Tämä on lupaava artikkeli.

Suomen lippu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Siniristilippu )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen kansallislippu.

Suomen lippu eli siniristilippu on yksi Suomen kansallissymboleista . Lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti . Kuvio pohjautuu pohjoismaiseen ristilippuun .

Eduskunta hyvaksyi siniristilipun Suomen valtiolipuksi 28. toukokuuta 1918, ja senaatti vahvisti lain seuraavana paivana. Sita ennen muun muassa lipun vareista oli kayty keskustelua, osa kannatti sinivalkoista ja osa punakeltaista lippua. Senaatti oli ehdottanut vuoden alussa niin sanottua leijonalippua valtiolipuksi. Siniristilipun suunnittelivat lopulta Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen . Lipusta on kayttotarkoitukseltaan kolme eri tyyppia: kansallislippu eli tavallinen siniristilippu, suorakaiteinen valtiolippu ja kielekkeinen valtiolippu.

Suomessa on vuodessa vahintaan seitseman virallista liputuspaivaa seka 12 vakiintunutta liputuspaivaa. Jokaisella on kuitenkin oikeus liputtaa Suomen lipulla silloin, kun katsoo sen aiheelliseksi. Kansallislippu toimii myos suomalaisen aluksen kansallisuustunnuksena.

Symboliikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen lipussa on sininen risti valkoisella pohjalla. Ristikuvio pohjautuu pohjoismaiseen ristilippuun ja viestii pohjoismaisesta yhteenkuuluvuudesta ja sitoutumisesta pohjoismaiseen perinteeseen. [1] [2] Lipulla ei ole virallista tunnustuksellista selitysta, mutta risti on kristillinen symboli ja joillekin Suomen lipun risti symboloi kristinuskoa. [3] [4]

Suomen lipun sininen ja valkoinen vari edustavat monille lunta ja Suomen lukuisia vesistoja. [1] Ensimmaisena tata varien symboliikkaa toi julkisuudessa esille Zachris Topelius ajaessaan siniristilipun kayttoonottoa Suomen lipuksi 1800-luvun puolivalissa. [5] Ensimmaisen kerran Topelius esitti sinista ja valkoista Suomen vareiksi vuonna 1854 ilmestyneessa sadussaan Linnake Suomen puolustus , joka ilmestyi lastenlehdessa nimelta Eos . Sadussa poikien lumisodan kenraali sanoo sinivalkoista lippua pystyttaessaan: ”Mina sanon teille etta valkoinen ja sininen ovat Suomen varit ? valkoinen talviemme lumen ja sininen sinisten jarviemme vuoksi”. Topelius jatkoi sinivalkoisten varien puolustamista ja leijonalipun punakeltaisten varien voimakasta vastustamista 1860-luvun lippukeskustelussa. [6] Historiantutkija Matti Klingen mukaan lojalisti Topelius kannatti sinivalkoisia vareja mahdollisesti siksi, etta Venajan keisarikunnan laivaston lippuna oli siniristilippu. Sen vino risti oli pyhan Andreaksen risti , ja siniseen ristiin naulittu pyhimys oli erityisesti hallitsijahuoneeseen liittyvan Andreaksen ritarikunnan tunnus. [7]

Kansallislippu ja valtiolippu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansallislippu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansallislippu.

Kansallislippu on suorakaiteen muotoinen ja sen mittasuhteet ovat: [8]

  • korkeus 11 mittayksikkoa
  • leveys 18
  • ristin sakaran leveys 3
  • kenttien korkeus 4
  • tangonpuoleisten kenttien pituus 5
  • ulompien kenttien pituus 10.

Pystysuunnassa kansallislippu siis jakautuu suhteessa 4:3:4 ja vaakasuunnassa 5:3:10.

Valtiolippu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suorakaiteinen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suorakaiteinen valtiolippu.

Suorakaiteinen valtiolippu on muuten samanlainen kuin kansallislippu, mutta ristin sakaroiden leikkauskohdassa on Suomen vaakuna nelionmuotoisella pohjalla. Vaakunan punaisen pohjan ja lipun sinisen ristin valissa on ohut keltainen reunus, jonka leveys on 1/40 ristin sakaran leveydesta (eli 3/40 mittayksikkoa). [8]

Suorakaiteista valtiolippua kayttavat Suomen lipusta annetun lain viidennen pykalan mukaan eduskunta, ministeriot, ministerioiden alaiset keskushallinnon virastot ja niihin verrattavat virastot ja laitokset (myos poliisin valtakunnalliset yksikot ja poliisilaitokset), korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, hovioikeudet, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ymparistokeskukset, Suomen ulkomailla olevat diplomaattiset tai niihin rinnastettavat edustustot ja lahetettyjen konsulien johtamat konsuliedustustot, Suomen Pankki , Kansanelakelaitos , Suomen Akatemia , julkisoikeudelliset yliopistot, Rajavartiolaitos seka valtion alukset. [9]

Kielekkeinen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kielekkeinen valtiolippu.

Kielekkeinen valtiolippu on yhta mittayksikkoa pidempi kuin suorakaiteinen valtiolippu. Sen ulompien kenttien pituus on 6 ja kielekkeiden pituus 5 mittayksikkoa. [8] Kielekkeinen valtiolippu siis jakaantuu pystysuunnassa suhteessa 4:3:4 ja vaakasuunnassa 5:3:6:5. Ennen vuoden 1978 lippulakiuudistusta kielekkeisesta valtiolipusta kaytettiin nimitysta sotalippu .

