Sunderland Association Football Club
on
jalkapalloseura
Sunderlandista
,
Englannin
koillisosasta. Joukkue pelaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla
mestaruussarjassa
. Sunderland on historiansa aikana voittanut Englannin mestaruuden kuudesti; parempaan on pystynyt vain viisi seuraa. Sunderlandin viimeisin mestaruus on vuodelta 1936. Seura on voittanut myos
FA Cupin
1937 ja 1973.
Sunderland pelaa kotiottelunsa Englannin suurimpiin kuuluvalla 49 000 -paikkaisella
Stadium of Light
-stadionilla. Joukkueen paikallisvastustaja on naapurikaupungin
Newcastle United
, jota vastaan pelattavaa ottelua kutsutaan
Tyne?Wear derbyksi
. Seurojen valinen kilpailuasetelma on yksi kiihkeimmista Englannissa.
Perustaminen ja ensimmaiset mestaruudet (1879?1910)
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Sunderland AFC perustettiin vuonna 1879, kun samana vuonna Hendon Board Schooliin opettajaksi tullut skotlantilainen
James Allan
kutsui koolle opettajien kokouksen perustaakseen jalkapalloseuran. Uuden seuran nimeksi tuli Sunderland and District Teachers’ Association Football Club. Seuraavana vuonna myos muut kuin opettajat paastettiin mukaan, ja seura muutti nimekseen Sunderland Association Football Club. Ensimmaisina vuosinaan se osallistui paikallisiin cup-kilpailuihin, kuten esimerkiksi
Durham Cupiin
, jonka se voitti 1884. Seuraavana vuonna Sunderland osallistui ensi kertaa
FA Cupiin
.
[2]
[3]
Rajoitetun ammattilaisuuden tultua mahdolliseksi 1880-luvun lopussa Sunderland ryhtyi hankkimaan pelaajia. Perustaja James Allan vastusti ammattilaisuutta, erosi seurasta ja perusti
Sunderland Albionin
.
Englannin liiga
perustettiin 1888, mutta Sunderland ei paassyt mukaan, silla muut seurat vastustivat pitkia pelimatkoja Koillis-Englantiin. Kaksi vuotta myohemmin Sunderland anoi uudestaan paasya mukaan, ja se valittiinkin
Stoken
tilalle. Ensimmaisella kaudellaan Sunderland sijoittui seitsemanneksi, mutta
kaudella 1891?1892
se voitti 1. divisioonan mestaruuden ja paasi FA Cupin valieriin. Menestys jatkui
seuraavalla kaudella
Sunderlandin uusiessa mestaruuden ylivoimaisella erolla
Preston North Endiin
.
[4]
Kaudella 1893?1894
seura jai
Aston Villan
jalkeen toiseksi, mutta voitti jalleen
kaudella 1894?1895
. Kaikilla mestaruuskausilla Sunderlandin
John Campbell
voitti liigan maalikuninkuuden.
[5]
Vuonna 1898 Sunderland muutti
Roker Parkille
, josta tuli sen kotikentta lahes sadaksi vuodeksi.
[6]
[3]
Sunderlandin mestaruuksiin johdattanut
Tom Watson
siirtyi vuonna 1896
Liverpoolin
valmentajaksi. Hanta seurannut
Robert Campbell
valmensi seuraa kolme kautta, minka jalkeen valmentajaksi tuli
Alex Mackie
. Mackie johdatti Sunderlandin vuonna 1900 kolmanneksi, vuonna 1901 toiseksi ja
kaudella 1901?1902
mestaruuteen, joka oli seuran neljas.
[7]
Lisaa mestaruuksia ja ensimmainen FA Cup (1911?1939)
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Sunderland hankki vuonna 1911 ennatyksellisella 1 200 punnan siirtosummalla
Charlie Buchanin
, josta tuli yksi seuran kaikkien aikojen parhaista maalintekijoista. Buchan muodosti vaarallisen hyokkaysparin
George Holleyn
kanssa. Sunderland hankki muitakin uusia pelaajia, kuten puolustajat
Charlie Gladwinin
ja
Joe Butlerin
.
Kausi 1912?1913
alkoi heikosti, ja Sunderland oli viimeisena seitseman ottelun jalkeen, mutta sitten tulokset paranivat. Sunderland hivuttautui kohti sarjan karkea ja lopulta voitti mestaruuden neljan pisteen erolla
Aston Villaan
. Buchan voitti maalikuninkuuden 32 maalilla. Samalla kaudella Sunderland eteni myos FA Cupin loppuotteluun ensimmaista kertaa, mutta havisi sen Aston Villalle 0?1.
