Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lahes lahteeton

Slobodan Milo?evi?
Слободан Милошеви?
Jugoslavian liittotasavallan 3. presidentti
23. heinakuuta 1997 ? 5. lokakuuta 2000
Edeltaja	Zoran Lili? Srđa Bo?ovi? (virkaatekeva)
Seuraaja	Vojislav Ko?tunica
Serbian 1. presidentti
11. tammikuuta 1991 ? 23. heinakuuta 1997
Seuraaja	Dragan Tomi? (virkaatekeva) Milan Milutinovi?
Serbian sosialistisen tasavallan 14. presidentti
8. toukokuuta 1989 ? 11. tammikuuta 1991
Edeltaja	Petar Gra?anin Ljubi?a Igi? (virkaatekeva)
Serbian kommunistisen puolueen puheenjohtaja
toukokuuta 1986 ? 24. toukokuuta 1989
Edeltaja	Ivan Stamboli?
Seuraaja	Bogdan Trifunovi?
Henkilotiedot
Syntynyt	20. elokuuta 1941 Po?arevac , Jugoslavia (nykyaan Serbia )
Kuollut	11. maaliskuuta 2006  (64 vuotta) Haag , Alankomaat ( sydankohtaus )
Puoliso	Mirjana Markovi? (aviol. 1965 ? 2006 )
Tiedot
Puolue	Serbian sosialistinen puolue Jugoslavian kommunistinen puolue (1986?1990)
Uskonto	ortodoksi
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Slobodan Milo?evi? ( serb. Слободан Милошеви? ,   kuuntele aantamys   ^(ohje) , 20. elokuuta 1941 Po?arevac , Serbia ? 11. maaliskuuta 2006 Haag , Alankomaat ) oli sosialistisen Jugoslavian ja Jugoslavian liittotasavallan suurimman tasavallan Serbian presidentti 1989?1997 ja koko Jugoslavian presidentti 1997?2000. Milo?evi? oli keskeisessa osassa Jugoslavian hajoamissodissa ja han oli ensimmainen sotarikoksista syytetty valtionpaamies.

Milo?evi? syntyi Koillis-Serbian Po?arevacissa Jugoslaviassa akselivaltojen miehityksen aikana. Hanen isansa teki itsemurhan Milo?evi?in ollessa lukioikainen ja hanen aitinsa kymmenen vuotta myohemmin.

Vuonna 1959 Milo?evi? liittyi kommunistipuolueeseen . Han aloitti ammatillisen uransa Belgradin Pankissa, Beogradska Bankassa , jonka johtaja oli 1978?1983. Pankkiuransa aikana han asui hetkellisesti New Yorkissa pankin edustajana. Han opiskeli lakia Belgradin yliopistossa .

Milo?evi? nousi huhtikuussa 1987 johtavaksi poliittiseksi voimaksi serbialaisessa poliittisessa elamassa. Hanen lahtokohtiaan on usein kutsuttu nationalistisiksi , vaikka hanen ideologiseen taustaansa vaikuttivat myos leimallisesti sosialismi ja internationalismi . Hanen vetovoimansa kansallismielisiin perustui hanen alkuaikoina pitamiinsa kansallishenkisiin puheisiin, etenkin varhain 1987 Kosovossa serbiyleisolle esitettyihin. Ne korostivat serbien koskemattomuutta ja oikeutta asua Kosovossa. Tama oli ensimmainen kerta kun kommunistipuolue otti kantaa jonkin kansallisuuden puolesta, ja Ivan Stamboli? sanoi talloin nahneensa Jugoslavian lopun.

Kun Milo?evi? nousi Belgradin kommunistisen kaupunginkomitean johtoon, han asettui julkisesti nationalismia vastaan ja esimerkiksi esti Slobodan Jovanovi?in , merkittavan serbialaisen vuosisadan alussa kirjoittaneen runoilijan ja poliitikon teosten julkaisun. Milo?evi? myos kannatti marxismin sailyttamista kouluaineena ja julkisesti paheksui belgradilaisten nuorten laimeaa osanottoa kommunistiseen nuorison paivaan, todeten etta he hapaisevat Titon henkiloa ja tyota.