Kielekkeista valtiolippua kayttavat puolustusvoimien esikunnat, joukko-osastot, laitokset ja alukset. [10]

  • Tasavallan presidentti käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on sini-keltainen vapaudenristi.[10]
    Tasavallan presidentti kayttaa kielekkeista valtiolippua, jonka tangonpuoleisessa ylakentassa on sini-keltainen vapaudenristi . [10]
  • Puolustusministeri käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen yläkenttään on sijoitettu erikoismerkkinä kaksi vastakkain asetettua paaluttaista ruskeaa pistinkivääriä vinoristittäin asetettujen keltaisten tykinputkien päälle.
    Puolustusministeri kayttaa kielekkeista valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen ylakenttaan on sijoitettu erikoismerkkina kaksi vastakkain asetettua paaluttaista ruskeaa pistinkivaaria vinoristittain asetettujen keltaisten tykinputkien paalle.
  • Puolustusvoimain komentaja käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen yläkenttään on sijoitettu erikoismerkkinä vinoristittäin ruskea-keltainen marsalkansauva ja sinikeltainen miekka, joiden välissä on paaluttain keltainen tykinputki.
    Puolustusvoimain komentaja kayttaa kielekkeista valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen ylakenttaan on sijoitettu erikoismerkkina vinoristittain ruskea-keltainen marsalkansauva ja sinikeltainen miekka, joiden valissa on paaluttain keltainen tykinputki.
  • Merivoimien komentaja käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen yläkenttään on sijoitettu erikoismerkkinä paaluttainen sininen ankkuri vinoristittäin asetettujen keltaisten tykinputkien päälle.
    Merivoimien komentaja kayttaa kielekkeista valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen ylakenttaan on sijoitettu erikoismerkkina paaluttainen sininen ankkuri vinoristittain asetettujen keltaisten tykinputkien paalle.

Lisaksi on olemassa presidentin viiri ja pieni valikoima erilaisia Suomen lippuun pohjautuvia asevoimien komentoviireja .

Pursiliput [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pursilippu. Tangon puoleiseen ylakulmaan sijoitetaan seuran erikoismerkki.
Paaartikkeli: Pursilippu

Pursiseuraan rekisteroidyssa huvialuksessa voidaan kayttaa pursilippua, jossa kansallislipun sinisen ristin paalla on ohut valkoinen risti ja tangonpuoleisessa ylakulmassa veneily-yhdistyksen erikoismerkki.

Varit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen lipun sininen vari maariteltiin aluksi kankaisten varimallien avulla. Asiaa koskeva valtioneuvoston paatos annettiin toukokuussa 1925. [11] Villasta ja puuvillasta valmistetut varimallit toimitettiin keskeisille viranomaisille muun muassa maakuntiin, ja lipputangon omistajat saattoivat matkustaa niita katsomaan.

Kankaiset varimallit kuitenkin haalistuivat vuosikymmenien kuluessa. Asiaan oli kiinnitetty huomiota jo 1950-luvun lopulla, kun uusi lippukomitea aloitti tyonsa. [12] Uusi saados asiasta annettiin vasta syksylla 1993, ja siina lipun varit maariteltiin kolmen varijarjestelman avulla. CIE:n suositusten mukaisina suureina CIE:n standardivalolahdetta D65 kaytettaessa ja mitattuna spektrofotometrilla (Minolta CM-1000), jonka optinen geometria on d/2° (diffuusi valaistus, heijastus mitattu kahden asteen kulmassa naytteen normaalin suhteen), varisavyt ovat seuraavat: [13]

vari valontiheyskerroin [13] (x, y)
-varikoordinaatit [13] 		(L*, a*, b*)
-varikoordinaatit [13] 		NCS -vari [13]
(likiarvoja) 		Pantone -vari [13]
(likiarvoja) 		RGB -vari
(likiarvoja)
sininen Y = 5.86 (0.1856, 0.1696) (29.06, 7.24, -36.98) 4060-R90B 294C #002F6C
punainen Y = 10.9 (0.576, 0.312) (39.4, 59.0, 29.6) 1090-Y90R 186C #C8102E
keltainen Y = 45.7 (0.486, 0.457) (73.4, 14.8, 79.0) 0080-Y20R 123C #FFC72C

Sallitut poikkeamat ovat enintaan 4 CIE:n vuonna 1976 maarittelemaa ΔE* ab -yksikkoa. [13]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Helsingin ylioppilaskunnan lippu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ylioppilaskunnan lippu ja Alex Federleyn piirros vuoden 1848 floranpaivan juhlasta Kumtahden kentalla .

