolue
  56. ↑ [1] SKP:n edustajakokous] skp.fi . Viitattu 11.1.2020.
  57. ↑ SKP:n edustajakokous Kotkassa skp.fi . Viitattu 17.3.2023.
  58. ↑ Yrjo Hakanen: SKP ja VAS jaseneksi Euroopan vasemmistoon [ vanhentunut linkki ] ( Tiedonantaja 2009 30.10.2009)
  59. ↑ Yrjo Hakanen: ”Kylla, me voimme muuttaa Eurooppaa” ( Arkistoitu ? Internet Archive) ( Tiedonantajan Eurooppa-liite 11.11.2005)
  60. ↑ a b SKP:n edustajakokouksen kansainvaliset vieraat ja tervehdykset ( Arkistoitu ? Internet Archive) (SKP 2007)
  61. ↑ Suomen puolueet ja Nkp (Helsingin Sanomat 28.8.1991)
  62. ↑ Taisto Sinisalo: SKP:n jarjestojen keskuskomitean selostus SKP:n (yhtenaisyys) 21. edustajakokoukselle. Teoksessa SKP:n (yhtenaisyys) 21. edustajakokous 5.?7.6.87 Dipoli, Espoo (SKP(y) 1987), s. 44?47.
  63. ↑ Matti Hyvarinen & Jukka Paastela: Failed attempts at modernization ? The finnish communist party. Teoksessa Communist parties in western europe. Decline or adaptation (toim. Michael Waller & Meindert Fennema) (Basil Blackwell 1988), s. 125.
  64. ↑ Martti Valkonen: Nkp:n raha-avusta Skp-y:lle todisteita viela vuodelta 1990 Puheenjohtaja Yrjo Hakanen kuittasi Moskovasta lahes kolme miljoonaa markkaa Kirjapainon vararikko uhkasi suomalaiskommunisteja vallankaappauksen alla (Helsingin Sanomat 1993)
  65. ↑ Yevgenia Albats & Catherine A. Fitzpatrick: KGB. State Within a State (I.B. Tauris 1995), s. 223.
  66. ↑ Palaavatko tukirahat Venajalle? (Helsingin Sanomat 13.2.1992)
  67. ↑ Skp-y avasi uudelleen idansuhteensa (Helsingin Sanomat 3.12.1992)
  68. ↑ Hakanen tapasi Venajan kommunisteja (Helsingin Sanomat 9.7.1998)
  69. ↑ Yrjo Hakanen: Kenen asialla kommunistit? Teoksessa Entas kun tulee se yhdestoista? Suomettumisen uusi historia (Toim. Johan Backman) (WSOY 2001), sivu 469.
  70. ↑ SKPy rakentaa uusia puoluesuhteita ja vahvistaa vanhoja. Tiedonantaja , 11.3.1994.
  71. ↑ Matti Virtanen: SKP Berliinin tiella (Helsingin Sanomat 4.12.1994)
  72. ↑ Kommunistisen nuorisoliiton toinen liittokokous Nokialla. Nuorisoliitto otti kantaa Palestiinan tilanteeseen (www.komnl.net 31.3.2002)
  73. ↑ Youth League Leadership Suspended 500 Sections ( Tiedonantaja 19.5.1987) teoksessa JPRS report West Europe Foreign Broadcast Information Service 13.8.1987 [ vanhentunut linkki ]
  74. ↑ Communist Democratic Alternative Establishes Own Youth Group (Helsingin Sanomat 4.10.1987). teoksessa JPRS report West Europe Foreign Broadcast Information Service 1.2.1988 [ vanhentunut linkki ]
  75. ↑ ks. Demokraattisen naisverkoston valtakunnallinen tyoryhma linkki ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  76. ↑ Elina Katainen: Akkain aherrusta aatteen hyvaksi. Suomen naisten demokraattinen liitto 1944?1990 (KSL 1994), s. 381?383.
  77. ↑ a b c SKP:n ohjelma ( Arkistoitu ? Internet Archive) (www.skp.fi 2007)
  78. ↑ ”Meidan tavoitteemme on SKP:n sailyttaminen ja sen toiminnan kehittaminen yhtenaisena marxilais-leninilaisena puolueena.” Avoin kirje SKP:n keskuskomitean kokoukselle 15.8.1986. Teoksessa Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenaisyyden) 21. edustajakokous (SKPy 1987), s. 114.
  79. ↑ SKP:n aloite toimeentulon perusturvan takaamiseksi jokaiselle ( Arkistoitu ? Internet Archive) (www.skp.fi)
  80. ↑ Tampereen Uusi Punainen Julistus ( Arkistoitu ? Internet Archive) (www.skp.fi)
  81. ↑ SKP:n esitys laiksi yleisen tyoajan lyhentamisesta ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  82. ↑ Tarvitaan energiatalouden rakennemuutos - ei uutta ydinvoimaa ( Arkistoitu ? Internet Archive) (www.skp.fi)
  83. ↑ Eduskuntavaalit - aikasarjat StatFin . 30.4.2015. Tilastokeskus. Viitattu 15.5.2018.
  84. ↑ Eduskuntavaalit 2003 - tulos puolueittain vaalit.fi . 19.3.2003. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  85. ↑ Eduskuntavaalit 2007 - tulos puolueittain vaalit.fi . 21.3.2007. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  86. ↑ Eduskuntavaalit 2011 - tulos puolueittain vaalit.fi . 13.5.2011. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  87. ↑ Eduskuntavaalit 2015 - tulos puolueittain vaalit.fi . 22.04.2015. Oikeusministerio. Viitattu 30.04.2015.
