Severus Alexander
Severus Alexanderin rintakuva Louvressa .
Rooman keisari
Valtakausi	11. tai 13. maaliskuuta 222 ? helmi-maaliskuu 235
Edeltaja	Elagabalus
Seuraaja	Maximinus Thrax
Syntynyt	1. lokakuuta 208 Arca Caesarea (nykyinen Arqa ), Syria Phoenice Emesa tai Rooma
Kuollut	helmi-maaliskuu 235 Moguntiacum (nykyinen Mainz )
Puoliso	Sallustia Orbiana
Suku	Severa
Isa	Gessius Marcianus
Aiti	Julia Mamaea

Marcus Aurelius Severus Alexander ( 1. lokakuuta 208 ? helmi- tai maaliskuu 235 ), syntyjaan Marcus Julius Gessius Bassianus Alexianus , oli Rooman keisari vuosina 222 ? 235 . Han oli syntynyt Palestiinassa. Hanen aitinsa Julia Mamaea oli Elagabaluksen tati. Elagabaluksen murhan jalkeen hanet nostettiin keisariksi, mutta hanen aitinsa jatkoi hallitsemista kulisseissa. Han oli keisariksi noustessaan vain 13-vuotias, eli Rooman historian nuorin hallitsija.

Severus Alexander pyrki politiikassaan uudistuksiin mutta hanen hallituskautensa koki suuria sisaisia ja ulkoisia ongelmia. Valtakunta olisi tarvinnut vahvan johtajan mutta nuori Alexander oli hallitsemisessa avuton ja eparoiva. Han oli aitinsa Julia Mamaean vallan alla, mutta myos talta puuttui paattavaisyytta ja kyvykkyytta. ^[1] Alexanderin valtakausi meni kohtuullisesti, kunnes han lahti itaan sotaretkelle persialaisia vastaan. Sota paattyi ratkaisemattomana molempien puolten karsiessa suuria tappioita. Seuraavaksi han lahti sotaretkelle Germaniaan , missa hanet murhattiin sotajoukkojen kapinassa. Sotilaat nostivat keskuudestaan keisariksi Maximinus Thraxin . Severus Alexander oli viimeinen Severusten hallitsijasuvun keisari.

Marcus Julius Gessius Bassianus Alexianus syntyi Arca Caesareassa (nykyinen Arqa , Libanonissa ), Syria Phoenicessa 1. lokakuuta 208. Hanen vanhempansa olivat isa syyrialainen senaattori Gessius Marcianus ja aiti Julia Avita Mamaea , joka oli Julia Maesan tytar. Julia Maesalla oli myos toinen tytar nimeltaan Julia Soaemias , jolla oli poika Varius Avitus Bassianus, joka tunnetaan paremmin keisari Elagabaluksena . Alexianus oli siis Elagabaluksen serkku. ^{[2] [3] [4]} Alexianuksen isoisa Julius Avitus Alexianus oli roomalainen aatelinen, joka kavi menestyksekkaan virkauran. ^[5]

Alexianus sai hyvan koulutuksen ja hanesta tuli serkkunsa Elagabaluksen kanssa Emesan auringonjumalan Elagabalin pappi. Keisari Caracalla murhattiin huhtikuussa 217, jonka jalkeen valtaan nousi pretoriaaniprefekti Marcus Opellius Macrinus . Alexianus ja hanen aitinsa joutuivat vahaksi aikaa maanpakoon, kunnes toukokuussa 218 Julia Maesa onnistui lahjomaan sotilaat julistamaan 14-vuotias Elagabalus keisariksi. Kesakuussa Macrinus kukistettiin taistelussa ja teloitettiin, jonka jalkeen Elagabaluksesta tuli keisari.