Hanen oppi-isansa ja kummisetansa Ivan Stamboli? oli puoluejohtaja Jugoslaviaa hallitsevan kommunistiliiton serbialaisessa osastossa. Syyskuussa 1987 Stamboli?ista tuli Serbian presidentti ja han tuki Milo?evi?ia seuraavissa johtajan vaaleissa, muiden puoluejohtajien harmiksi. Stamboli? kaytti kolme paivaa varmistaakseen Milo?evi?in valinnan ja lopulta onnistuikin saamaan hanelle niukan voiton, siihen asti tasaisimmassa Serbian kommunistipuolueen sisaisessa vaalissa.

Vastoin Neuvostoliiton liberaaleihin uudistuksiin tahtaavaa linjaa, Milo?evi? otti nopeasti kovan linjan puolueen vapaamielista siipea vastaan ja kaytti tata omalta osaltaan poliittisena aseena tuhotakseen vihollisensa puolueessa.

Dragi?a Pavlovi? , Milo?evi?in suhteellisen vapaamielinen seuraaja Belgradin komiteassa vastusti Milo?evi?in toimia Kosovon serbien ongelman ratkaisussa. Tasta Milo?evi? sai syyn kutsua Pavlovi?ia ”pehmeaksi albaaniradikaaleja kohtaan” ? vastoin Stamboli?in kehotuksia. 23.?24. syyskuuta keskuskomitean kahdeksannessa istunnossa, joka kesti 30 tuntia, Milo?evi? syoksi Pavlovi?in asemastaan. Tama oli Milo?evi?in vanhalle tukijalle Stamboli?ille noyryytys ja han joutui eroamaan Milo?evi?in kannattajien painostuksesta pari paivaa myohemmin. Helmikuussa 1988 hanet aanestettiin virallisesti pois asemastaan ja Milo?evi? otti hanen paikkansa. Myohemmin Milo?evi?ia syytettaisiin hanen murhauttamisestaan. Stamboli? kaapattiin kesalla 2000 ja hanen ruumiinsa loydettiin kolme vuotta myohemmin. Vuonna 2005 salainen poliisi ja serbialaiset rikollisjoukkioiden jasenet tuomittiin muun muassa taman murhan toteuttamisesta.

Milo?evi? kaytti suurimman osan vuosista 1988 ja 1989 Kosovon ongelman selvittamiseksi. Hanen kannattajansa jarjestivat julkisia mielenosoituksia, joissa esimerkiksi syostiin vaaleilla valittuja hallintoja vallasta ? Vojvodinassa 6. lokakuuta 1988, Montenegrossa 10. tammikuuta 1989 ja Kosovossa helmi- ja maaliskuussa 1989. Kosovossa suoritettiin useita Kosovon albaanien pidatyksia. Lisaksi poliisin toimissa kuoli 32 ihmista erikoisjoukkojen murtaessa kaivosmiesten lakon Stari Trgissa. 28. maaliskuuta Milo?evi? muutti Serbian sosialistisen tasavallan perustuslakia kaventaen muun muassa Kosovon autonomisia oikeuksia.

8. kesakuuta 1989 Milo?evi? piti kuuluisan puheensa Kosovo Poljen taistelun 600-vuotismuistopaivana. Puheessaan han sanoi (vapaa kaannos englannista):

≫Olemme jalleen kerran mukana taisteluissa ja liittymassa taisteluihin. Ne eivat ole aseellisia taisteluita, vaikka varmuudella sita on viela mahdoton sanoa.≫

Tata puhetta pidetaan Serbian nationalistisen kampanjan alkuna, joka maaritteli suurelta osin tulevia Jugoslavian sotia.