Ylioppilaiden floranpaivan juhlassa Helsingissa 13. toukokuuta 1848 liehutettiin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ylioppilaskunnan lippua. [14] Se oli juhlaa varten valkeasta silkkikankaasta ommeltu lippu, jonka keskelle oli kuvattu laakerin- ja tammenlehvien ymparoima Suomen suuriruhtinaskunnan leijonavaakuna . Vaakunan lippuun oli maalannut Frans Josef von Becker . [15] Tata lippua tervehdittiin juhlassa Suomen lippuna elakoon-huudoin. Isanmaallisen juhlan pysyva anti oli siella lauletun Maamme-laulun ottaminen Suomen kansallislauluksi. [14]

Purjeveneliput ja pursiseurat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nylandska Jaktklubbenin ensimmainen pursilippu oli kaytossa vuosina 1861?1900. [16]

Vuodesta 1861 lahtien purjehdusseurat alkoivat kayttaa lippua, joka erosi nykyisesta Suomen lipusta vain mittasuhteiltaan. Venajan vallan ajan lopulla silla oli jo eraanlainen epavirallinen Suomen lipun asema. [17]

Suomen vanhin pursiseura, porilainen Segelforeningen i Bjorneborg , BSF rf, perustettiin vuonna 1856, mutta silla ei ollut viela lippua. [18] Helsingissa toiminut Nylandska Jaktklubben perustettiin 1860. Lipukseen se sai Pietarin Jokipursiseuran lipun, joka oli valkoinen siniristilippu, ja vasempaan ylakulmaansa se sai Uudenmaan vaakunan . Porin BSF sai samanlaisen lipun omine vaakunoineen 1866, ja myohemmin myos muut Suomen uudet pursiseurat. [19] Koska tama varhainen siniristilippu symboloi Suomen purjehdusharrastuksen yhteytta keisarilliseen laivastoon, sinivalkoiset varit eivat saavuttaneet vahan myohemmin lehdistokeskusteluissa yleista suosiota Suomen kansallisvareina. [20]

Suomen lipulle tuli kaytannon tarve 1862 kesalla Marstrandin kylpylakaupungissa, kun suomalainen venekunta oli yhtakkia varustettava purjehduskilpailuihin. Paatettiin yksimielisesti, etta Suomen lipun varien piti olla valkoinen ja sininen. Pursiseuran nuoret naiset tekivat nopeasti suomalaisten veneelle lipun, jonka ylapuoli oli valkoinen, alapuoli sininen, ja ylakulmassa oli Suomen leijona. [21]

1860-luvun lippukeskustelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen laivanvarustajapiireissa alettiin 1850-luvulla pohtia oman kauppalipun tarvetta. [22] Suomen ensimmainen suuri lippukeskustelu alkoi maaliskuussa 1862, kun Oulun kaupunginlaakari Fredrik Nylander ehdotti lehtikirjoituksessaan Suomelle kauppalippua. Saman vuoden heinakuussa han ehdotti Suomen valtiolipuksi punapohjaista lippua, jossa olisi keskella Suomen jalopeura. Kauppalipuksi han ehdotti kahdesta punaisesta ja kahdesta valkoisesta neliosta koostuvaa lippua. [23] Seuraavana vuonna Helsingin lehdisto aloitti keskustelun lippuasiasta, ja useita ehdotuksia tuotiin esiin. Punaista ja keltaista puolusteltiin tuttuina Suomen vaakunasta, mutta niita myos vastustettiin samasta syysta. [24]

Zachris Topelius otti kesakuussa 1863 voimakkaasti kantaa sinisen ja valkoisen kauppalipun puolesta. Valkea ja sininen olivat Topeliukselle muun muassa pohjoiset meret sulkevan jaan ja avoimen veden varit. Kun Helsingfors Dagblad oli vastannut Topeliukselle kannattamalla puna-keltaista lippua, keskustelijat jakaantuivat kahden variyhdistelman kilpaileviin joukkoihin. Keskustelussa ehdotetuissa lipuissa oli leijonan lisaksi vaihtelevasti skandinaavisia risteja, vaaka- ja viistopalkkeja ja tahtia. [24] Saatyvaltiopaiville 1863 tiedusteltiin mahdollisuutta tehda anomus Suomen kauppalipusta, mutta esitysta ei otettu kasiteltavaksi, ja nain Suomi joutui kayttamaan Venajan kauppalippua koko Suomen suuriruhtinaskauden ajan. [25]

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun lippukeskustelut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Valtiopaivien jalkeen keskustelu Suomen kauppalipusta tyrehtyi jalleen. Koska esivalta ei kuitenkaan voinut kieltaa keisarin vahvistaman vaakunan kayttoa, leijonalippujen kaytto oli yleista seuraavina vuosikymmenina. [26] Suurissa tapahtumissa, kuten laulujuhlissa ja maatalousnayttelyissa, kaytettiin kirjavasti Suomen leijonalippua, sinivalkoista Marstrandin lippua seka Venajan kansallislippua, eivatka viranomaiset puuttuneet asiaan ennen kuin vuodesta 1890 alkaen. Samalla suomalaiset jatkoivat vaittelya siita, olivatko maan kansallisvarit sinivalkoinen vai punakeltainen. Suomen Taiteilijaseura kysyi asiasta mielipiteita tunnetuilta suomalaisilta joululehdessaan 1895. Sinivalkoisen kannalle asettuivat esimerkiksi Topelius, Santeri Alkio , Minna Canth ja Otto Donner . Punakeltaista kannattivat esimerkiksi Albert Edelfelt , Axel Gallen ja R. A. Wrede . [27] Keisarin julistus vuonna 1896 kuitenkin maarasi ainoaksi Suomessa kaytettavaksi lipuksi Venajan valkosinipunaisen kansallislipun, mika lopetti lehdistokeskustelun Suomen lipun vareista. [28] Leijonalipusta tuli vastarinnan ja vapaudenrakkauden lippu. [29]

  • Kenraalikuvernööri Bobrikovin murhan (1904) jälkeen raitalippuihin otettiin Suomen leijona. Näitä lippuja käyttivät yksityishenkilöt huvilalippuina.[30]
    Kenraalikuvernoori Bobrikovin murhan (1904) jalkeen raitalippuihin otettiin Suomen leijona. Naita lippuja kayttivat yksityishenkilot huvilalippuina. [30]
  • Saman lipun siniraitainen versio.
    Saman lipun siniraitainen versio.

