Tämä on lupaava artikkeli.

Sunderland AFC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sunderland
Koko nimi Sunderland Association Football Club
Lempinimet The Black Cats [1]
Perustettu 1879
Kentta Stadium of Light
– kapasiteetti 49 000
Sarja Mestaruussarja
Omistaja Ranska Kyril Louis-Dreyfus
Puheenjohtaja Ranska Kyril Louis-Dreyfus
Paavalmentaja Englanti Tony Mowbray
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Sunderland Association Football Club on jalkapalloseura Sunderlandista , Englannin koillisosasta. Joukkue pelaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla mestaruussarjassa . Sunderland on historiansa aikana voittanut Englannin mestaruuden kuudesti; parempaan on pystynyt vain viisi seuraa. Sunderlandin viimeisin mestaruus on vuodelta 1936. Seura on voittanut myos FA Cupin 1937 ja 1973.

Sunderland pelaa kotiottelunsa Englannin suurimpiin kuuluvalla 49 000 -paikkaisella Stadium of Light -stadionilla. Joukkueen paikallisvastustaja on naapurikaupungin Newcastle United , jota vastaan pelattavaa ottelua kutsutaan Tyne?Wear derbyksi . Seurojen valinen kilpailuasetelma on yksi kiihkeimmista Englannissa.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Perustaminen ja ensimmaiset mestaruudet (1879?1910) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sunderland AFC perustettiin vuonna 1879, kun samana vuonna Hendon Board Schooliin opettajaksi tullut skotlantilainen James Allan kutsui koolle opettajien kokouksen perustaakseen jalkapalloseuran. Uuden seuran nimeksi tuli Sunderland and District Teachers’ Association Football Club. Seuraavana vuonna myos muut kuin opettajat paastettiin mukaan, ja seura muutti nimekseen Sunderland Association Football Club. Ensimmaisina vuosinaan se osallistui paikallisiin cup-kilpailuihin, kuten esimerkiksi Durham Cupiin , jonka se voitti 1884. Seuraavana vuonna Sunderland osallistui ensi kertaa FA Cupiin . [2] [3]

Maalaus Sunderlandin ja Aston Villan valisesta ottelusta 1895.

Rajoitetun ammattilaisuuden tultua mahdolliseksi 1880-luvun lopussa Sunderland ryhtyi hankkimaan pelaajia. Perustaja James Allan vastusti ammattilaisuutta, erosi seurasta ja perusti Sunderland Albionin . Englannin liiga perustettiin 1888, mutta Sunderland ei paassyt mukaan, silla muut seurat vastustivat pitkia pelimatkoja Koillis-Englantiin. Kaksi vuotta myohemmin Sunderland anoi uudestaan paasya mukaan, ja se valittiinkin Stoken tilalle. Ensimmaisella kaudellaan Sunderland sijoittui seitsemanneksi, mutta kaudella 1891?1892 se voitti 1. divisioonan mestaruuden ja paasi FA Cupin valieriin. Menestys jatkui seuraavalla kaudella Sunderlandin uusiessa mestaruuden ylivoimaisella erolla Preston North Endiin . [4] Kaudella 1893?1894 seura jai Aston Villan jalkeen toiseksi, mutta voitti jalleen kaudella 1894?1895 . Kaikilla mestaruuskausilla Sunderlandin John Campbell voitti liigan maalikuninkuuden. [5] Vuonna 1898 Sunderland muutti Roker Parkille , josta tuli sen kotikentta lahes sadaksi vuodeksi. [6] [3]

Sunderlandin mestaruuksiin johdattanut Tom Watson siirtyi vuonna 1896 Liverpoolin valmentajaksi. Hanta seurannut Robert Campbell valmensi seuraa kolme kautta, minka jalkeen valmentajaksi tuli Alex Mackie . Mackie johdatti Sunderlandin vuonna 1900 kolmanneksi, vuonna 1901 toiseksi ja kaudella 1901?1902 mestaruuteen, joka oli seuran neljas. [7]