[3]
Englannin liiga taukosi
ensimmaisen maailmansodan
ajaksi, ja sen jalkeen monet Sunderlandin pelaajat eivat olleet enaa parhaimmillaan. Valmentaja
Bob Kyle
rakensi joukkuetta uudestaan, ja seura ylsi
kaudella 1922?1923
sarjassa toiseksi Buchanin voitettua jalleen maalikuninkuuden. Seuraavan kerran Sundeland oli toinen
kaudella 1934?1935
.
Seuraavalla kaudella
Sunderland voitti kuudennen ja viimeisimman mestaruutensa
Raich Carterin
ja
Bobby Gurneyn
tehdessa 31 maalia kumpikin. Kautta varjosti
Birminghamia
vastaan pelatussa ottelussa loukkaantuneen maalivahti
Jimmy Thorpen
kuolema.
Kaudella 1936?1937
Sunderland sijoittui sarjassa vasta kahdeksanneksi, mutta FA Cupissa se eteni loppuotteluun. Finaalissa Sunderland kohtasi
Preston North Endin
ja voitti cupin ensimmaisen kerran lukemin 3?1.
[3]
Talousvaikeudet, putoaminen ja toinen FA Cup (1940?1977)
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Toisen maailmansodan
jalkeen Sunderland pelasi edelleen paasarjatasolla, mutta vaihtelevalla menestyksella.
Kaudella 1949?1950
seura sijoittui kolmanneksi vain pisteen paahan mestaruuden voittaneesta
Portsmouthista
. 1950-luvulla Sunderland kaytti paljon rahaa pelaajahankintoihin ja sita kutsuttiin ”Bank of England” -seuraksi (
suom.
Englannin pankki
). Seura maksoi suuren siirtosumman muun muassa
Len Shackletonista
,
Ivor Broadisista
ja
Trevor Fordista
. Shackletonin 20 050 punnan siirtosumma oli aikansa ennatys.
[8]
Vuonna 1957 Sunderland oli osallisena talousskandaalissa, jossa sen todettiin maksaneen pelaajille maksimipalkkaa suurempia korvauksia. Sunderland sai aikansa suurimmat sakot ja kolme sen johtajista elinikaisen toimitsijakiellon. Useita seuran pelaajia sai pelikieltoja, ja sakot saanut pitkaaikainen valmentaja
Bill Murray
erosi. Sekaisin ollut Sunderland putosi vuonna 1958
2. divisioonaan
pelattuaan paasarjatasolla 68 vuotta.
[6]
[9]
Valmentaja
Alan Brown
rakensi joukkuetta uudestaan ja onnistui nostamaan seuran takaisin 1964. Brown lahti nousun myota seurasta ja Sunderland yritti hankkia menestysta uusilla hankinnoilla kuitenkaan ilman mainittavia onnistumisia. Brown palasi uudestaan Sunderlandin valmentajaksi nelja vuotta myohemmin. Han sai pidettya vaikeuksissa olleen seuran paasarjassa, mutta
kausi 1969?1970
paattyi putoamiseen. Ensimmainen kausi 2. divisioonassakaan ei mennyt hyvin ja Brown sai potkut kun seuraavakin lahti huonosti kayntiin. Tilalle palkattiin
Bob Stokoe
.
[6]
[10]
Stokoen johdolla Sunderland eteni FA Cupin finaaliin 1973. Loppuottelussa oli vastassa edellisen vuoden voittaja,
Leeds United
, jota pidettiin ylivoimaisena ennakkosuosikkina.
[11]
Odotusten vastaisesti Sunderland voitti ottelun 1?0 ensimmaisena alemman sarjatason joukkueena yli 40 vuoteen. Ottelun suurimmat sankarit olivat maalivahti
Jimmy Montgomery
ja voittomaalin tehnyt
Ian Porterfield
.
[12]
Voiton myota Sunderland paasi ensimmaisen ja toistaiseksi ainoan kerran eurocupiin, 1973?1974
Cup-voittajien cupiin
. Seura voitti ensimmaisella kierroksella
Vasas SC:n
yhteistuloksella 3?0, mutta putosi toisella kierroksella
Sportingia
vastaan.
[13]
Vuonna 1976 Sunderland voitti Stokoen johtamana 2. divisioonan ja nousi takaisin paasarjatasolle.
Kausi 1976?1977
ei lahtenyt hyvin kayntiin, ja Stokoe erosi. Lopulta kausi paattyi putoamiseen.
[6]
[14]
Uusi stadion ja nousu Valioliigaan (1978?2006)
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Sunderland vietti 2. divisioonassa nelja kautta, kunnes se nousi takaisin paasarjatasolle 1980. Vuonna 1985 Sunderland paasi ensimmaista kertaa
liigacupin
loppuotteluun, jonka se havisi
Norwich Citylle
0?1.