Milo?evi? valittiin ensimmaista kertaa Serbian presidentiksi kansalliskokouksessa 1989. Viela 1980-luvun lopulla uskottiin Jugoslavian olevan ensimmainen Euroopan yhteisoon (nykyaan EU ) liittyva Ita-Euroopan maa. Kuitenkin maan hajoamisen ja siihen liittyvien sotien vuoksi siita irronneet maat ovat jaaneet viimeisten joukkoon EU:n ulkopuolelle. Slovenia liittyi EU:hun vuonna 2004 ja Kroatia 2013.

14. kommunistiliiton kongressissa tammikuussa 1990 Serbian delegaatio Milo?evi?in johtamana vaati muutosta vuoden 1974 perustuslakiin , joka antoi Jugoslavian tasavalloille yhdenvertaisen aanen ja halusi ottaa kayttoon mies-ja-aani-periaatteen, joka johtaisi siihen, etta valta paatyisi enemmistokansallisuuden eli serbien haltuun. Tama johti Slovenian ja Kroatian delegaatioiden, Milan Ku?anin ja Ivica Ra?anin johtamana, poistumiseen kongressista ja aloitti Jugoslavian hallitsevan puolueen hajoamisen.

Milo?evi? johti Serbian kommunistiliiton muuttamista Serbian sosialistipuolueeksi 1990 heinakuussa ja uuden Serbian perustuslain kayttoon ottoa syyskuussa. Presidentti sai lisaa valtaa ja virasta tuli suoralla vaalilla valittava. Milo?evi? valittiin uudelleen Serbian tasavallan presidentiksi suorassa kansanvaalissa joulukuussa 1990 ja 1992.

Ensimmaisissa vapaissa parlamenttivaaleissa joulukuussa 1990 Milo?evi?in sosialistipuolue sai 80,5 % aanista. Kosovon albaanit boikotoivat vaaleja lamauttaen tehokkaasti senkin vahan mita oppositiosta oli jaljella. Presidentinvaalissa Milo?evi? sai parlamenttivaalejakin suuremman voiton.

Milo?evi?in valtaannousu sattui samaan aikaan kun kaikissa entisen Jugoslavian tasavalloissa nousi nationalismin aalto, joka seurasi kommunististen hallintojen romahtamista Euroopassa. Slovenialaiset aanestivat valtaan Milan Ku?anin nationalistisen hallinnon ja kroaatit Franjo Tuđmanin . Suurin osa Bosnian poliitikoista oli nationalistisesti orientoituneita, ainoastaan Makedoniassa kansallisuus ei korostunut poliittisissa agendoissa.

Sosialistista Jugoslaviaa hallitsi siihen aikaan kahdeksanjaseninen presidentiaatti, joista nelja tukivat Milo?evi?in toimia, kuten valtiollisen hatatilan julistusta. Muut nelja vastustivat niita. Koska presidentiaatti paatyi jatkuvasti pattitilanteeseen, valtion johto oli lamaannuksissa. Milo?evi?illa oli huomattavaa valtaa serbien hallitseman Jugoslavian liittoarmeijan kenraaleihin ja yritti kayttaa armeijan tukea painostamaan muita liittohallituksen jasenia, mutta lopulta epaonnistui tavoitteissaan.

Kesakuussa 1991 Slovenia ja Kroatia erosivat federaatiosta ja niita seurasi syyskuussa Makedonia ja Bosnia ja Hertsegovina maaliskuussa 1992 . Suuret serbivahemmistot Kroatiassa ja Bosnia ja Hertsegovinassa vaativat serbialueiden pysyttamista Jugoslavian osina.

Serbian ohjaama Jugoslavian kansanarmeija tuki Kroatian ja Bosnian serbiaktivistien kapinaa alkamalla aseistaa naita kesalla-syksylla 1990. Kesalla 1991 Milo?evi?ista tuli kaytannossa Jugoslavian armeijan komentaja. Milo?evi? ei halunnut Sloveniaa osaksi Jugoslaviaa ja sota siella oli lyhyt . Vuosina 1991 ja 1992 serbiseparatistit ja Jugoslavian kansanarmeija taistelivat Kroatian hallituksen joukkoja vastaan. Serbit tekivat siella paljon sotarikoksia. Kroatian serbien johtaja Milan Babi? piti Milo?evi?ia vastuullisena tasta, kun taas hanen seuraajansa Goran Had?i? julkisesti kehuskeli kuinka han ”pidensi Milo?evi?in katta.”