Tukholman olympialaisissa 1912 omalla joukkueellaan kilpaillut Suomi yritti kayttaa sinivalkoista lippua avajaisissa, mutta venalaiset vaativat sen poistettavaksi. [31]

Itsenaisyyden ensimmaiset liput [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen itsenaistymisen yhteydessa Suomen senaatti asetti lippukomitean 4. joulukuuta 1917. Komitean ehdotus valmistui neljassa paivassa. Senaatti hyvaksyi komitean ehdotuksen, jossa esitettiin punakeltaista vaakunalippua eli leijonalippua Suomen valtiolipuksi. Senaatin esitys jatettiin eduskunnalle 5. tammikuuta 1918. Lehdistossa ja senaatissa asiasta keskusteltiin koko ajan hyvin aktiivisesti, ja vastakkain olivat jalleen punakeltaiset ja sinivalkoiset seka leijonalipun ja ristilipun kannattajat. [32]

Senaatin ehdotus joutui eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan kasiteltavaksi. Ensimmainen kasittely 14. tammikuuta lykattiin pidettavaksi 24. tammikuuta. Leijonalippu ei saanut taytta kannatusta, joten aanestystuloksen 10?7 kautta paatettiin panna toimeen kilpailu lipusta. Asiaa valmisteleva lippujaosto kokoontui seuraavana paivana ja paatti kilpailun rahapalkinnoista. Jaosto myos ehdotti, etta Suomen valiaikaisena lippuna toukokuun 1. paivaan asti olisi sinisesta ja valkoisesta vaakapalkista koostuva lippu. Ulkoasiainvaliokunnassa asia heratti seuraavana paivana keskustelua ja vaittelya, mutta jaoston ehdotukset hyvaksyttiin lopulta lahes taydellisina. [33] Valiokuntakasittelyn kuitenkin keskeytti sisallissodan puhkeaminen 28. tammikuuta. [34]

Leijonalippu Helsingin kaupungintalon salossa 16. huhtikuuta 1918.

15. helmikuuta 1918 Suomen senaatin kauppa- ja teollisuustoimikunta maarasi, etta leijonalippua alettiin toistaiseksi kayttaa Suomen kauppalippuna. 27. helmikuuta leijonalippu palautettiin valtiolipuksi, ja kauppalipuksi Vaasan senaatti maarasi punapohjaisen ristilipun, jonka keltainen risti oli reunustettu valkoisella ja sinisella raidalla. [35] [36]

  • Vuoden 1918 tammikuusta toukokuuhun käytetty valtiolippu eli leijonalippu.
    Vuoden 1918 tammikuusta toukokuuhun kaytetty valtiolippu eli leijonalippu .
  • Vaasan senaatin helmikuussa 1918 vahvistama väliaikainen kauppalippu.
    Vaasan senaatin helmikuussa 1918 vahvistama valiaikainen kauppalippu.
  • Valiaikaisen kauppalipun mallinen lippu, joka oli kaytossa hoyrylaivayhtio Wasa Nordsjo Ab:n SS Constantialla.

Siniristilippu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sisallissodan jalkeen toukokuussa 1918 eduskunta alkoi taas kokoontua ja kasitella lippuasiaa. Valkoiset voittajat eivat pitaneet punakaartilaisten punaista varia lippuun sopivana, joten lippuun valittiin aanestyksella sinivalkoiset varit. [37]

Vakijoukko katsomassa Suomen uuden siniristilipun nostamista Senaatintalon katolle 29. toukokuuta 1918.

Akseli Gallen-Kallela ehdotti lipuksi sinisella pohjalla olevaa valkoista ristia, mutta ehdotus hylattiin, koska lipun pelattiin sekaantuvan Ruotsin lipun ja epavirallisen Islannin lipun kanssa. Sen jalkeen Gallen-Kallela ehdotti alaistaan, taiteilija Eero Snellmania valiokunnan tarvitseman luonnoksen valmistajaksi. Snellman suostui ja valmisti luonnokset Bruno Tuukkasen avustamana kovassa kiireessa. Valiokunta hyvaksyi luonnokset. [38] Eduskunta kasitteli asiaa 24.?28. toukokuuta, laki valmistui 28. toukokuuta ja vahvistettiin senaatissa 29. toukokuuta 1918. [39]

Suomen lipuksi saadettiin meren- (ultramariini-) sininen risti valkoisella pohjalla. Valtiolipussa ristin keskella oli Suomen vaakuna, ja merenkulku- ja kauppalippuna kaytettiin valtiolippua ilman vaakunaa. Sotalipuksi maarattiin valtiolippu kolmikielekkeisena. Luotsi-, tulli- ja postilippujen ylimaaraisesta merkista tuli hallituksen tarkemmin maarata. [40]

Lipun vaakunan ylle jai yha Suomen suuriruhtinaskunnan kruunu, joka jai paikalleen viela senaatissa kesakuussa 1918 pidetyn aanestyksen jalkeenkin. Helmikuussa 1920 hyvaksyttiin valtioneuvoston paatos kruunun poistamisesta. [41] Samana vuonna vaakuna sijoitettiin lippua varten neliskulmaiselle pohjalle, lukuun ottamatta pohjan pienta ulkonemaa. [42]

