Sofi Oksanen
Sofi Oksanen 2010. Kuva: Magnus Froderberg/norden.org.
Henkilotiedot
Syntynyt	7. tammikuuta 1977 (ika 47) Jyvaskyla
Kansalaisuus	suomalainen
Kirjailija
Aidinkieli	suomi
Tuotannon kieli	suomi
Aikakausi	2003?
Esikoisteos	Stalinin lehmat (2003)
Palkinnot
Finlandia-palkinto 2008 Kalevi Jantin palkinto 2008 Vuoden Kristiina -palkinto 2008 Waltari-palkinto 2008 Runeberg-palkinto 2009 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010 Pro Finlandia 2012
Aiheesta muualla
sofioksanen.com
Loyda lisaa kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Sofi-Elina Oksanen (s. 7. tammikuuta 1977 Jyvaskyla ) ^[1] on suomalainen kirjailija ja naytelmakirjailija.

Hanet tunnetaan erityisesti palkitusta romaanistaan Puhdistus , joka sai Finlandia-palkinnon (2008), ^[2] Runeberg-palkinnon (2009), Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (2010) ^[3] ja ranskalaisen Prix Femina -palkinnon (2010) ^[4] . Romaani oli ehdolla myos ranskalaisen Prix Medicis -palkinnon saajaksi. ^[5]

Oksanen on lisaksi kirjoittanut kolumneja useisiin lehtiin ja toimittanut Imbi Pajun kanssa Viron historian vaiheista neuvostomiehityksen aikana kertovan artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko . Viron lahihistoriaa han on kasitellyt myos kaunokirjallisissa teoksissaan Stalinin lehmat , Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat . Oksasen tyylista on sanottu, etta hanen teostensa naispaahenkiloiden kautta historia muuttuu henkilokohtaiseksi kokemukseksi. Lisaksi han itse on kertonut pitavansa autofiktion kirjoittamisesta.

Sofi Oksanen syntyi Jyvaskylassa vuonna 1977. Han vietti lapsuutensa Halssilan kaupunginosassa suomalaisen sahkoasentajaisan ja virolaisen diplomi-insinooriaidin ainoana lapsena. ^{[6] [7]} Han valmistui ylioppilaaksi vuonna 1996 Voionmaan lukiosta kirjoittaen nelja laudaturia ja kaksi eximiaa . Oksanen on opiskellut kirjallisuustiedetta Helsingin yliopistossa , kirjoittamista Jyvaskylan yliopistossa ja dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa .

Aatemaailmaltaan han on feministi . ^[8] Oksanen kuuluu nakyvasti goottialakulttuuriin . ^[9] Han on kertonut karsineensa nuorempana syomishairiosta . ^[8]

Esikoisromaanissaan Stalinin lehmat (2003) Oksanen kasitteli Neuvosto-Viroa ja maahanmuuttajuuden aiheuttamia ongelmia syomishairioiden kautta. Romaani on virolais-suomalainen kehityskertomus, joka kyseenalaistaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen todellisuuden. Se kuvaa virolaisten elamaa Suomessa aikana, jolloin virallista historian kirjoitusta savytti suomettuminen , virolaisia pidettiin ryssina ja virolaisia naisia prostituoituina . ^[10] Teos kertoo virolaiseen arkeen kuulunutta vaikenemista seuranneesta ihmissuhteiden mykistymisesta ja karjistymisesta. ^[11] Romaani oli ehdokkaana Runeberg-palkintoon ja Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoon . ^[12] Sen kaannosoikeudet on myyty 20 kielelle. ^[13]

Toisessa romaanissaan Baby Jane (2005) Oksanen kasitteli paniikkihairiota , sen seurauksia laheisten elamassa ja vakivaltaa naisten valisissa parisuhteissa . Toisin kuin Oksasen muut romaanit, Baby Jane sijoittuu 1990-luvun Helsinkiin ja kaupunkilaiseen elamanmenoon. Romaanin nimi viittaa Robert Aldrichin ohjaamaan elokuvaan Mita tapahtuikaan Baby Janelle? ^[14] Romaanista on tehty myos elokuva . Tuotantoyhtio on Oktober ja ohjaaja Katja Gauriloff . ^[15]