Lisaa mestaruuksia ja ensimmainen FA Cup (1911?1939) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sunderland hankki vuonna 1911 ennatyksellisella 1 200 punnan siirtosummalla Charlie Buchanin , josta tuli yksi seuran kaikkien aikojen parhaista maalintekijoista. Buchan muodosti vaarallisen hyokkaysparin George Holleyn kanssa. Sunderland hankki muitakin uusia pelaajia, kuten puolustajat Charlie Gladwinin ja Joe Butlerin . Kausi 1912?1913 alkoi heikosti, ja Sunderland oli viimeisena seitseman ottelun jalkeen, mutta sitten tulokset paranivat. Sunderland hivuttautui kohti sarjan karkea ja lopulta voitti mestaruuden neljan pisteen erolla Aston Villaan . Buchan voitti maalikuninkuuden 32 maalilla. Samalla kaudella Sunderland eteni myos FA Cupin loppuotteluun ensimmaista kertaa, mutta havisi sen Aston Villalle 0?1. [3]

1937 FA Cupin voittanut joukkue

Englannin liiga taukosi ensimmaisen maailmansodan ajaksi, ja sen jalkeen monet Sunderlandin pelaajat eivat olleet enaa parhaimmillaan. Valmentaja Bob Kyle rakensi joukkuetta uudestaan, ja seura ylsi kaudella 1922?1923 sarjassa toiseksi Buchanin voitettua jalleen maalikuninkuuden. Seuraavan kerran Sundeland oli toinen kaudella 1934?1935 . Seuraavalla kaudella Sunderland voitti kuudennen ja viimeisimman mestaruutensa Raich Carterin ja Bobby Gurneyn tehdessa 31 maalia kumpikin. Kautta varjosti Birminghamia vastaan pelatussa ottelussa loukkaantuneen maalivahti Jimmy Thorpen kuolema. Kaudella 1936?1937 Sunderland sijoittui sarjassa vasta kahdeksanneksi, mutta FA Cupissa se eteni loppuotteluun. Finaalissa Sunderland kohtasi Preston North Endin ja voitti cupin ensimmaisen kerran lukemin 3?1. [3]

Talousvaikeudet, putoaminen ja toinen FA Cup (1940?1977) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisen maailmansodan jalkeen Sunderland pelasi edelleen paasarjatasolla, mutta vaihtelevalla menestyksella. Kaudella 1949?1950 seura sijoittui kolmanneksi vain pisteen paahan mestaruuden voittaneesta Portsmouthista . 1950-luvulla Sunderland kaytti paljon rahaa pelaajahankintoihin ja sita kutsuttiin ”Bank of England” -seuraksi ( suom. Englannin pankki ). Seura maksoi suuren siirtosumman muun muassa Len Shackletonista , Ivor Broadisista ja Trevor Fordista . Shackletonin 20 050 punnan siirtosumma oli aikansa ennatys. [8] Vuonna 1957 Sunderland oli osallisena talousskandaalissa, jossa sen todettiin maksaneen pelaajille maksimipalkkaa suurempia korvauksia. Sunderland sai aikansa suurimmat sakot ja kolme sen johtajista elinikaisen toimitsijakiellon. Useita seuran pelaajia sai pelikieltoja, ja sakot saanut pitkaaikainen valmentaja Bill Murray erosi. Sekaisin ollut Sunderland putosi vuonna 1958 2. divisioonaan pelattuaan paasarjatasolla 68 vuotta. [6] [9]

Valmentaja Alan Brown rakensi joukkuetta uudestaan ja onnistui nostamaan seuran takaisin 1964. Brown lahti nousun myota seurasta ja Sunderland yritti hankkia menestysta uusilla hankinnoilla kuitenkaan ilman mainittavia onnistumisia. Brown palasi uudestaan Sunderlandin valmentajaksi nelja vuotta myohemmin. Han sai pidettya vaikeuksissa olleen seuran paasarjassa, mutta kausi 1969?1970 paattyi putoamiseen. Ensimmainen kausi 2. divisioonassakaan ei mennyt hyvin ja Brown sai potkut kun seuraavakin lahti huonosti kayntiin. Tilalle palkattiin Bob Stokoe . [6] [10]