  • Suomen merenkulku- ja kauppalippu 1918 alkaen, kansallislippu 1978 alkaen.[43]
    Suomen merenkulku- ja kauppalippu 1918 alkaen, kansallislippu 1978 alkaen. [43]
  • Suomen valtiolippu 1918–1920. Vaakunan päällä suuriruhtinaskunnan kruunu.
    Suomen valtiolippu 1918?1920. Vaakunan paalla suuriruhtinaskunnan kruunu.
  • Suomen sotalippu 1918–1920.
    Suomen sotalippu 1918?1920.
  • Valtiolipussa 1918?1920 kaytetty kruunullinen vaakuna.
  • Suomen valtiolippu 1920–1978. Kruunuton vaakuna lähes neliönmuotoisella pohjalla.
    Suomen valtiolippu 1920?1978. Kruunuton vaakuna lahes nelionmuotoisella pohjalla.
  • Suomen sotalippu 1920–1978.
    Suomen sotalippu 1920?1978.
  • Valtiolipussa 1920?1978 kaytetty nelikulmainen vaakuna.

Erikoisliput [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuoden 1918 lippulain mukaan oli posti -, tulli - ja luotsilippuna kaytettava merenkulku- ja kauppalippua, johon oli lisatty hallituksen vahvistamat naiden laitosten tunnuskuviot. [44] Nama valtioneuvoston vuonna 1919 vahvistamat tunnuskuvat sijoitettiin lipun tangon puoleiseen ylakulmaan. Postilipussa oli kaksi ristikkaista postitorvea , tullilipussa Merkuriuksen sauvat ja niiden ylapuolella Suomen vaakuna seka luotsi- ja merenkulkulaitoksen lipussa ruorirattaan ymparoima Suomen vaakuna. [45] Tulli- ja luotsilipuissa Suomen vaakunan paalla kaytettiin alun perin valtiolipun tapaan suuriruhtinaan kruunua, joka kuitenkin poistettiin vuonna 1920. 14. huhtikuuta 1939 annetulla asetuksella postilipun tunnuskuvio korvattiin kuviolla, jossa yksittaisen postitorven ylapuolelle sijoitettiin kipinakimppu kuvaamaan " posti- ja lennatinlaitosta ". [46]

Muutoin liputuksesta annetulla asetuksella kiellettiin kayttamasta ilman valtioneuvoston lupaa lisakuvioilla varustettua Suomen lippua tai Suomen lippua erehdyttavasti muistuttavaa lippua. [47] Suomen Meripelastusseura ja Suomen Ampujainliitto kuitenkin saivat valtioneuvostolta erikoisluvan kayttaa jarjestolippuinaan Suomen lippua, johon oli lisatty naiden jarjestojen tunnukset. [48]

  • Suomen tullilippu 1919–1920.
    Suomen tullilippu 1919?1920.
  • Suomen luotsilippu 1919–1920.
    Suomen luotsilippu 1919?1920.
  • Suomen tullilippu 1920–1978.
    Suomen tullilippu 1920?1978.
  • Suomen luotsilippu 1920–1978.
    Suomen luotsilippu 1920?1978.
  • Postilippu 1919–1939.
    Postilippu 1919?1939.
  • Postilippu 1939–1978.
    Postilippu 1939?1978.
  • Vuoteen 1980 käytössä ollut Meripelastusseuran lippu.
    Vuoteen 1980 kaytossa ollut Meripelastusseuran lippu.
Valtion lippukomitean ehdottamat ja valtionhoitaja Mannerheimin hyvaksymat sotapaallyston liput ja viirit vuodelta 1919. Vain osa lipuista otettiin lopulta kayttoon.

Posti-, tulli- ja luotsilippujen lisaksi 17. toukokuuta 1920 laadittiin sotapaallyston kayttoon Suomen sotalippuun perustuvat liput ja merivoimien viirit. Ehdotukset kyseisista lipuista oli vahvistettu jo edellisena vuonna valtionhoitaja C. G. E. Mannerheimin toimesta, mutta tunnuskuvien tarkat ulkomuodot jouduttiin piirtamaan uudelleen. [49] Ollessaan Suomen tasavallan presidenttina vuosina 1944-1946 C. G. E. Mannerheim kaytti virkalipussaan vapaudenristin sijaan ristikkaisia marsalkansauvoja. Vanha tasavallan presidentin lippu palautettiin kayttoon J. K. Paasikiven tullessa presidentiksi Mannerheimin erottua virastaan.