Naytelmalla Puhdistus Oksanen jatkoi Viron lahimenneisyyden parissa. Vanha Aliide Truu loytaa pihaltaan naiskaupan uhriksi joutuneen nuoren Zaran. Naisten menneisyys avautuu takaumina. Naytelma sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa helmikuussa 2007. Sen ohjasi Mika Myllyaho , ja paaosassa esiintyi Tea Ista (Aliide Truu). Esitysta kuvattiin kauden teatteritapaukseksi. ^[16] Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta. ^[17] Naytelma muuttui myos romaaniksi Puhdistus (2008). Romaanissa naisen ruumis vertautuu miehitettavaan maahan ? valtion ja naisen ruumiin valista suhdetta Oksanen kasitteli myos esikoisromaanissaan. Puhdistuksen kirjoitustyylia on verrattu Helvi Hamalaiseen . ^[18] Puhdistus oli ensimmainen romaani, joka sai seka Finlandia- etta Runeberg-palkinnon. ^[19] Se oli vuoden 2008 myydyin kotimainen kaunokirja (102 200 kpl). ^[20]

Oksanen totesi 28. lokakuuta 2009 kolumnissaan Helsingin Sanomien verkkosivuilla, ettei pida siita, etta hanen kirjojensa kanssa ”tekemisissa olevat ihmiset tyoskentelevat piinallisissa olosuhteissa, etta heita pompotellaan jarjettomasti tai etta irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan”. ^[21] Han arvosteli WSOY:n johtoa valinpitamattomyydesta. ^[22]

WSOY ilmoitti 15. kesakuuta 2010, ettei se enaa julkaise yhtion ”tahtikirjailijaksi” ^[23] luonnehditun Oksasen teoksia. Syyksi yhtion toimitusjohtaja Anna Baijars ilmoitti molemminpuolisen luottamuksen puutteen. ^[24] Ratkaisua pidettiin yleisesti poikkeuksellisena ja yhtiolle imagotappiona, kun se menetti palkitun suomalaisen kaunokirjailijan. ^[25] Oksanen puolestaan ilmoitti, etta valirikon syyna oli WSOY:n tekema sopimusrikkomus, josta han oli jo aikaisemmin ollut yhteydessa Suomen Kirjailijaliittoon . ^[26] Apu -lehden haastattelussa han kritisoi jalleen voimakkaasti kustannusyhtion johdon toimintaa ja piti yhtion kaannos- ja markkinointitoimintaa amatoorimaisena. ^[27]

Vuonna 2011 ilmestyi Oksasen ja Maija Kaunismaan yhteinen teos Liian lyhyt hame ? Kertomuksia keittiosta Bonnier Booksin kustantamana. Teoksessa on laululyriikkaa ja naytelmateksteja, ja siihen liittyy kaksi cd:ta. ^[28]

Oksanen perusti vuonna 2011 oman kustantamon Silberfeldt Oy:n, jonka kautta han julkaisee teostensa taskukirjapainoksia. ^[29] Sen ensimmainen julkaisu oli Baby Janen taskukirjapainos. ^[30] Lisaksi Oksanen osti vuonna 2011 julkaisuoikeudet suomeksi pienena painoksena 1970-luvulla julkaistuun Aleksandr Sol?enitsynin teokseen Gulag: Vankileirien saaristo ja julkaisi siita uuden laitoksen Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012. ^[29] Oksanen julkaisi Silberfeldtin kautta myos Niilo Koljosen laatiman Vankileirien saariston kartan ja jarjesti 2012 Gulag-seminaarin Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa . Vuonna 2012 Silberfeldt Oy teki miljoonatuloksen. ^[31]

Oksanen siirtyi joulukuussa 2011 Otavan omistaman Liken kirjailijaksi. Kustantajan vaihdoksen taustalla oli Oksasen kustannustoimittaja Harri Haanpaan siirtyminen Liken kustannuspaallikoksi. ^{[32] [33]}

Oksasen teos Kun kyyhkyset katosivat ilmestyi 2012. Romaani on Oksasen Viron lahihistoriaa kasittelevan sarjan kolmas osa. ^[34] Se oli vuoden 2012 myydyin kotimainen kaunokirja (107 800 kpl). ^[35]