[15]
Kausi 1984?1985
paattyi putoamiseen. Kaksi vuotta myohemmin seura putosi
3. divisioonaan
, mutta nousi heti ensimmaisella yrityksella takaisin. Paluun paasarjatasolle Sunderland teki 1990, vaikka havisi karsintafinaalin
Swindonille
. Swindonin nousu peruttiin talousongelmien vuoksi ja Sunderland otettiin tilalle. Talla kertaa vierailu 1. divisioonassa kesti yhden kauden.
[6]
[16]
Vuonna 1992 Sunderland ylsi
FA Cupin
loppuotteluun ollessaan 2. divisioonassa, mutta
Liverpool
voitti ottelun 2?0. Kevaalla 1995 Sunderland oli lahella putoamista kolmannelle sarjaportaalle, mutta erotetun
Mick Buxtonin
tilalle palkattu
Peter Reid
onnistui valttamaan putoamisen. Ensimmaisella taydella kaudellaan Reid johdatti Sunderlandin 1. divisioonan (Valioliigan perustamisen jalkeen toiseksi korkein sarjaporras) mestaruuteen ja nousuun
Valioliigaan
.
Kausi 1996?1997
Valioliigassa paattyi putoamiseen.
[16]
[17]
Vuonna 1997 Sunderland muutti 99 vuoden jalkeen
Roker Parkilta
uudelle 42 000 katsojan
Stadium of Lightille
(
suom.
Valon stadion
).
[6]
Heti putoamista seuranneella kaudella Sunderland oli lahella nousua, mutta havisi karsintafinaalin. Kaudella 1998?1999 Sunderland kerasi ennatykselliset 105 pistetta ja voitti 1. divisioonan. Noustuaan seura jatkoi hyvia otteitaan ja sijoittui
Valioliigan kaudella 1999?2000
seitsemanneksi, joka oli seuran paras sijoitus 45 vuoteen. Sunderlandin
Kevin Phillips
voitti 30 maalillaan liigan maalikuninkuuden ja
Euroopan Kultainen kenka -palkinnon
.
[18]
Seuraavakin kausi paattyi seitsemanteen sijaan, mutta sitten otteet heikkenivat ja lopulta tammikuussa 2001 Reid sai potkut.
[6]
[17]
Sunderland putosi Valioliigasta 2003 kerattyaan vain 19 pistetta, mika oli ennatyksellisen vahan.
Mick McCarthyn
johdolla seura nousi mestarina jalleen 2005, mutta vierailu Valioliigassa kesti vain yhden kauden. Sunderland kerasi vain 15 pistetta, mika oli jalleen uusi ennatys.
[6]
[19]
Omistajien vaihdokset ja putoaminen Ykkosliigaan (2006?)
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Mestaruussarjaan
putoamisen jalkeen Sunderlandin entisen pelaajan,
Niall Quinnin
, johtama Drumaville Consortium hankki seuran omistukseensa. Paavalmentajaksi palkattiin
Roy Keane
, joka vei Sunderlandin takaisin Valioliigaan. Kesalla 2009 Sunderland sai jalleen uuden omistajan, kun irlantilais-yhdysvaltalainen
Ellis Short
osti seuran.
[20]
2010-luvun alkupuolella Sunderland taisteli usein putoamista vastaan ja sailyi vain taparasti
2013
,
2015
ja
2016
.
Kaudella 2016?2017
seura lopulta putosi sijoituttuaan sarjassa viimeiseksi. Kausi mestaruussarjassakin alkoi heikosti ja lopulta Sunderland putosi kolmanneksi korkeimmalle sarjaportaalle toista kertaa historiassaan.
Netflix
-sarja
Sunderland ’Til I Die
kertoo kaudesta. Kauden paatyttya epasuosittu Ellis Short myi seuran
Stewart Donaldille
ja paavalmentajaksi kesken kauden tulleen
Chris Colemanin
tilalle palkattiin
Jack Ross
.
[21]
[22]
Sunderlandin ensimmainen kausi Ykkosliigassa paattyi nousukarsintojen finaaliin, jonka se havisi
Charltonille
. Ross sai potkut toisenkin kauden alun mentya myos alle odotusten ja hanen tilalleen palkattiin
Phil Parkinson
.
[23]
Koronaviruspandemian
takia keskeytynyt kausi paattyi lopulta 8. sijaan, joka oli Sunderlandin kaikkien aikojen huonoin sarjasijoitus.
[24]
Kolmas kausi Ykkosliigassa ei alkunut odotusten mukaisesti ja Parkinson sai joulukuussa potkut ja hanen tilalleen tuli
Lee Johnson
.
[25]
Helmikuussa 2021 seura siirtyi
Kyril Louis-Dreyfusin
omistukseen.
[26]
Sunderland ei taaskaan noussut ja helmikuussa Johnsonin tilalle palkattiin
Alex Neil
.
[27]
Neilin johdolla Sunderland sijoittui sarjassa viidenneksi, mutta nousi Mestaruussarjaan voitettuaan nousukarsinnat kukistamalla finaalissa
Wycombe Wanderersin
.