Sotapaallyston tunnusliput sailyivat kaytossa 23. elokuuta 1971 asti, jolloin Suomen puolustusvoimien paaesikunta julkaisi uuden maarayksen paallikkyyslipuista ja merivoimien viireista. Samalla sotavaen paallikon lippu nimettiin puolustusvoimain komentajan lipuksi ja rannikkopuolustuksen paallikon lippu merivoimien komentajan lipuksi. Uudet liput kayttivat paaosin samoja tunnuksia kuin vuonna 1920 laaditut liput, mutta puolustusvoimain komentajan lipun vitsakimppu korvattiin marsalkansauvalla ja merivoimien komentajan lipun ankkuri siirrettiin lipun ylakulmassa olleiden tykkien paalle. Myos puolustusministerin lipun kivaarit suoristettiin ristikkaisista pystysuuntaisiksi. Kyseiset liput ehtivat olla kaytossa vain seitsemisen vuotta ennen vuoden 1978 lippulakiuudistusta. [49]

  • Suomen tasavallan presidentin lippu 1920–1944 ja 1946–1978.
    Suomen tasavallan presidentin lippu 1920?1944 ja 1946?1978.
  • Suomen puolustusministerin lippu 1920–1971.
    Suomen puolustusministerin lippu 1920?1971.
  • Suomen sotaväen päällikön lippu 1920–1971.
    Suomen sotavaen paallikon lippu 1920?1971.
  • Suomen rannikkopuolustuksen päällikön lippu 1920–1971.
    Suomen rannikkopuolustuksen paallikon lippu 1920?1971.
  • Mannerheimin presidenttikautensa aikana käyttämä lippu 1944–1946.
    Mannerheimin presidenttikautensa aikana kayttama lippu 1944?1946.
  • Suomen puolustusministerin lippu 1971–1978.
    Suomen puolustusministerin lippu 1971?1978.
  • Suomen puolustusvoimain komentajan lippu 1971–1978.
    Suomen puolustusvoimain komentajan lippu 1971?1978.
  • Suomen merivoimien komentajan lippu 1971–1978.
    Suomen merivoimien komentajan lippu 1971?1978.

Lainsaadantouudistus 1978 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen liput ja vaakuna vuoden 1978 lain mukaan.

Lippua koskeva lainsaadanto uudistettiin vuonna 1978. Suomen lippujen muunnelmien nimiksi maariteltiin kansallislippu ja valtiolippu, joista jalkimmaiselle maariteltiin kaksi muunnelmaa. Uudessa lippulaissa kiellettiin laissa erikseen mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kayttamasta Suomen lipussa mitaan lisakuvioita. Eduskunta paatti aanin 109?29 [50] , etta luotsi-, tulli- ja postiliput oli poistettava kaytosta vuoden 1980 loppuun mennessa. [51] Myos Suomen Meri­pelastus­seura ja Suomen Ampujainliitto joutuivat siirtyma­ajan jalkeen luopumaan siihen saakka kayttamistaan lipuista. [48]

Valtiolipun keskella olevan vaakunan maariteltiin olevan nelion sisalla. [52] Aiemmin neliskulmaisen pohjan alasivulla oli ollut pieni ulkonema. [42] Samalla vaakunan tyyliasu muutettiin kuvataiteilija Eric O. W. Ehrstromin vuonna 1919 laatimasta heraldikko Olof Erikssonin vuonna 1968 laatimaan malliin.

Hopearaha 2008 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toukokuussa 2008 tuli kuluneeksi 90 vuotta siniristilipun hyvaksymisesta. Rahapaja julkaisi sen kunniaksi kymmenen euron hopearahan. [53]

Liputus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Liputus Suomessa

Jokaisella on lain mukaan oikeus liputtaa Suomen lipulla. Valtion virastojen ja laitosten on pakko liputtaa virallisina liputuspaivina. [54]

Suomessa on vuonna 2020 seitseman virallista liputuspaivaa ja 12 vakiintunutta liputuspaivaa. Virallisia liputuspaivia ovat lisaksi vaalipaivat ja presidentin virkaanastumispaiva. [55] Myos muina paivina saa Suomen kansallislipulla halutessaan liputtaa. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta lippu pyritaan nostamaan aamulla kello kahdeksan, ja se lasketaan auringonlaskun aikaan mutta viimeistaan kello 21. [54] Poikkeuksen liputusajoissa muodostaa juhannus , jolloin liputus aloitetaan juhannusaattona kello 18 ja lopetetaan juhannuspaivana kello 21. Itsenaisyyspaivana seka eraina muina paivina liputus paattyy kello 20. [56]

Suruliputus toimeenpannaan vainajan kuolinpaivana. Suruliputuksessa Suomen lippu jatetaan tangossa tavallista alemmas, niin etta lipun alareuna on salon puolivalissa. Liputus alkaa siita hetkesta, jolloin kuolemantapaus on saatu tietoon ja kestaa kyseisen paivan loppuun. Jos liputuksen kohteena olevan kuolin- tai hautauspaiva sattuu viralliseksi liputuspaivaksi, silloinkin liputetaan suruliputuksena. [56]

Kun liputetaan usean maan kansallislipuilla, on Suomen lippu aina arvokkaammalla paikalla. Esimerkiksi kolmen lipun osalta tama tarkoittaa keskimmaista paikkaa. Mikali lippuja on useampia kuin kolme, Suomen lippu on ensimmaisena, eli aarimmaisena oikealla. [56] (Asetus liputuksesta Suomen lipulla 5 §) [57]

Kayttoon liittyvat rikokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rajavartiolaitoksen Dornier DO 228 -lentokone, OH-MVN, jonka perasimessa Suomen lippu tangonpuoleinen reuna menosuuntaan.