Vuonna 1992 Bosnia ja Hertsegovinassa alkoi verinen sota , jossa serbit ajoivat vakivalloin siviileja pois kodeistaan. Virallisesti Milo?evi? sanoutui irti Kroatian ja Bosnian sodista alusta asti. Milo?evi? yritti pitaa hyvaa julkista Jugoslaviakuvaa nimittamalla paaministeriksi lansimielisen Milan Panicin . Mutta Serbian, Kroatian ja Bosnian serbinationalistien tekemat etniset puhdistukset mustasivat taman. Lansimaat pani Jugoslavian Slovenian, Kroatian ja Bosnian sotien takia asevientikieltoon ja kauppasaartoon. Serbian talous huononi taman takia. Lisaksi serbikapinallisten auttaminenkin rasitti Serbian taloutta.

Milo?evi? veti tukensa Bosnian serbinationalisteilta ja mm pidatytti vahaksi aikaa kiihkonationalistina pidetyn Vojislav ?e?eljin . Vuonna 1995 Milo?evi? neuvotteli Daytonin sopimuksen Bosnian serbien nimissa (samaan tapaan kuin Kroatian johtaja Franjo Tuđman Bosnian kroaattien). Sopimus paatti viimein sodan Bosniassa ja Milo?evi?ia pidettiin lannessa yhtena Balkanin rauhan tukipilareista.

Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin hallinto tuki hanen valtaansa tana aikana. Vilpillisiksi vaitettyjen paikallisvaalien jalkeen talvella 1996 syttyivat opiskelijamielenosoitukset, jotka tayttivat Belgradin kadut paivittain. Opiskelijat vastustivat Milo?evi?in valtaa. Lansi ei kuitenkaan tukenut Serbian oppositiota, vaan Milo?evi?ia, ja hanen onnistuikin pysytella vallassa. Lannen tuki kesti aina Kosovon levottomuuksiin asti, kun kansallismielisten serbien johtamat liittovaltion joukot ja poliisi ryhtyivat toimiin albaaniseparatisteja ja terroristitoimintaa vastaan.

4. helmikuuta 1997 Milo?evi? joutui tunnustamaan opposition voitot marraskuun 1996 vaaleissa, kyseenalaistettuaan ne 11 viikon ajan. Hanen julkinen kuvansa oli kuitenkin pahasti lokaantunut ja huolimatta sen parantumisesta Nato -pommitusten alettua 1999, tama johti lopulta hanen alassyoksyynsa.

Perustuslaki rajoitti Serbian presidentin viran kahteen kauteen, joten Milo?evi? otti tynka-Jugoslavian (joka kasitti Serbian ja Montenegron) presidentinviran itselleen 23. heinakuuta 1997. Kosovon albaaniseparatistien ja Serbian poliisin ja armeijan konfliktit aiemmin autonomisessa ja albaanien asuttamassa Kosovossa johtivat kiihtyviin sotatoimiin 1998 ja lopulta Naton ilma-iskuihin Jugoslaviaa vastaan maalis-kesakuussa 1999. Lopulta Serbian hallinto paatti vetaa sotavoimansa maakunnasta. Yhdysvallat ja sen liittolaiset syyttivat yksipuolisesti Milo?evi?ia Kosovon sodan aikana tehdyista sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja hanta vastaan kaytiin oikeutta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston sita varten perustetussa Jugoslavia-sotarikostuomioistuimessa Haagissa , Alankomaissa aina hanen kuolemaansa saakka.