Oksasen teos Norma ilmestyi vuonna 2015. Romaani kertoo Helsingin Kalliossa elavasta nuoresta naisesta Norma Rossista. ^[36] Siita tehtiin kaannos- tai julkaisusopimus 22 maahan jo samana vuonna. Lisaksi Yhdysvalloissa kirjan julkaisee arvostettu Knopf -kustantamo. ^[37]

Oksasen teos Koirapuisto ilmestyi syyskuussa 2019. Romaani kertoo nykypaivan Helsingista ja Ukrainan itsenaisyyden alkuvuosista, hedelmoitysbisneksesta ja korruptiosta . ^[38]

Oksanen on kirjoittanut kolumneja ( Sihteeri & Assistentti , Sunnuntaisuomalainen , Metro , Aamulehden Asiat-liite) ja kasitellyt niissa muun muassa monikansallista identiteettia , ihmisoikeus - ja sananvapauskysymyksia ja arvostellut verkkosensuurin puolustajia. Laajemmissa lehtikirjoituksissaan Oksanen on arvostellut vasemmistolaisen totalitarismin ihailua ja kannatusta ^[39] seka puhunut virolaisten naisten tarinattomuudesta, kaksoisidentiteetista ja neuvostonaisen roolin varjosta. ^[40]

Oksanen toimitti 2009 yhdessa Imbi Pajun kanssa artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko Viron historian vaiheista neuvostomiehityksen aikana. Kirjan johdannossa Oksanen perusteli sen julkaisemista sanoen, etta 1900-luvun kommunistiset jarjestelmat olivat historian tuhoisimpia ilmioita laajuutensa ja pitkakestoisuutensa vuoksi. Silti niista on kirjoitettu suhteellisen vahan kansallissosialistien toimeenpanemaan holokaustiin verrattuna. ^[41] Oksanen on syyttanyt suomalaisia poliitikkoja, erityisesti Matti Vanhasta suomettuneisuudesta Vanhasen 1985 julkaistun lehtikirjoituksen perusteella. ^[42]

Oksasen lausunto suomalaisen kulttuurin ja varsinkin miesten vakivaltaisuudesta ja masentuneisuudesta Tanskan television ajankohtaisohjelmassa marraskuussa 2009 synnytti Suomessa kohua. ^[43]

”	Tyypillisella suomalaisella miehella ei ole sanoja tunteiden ilmaisemiseen, vaan han korvaa sanojen puutteen vakivallalla.	”
– Sofi Oksanen (2009). [44]

Oksanen laati vuosina 2015?2019 oopperalibreton Innocence , joka kertoo helsinkilaisesta haajuhlasta. Kaija Saariahon saveltama ooppera kantaesitettiin Aix-en-Provencessa kesalla 2020. Oksanen kirjoitti libreton suomeksi, mutta sen lopullisessa versiossa lauletaan useilla kielilla. ^[45]

Tammikuussa 2023 Oksanen kertoi Twitterissa lahjoittaneensa rahaa ukrainalaiselle jarjestolle terveisten kirjoittamiseksi tykiston kranaatteihin, jolla ammutaan Ukrainan kapinallisia ja venalaissotilaita. Oksasen viesti kuului ”Jaxuhali ??”. ^{[46] [47]}

Bazar Kustannus vaati Oksaselta yli miljoonan euron korvauksia sopimusrikkomuksista. Yrityksen mukaan Oksanen teki sen kanssa vuonna 2005 sopimuksen, joka koskee useita teoksia. Bazarin mukaan sen oli maara kustantaa seuraava Oksasen kirjoittama teos, kun taas Oksasen mukaan kyse oli tyonimella Ranskalainen paaryna kulkeneesta romaanista, jota han ei ole ainakaan toistaiseksi kirjoittanut. Kansallisteatteri tilasi Oksaselta naytelman Puhdistus , ja han keskittyi sen kirjoittamiseen. Sen pohjalta Oksanen kirjoitti menestysromaanin Puhdistus , joka ilmestyi WSOY:n kustantamana. ^{[48] [49] [50]}