Elagabaluksen toimet Roomassa aiheuttivat kuitenkin levottomuutta kansan ja armeijan keskuudessa, jolloin Julia Maesa yritti etaantya Elagabaluksesta ja Julia Soaemiaksesta ja suuntasi huomionsa nuoreen Alexianukseen ja taman aitiin. 26. kesakuuta 221 Julia Maesa taivutteli keisarin adoptoimaan Alexianuksen ja nimittamaan taman caesariksi eli apulaiskeisariksi ja perijaksi. Samalla Alexianus otti nimen Alexander. Elagabalus ja Soaemias eivat kuitenkaan pitaneet tasta, silla he alkoivat juonitella Alexanderia vastaan yrittaen kukistaa Maesan vaikutusvallan. Elagabalus yritti poistaa Alexanderilta caesar -arvonimen ja kieltaytyi astumasta konsulin virkaan taman kanssa 1. tammikuuta 222. Lopulta Elagalabus kaski teloittaa Alexanderin, mutta pretoriaanikaartilaiset kapinoivat ja murhasivat Elagabaluksen ja taman aidin Julia Soaemiaksen 11. tai 13. maaliskuuta 222. Taman jalkeen 13-vuotias Alexander julistettiin keisariksi ja hanelle myonnettiin tavanomaiset keisarin arvonimet. Han oli taten Rooman historian nuorin keisari. ^[3] Alexanderin kerrottiin olevan Caracallan avioton poika ja hanen nimensa vaihdettiin Marcus Aurelius Severus Alexanderiksi. ^{[6] [4]} Nimi yhdisti Alexanderin sotilaiden keskuudessa suosittuun Caracallaan, joka tunnettiin Aleksanteri Suuren ihailijana. ^[7]

Alexanderilla ei ollut kokemusta hallitsemisessa, joten hanen aitinsa ja isoaitinsa olivat suurimmaksi osaksi vastuussa paatoksista. Julia Maesa tosin kuoli vuonna 223 tai 224, joten Julia Mamaea jatkoi hallitsemista kulissien takana. Alexanderin neuvonantajina toimivat 16 senaattoria ja pretoriaaniprefekti Domitius Ulpianus , ^[7] joka oli myos tunnettu ja arvostettu oikeusoppinut ja hanet mainitaan useaan otteeseen Justinianuksen lakikokoelmassa, Corpus iuris civiliksessa . ^[8] Politiikassaan Alexander pyrki rauhoittelemaan uskontoasioista huolestuneita roomalaisia. Elagabalus oli hallituskaudellaan tuonut Roomaan Emesan auringonjumala Elagabalin ja rakennuttanut suuren temppelin talle mika oli aiheuttanut tyytymattomyytta perinteitaan kunnioittavien roomalaisten keskuudessa. Alexander lahetti Elagabalin takaisin Syyriaan rauhoitellakseen roomalaisia ja vihki Elagabaluksen rakennuttaman temppelin uudestaan Juppiterille . Alexanderin sanottiin kunnioittaneen ja palvoneen monia jumalia, Historia Augustan mukaan myos Kristusta mihin on kuitenkin syyta suhtautua varauksella. Rangaistuksia lievennettiin ja veroja alennettiin. Alexander piti ylla suhteitaan senaattiin esiintymalla ystavallisesti sen edessa. Juristeja ja kirjailijoita suosittiin: Marius Maximus ja Cassius Dio nimitettiin kumpikin konsuliksi, edellinen vuonna 223 ja jalkimmainen vuonna 229. ^[9] Myos rakennusprojekteja aloitettiin: uusi akvedukti , aqua Alexandrina , vihittiin kayttoon vuonna 226. Neron rakennuttamaa kylpylaa korjattiin ja laajennettiin ja se nimettiin uudestaan Alexanderin mukaan. Roomaan rakennettiin myos uusi kerrostalo, joka nimettiin Julia Mamaean mukaan. Myos Caracallan kylpylat saatiin valmiiksi Alexanderin aikana. ^{[10] [4]}

Alexander meni naimisiin vuonna 225 Sallustia Orbianan kanssa. Orbianan isa oli Lucius Seius Sallustius, joka oli keisarin hovissa vaikutusvaltaisessa asemassa. Joidenkin lahteiden mukaan hanet jopa nimitettiin caesariksi noin vuonna 225. Seiukset joutuivat kuitenkin epasuosioon kun Julia Mamaea koki heidat uhkaksi asemalleen. Orbiana karkotettiin Libyaan vuonna 227 ja hanen isansa teloitettiin keisarin murhayrityksesta syytettyna. Taman jalkeen Alexander ei ilmeisesti mennyt enaa naimisiin vaikka Historia Augusta kertookin Memmia-nimisesta naisesta. Luotettavat todisteet Memmian olemassaolosta kuitenkin puuttuvat. ^[4]

