Oy Stromberg Ab
Perustettu	1889
Perustaja	Gottfrid Stromberg
Kotipaikka	Helsinki
Toimiala	sahkotekniikka
Emoyhtio	ABB (nykyisin)
Infobox OK Nimi-testi OK

Oy Stromberg Ab oli suomalainen sahkoteknisen alan yritys. Se sai alkunsa Berliinissa sahkotekniikkaa opiskelleen Gottfrid Strombergin Helsinkiin vuonna 1889 perustamasta Gottfr. Strombergin sahkoliikkeesta , josta tuli Ab Gottfr. Stromberg Oy -niminen osakeyhtio vuonna 1909. Myohemmin nimi muuttui viela lyhyempaan muotoon Oy Stromberg Ab . Fuusion seurauksena vuonna 1983 yrityksen nimi muuttui muotoon Kymi-Stromberg Oy ja edelleen vuonna 1988 ABB Stromberg ja viime vuosina puhtaasti ABB:n Suomen yksikko.

Yritys toimi aluksi Kampissa , jonne se perusti 1891 dynamotehtaan . Ensimmaisen vuosikymmenen ajan Gottfrid Stromberg oli yhta aikaa toimitusjohtaja, kaupallinen johtaja, suunnittelujohtaja, teknillinen johtaja ja talousjohtaja. 1890-luvulla yrityksessa ei ollut viela muita insinooreja kuin Stromberg itse. Tyontekijoita oli tassa vaiheessa yli 40. Vuosisadan vaihteessa Strombergin liiketoiminta oli laajentunut niin suureksi, etta oli tarve saada laajempi tontti tehtaan toiminnalle. Strombergin tehdas muutti 1898 Sornaisiin . Tehtaan toiminta vakiintui 1900-luvun ensimmaisella vuosikymmenella. Strombergista tuli suomalaisen teollisuuden konetoimittaja. Stromberg tunnisti myos silloisten kotimarkkinoiden kasvukohteet eli talonrakentamisen ja asuinrakennuksissa tapahtuvan sahkoistamisen. Stromberg paasi mukaan myos silloin kaynnistyneisiin julkisiin hankintoihin eli kaupunkien sahkolaitoksiin. Talloin Stromberg aloitti suurten sahkolaitoksia varten kehitettyjen tasavirtageneraattoreiden valmistamisen. ^{[1] [2]}

Kilpailua suomalaismarkkinoista kaytiin 1900-luvun alussa saksalaisten Siemensin ja AEG:n seka ruotsalaisen Asean kanssa. Sen aikaisessa toiminnassa Stromberg oli enemman yksityisten tuotteiden toimittaja, kun taas saksalaiset ja ruotsalaiset kilpailijat olivat paasseet jo sarjatuotantoon. Stromberg oli 1900-luvun alussa paassyt myos Venajan markkinoille, jolloin Strombergin dynamoita ja valaistuslaitoksia myytiin Pietariin . Teollinen muuntajavalmistus alkoi vuonna 1913. Muuntajista tulikin yritykselle sittemmin 1920-luvulla tarkea tuote. ^{[3] [4]}

Vuonna 1909 Stromberg joutui yrityksen kasvun vuoksi laajentamaan yrityksen omistusta ja vastuunkantajia. Gottfrid Stromberg sailytti itsellaan hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtavat. 1910-luvulla tehtaan toiminta laajeni niin, etta koko Sornaisten tontti oli otettava tehdaskayttoon. Tyontekijoita oli talloin yli 200. Uutta laajempaa tehdasaluetta varten etsittiin samanaikaisesti uutta tonttia, joka loytyi Pitajanmaelta vuonna 1911, jolloin uuden tehtaan suunnittelu myos kaynnistyi. Yhtio oli kehittanyt vaihtovirtakoneen , jonka ensimmainen suuri toimitus tuli Myllykosken puuhiomoon vuonna 1912. Siita alkoikin uuden tuotteen esiinmarssi, joka saikin 1920-luvulla vallitsevan aseman sahkoistyksessa. ^{[5] [6]}

Kesalla 1914 kaynnistynyt ensimmainen maailmansota lisasi Strombergin tuotteiden kysyntaa. Venajan armeija tarvitsi monenlaisia sahkoteknisia ja myos muita konepajatuotteita. Maksut tulivat ruplina ja ajallaan. Yhtio oli aina ensimmaiseen maailmansotaan asti tuonut tarvitsemansa kojeet paaasiassa Saksasta. Sodan vuoksi tuonti tyrehtyi, ja yritys joutui organisoimaan oman kojetuotantonsa. Valmistusohjelmaan tuli talloin kojekaapit, erilaiset katkaisijat , kytkimet , sulakkeet , jannitteensaatajat seka kokonaiset kojetaulut. Tuotantoon tuli myos lukuisia armeijan tarvikkeita, joiden valmistusta siirrettiin jo osin Pitajanmaelle. Tallaisia sotatarvikkeita olivat muun muassa kranaatinsytyttimet, jotka matkasivat Strombergin tehtaalta Venajan armeijalle. Tilanne oli suotuisa niin kauan kuin sotaa kaytiin. Tyontekijamaara kohosi aina 800:aan. Maailmansodan paattyminen itarintamalla vuoden 1917 aikana tyrehdytti Venajan-kaupan. Kaupan osuus oli kohonnut 90 prosenttiin yrityksen liikevaihdosta. Venajan toimitusten romahdettua tyontekijamaara putosi alle 300:n. ^{[7] [8]}