Milo?evi?in kieltaytyminen hyvaksymasta opposition ensimmaisen kierroksen vaalivoittoa liittovaltion presidentinvaaleissa syyskuussa 2000, johti suurmielenosoituksiin Belgradissa 5. lokakuuta ja hallinnon vallan murenemiseen. Opposition johtaja Vojislav Ko?tunica otti Jugoslavian presidenttiyden 6. lokakuuta Milo?evi?in luovutettua.

Milo?evi? pidatettiin 1. huhtikuuta 2001 syytettyna vallan vaarinkaytosta ja korruptiosta. Serbian hallitus luovutti hanet 28. kesakuuta entista Jugoslaviaa varten perustettuun kansainvaliseen sotarikostuomioistuimeen Haagiin vastaamaan sotarikossyytteisiin , vaikka perustuslaki kielsi Jugoslavian kansalaisten luovuttamisen. Hanen puolestaan ei kuitenkaan syntynyt pelattyja joukkoprotesteja.

Yksityiselamassaan Milo?evi? oli patriarkaalinen ja konservatiivinen, perheelleen ja vaimolleen omistautunut mies. Hanen persoonallisuuttaan leimasi itsepaisyys, josta han oli ylpea, seka jaykka omiin moraalisiin uskomuksiin kytkeytyminen. Vallassaolon vuosinaan han vastusti usein televisioesiintymisia ja esiintyi mediassa harvoin. Hanen uskollisimmat kannattajansa olivat ikaantyneita ihmisia, elakelaisia, jotka olivat elaneet suurimman osan elamaansa Jugoslavian kommunistisessa autoritariassa. Milo?evi?in itsepaisyyden ja kykenemattomyyden kompromisseihin periaatteissaan on nahty ainakin osittain olleen syyna poliittisiin ongelmiin ja sotiin hanen valtakaudellaan.

Milo?evi?in luovutuksen jalkeen hanta vastaan suunnattuja syytteita laajennettiin koskemaan myos vaitettya kansanmurhaa Bosniassa ja sotarikoksia Kroatiassa. 30. tammikuuta 2002 Milo?evi? moitti sotarikostuomioistuinta "ilkeasta ja vihamielisesta hyokkayksesta" hanta vastaan. Oikeudenkaynti alkoi Haagissa 12. helmikuuta 2002. Lakimies Milo?evi? puolusti siina itseaan. Han kieltaytyi hyvaksymasta tuomioistuimen tuomiovaltaa. Eraat tarkkailijat totesivat hanen suosionsa nousseen akisti oikeudenkaynnin alettua. Jotkut pitivat oikeudenkayntia oikeuden pilkkaamisena ja katsoivat, etta sen todellisena tarkoituksena oli oikeuttaa Naton pommitukset ja albaaniterroristiryhmittymien tukeminen 1990-luvulla.

Milo?evi?illa oli puolustuksensa apuna ryhma Belgradissa , joka lahetti tietoja joskus myos salaisen poliisin arkistoista. Tuomioistuimen piti todistaa Milo?evi?illa olleen komentovastuu Kroatiassa ja Bosniassa ainakin de facto , koska muodollisesti han oli ainoastaan Serbian presidentti. Hanen vaikutusvaltansa kenties ylitti hanen muodolliset velvollisuutensa, mutta tasta oli ainoastaan vahan tai ei yhtaan todisteita. Tama johtui osin siita, etta han toimi yleensa alaistensa kanssa luottamuksellisesti ja henkilokohtaisesti. Milo?evi?ia ei aikanaan pidetty kiihkonationalistina, vaikka jotkut hanen kannattajansa olivatkin, eika han puheissaan kiihottanut kansanryhmia vastaan. Milo?evi? toi esiin myos todisteita Naton sotarikoksista Jugoslavian hajoamissotien aikana.