Suomen lipusta annetun lain (380/1978) mukaan se, joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai kayttaa sita epakunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nahtaville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun hapaisemisesta sakkoon. [58]

Edelleen se, joka oikeudettomasti kayttaa tasavallan presidentin lippua tai muuta valtiolippua tai kayttaa sellaista Suomen lippua, johon vastoin saannoksia on sijoitettu lisakuvioita, tai Suomen lippuna pitaa kaupan sellaista lippua, joka vareiltaan tai mittasuhteiltaan selvasti poikkeaa lain tai sen nojalla annettujen saannosten ja maaraysten mukaisesta lipusta, on tuomittava Suomen lipusta annettujen saannosten rikkomisesta sakkoon. [58]

Huolto ja havittaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen lippu tulee sailyttaa sen arvoa vastaavalla tavalla joko suorana, osittain laskostettuna peitettyna orrella tai taitettuna hyllylla. Laskostettaessa sininen vari tulee nakyviin paalle. Marka lippu on kuivattava suorana ennen sailoon panoa. [56]

Likainen lippu on pestava ja rypistynyt kangas tulee silittaa. [56] Suomen lipun voi pesta pesukoneessa lipun mukana olevan pesuohjeen mukaan. Se pitaa kuivata sisatiloissa eika esimerkiksi pyykkinarulla ulkona. [59] [60] Lipun rispaantuneet reunat ja ratkeilleet saumat voidaan korjata vain sellaisella ompeleella, joka ei erotu pohjakankaasta. [56] [60] [61]

Kayttokelvottomaksi kulunut Suomen lippu havitetaan arvokkaasti. Perinteinen ohje polttaa lippu ei sovellu nykyisiin polyesterikankaisiin lippuihin. Lipun voi havittaa leikkaamalla se pieniksi palasiksi ja poistamalla palat muutamassa erassa normaalin talousjatteen mukana. Palasista ei saa tunnistaa, etta kyseessa on lippu. Lippua ei saa haudata maahan eika mereen, vieda kaatopaikalle, eika asettaa mihinkaan muuhun kayttoon. Lipun voi joskus myos toimittaa valmistajalle havitettavaksi. [61] [56]

Laki ja lipun kasittely [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen lippua kasittelevat saadokset
Numero Nimi
380/1978 [62] (muutettu lailla 588/1995 [63] ) Laki Suomen lipusta
292/1983 Asetus huvialusten lipuista
383/1978 [64] (muutettu lailla 187/1996) Asetus liputuksesta Suomen lipulla
827/1993 [65] Valtioneuvoston paatos Suomen lipun vareista