1973 FA Cupin voitonjuhlat

Stokoen johdolla Sunderland eteni FA Cupin finaaliin 1973. Loppuottelussa oli vastassa edellisen vuoden voittaja, Leeds United , jota pidettiin ylivoimaisena ennakkosuosikkina. [11] Odotusten vastaisesti Sunderland voitti ottelun 1?0 ensimmaisena alemman sarjatason joukkueena yli 40 vuoteen. Ottelun suurimmat sankarit olivat maalivahti Jimmy Montgomery ja voittomaalin tehnyt Ian Porterfield . [12] Voiton myota Sunderland paasi ensimmaisen ja toistaiseksi ainoan kerran eurocupiin, 1973?1974 Cup-voittajien cupiin . Seura voitti ensimmaisella kierroksella Vasas SC:n yhteistuloksella 3?0, mutta putosi toisella kierroksella Sportingia vastaan. [13]

Vuonna 1976 Sunderland voitti Stokoen johtamana 2. divisioonan ja nousi takaisin paasarjatasolle. Kausi 1976?1977 ei lahtenyt hyvin kayntiin, ja Stokoe erosi. Lopulta kausi paattyi putoamiseen. [6] [14]

Uusi stadion ja nousu Valioliigaan (1978?2006) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sunderland vietti 2. divisioonassa nelja kautta, kunnes se nousi takaisin paasarjatasolle 1980. Vuonna 1985 Sunderland paasi ensimmaista kertaa liigacupin loppuotteluun, jonka se havisi Norwich Citylle 0?1. [15] Kausi 1984?1985 paattyi putoamiseen. Kaksi vuotta myohemmin seura putosi 3. divisioonaan , mutta nousi heti ensimmaisella yrityksella takaisin. Paluun paasarjatasolle Sunderland teki 1990, vaikka havisi karsintafinaalin Swindonille . Swindonin nousu peruttiin talousongelmien vuoksi ja Sunderland otettiin tilalle. Talla kertaa vierailu 1. divisioonassa kesti yhden kauden. [6] [16]

Vuonna 1992 Sunderland ylsi FA Cupin loppuotteluun ollessaan 2. divisioonassa, mutta Liverpool voitti ottelun 2?0. Kevaalla 1995 Sunderland oli lahella putoamista kolmannelle sarjaportaalle, mutta erotetun Mick Buxtonin tilalle palkattu Peter Reid onnistui valttamaan putoamisen. Ensimmaisella taydella kaudellaan Reid johdatti Sunderlandin 1. divisioonan (Valioliigan perustamisen jalkeen toiseksi korkein sarjaporras) mestaruuteen ja nousuun Valioliigaan . Kausi 1996?1997 Valioliigassa paattyi putoamiseen. [16] [17] Vuonna 1997 Sunderland muutti 99 vuoden jalkeen Roker Parkilta uudelle 42 000 katsojan Stadium of Lightille ( suom. Valon stadion ). [6]

Heti putoamista seuranneella kaudella Sunderland oli lahella nousua, mutta havisi karsintafinaalin. Kaudella 1998?1999 Sunderland kerasi ennatykselliset 105 pistetta ja voitti 1. divisioonan. Noustuaan seura jatkoi hyvia otteitaan ja sijoittui Valioliigan kaudella 1999?2000 seitsemanneksi, joka oli seuran paras sijoitus 45 vuoteen. Sunderlandin Kevin Phillips voitti 30 maalillaan liigan maalikuninkuuden ja Euroopan Kultainen kenka -palkinnon . [18] Seuraavakin kausi paattyi seitsemanteen sijaan, mutta sitten otteet heikkenivat ja lopulta tammikuussa 2001 Reid sai potkut. [6] [17]

Sunderland putosi Valioliigasta 2003 kerattyaan vain 19 pistetta, mika oli ennatyksellisen vahan. Mick McCarthyn johdolla seura nousi mestarina jalleen 2005, mutta vierailu Valioliigassa kesti vain yhden kauden. Sunderland kerasi vain 15 pistetta, mika oli jalleen uusi ennatys. [6] [19]

