|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Sisilian kuningaskunta
(
ital.
Regno di Sicilia
,
lat.
Regnum Siciliae
,
kat.
Regne de Sicilia
,
sisiliaksi
Regnu di Sicilia
) oli
keskiajan
valtio, joka kasitti
Sisilian
saaren seka Etela-Italian eli
Mezzogiornon
. Kuningaskunnan perusti
normannihallitsija
Roger II
vuonna 1130. Se jakaantui vuonna 1282 mantereella sijainneeseen
Napolin kuningaskuntaan
seka pelkan Sisilian saaren kasittaneeseen Sisilian kuningaskuntaan, joskin ne olivat vuosina 1442?1458 jalleen yhdistettyina. Sisilian kruunu joutui usein ulkopuolisen monarkin, kuten
Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan
keisarin tai
Aragonian
tai
Espanjan
kuninkaan haltuun. Sisilian kuningaskunnan seuraajaksi syntyi vuonna 1816
Molempain Sisiliain kuningaskunta
.
Apulian herttuan Vilhelm II:n kuoltua vuonna 1127 Sisilian kreivi Roger II yhdisti
Apulian
herttuakunnan ja Sisilian kreivikunnan. Roger II asettui tukemaan
vastapaavi
Anacletus II:sta
ja sai talta kruunauksen Sisilian kuninkaaksi joulupaivana 1130. Roger taisteli seuraavan vuosikymmenen kuninkuuttaan vastustavia keisaria, paavia ja sisaisia kapinallisia vastaan, mutta sai lopulta Mignanon rauhassa vuonna 1139 vahvistuksen kuninkuudelleen varsinaiselta paavilta. Keskitetyn hallinnon luonutta Rogeria seurasi hanen poikansa
Vilhelm I Paha
, joka murskasi aatelisten kapinat ja sai liikanimensa heita tukeneilta kronikoitsijoilta.
Vilhelm I:n kuollessa vuonna 1166 hanen poikansa
Vilhelm II
oli viela lapsi. Vilhelm II:n sijaishallitsijakauden aikana valtakunta ajautui kaaokseen, joka lahes kaatoi hallitsijasuvun. Lopulta jarjestys kuitenkin palautui ja Vilhelmin kaksi vuosikymmenta kestanytta hallitsijakautta pidetaan lahes jatkuvana rauhan ja kukoistuksen aikana. Hanen kuolemansa ilman perillista vuonna 1189 ajoi kuitenkin valtakunnan kaaokseen. Roger II:n tyttaren
Constanzan
nainut keisari
Henrik VI
valloitti kuningaskunnan ja kruunu siirtyi vuonna 1194
Hohenstaufen
-suvulle.
Hauteville
-suvun verenperinto siirtyi kuitenkin Constanzan kautta seuraavalle hallitsijalle, keisari
Fredrik II:lle
.
Myohemman keisarin Fredrik II:n valtaannousu lapsena Sisilian kuninkaaksi (nimella Fredrik I) vuonna 1197 vaikutti suuresti Sisilian tulevaan historiaan. Maassa, joka oli perinteisesti monarkin keskitetysti hallitsema, aiheutti kuninkaan nuori ika vakavan valtatyhjion. Fredrik II:n sijaishallitsijat joutuivat sotimaan vallantavoittelija
Briennen
Walter III:ta ja taman liittolaisia vastaan vuosina 1202?1207, kunnes Fredrikin asema oli turvattu.
Fredrik II rakensi lainsaadantotyossa isoisansa Roger II:n nk. Arianon karajilla vuonna 1140 aloittamien lakireformien perustalle. Hanen tavoitteensa olivat nahtavilla jo Capuan karajilla (1220), mutta saivat lopullisen muotonsa Melfin asetuksissa (tunnettu myos nimella
Liber Augustalis
, 1231). Ne sisalsivat lakikokoelman, jotka tekivat Sisiliasta
absoluuttisen monarkian
, ensimmaisen keskitetyn valtion Euroopassa
feodalismin
synnyn jalkeen ja toimivat esimerkkeina tulevalla lainsaadannolle.
Liber Augustalis
sailyi Sisilian lain pohjana vuoteen 1819.
Fredrik II rakennutti myos
Castel del Monten
ja vuonna 1224 perusti
Napolin yliopiston
(nykyisin
Universita Federico II
), joka oli vuosisatoja ainoa yliopisto etelaisessa Italiassa.
Hohenstaufenin ja paavin valinen riita johti vuonna 1266
Anjoun
herttuan
Kaarle I:n
suorittamaan Sisilian valtaukseen. Ranskalaisen hallitusvallan ja verotuksen vastustus johti vuonna 1282
Sisilian iltamessuksi
kutsuttuun kapinaan, jonka yhteydessa
Aragonian
Pietari III
valloitti Sisilian. Syttynyt Sisilian iltamessun sota kesti vuonna 1302 solmittuun
Caltabellottan rauhaan
. Rauha jakoi Sisilian kuningaskunnan kahtia. Sisilian saari (jota kutsuttiin ”Sisilian kuningaskunnaksi majakan takana”) siirtyi
Fredrik II:lle
ja niemimaan alueet (joita kutsuttiin omana aikanaan Sisilian kuningaskunnaksi, mutta jota myohemmat historioitsijat ovat kutsuneet
Napolin kuningaskunnaksi
) siirtyivat
Kaarle II:lle
.
Aragonian kuninkaiden sukulaiset hallitsivat Sisiliaa erillisena kuningaskuntana vuoteen 1409, jonka jalkeen se liitettiin Aragonian kruunuun.
Alfonso V
yhdisti kaksi kuningaskuntaa vakivalloin piirittamalla ja valloittamalla Napolin 26. helmikuuta 1443. Jalleenyhdistyneen Sisilian kruunua hallitsivat Aragonian kuninkaat ja naiden sukulaiset vuoteen 1516, minka jalkeen se oli Espanjan kuninkailla vuoteen 1707. Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarit pitivat kruunua vuosina 1707?1735, kunnes
Parman herttua
, myohempi Espanjan kuningas
Kaarle
hyokkasi Napoliin ja otti kruunun tittelinaan ”Kaarle VII, Napolin ja Sisilian kuningas”. Hanen jalkelaisensa hallitsivat kuningaskuntaa Italian vuonna 1861 tapahtuneeseen yhdistymiseen asti. Vuosien 1816 ja 1861 valilla maa tunnettiin nimella
Molempain Sisiliain kuningaskunta
.