Suomen itsenaistyttya tammi?toukokuussa 1918 kayty sisallissota pysaytti tehtaan toiminnan neljaksi kuukaudeksi. Lisaksi Gottfrid Strombergin valta perustamassaan yrityksessa lipui hanen kasistaan valuuttatappioiden vuoksi. Han uskoi Suomen markan vahvistumiseen eika toisaalta realisoinut kertyneita ruplia. Lisaksi hanen henkilokohtainen omaisuutensa puolittui avioeron myota. Siina aviovaimo Jenny Stromberg sai vuonna 1919 puolet Strombergin omaisuudesta. Jenny myi osuutensa yrityksesta saksalaiselle Siemensille ja sveitsilaiselle Brown, Boveri & Cie. :lle. Lisaksi samaan aikaan ruotsalainen Asea yritti vallata yritysta. Gottfrid Stromberg ei ollut siihen valmis luopumaan osakkeistaan. Han luopui kuitenkin toimitusjohtajan tehtavista ja toimi edelleen hallituksen puheenjohtajana. ^{[9] [8]}

Vuonna 1920 yhtion oli pakko alaskirjata mittavat 2,5 miljoonan markan valuuttakurssitappiot. Vuoden 1921 tilinpaatoksen pelasti fuusio Suomen Sahkoteollisuuden kanssa ja nimeksi tuli Suomen Sahko Oy Gottfr. Stromberg ? Finska Elektriska Aktiebolaget Gottfr. Stromberg . Koska yrityksen talous oli huonossa kunnossa, yrityksen oli myytava omaisuuttaan. Vuonna 1922 yritys joutui myymaan omistamansa osan Suomen Kaapelitehdas Oy:sta Suomen Gummitehdas Oy:lle . ^[7] Vuonna 1924 rahoittajana toiminut Kansallispankki nimitti saneerajaksi yritykseen insinoori Harald Herlinin , joka pian osti yhtiosta sen hissitoiminnan. Hissitoiminta oli perustettu Strombergin tytaryhtiona Oy Kone Ab:n nimella vuonna 1910. Herlin toimi Strombergin saneerajana vuosina 1924?1929. Valta Strombergin jarjestelyissa siirtyi rahoittajille. Yhtion perustajalle Gottfrid Strombergille jai hallituspaikka, ja han osallistui hallituksen kokouksiin ”vain kutsuttaessa”. Vuonna 1930 yrityksen osake-enemmisto eli 58 % siirtyi ruotsalaiselle Asealle ja sveitsilaiselle Brown, Boveri & Cie:lle toiminnan jatkuessa kuitenkin ennallaan omana suomalaisena yrityksenaan Strombergin nimella. Entisilla omistajilla oli taman jalkeen jaljelle jaanyt vahemmistoosuus yrityksesta. ^[8]

Yritystoiminnan kehittymista edesauttoi 1920-luvulla vaihtovirran lapilyonti sahkoistyksissa. Kehittyva Suomen metsateollisuus myos edesauttoi Strombergin liiketoimintaa. Myytavia tuotteita olivat vaihtovirtakoneet , muuntajat ja oikosulkumoottorit .

Stromberg muotoutui 1930-luvulla varsinaiseksi teollisuusyritykseksi. Talloin tehdastuotanto ohitti asennustoiminnan yrityksen kokonaisliikevaihdossa. ^[10] Vuonna 1934 Sornaisten tehdas tuhoutui tulipalossa, ja Stromberg muutti viimeisimpaan toimipaikkaansa Pitajanmaen teollisuusalueelle. Tyontekijoita yrityksessa oli vuoden 1934 lopulla Pitajanmaella lahes 700.