Mielipiteet Milo?evi?in oikeudenkaynnista vaihtelevat laajasti, mutta suurin osa tarkkailijoista on kuitenkin yhta mielta siita, etta oikeudenkaynnissa esiintyi outoja ja jopa koomisia tilanteita. Syyttajilta kesti kaksi vuotta esittaa syytteensa, jotka kasittelivat laajasti Kroatian, Bosnian ja Kosovon sotia. Oikeudenkayntia seurattiin tarkasti entisen Jugoslavian alueella. Siina on myos esiintynyt useita korkean profiilin todistajia, mukaan lukien entinen Neuvostoliiton paamies Nikolai Ry?kov marraskuussa 2004.

Milo?evi? sairastui oikeudenkaynnin kestaessa: han karsi korkeasta verenpaineesta ja pahasta flunssasta. Sairastumiset aiheuttivat katkoja ja oikeudenkaynnin pidentymisen ainakin kuudella kuukaudella. Alkuvuodesta 2004, kun Milo?evi? viimein palasi oikeuden eteen esittamaan puolustustaan, ja esitti yli 1 200 todistajan nimet, kaksi kansainvalisen tuomioistuimen tuomaria paattivat sydanlaakareita konsultoituaan nimittaa hanelle kaksi puolustusasianajajaa. Milo?evi? ja hanelle nimetyt kaksi brittilaista lakimiesta vastustivat nimityksia.

Oikeusprosessi jai lopulta kesken Milo?evi?in kuoleman vuoksi. Han karsi sydanvaivoista ja moskovalainen sydansairauksiin erikoistunut sairaala olisi ollut valmis ottamaan hanet hoidettavaksi. Sotarikostuomioistuin ei kuitenkaan sallinut hanen paastamistaan hoitoon Moskovaan. Milo?evi? kuoli sydankohtaukseen. Han ei ollut suostunut syomaan hanelle maarattyja sydanlaakkeita.

Milo?evi?in veli Borislav Milo?evi? syytti Haagin tuomioistuinta hanen kuolemastaan. Venajan ulkoministerio arvosteli YK:ta hoidon epaamisesta. Milo?evi?in sosialistisen puolueen jasen, Zoran Anđelkovi?, syytti oikeusistuinta murhasta. Eraan puolueen edustajan mukaan ”Milo?evi?ia otettiin systemaattisesti hengilta Haagissa, ja lopulta han kuoli.” Milo?evi?in lakimies esitteli myohemmin hanen kasin kirjoittamaansa, Venajan ulkoministeri Sergei Lavroville osoitettua, 10. maaliskuuta paivattya kirjetta, jossa Milo?evi? epaili, etta hanet yritetaan myrkyttaa.

Hanen kuolemansa koettiin tappioksi oikeusprosessille ja Natolle. Tuomiovaiheeseen juttu olisi edennyt alkukesasta, silla jaljella oli enaa 50 oikeudenkayntipaivaa.

Presidenttina ollessaan hanta vastaan tehtiin murhasuunnitelmia: entinen agentti Richard Tomlinson on esittanyt Ison-Britannian tiedustelupalvelu SIS:n suunnitelleen Milo?evi?in murhaa vuonna 1992 . ^[1] Vuonna 1999 Jugoslavian viranomaisille paljastui monikansallisen palkkasoturiverkoston suunnitelma Milo?evi?in murhaamiseksi. Verkostolla vaitetaan olleen yhteyksia Ranskan tiedustelupalveluun DGSE :hen. ^[2]

• Jugoslavian hajoamissodat

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slobodan Milo?evi? .

• The charges against Milo?evi? BBC (englanniksi)
• Slobodan Milo?evi?'s Life And Legacy RFERL (englanniksi)

Jugoslavian liittotasavallan presidentit

Dobrica ?osi? (1992?1993) | Zoran Lili? (1993?1997) | Slobodan Milo?evi? (1997?2000) | Vojislav Ko?tunica (2000?2003)
Serbia ja Montenegron presidentti
Svetozar Marovi? (2003?2006)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Latvia T?ekki Kreikka Kroatia Alankomaat Puola Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Muut NARA SNAC IdRef