  88. ↑ Eduskuntavaalit 2019 - tulos puolueittain vaalit.fi . 14.04.2019. Oikeusministerio. Viitattu 15.04.2019.
  89. ↑ Koko maa, Ehdokasasettajakohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi . Viitattu 4.4.2023.
  90. ↑ Kunnallisvaalit - aikasarjat StatFin . 21.4.2017. Tilastokeskus. Viitattu 15.1.2018.
  91. ↑ Kunnallisvaalit 2004 - tulos puolueittain vaalit.fi . 17.1.2005. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  92. ↑ Kunnallisvaalit 2008 - tulos puolueittain vaalit.fi . 31.10.2008. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  93. ↑ Kunnallisvaalit 2012 - tulos puolueittain vaalit.fi . 14.6.2013. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  94. ↑ Kuntavaalit 2017 - tulos puolueittain vaalit.fi . 14.8.2017. Oikeusministerio. Viitattu 16.4.2018.
  95. ↑ Kuntavaalit 2021 - tulos puolueittain yle.fi . 16.6.2021. Yleisradio. Viitattu 19.6.2021.
  96. ↑ Europarlamenttivaalit - aikasarjat StatFin . 11.6.2014. Tilastokeskus. Viitattu 15.1.2018.
  97. ↑ Europarlamenttivaalit 2004 - tulos puolueittain vaalit.fi . 16.6.2004. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  98. ↑ Europarlamenttivaalit 2009 - tulos puolueittain vaalit.fi . 10.6.2009. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  99. ↑ Europarlamenttivaalit 2014 - tulos puolueittain vaalit.fi . 30.5.2014. Oikeusministerio. Viitattu 31.5.2014.
  100. ↑ Europarlamenttivaalit 2019 - tulos puolueittain vaalit.fi . 11.6.2019. Oikeusministerio. Viitattu 20.6.2019.
  101. ↑ Osoite = https://vaalit.yle.fi/av2022/fi/tulospalvelu/#party-results-section
  102. ↑ Kaikkien ehdokkaiden aanimaarat ja vertausluvut vaalipiireittain ja puolueittain 2003 (Tilastokeskus 31.5.2004)
  103. ↑ Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden aanimaarat ja vertausluvut vaalipiireittain ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (Tilastokeskus 28.3.2007)
  104. ↑ Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden aanimaarat ja vertausluvut vaalipiireittain ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2011 [ vanhentunut linkki ] (Tilastokeskus 29.4.2011)
  105. ↑ Kuntavaalit 2012: Pirkanmaan vaalipiiri - Nokia - Uusi valtuusto Yleisradion tulospalvelu . 6.11.2012. Yleisradio. Viitattu 14.11.2019.
  106. ↑ Kaupunginvaltuutettu, joka paatti jattaa vasemmistoliiton poteron pohjalle ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tiedonantaja 28.1.2005: Kommunistisen puolueen valtuustoryhma ( Arkistoitu ? Internet Archive) Jyvaskylan kaupunki
  107. ↑ KTP:sta erotetut hajottivat Vaihtoehtovaen ( Tiedonantaja 22.9.2006)
  108. ↑ SKP:n eurovaaliehdokkaat viheltavat porvaripelin poikki Tiedonantaja.fi . 4.11.2013. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 31.5.2014.
  109. ↑ Vasemmistoliitto torjui vaaliliitot SKP:n kanssa ( Arkistoitu ? Internet Archive) ( Tiedonantaja 11.8.2006)
  110. ↑ HOK-Elannon vaalit 2008 tulostiedote (HOK-Elanto 2008)
  111. ↑ Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan ehdokaslista Helsingin Osuusliike Elannon vaalissa 22.2.-7.3.2008 [ vanhentunut linkki ] SKP 2008
  112. ↑ Arviota HOK-Elannon vaaleista Kansan aani 2/2008 , s. 7.
  113. ↑ http://www.skp.fi/originals/materiaalit/HOK-ElannonVaalit2012_lennakkiA5_MV.pdf ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  114. ↑ HOK-Elannon vaalien tulos julkistettiin 20.4.2020. Kommunistinen Tyovaenpuolue. Arkistoitu 13.12.2020. Viitattu 21.4.2020.
  115. ↑ Liittovaaleissa tuki nykylinjalle (Rakennusliitto 1999); Liittovaalien 4. - 11.3.1999 tulokset (Rakennusliitto 1999); Vasemmistorakentajat ja sitoutumattomat vahvistivat asemiaan Rakennusliitossa (liittokokous.rakennusliitto.net 9.3.2007)
  116. ↑ Metallin liittokokousvaalit alkavat ( Arkistoitu ? Internet Archive) (Metallityovaen liitto 3.3.2004)
  117. ↑ Demarit voittivat Metalliliiton vaalit ( Arkistoitu ? Internet Archive) Helsingin Sanomat 30.4.2008
  118. ↑ http://metallinaani.wordpress.com
  119. ↑ Skp-y tyytyvainen kunnallisvaalitulokseen (Helsingin Sanomat 23.10.1992)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Kommunistinen_Puolue_(1996)&oldid=22440109 ”