[28]
Elokuussa 2023 Alex Neil siirtyi
Stoken
valmentajaksi ja hanen tilalleen palkattiin
Tony Mowbray
.
[27]
Sunderlandin sarjahistoria
|
Sarjataso
|
Kaudet
|
1
|
86
|
2
|
30
|
3
|
4
|
Paivitetty 24. tammikuuta 2023
[16]
[22]
|
Sunderlandilla on historiansa aikana ollut kahdeksan stadionia. Perustamisensa jalkeen se pelasi Blue House Fieldilla
Hendonissa
. Vuosina 1881?1886 Sunderland pelasi The Cedarsilla, Groves Fieldilla, Horatio Streetilla ja Abbs Fieldilla. Vuonna 1886 seura muutti
Newcastle Roadille
, jossa sen otteluita seurasi parhaimmillaan yli 20 000 katsojaa. Sunderland voitti Newcastle Roadilla ollessaan kolme mestaruutta ja 1800-luvun lopun lahestyessa oli selvaa, etta seura tarvitsi suuremman stadionin.
[29]
Seura muutti vuonna 1898
Roker Parkille
, josta tuli sen pitkaaikainen koti. Roker Parkin kapasiteettia kasvatettiin, ja vuonna 1912 sinne mahtui 50 000 katsojaa. 1930-luvulla virallinen kapasiteetti oli 60 000, mutta stadionin katsojaennatys on 75 118 FA Cupin ottelussa
Derby Countya
vastaan 1933. Myohemmin stadionille asennettiin istuimet, ja lopulta sen kapasiteetti pieneni 22 500 katsojaan.
[30]
Lopulta Sunderland paatti muuttaa pois huonoon kuntoon menneelta Roker Parkilta. Uusi
Stadium of Light
(
suom.
Valon stadion
) rakennettiin Roker Parkin lahistolle. Stadion valmistui 1997 ja tuolloin sen kapasiteetti oli 42 000 katsojaa. Muutamaa vuotta myohemmin stadionia laajennettiin 49 000 -paikkaiseksi. Stadium of Light on yksi Englannin suurimmista stadioneista, ja siella on pelattu myos
Englannin
maaotteluita.
[29]
[31]
Vaikka
Sunderlandin
kaupunki ei ole erityisen iso (noin 175 000 asukasta), Sunderlandin katsojamaarat ovat erittain suuria. Esimerkiksi
kaudella 2014?2015
Valioliigassa Sunderland kerasi keskimaarin 43 217 katsojaa, mika oli sarjan kuudenneksi suurin maara.
[32]
Kolmannella sarjaportaallakin seuran katsokeskiarvo oli kaudella 2018?2019 yli 31 000, mika on sarjatason ennatys.
[33]
Sunderlandilla on kannattajia ympari Englantia ja maailmaa. Silla on yli 70 virallista kannattajayhdistysta muun muassa
Australiassa
,
Brasiliassa
,
Etela-Afrikassa
,
Intiassa
,
Nigeriassa
,
Skandinaviassa
ja
Taiwanissa
.
[34]
Sunderlandin suurin kilpailija on paikallisvastustaja
Newcastle United
. Newcastle sijaitsee vain 15 kilometrin paassa ja molemmat seurat kuuluvat Englannin menestyneimpiin. Seurojen valinen ottelu,
Tyne?Wear derby
, on yksi kiihkeimmista Englannissa.
[35]
Seuran alkuvuosina silla oli kiivas kilpailuasetelma Sunderlandin perustajan uuden seuran,
Sunderland Albionin
, kanssa.
[3]
- Paivitetty 24. tammikuuta 2023
[36]
Sunderlandin Hall of Fame perustettiin vuonna 2019 seuran 140-vuotisjuhlien yhteydessa, jolloin siihen nimettiin ensimmaiset 11 henkiloa.
[37]
Hall of Fameen valitut pelaajat (suluissa vuodet seurassa):
[38]
Siirryttyaan ammattilaisuuteen 1886, Sunderland pestasi paavalmentajakseen
Tom Watsonin
. Han on myos seuran menestynein valmentaja kolmella mestaruudellaan. Pisimpaan seuraa valmensi
Bob Kyle
vuosina 1905?1928.
[39]
[23]
- Paavalmentajat
Luettelossa on vain vakituiset valmentajat.
- Liiga
- 1. divisioona
/
Valioliiga
(1. sarjataso)
- 1892, 1893, 1895, 1902, 1913 ja 1936
- 2. divisioona
,
1. divisioona
/
Mestaruussarja
(2. sarjataso)
- 1976, 1996, 1999, 2005, 2007
- 3. divisioona
,
2. divisioona
/
Ykkosliiga
(3. sarjataso)
- Cup
[41]