1930-luku oli Suomessa taloudellisen kasvun aikaa. Vahvan sysayksen sahkotekniselle teollisuudelle antoi valtion paatos valjastaa Imatrankoski sahkoenergian tuotantoon. Samoihin aikoihin yhtiossa kehitettiin uusi taysin suljettu oikosulkumoottori , jolla se pystyi kilpailemaan menestyksellisesti puunjalostusteollisuuden vaativissa kayttoymparistoratkaisuissa. 1930-luvun lopulla yhtio sai markkinoille uudistetut kolmi- ja yksivaihemuuntajatyypit. Uusina tuotteina yritys alkoi valmistaa sahkoliesia , liikennevalineiden voimansiirtolaitteita, valaistuslaitteita, tuuletinlaitteita ja ilmansuodatinlaitteita. ^{[11] [12]}

Sotien aikana 1943 Strombergin omistus muuttui suomalaiseksi, kun tehtiin suunnattu osakeanti suomalaisrahoittajille. ^[8] Lisaksi toinen maailmansota ja erityisesti jatkosodan viime vaiheen ankarat Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 saivat aikaan sen, etta tuotantoa siirrettiin Vaasaan , jossa Strombergin tehdas Huutoniemella aloitti toimintansa. Se katsottiin Helsinkia turvallisemmaksi paikaksi muun muassa sotatarviketuotannolle, johon Stromberg osallistui. Sotatarvikkeina valmistettiin muun muassa panssariammuksia, sytyttimia ja tulenjohtolaitteita.

Sotavuosina kojeet nousivat koneiden jalkeen suurimmaksi tuoteryhmaksi. Kojeiden merkitys nousi sodan jalkeen tuontisaannostelyn vuoksi entista suuremmaksi. Sotavuosina kaynnistettiin myos suurten vesivoimageneraattoreiden valmistus. Sotaa seuranneena 20 vuotena yritys valmisti kaikkiaan viisikymmenta vesivoimageneraattoria. Tyontekijamaara Pitajanmaella oli vuoden 1945 lopulla 1 600 henkiloa. ^[13]

Sotien jalkeen Stromberg oli merkittava tekija niin Suomen sotakorvaustomituksissa kuin Suomen sahkoistamisessa. Sotakorvaustuotteita olivat muuntajat, moottorit , generaattorit ja erilaiset kojeet. Strombergin osuus Suomen sotakorvaustoimituksista oli noin 4 % ? suurimmillaan se oli vuosina 1945, 1948 ja 1949 eli noina vuosina noin neljannes. Yrityksen kasvu sodan jalkeen vuodesta 1945 aina 1950-luvun aluun oli Strombergin historian nopeinta. Stromberg nousi sotien jalkeen Suomen kymmenen suurimman teollisuusyrityksen joukkoon niin liikevaihdon kuin tyontekijan maaran osalta.

Vaasan yksikon tuotanto paasi kayntiin valittomasti sotien jalkeen 1945. Tuotantoyksikot rakennettiin ns. Stromberg Parkin alueelle. Alueelle rakennettiin vuosina 1941?48 konetehdas, moottoritehdas ja kontaktoritehdas. Seuraavassa vaiheessa Parkin alueelle rakennettiin 1950?1956 muuntajatehtaat, liesitehdas ja korkeajannitelaboratorio. Vaasan tehtailla tyoskenteli parhaimmillaan 5 000 Strombergin tyontekijaa. Suomalaisille kotitalouksille Stromberg tulikin tutuksi ennen kaikkea sahkoliesista, joiden tuotantoa varten perustettiin Vaasaan vuonna 1955 oma liesitehdas. ^[14]

1960-luku oli vahvan tuotekehityksen aikaa. Vuonna 1965 tehty paatos rautateiden sahkoistamisesta toi tilauksia Strombergille. Stromberg toimitti yhdessa Valmetin kanssa VR :n tarvitseman sahkojunakaluston . Sahkojunien moottorikayttoon Stromberg kehitti tyristorikayttoisen tasavirtakatkojan. ^[15] Vuonna 1970 Valtionrautatiet tilasi osana idankauppaamme Sr1 -sahkovetureita Neuvostoliitosta . Niihin tuli kuitenkin Strombergin kehittama tasavirtamoottoreille soveltuva veturin tehonsaato- ja ohjauselektroniikka. ^[16] 1970-luvun alussa Stromberg kaynnisti vuosia kestaneen tutkimusohjelman, jota johti DI Martti Harmoinen ja joka tahtasi vaihtovirtamoottorin taajuusmuuttajan kehittamiseen. Yksi keskeisista asioista oli paatos kayttaa pulssinleveystekniikkaa moottoriin kierrosnopeuden saatoon. Ensimmainen suuri kayttokohde oli Helsingin metro, joka otettiin kayttoon 1982. ^[17] Helsingin metrossa kayttoonotettua tekniikkaa ei oltu aikaisemmin kaytetty missaan. Helsingin metro oli maailman ensimmainen taajuusmuuttajatekniikkaa ja oikosulkumoottoreita kayttava kulkuneuvo. ^[18] Nain kehitetyt taajuusmuuttajat oikosulkumoottoreiden nopeuden saatoon nousivat keskeiseksi vientimenestykseksi. Elektroniikan mukaantulo tuli keskeiseksi tekijaksi Strombergin tuotteissa. Puolijohdetekniikkaa kaytettiin generaattorien jannitteen saatoon ja sen jalkeen paperikoneiden konekayttoon. Tehoelektroniikan alueella markkinoille tuotiin elektroninen rele .