Niall Quinn , seuran entinen pelaaja ja myohemmin yksi seuran omistajista

Omistajien vaihdokset ja putoaminen Ykkosliigaan (2006?) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mestaruussarjaan putoamisen jalkeen Sunderlandin entisen pelaajan, Niall Quinnin , johtama Drumaville Consortium hankki seuran omistukseensa. Paavalmentajaksi palkattiin Roy Keane , joka vei Sunderlandin takaisin Valioliigaan. Kesalla 2009 Sunderland sai jalleen uuden omistajan, kun irlantilais-yhdysvaltalainen Ellis Short osti seuran. [20]

2010-luvun alkupuolella Sunderland taisteli usein putoamista vastaan ja sailyi vain taparasti 2013 , 2015 ja 2016 . Kaudella 2016?2017 seura lopulta putosi sijoituttuaan sarjassa viimeiseksi. Kausi mestaruussarjassakin alkoi heikosti ja lopulta Sunderland putosi kolmanneksi korkeimmalle sarjaportaalle toista kertaa historiassaan. Netflix -sarja Sunderland ’Til I Die kertoo kaudesta. Kauden paatyttya epasuosittu Ellis Short myi seuran Stewart Donaldille ja paavalmentajaksi kesken kauden tulleen Chris Colemanin tilalle palkattiin Jack Ross . [21] [22]

Sunderlandin ensimmainen kausi Ykkosliigassa paattyi nousukarsintojen finaaliin, jonka se havisi Charltonille . Ross sai potkut toisenkin kauden alun mentya myos alle odotusten ja hanen tilalleen palkattiin Phil Parkinson . [23] Koronaviruspandemian takia keskeytynyt kausi paattyi lopulta 8. sijaan, joka oli Sunderlandin kaikkien aikojen huonoin sarjasijoitus. [24] Kolmas kausi Ykkosliigassa ei alkunut odotusten mukaisesti ja Parkinson sai joulukuussa potkut ja hanen tilalleen tuli Lee Johnson . [25] Helmikuussa 2021 seura siirtyi Kyril Louis-Dreyfusin omistukseen. [26] Sunderland ei taaskaan noussut ja helmikuussa Johnsonin tilalle palkattiin Alex Neil . [27] Neilin johdolla Sunderland sijoittui sarjassa viidenneksi, mutta nousi Mestaruussarjaan voitettuaan nousukarsinnat kukistamalla finaalissa Wycombe Wanderersin . [28]

Elokuussa 2023 Alex Neil siirtyi Stoken valmentajaksi ja hanen tilalleen palkattiin Tony Mowbray . [27]

Stadion [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Roker Park

Sunderlandilla on historiansa aikana ollut kahdeksan stadionia. Perustamisensa jalkeen se pelasi Blue House Fieldilla Hendonissa . Vuosina 1881?1886 Sunderland pelasi The Cedarsilla, Groves Fieldilla, Horatio Streetilla ja Abbs Fieldilla. Vuonna 1886 seura muutti Newcastle Roadille , jossa sen otteluita seurasi parhaimmillaan yli 20 000 katsojaa. Sunderland voitti Newcastle Roadilla ollessaan kolme mestaruutta ja 1800-luvun lopun lahestyessa oli selvaa, etta seura tarvitsi suuremman stadionin. [29]

Seura muutti vuonna 1898 Roker Parkille , josta tuli sen pitkaaikainen koti. Roker Parkin kapasiteettia kasvatettiin, ja vuonna 1912 sinne mahtui 50 000 katsojaa. 1930-luvulla virallinen kapasiteetti oli 60 000, mutta stadionin katsojaennatys on 75 118 FA Cupin ottelussa Derby Countya vastaan 1933. Myohemmin stadionille asennettiin istuimet, ja lopulta sen kapasiteetti pieneni 22 500 katsojaan. [30]