Toinen oikeudenkaynti koski Oksasen ja ruotsalaisen Bazar AB:n tekemia kaannossopimuksia romaanien Stalinin lehmat ja Baby Jane ruotsinkielisista versioista. Oksanen purki osaltaan romaanien myyntisopimuksen vedoten kustantamon toiminnan epaselvyyksiin: muun muassa tilitykset kirjoista olivat vaaransuuruisia eivatka tulleet ajallaan. Kustantamon mukaan Oksanen purki sopimukset oikeudetta ja yritys jatkoi teosten myyntia Ruotsissa. ^[51] Helsingin karajaoikeus velvoitti heinakuussa 2015 Oksasen maksamaan Bazarille 35 000 euroa vahingonkorvauksena sopimusrikkomuksesta. Kaannosoikeutta koskevassa kiistassa oikeus hylkasi Bazarin kanteen ja maarasi Bazarin maksamaan Oksasen 15 000 euron oikeudenkayntikulut. ^[52] Molemmat osapuolet valittivat tuomioista hovioikeuteen. ^[53] Kiistaa oli tarkoitus kasitella Helsingin hovioikeudessa marraskuussa 2016, mutta Oksanen ja Bazar sopivat kiistan paivaa ennen hovioikeuden suunniteltua kasittelypaivaa. ^[54]

Oksanen on kertonut kirjoittavansa mielellaan autofiktiota , jossa elamakerrallista aineistoa kasitellaan kaunokirjallisuuden keinoin. ^[55] Suomessa muiden muassa Anja Snellman ja Pirkko Saisio ovat kirjoittaneet tata lajia. ^[56]

Elokuussa 2011 Oksanen avioitui tietotekniikka-alalla tyoskentelevan Juha Korhosen kanssa. ^[57] Han katsoo olevansa vapaaehtoisesti lapseton. ^[58]

• Stalinin lehmat . WSOY, 2003. ISBN 951-0-28223-5 .
• Baby Jane . WSOY, 2005. ISBN 951-0-30966-4 .
• Puhdistus: Romaani . Pohjautuu tekijan samannimiseen naytelmaan. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33973-2 .
• Kun kyyhkyset katosivat . Like, 2012. ISBN 978-952-01-0781-9 .
• Norma . Like, 2015. ISBN 978-952-01-1294-3 .
• Koirapuisto . Like, 2019. ISBN 978-952-01-1944-7 .

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa naytelma on saanut kantaesityksensa.

• Puhdistus , 2007 (Suomen Kansallisteatteri 2/2007)
• High Heels Society , 2008 (KokoTeatteri 9/2008)
• Kertomuksia keittiosta, 2009 (Suomen Kansallisteatteri 9/2009)
• Kun kyyhkyset katosivat, 2013 (Suomen Kansallisteatteri 11/2013)
• Rakastan sinua jo nyt, 2017. Osana Ein europaisches Abendmahl-naytelmakokonaisuutta (Burgtheater, Wien 2/2017)

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa ooppera on saanut kantaesityksensa.

• Puhdistus , 2012 (Suomen Kansallisooppera 4/2012)
• Baby Jane , 2019 (Aleksanterin teatteri 10/2019)
• Innocence , 2020 (Aix-en-Provencen ooppera 7/2020)

• Imbi Paju & Sofi Oksanen (toim.):  Kaiken takana oli pelko: Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin . WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35111-6 .
• Samaan virtaan : Putinin sota naisia vastaan . Helsinki: Like, 2023. ISBN 978-951-1-48231-4 .

• Liian lyhyt hame ? Kertomuksia keittiosta . yhdessa Maija Kaunismaan kanssa. Helsinki: Bonnier kirjat, 2011. ISBN 978-952-256-060-5 .
• Gulag ? vankileirien saariston kartta . Gulag.fi. Niilo Koljonen, Silberfeldt 2012
• Valitut teokset 1 (sisaltaa romaanin Stalinin lehmat ja naytelman Kun kyyhkyset katosivat seka Oksasen esipuheen ja Anders Olssonin palkintotilaisuudessa pitaman puheen). Silberfelt 2013 ISBN 978-952-67534-5-4

• Pro Finlandia (Suomi, 2012) ^[59]
• Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2010) ^[60]
• Taiteen ja kirjallisuuden ritarikunta (Ranska, 2018) ^[61]