Vaikka armeijan uskollisuus oli erittain tarkeaa hallinnolle, Alexander ja hanen neuvonantajansa eivat pystyneet pitamaan kuria ylla armeijan keskuudessa. Alexanderin aikana tapahtui lukuisia kapinoita, joista jotkut olivat vakavia. Tiedetaan, etta Alexanderin ajalla eras Taurinus julistautui keisariksi mutta han hukuttautui pian Eufratiin . ^[8] Samoihin aikoihin julistautui keisariksi myos Uranius Antonius Syyrian Emesassa mutta hanen kapinansa ajoitus on epavarmaa. Polemius Silviuksen mukaan han julistautui keisariksi Elagabaluksen aikana. Zosimoksen mukaan taas Severus Alexanderin aikana. Numismaattiset todisteet viittaavat kuitenkin vuosiin 253?254 eli paljon myohemmaksi. ^[11] Dion mukaan joukot idassa onnistuivat saamaan itselleen lukuisia mukavuuksia ja kayttivat vaarin valtaansa. Moraali oli alhaista ja karkuruus yleista. ^[1] Mesopotamiaan sijoitetut roomalaiset sotilaat jopa siirtyivat persialaisten puolelle. Persian kuningas Arda?ir I oli karismaattinen ja menestyksekas sotapaallikko, jonka vaikutusvalta saattoi aiheuttaa sen, etta sotilaat murhasivat Mesopotamian maaherran Flavius Heracleon noin vuonna 228. Provinssin kaksi legioonaa, Legio I ja III Parthica saattoivat kukistaa kapinalliset joukot, silla molemmille myonnettiin kunnianimi Severiana Alexandrina . ^[12]

Roomassakaan tilanne ei ollut sen parempi. Pretoriaanikaartilaiset eivat pitaneet historioitsija Cassius Diosta, joka oli ollut kova kurinpitaja Pannonia Superiorin maaherrana toimiessaan. Pretoriaanit vaativat paallikkoaan Ulpianusta luovuttamaan Dio heille mutta han kieltaytyi. Vuonna 224 kuri pretoriaanien keskuudessa oli laskenut niin alas, etta kaupungissa puhkesi kolmen paivan ajan taisteluita pretoriaanien ja asukkaiden valilla. Taisteluiden aikana pretoriaanit sytyttivat osan kaupunkia palamaan. Pretoriaanit vihasivat prefektiaan Ulpianusta suuresti. Viljahuollosta vastaavan prefektin Marcus Aurelius Epagathuksen yllytyksesta joukko pretoriaaneja lahti leiristaan eraana iltana myohaan kesalla 223 ja suuntasi Ulpianuksen kotiin. Ulpianus pakeni keisarin palatsiin mutta pretoriaanit seurasivat hanta ja murhasivat hanet Alexanderin ja Julia Mamaean edessa. Epagathusta ei pystytty syyttamaan avoimesti Ulpianuksen murhasta. Sen sijaan hanet nimitettiin Egyptin prefektiksi ja myohemmin teloitettiin Kyproksella . Alexander ei pystynyt pistamaan sotilaita kuriin ja han pelkasi, etta pretoriaanit murhaisivat Dion kun tama oli konsulina vuonna 229. Alexander pyysikin Diota viettamaan konsulinvirkansa poissa Roomasta. ^{[1] [13]} Roomassa oli levotonta, mutta aikalaislahteet eivat kerro tapahtumista tarkasti. ^[14]

Ensimmainen suuri haaste Alexanderille tapahtui idassa kun persialainen sassanidien dynastia kaappasi vallan parthialaisilta vuonna 227. Persian kuningas Arda?ir I suunnitteli vanhan Persian valtakunnan loiston ja maa-alueiden palauttamista. Naihin kuului myos roomalaisten hallinnassa oleva Vaha-Aasia , joten tilanne oli otollinen sotaan Roomaa vastaan. Vuonna 230 Arda?irin joukot hyokkasivat Pohjois-Mesopotamiaan ja valtasivat Nisibiksen ja Carrhaen uhaten Kappadokiaa ja Syyriaa. Alexander yritti aluksi neuvotella Arda?irin kanssa mutta turhaan. ^[10] Alexander ja hanen aitinsa lahtivat sotaretkelle itaan kevaalla 231. He matkasivat Balkanin halki keraten joukkoja armeijaansa. Alexander paasi Syyrian Antiokiaan myohaan kesalla tai aikaisin syksylla ja alkoi kouluttamaan armeijaansa. Samoihin aikoihin Legio II Traianaan kuuluneet sotilaat kapinoivat mutta se tukahdutettiin pian. Tama osoitti, etta keisarin ja sotilaiden valinen suhde ei ollut parantunut. ^{[1] [15] [16]}