1980-luvun alussa Strombergin omistajilla, joita olivat paaasiassa omat asiakkaat, ei ollut varaa rahoittaa yritysta. Oy Tampella Ab luopui jo vuonna 1975 taloudellisten vaikeuksien vuoksi Stromberg-omistuksestaan myyden ne Kymi-Kymmene Oy:lle. Lisaksi ASEA myi 1980-luvun alussa Stromberg-omistuksensa myos Kymi-Kymmenelle , jolloin Kymi-Kymmenen Stromberg-omistus nousi 75 %:iin. Lopulta vuonna 1983 kaksi yhtiota, Kymi-Kymmene ja Oy Stromberg Ab, fuusoitiin Kymi-Stromberg Oy:ksi. Yhtiolla oli talloin kaksi tuotantoryhmaa: teollisuusryhma Kymi keskittyi metsa- ja kemianteollisuuteen seka teollisuusryhma Stromberg sahko-, elektroniikka- ja metalliteollisuuteen. Fuusion keskeinen rakentaja oli vuodesta 1972 Strombergia johtanut vuorineuvos Fredrik Castren , josta oli tullut Kymi-Strombergin toimitusjohtaja fuusiovaiheessa, mutta han sai vaistya vuonna 1986, kun kahden erilaisen yrityskulttuurin eli Kymin ja Strombergin fuusio ei osoittautunutkaan menestykseksi.

Vahan myohemmin siihen yhdistettiin viela metsateollisuusyritys Kaukas , jonka johtajana toimi Casimir Ehrnrooth . Ehrnrooth nousi Kymi-Strombergin johtoon ja hanen johdollaan Strombergin osuus myytiin ASEA:lle. Myynnin tavoitteena oli Kymi-Strombergin omistajilla vahvistaa paatoimialaa eli metsateollista osaa tulevia kansainvalisia yhdentymisia ajatellen. ^[19]

Vuonna 1987 Stromberg siirtyi ruotsalaisen ASEA :n omistukseen, ja vuonna 1988 ASEA:n nimi muuttui fuusion kautta ABB:ksi . ABB on jatkanut toimintaansa Strombergin Helsingin ja Vaasan tehtailla, ja se tyollistaa Suomessa 6 600 henkiloa. ^[20]

^[21]

insinoori Gottfrid Stromberg , 1889?1919 insinoori Erik von Schantz , 1919?1924 insinoori Harald Herlin , 1924?1928 insinoori Otto F. Schmidt , 1928?1937 vuorineuvos Ragnar Enberg , 1937?1957 diplomi-insinoori Lauri Paavolainen , 1957?1958

vuorineuvos Helge Berghell , 1958?1971 diplomi-insinoori Fredrik Castren , 1972?1979 diplomi-insinoori Antti Potila , 1979?1983 diplomi-insinoori Lars-Erik Hukkinen , 1983 vuorineuvos Fredrik Castren , 1983?1986 diplomi-insinoori Matti Ilmari , 1986?1988

^[22]

insinoori Gottfrid Stromberg , 1909?1921 senaattori Kaarlo Castren , 1921?1924 insinoori Harald Herlin , 1924?1929 varatuomari Yrjo Pulkkinen , 1929?1945 vuorineuvos Arno Solin , 1945?1959 varatuomari Carl Johan Ehrnrooth , 1959?1965

vuorineuvos Ake Kihlman , 1965?1968 paajohtaja Mika Tiivola , 1968?1971 pankinjohtaja Goran Ehrnrooth , 1971?1974 paajohtaja Mika Tiivola , 1974?1988 vuorineuvos Tor Stolpe , 1988

• ABB: Strombergin kehitysvaiheet
• Museovirasto: Strombergin teollisuus- ja asuinalue
• Kaartinen, Vesa:  ABB Stromberg 1889?1989 . Helsinki: ABB Stromberg Oy, 1989. ISBN (ei).
• Hoffman, Kai:  Sahkotekniikan taitaja ? Stromberg 1889?1989 . Helsinki: ABB Stromberg Oy, 1989. ISBN 9352-90120-3 -9.
• Herlin, Niklas:  Ruukin avain . Helsinki: Teknologiateollisuus ry, 2003. ISBN 951-817-808-9 .
• Kortelainen, Kari: Koneita & Oppia. Tekniikan Historia , Lokakuu 2014, nro 5/2014, s. 50?55. Helsinki: Tekniikka & Talous.