• Finlandia-palkinto , 2008
• Vuoden Kristiina -palkinto, Kristiina-instituutti , 2008 ^[62]
• Waltari-palkinto , 2008
• Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto, 2008
• Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto, 2008
• Kalevi Jantin palkinto , 2008
• Runeberg-palkinto , 2009
• Setan Asiallisen tiedon omena, 2009
• Postimees -lehden vuoden henkilo, 2009 ^[63]
• Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto , 2010
• Le Prix du Roman Fnac , 2010
• Prix Femina etranger , 2010
• Ruotsin akatemian pohjoismainen palkinto , 2013 urasta ^[64]
• Budapestin Suurpalkinto, 2013 ^[65]
• Wolmar Schildt -palkinto, 2015 ^[66]
• Premio Salerno Libro d'Europa, 2015 ^[67]

• Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto, 2003
• Runeberg-palkinto, 2004 ^[68]
• Prix Medicis, 2010 ^[69]
• The Dublin International Literary Award (IMPAC), 2012 ^[70]
• The Dublin International Literary Award (IMPAC), 2017 ^[71]
• Kulttuurin kansainvalitysmispalkinto, Vuosisadan kulttuurigaala, 2017 ^[72]
• The New Academy Prize for Literature, 2018 ^[73]

• Gustafsson, Marko:  Miten minusta tuli mina . Perustuu samannimiseen radio-ohjelmasarjaan. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35300-4 .

• Sitaatteja aiheesta Sofi Oksanen Wikisitaateissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sofi Oksanen Wikimedia Commonsissa

• Sofi Oksanen. Kirjasampo.fi.
• Sofi Oksanen. Naytelmat.fi-profiili.
• Sofi Oksanen. Yle Elava arkisto.
• Sofi Oksanen Estofilia . 2018. Tallinna: Suomen suurlahetysto. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
• Hiltunen, Pekka: Menestystarina Sofi Oksanen. Image 5/2011.
• Jarvinen, Elina: Han: Sofi Oksanen. Suomen Kuvalehti , 2007, nro 10. Artikkelin verkkoversio .
• Oksanen, Sofi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

n k m Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajat 1960-luku 1962: Eyvind Johnson 1963: Vaino Linna 1964: Tarjei Vesaas 1965: William Heinesen & Olof Lagercrantz 1966: Gunnar Ekelof 1967: Johan Borgen 1968: Per Olof Sundman 1969: Per Olov Enquist 1970-luku 1970: Klaus Rifbjerg 1971: Thorkild Hansen 1972: Karl Vennberg 1973: Veijo Meri 1974: Villy Sørensen 1975: Hannu Salama 1976: Olafur Johann Sigurðsson 1977: Bo Carpelan 1978: Kjartan Fløgstad 1979: Ivar Lo-Johansson 1980-luku 1980: Sara Lidman 1981: Snorri Hjartarson 1982: Sven Delblanc 1983: Peter Seeberg 1984: Goran Tunstrom 1985: Antti Tuuri 1986: Roi Patursson 1987: Herbjørg Wassmo 1988: Thor Vilhjalmsson 1989: Dag Solstad 1990-luku 1990: Tomas Transtromer 1991: Nils-Aslak Valkeapaa 1992: Friða A. Sigurðardottir 1993: Peer Hultberg 1994: Kerstin Ekman 1995: Einar Mar Guðmundsson 1996: Øystein Lønn 1997: Dorrit Willumsen 1998: Tua Forsstrom 1999: Pia Tafdrup 2000-luku 2000: Henrik Nordbrandt 2001: Jan Kjærstad 2002: Lars Saabye Christensen 2003: Eva Strom 2004: Kari Hotakainen 2005: Sjon 2006: Goran Sonnevi 2007: Sara Stridsberg 2008: Naja Marie Aidt 2009: Per Petterson 2010-luku 2010: Sofi Oksanen 2011: Gyrðir Eliasson 2012: Merethe Lindstrøm 2013: Kim Leine 2014: Kjell Westo 2015: Jon Fosse 2016: Katarina Frostenson 2017: Kirsten Thorup 2018: Auður Ava Olafsdottir 2019: Jonas Eika 2020-luku 2020: Monika Fagerholm 2021: Niviaq Korneliussen 2022: Solvej Balle

 

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Korea Alankomaat Puola Tieteilijat CiNii Taiteenala MusicBrainz Henkilot Deutsche Biographie Ritva Yle Uppslagsverket Finland Muut IdRef Hufvudstadsbladet