Stadium of Light, Sunderlandin nykyinen stadion

Lopulta Sunderland paatti muuttaa pois huonoon kuntoon menneelta Roker Parkilta. Uusi Stadium of Light ( suom. Valon stadion ) rakennettiin Roker Parkin lahistolle. Stadion valmistui 1997 ja tuolloin sen kapasiteetti oli 42 000 katsojaa. Muutamaa vuotta myohemmin stadionia laajennettiin 49 000 -paikkaiseksi. Stadium of Light on yksi Englannin suurimmista stadioneista, ja siella on pelattu myos Englannin maaotteluita. [29] [31]

Kannattajat ja kilpailijat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vaikka Sunderlandin kaupunki ei ole erityisen iso (noin 175 000 asukasta), Sunderlandin katsojamaarat ovat erittain suuria. Esimerkiksi kaudella 2014?2015 Valioliigassa Sunderland kerasi keskimaarin 43 217 katsojaa, mika oli sarjan kuudenneksi suurin maara. [32] Kolmannella sarjaportaallakin seuran katsokeskiarvo oli kaudella 2018?2019 yli 31 000, mika on sarjatason ennatys. [33]

Sunderlandilla on kannattajia ympari Englantia ja maailmaa. Silla on yli 70 virallista kannattajayhdistysta muun muassa Australiassa , Brasiliassa , Etela-Afrikassa , Intiassa , Nigeriassa , Skandinaviassa ja Taiwanissa . [34]

Sunderlandin suurin kilpailija on paikallisvastustaja Newcastle United . Newcastle sijaitsee vain 15 kilometrin paassa ja molemmat seurat kuuluvat Englannin menestyneimpiin. Seurojen valinen ottelu, Tyne?Wear derby , on yksi kiihkeimmista Englannissa. [35] Seuran alkuvuosina silla oli kiivas kilpailuasetelma Sunderlandin perustajan uuden seuran, Sunderland Albionin , kanssa. [3]

Pelaajat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nykyinen joukkue [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivitetty 24. tammikuuta 2023 [36]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Englanti Anthony Patterson
2 P Wales Niall Huggins
3 P Englanti Dennis Cirkin
4 K Pohjois-Irlanti Corry Evans ( kapteeni )
5 P Pohjois-Irlanti Daniel Ballard
6 P Englanti Danny Batth
7 K Saksa Leon Dajaku
8 K Englanti Elliot Embleton
10 K Englanti Patrick Roberts
11 P Yhdysvallat Lynden Gooch
12 M Englanti Alex Bass
13 P Englanti Luke O’Nien
14 H Skotlanti Ross Stewart
Nro Paikka Pelaaja
16 H Norsunluurannikko Amad Diallo (lainassa Manchester Unitedista )
17 K Ranska Abdoullah Ba
18 K Englanti Ellis Taylor
19 H Costa Rica Jewison Bennette
20 K Englanti Jack Clarke
21 K Englanti Alex Pritchard
24 K Englanti Dan Neil
25 K Ranska Edouard Michut (lainassa Paris Saint-Germainista )
26 P Australia Bailey Wright
30 M Englanti Jacob Carney
32 P Englanti Trai Hume
42 P Englanti Aji Alese

Hall of Fame [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sunderlandin Hall of Fame perustettiin vuonna 2019 seuran 140-vuotisjuhlien yhteydessa, jolloin siihen nimettiin ensimmaiset 11 henkiloa. [37]

Hall of Fameen valitut pelaajat (suluissa vuodet seurassa): [38]

Valmentajat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Siirryttyaan ammattilaisuuteen 1886, Sunderland pestasi paavalmentajakseen Tom Watsonin . Han on myos seuran menestynein valmentaja kolmella mestaruudellaan. Pisimpaan seuraa valmensi Bob Kyle vuosina 1905?1928. [39] [23]

Paavalmentajat

Luettelossa on vain vakituiset valmentajat.

Saavutukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Liiga
Cup

[41]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. How it all began: Beginnings Sunderland AFC. Viitattu 1.10.2019.
  3. a b c d e Sunderland Football Club : 1879-1939 Spartacus Educational. Viitattu 1.10.2019. (englanniksi)
  4. 1892-93 : Football League Division 1 TheStatCat. Viitattu 30.9.2019.
  5. Callaghan, Richard: Sunderland’s First Great Centre Forward 20.7.2016. Roker Report. Viitattu 30.9.2019.
  6. a b c d e f g h History: Story So Far Sunderland AFC. Viitattu 30.9.2019.
  7. Callaghan, Richard: Division One: 1901-02 20.7.2016. Sunderland AFC. Viitattu 30.9.2019.
  8. Len Shackleton National Football Museum. Viitattu 30.9.2019.
  9. The moment it all changed for Sunderland AFC; An illegal payments scandal that rocked Wearside Roker Report. Viitattu 30.9.2019.
  10. The Managers: Alan Brown Sunderland AFC. Viitattu 30.9.2019.
  11. 5 May 1973 - Leeds United 0 Sunderland 1 mightyleeds.co.uk. Viitattu 30.9.2019.
  12. FA CUP: Porterfield strikes Sunderland AFC. Viitattu 30.9.2019.
  13. Cup Winners' Cup 1973-74 RSSSF. Viitattu 30.9.2019.
  14. The Managers: Bob Stokoe Sunderland AFC. Viitattu 30.9.2019.
  15. England League Cup Full Results 1960-1996 RSSSF. Viitattu 1.10.2019. (englanniksi)
  16. a b c English Clubs Divisional Movements 1888-2016 RSSSF. Viitattu 1.10.2019.
  17. a b The Managers: Peter Reid Sunderland AFC. Viitattu 1.10.2019.
  18. Phillips nets Golden prize 29.7.2000. BBC Sport. Viitattu 1.10.2019.
  19. The Managers: Mick McCarthy Sunderland AFC. Viitattu 1.10.2019.
  20. Stewart, Rob: Steve Bruce set for Sunderland talks while Ellis Short completes takeover 27.5.2009. Daily Telegraph. Viitattu 1.10.2019.
  21. Taylor, Louise: Sunderland sold by Ellis Short as Chris Coleman is sacked 29.4.2018. The Guardian. Viitattu 1.10.2019.
  22. a b Seasons TheStatCat. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  23. a b Phil Parkinson: Sunderland name ex-Bolton Wanderers boss as manager 17.10.2019. BBC Sport. Viitattu 10.12.2019.
  24. Sunderland officially finish the season in their lowest ever position in history 9.6.2020. Chronicle Live. Viitattu 9.12.2020. (englanniksi)
  25. Lee Johnson: Sunderland appoint former Bristol City boss as head coach 5.12.2020. BBC. Viitattu 9.12.2020. (englanniksi)
  26. Club statement: Louis-Dreyfus acquires controlling interest in Sunderland AFC 18.2.2022. Sunderland AFC. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  27. a b Tony Mowbray: Sunderland appoint former West Brom and Blackburn manager as boss 30.8.2022. BBC. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  28. Peddy, Chris: Sunderland 2?0 Wycombe Wanderers 21.5.2022. BBC. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  29. a b History: Stadiums Sunderland AFC. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  30. Roker Park The Stadium Guide. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  31. Stadium of Light The Stadium Guide. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  32. Ten Highest Premier League Attendances For 2014/15, With Arsenal 2nd & Liverpool 5th caughtoffside.com. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  33. Johns, Craig: Sunderland to smash League One average attendance over a season record on Saturday 26.4.2019. Chronicle Live. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  34. Supporters Branches: International Branches Sunderland AFC. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  35. Stonehouse, Richard: A rivalry with roots in kings and coal 23.10.2005. The Guardian. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  36. 1st Team Sunderland AFC. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  37. Johns, Craig: Sunderland launch club hall of fame - with 11 inductees to be named for its inaugural year Chronicle Live . 3.5.2019. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
  38. 2019 Inductees Sunderland AFC. Viitattu 2.10.2019. (englanniksi)
  39. History: Managers Sunderland AFC. Viitattu 4.10.2019. (englanniksi)
  40. History of the FA Youth Cup Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 4.10.2019. (englanniksi)
  41. History: Trophy Cabinet Sunderland AFC. Viitattu 4.10.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sunderland AFC .