Lain mukaan Suomen lipusta puhuttaessa kaikki Suomen lipun muodossa olevat asiat katsotaan Suomen lipuiksi, kuten esimerkiksi tarrat, kangasmerkit tai piirustukset. Lainsaadannolla muun muassa maarataan, etta Suomen lippuun ei saa kirjoittaa, ei piirtaa, eika kiinnittaa minkaanlaisia tunnuskuvioita. Julkisesta lipun turmelemisesta, epakunnioittavasta kaytosta tai luvattomasta paikaltaan ottamisesta on saadetty sakkorangaistus. Tapaan kuuluu, etta lippua kasitellessa se ei saa missaan vaiheessa koskettaa maata. [66]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Kajanti, Caius:  Siniristilippumme . Pohjautuu teokseen Suomen lippu kautta aikojen . Helsingissa: Otava, 1997. ISBN 951-1-13552-X .
  • Kajanti, Caius (paatoim.):  Suomen lippu kautta aikojen . Helsinki: Siniairut, 1983. ISBN 951-95798-0-X .
  • Klinge, Matti:  Suomen sinivalkoiset varit: Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksesta . 3. painos (1. painos 1981). Helsingissa: Otava, 1999. ISBN 951-1-15314-5 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Suomen lippu Pohjoismaiden neuvosto. Arkistoitu 3.9.2018. Viitattu 20.3.2016.
  2. ↑ Klinge 1999, s. 59.
  3. ↑ Opetus | Uskontojen maailma www.kansallismuseo.fi . Arkistoitu 17.11.2017. Viitattu 9.4.2016.
  4. ↑ Rauhan Tervehdys verkossa - www.rauhantervehdys.fi . Arkistoitu 9.3.2017. Viitattu 9.4.2016.
  5. ↑ Kajanti 1997, s. 120?139.
  6. ↑ Klinge 1999, s. 7?9.
  7. ↑ Klinge 1999, s. 15.
  8. ↑ a b c Tietoa Suomen lipusta Sisaministerio. Viitattu 2.4.2022.
  9. ↑ Valtiolipun kaytto laajenee poliisiin 25.4.2013. Sisaministerio. Viitattu 17.2.2016. [ vanhentunut linkki ]
  10. ↑ a b Lait ja asetukset Suomen lipusta Suomalaisuuden Liitto. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 17.2.2016.
  11. ↑ Valtioneuvoston paatos Suomen valtiolipun mallivarien naytteista. (AsK 200/1925.)
  12. ↑ Nousiainen, Anu: 294 C -ristilippumme. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite , 2017, nro 9, s. 46?51. Artikkelin verkkoversio .
  13. ↑ a b c d e f g Valtioneuvoston paatos Suomen lipun vareista (827/1993).  (Annettu Helsingissa 16 paivana syyskuuta 1993) Finlex . Arkistoitu 3.9.2017. Viitattu 17.2.2016.
  14. ↑ a b Kajanti 1997, s. 100?104.
  15. ↑ Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ylioppilaskunnan lippu Finna.fi . Kansallisarkisto. Viitattu 16.07.2022.
  16. ↑ Fran segelforeningsflagga till statsflagga spv.fi . Arkistoitu 11.5.2021. Viitattu 10.5.2021.
  17. ↑ Matti Klinge: Suomen sinivalkoiset varit, Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksista, Otava 1999, ISBN 951-0-09106-5
  18. ↑ Klinge 1999, s. 24.
  19. ↑ Klinge 1999, s. 26.
  20. ↑ Klinge 1999, s. 29.
  21. ↑ Klinge 1999, s. 22?23.
  22. ↑ Kajanti 1997, s. 110.
  23. ↑ Kajanti 1997, s. 110?114.
  24. ↑ a b Kajanti 1997, s. 120?139.
  25. ↑ Kajanti 1997, s. 141?142.
  26. ↑ Kajanti 1997, s. 146.
  27. ↑ Kajanti 1997, s. 153?163.
  28. ↑ Kajanti 1997, s. 164.
  29. ↑ Kajanti 1997, s. 164, 172.
  30. ↑ Kajanti 1997, s. 165.
  31. ↑ Kajanti 1997, s. 177.
  32. ↑ Kajanti 1997, s. 193?196.
  33. ↑ Kajanti 1997, s. 206?208.
  34. ↑ Kajanti 1997, s. 195.
  35. ↑ Kajanti 1997, s. 200.
  36. ↑ Suomen lippu kautta aikojen, s. 422.
  37. ↑ Kajanti 1997, s. 209?210.
  38. ↑ Kajanti 1997, s. 210?211.
  39. ↑ Kajanti 1997, s. 213, 219?220.
  40. ↑ Kajanti 1997, s. 223.
  41. ↑ Kajanti 1997, s. 226.
  42. ↑ a b Kajanti 1997, s. 236.
  43. ↑ Petri Kivimaki: Tata ei ole tapahtunut vuosikymmeniin: kautta aikain ensimmainen Suomen lippu nousi salkoon 5.5.2018. Yle. Viitattu 14.11.2023.
  44. ↑ Laki Suomen lipusta 29.5.1918 (40/1918), 4 §
  45. ↑ ”Suomen lippu”,  Otavan iso Fokus, 7. osa , s. 4004. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4 .
  46. ↑ Caius Kajanti:  Suomen lippu kautta aikojen , s. 466. Suojakallio oy, 1985.
  47. ↑ Asetus Suomen lipun virallisesta kayttamisesta seka julkisesta liputuksesta muunlaisella lipulla 27.4.1934, 5 § 2. mom.
  48. ↑ a b ”Hallituksen esitys nro 214 Suomen lippua ja vaakunaa koskevan lainsaadannon uudistamiseksi, yleisperustelujen kohta 2.9: Suomen lipusta muodostetut yhdistysliput”,  Valtiopaivat 1977, Asiakirjat A3 . Valtion painatuskeskus, 1978.
  49. ↑ a b Caius Kajanti:  Suomen lippu kautta aikojen , s. 458. Suojakallio oy, 1985.
  50. ↑ ”Torstaina 20. paivana huhtikuuta”,  Valtiopaivat 1978, Poytakirjat, osa 1 , s. 763?764. Valtion painatuskeskus, 1979.
  51. ↑ 380/1978: Laki Suomen lipusta (10 § 2 mom.) Finlex.fi. Arkistoitu 5.11.2015. Viitattu 31.5.2006.
  52. ↑ Lait ja asetukset Suomen lipusta. ( Arkistoitu ? Internet Archive) Suomalaisuuden liitto
  53. ↑ Uusi juhlaraha: Suomen lippu 90v 16.11.2007. Kolikot.com.
  54. ↑ a b Lippuvalistus ( Arkistoitu ? Internet Archive), Suomalaisuuden Liitto
  55. ↑ Liputuspaivat ja ajat Sisaministerio. Viitattu 21.11.2020.
  56. ↑ a b c d e f g PROTOKOLLAOPAS MAANPUOLUSTAJALLE maanpuolustusmitali.fi . Viitattu 10.1.2023.
  57. ↑ ASETUS LIPUTUKSESTA SUOMEN LIPULLA finlex.fi . Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 17.12.2023.
  58. ↑ a b 380/1978: Laki Suomen lipusta 8 § Finlex.fi. Arkistoitu 5.11.2015. Viitattu 16.2.2016.
  59. ↑ Suomen lipun saa pyykata koneessa Yle uutiset . 12.5.2011. Viitattu 16.2.2016.
  60. ↑ a b Suomen lippu ja vaakuna ? Usein kysytyt kysymykset: Lipun huolto ja havittaminen Sisaministerio . Viitattu 16.2.2016.
  61. ↑ a b Kajanti 1997, s. 318.
  62. ↑ Laki Suomen lipusta (380/1978).
  63. ↑ Laki Suomen lipusta annetun lain muuttamisesta (588/1995).
  64. ↑ Asetus liputuksesta Suomen lipulla (383/1978).
  65. ↑ Valtioneuvoston paatos Suomen lipun vareista (827/1993). ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  66. ↑ Liputus ? Suomalaisuuden Liitto suomalaisuudenliitto.fi . Arkistoitu 29.6.2022. Viitattu 22.6.2022.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Tepora, Tuomas:  Sinun puolestas elaa ja kuolla: Suomen liput, nationalismi ja veriuhrit . Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37402-3 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen lippu .
Euroopan liput
Valtiot
Itsehallintoalueet
Tunnustamattomat valtiot

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_lippu&oldid=22382541 ”