Kesalla 232 roomalaiset hyokkasivat Persiaan kolmen armeijan voimin. Ensimmaisen piti hyokata Armenian kautta pohjoisesta ja hyokata Meediaan , toinen Eufratia pitkin etelaan ja suunnata persialaisten paakaupunkiin Ktesifoniin . Kolmannen oli maara ottaa keskimmainen tie ja marssia Alexanderin komennossa Hatran kautta Mesopotamiaan. Vaikka Alexander ja hanen aitinsa olivatkin paikalla, sotimisesta huolehtivat paaosin heidan sotapaallikkonsa. Alexander ei kuitenkaan tukenut tarpeeksi kahta muuta armeijaa. Mesopotamia vallattiin takaisin mutta hyokkays Armeniaan epaonnistui ja joukot karsivat tappioita peraantyessaan Armenian vihamielisten alueiden lapi. ^[17] Arda?ir keskittyi Ktesifoniin hyokanneen roomalaisarmeijan torjumiseen. Herodianoksen mukaan armeija ei aluksi kohdannut vastarintaa ja sotilaat tulivat varomattomiksi. Persialaiset hyokkasivat ja yllattivat roomalaiset joukot. Roomalaiset saarrettiin, ja he pitivat pintansa ylivoimaista vihollista vastaan niin kauan kuin pystyivat, mutta lopulta koko armeija tuhottiin. Loput joukot karsivat tappioita kuumuuden ja sairauksien takia. Tosin Herodianos on saattanut liioitella etelaisen armeijan tappiota korostaakseen Alexanderin epaonnistumista. Taistelu paattyi ehka tasapeliin ja molemmat osapuolet karsivat suuria tappioita, silla persialaiset eivat hyodyntaneet menestystaan. Taistelussa sai surmansa Legio IV Scythican prefekti , jonka muistokirjoitus on loydetty Dura Europoksesta . ^[12] Sota paattyi ratkaisemattomana. ^{[1] [15] [16]}

Alexander ei pystynyt kaynnistamaan uutta sotaretkea Arda?iria vastaan, koska Rooman pohjoisrajalla oli syttynyt uusi kriisi. Alemannien germaaniheimo uhkasi Rooman provinsseja Reinilla ja oli jo hyokannyt useisiin kohteisiin alueella. Tutkimuksissa on paljastunut useita Saksassa sijaitsevan Taunus - Wetteraun alueen roomalaisia linnoituksia, joiden tuhoutuminen on ajoitettu vuoteen 233. Tama oli varmasti se alue, johon germaanien paahyokkaykset kohdistuivat, ja tata tukee myos se, etta Alexander otti Moguntiacumin kaupungin (nykyinen Mainz ) tukikohdakseen. ^[17] Alexander vietti talven Antiokiassa ja palasi sitten aitinsa kanssa Roomaan, jossa han vietti 25. syyskuuta 233 triumfin Persiasta saadun "voiton" kunniaksi. Han otti myos arvonimen Parthicus (tai Persicus ) Maximus ( suom. suurin parthialaisten/persialaisten voittaja ). ^{[1] [15] [16]}

Vuonna 234 Alexander saapui aitinsa kanssa Yla-Germanian provinssin paakaupunkiin Moguntiacumiin. Vuoden 234 aikana alemannit ajettiin Rooman alueilta ja vuoden lopussa roomalaiset valmistelivat sotaretkea germaanien kotiseuduille. Sotaretkea varten oli keratty joukkoja Syyriasta ja Mauretaniasta ja sita varten Reinin yli oli rakennettu silta. Alexander paatti kuitenkin ostaa rauhan germaaneilta tarjoamalla heille rahaa ja ruokaa. Han on saattanut olettaa, etta nama olivat juuri niita asioita mita heimosoturit halusivat, ja etta oli parempi antaa heille haluamansa kuin odottaa, etta he ottaisivat ne itse. Olipa tama sitten viisasta tai ei, roomalaissotilaiden keskuudessa paatos aiheutti laajaa tyytymattomyytta. Tassa vaiheessa sotilaat olivat jo erittain vihamielisia Alexanderia kohtaan, jota pidettiin heikkona ja eparoivana. Sota Persiaa vastaan oli paattynyt huonosti ja kun lantisesta Euroopasta kotoisin olevat sotilaat palasivat koteihinsa, he huomasivat niiden joutuneet germaanien ryostoretkien kohteiksi. Sotilailta oli evatty mahdollisuus tuottoisaan sotaretkeen ja lisaksi ne, jotka olivat menettaneet laheisiaan germaanien hyokkayksissa, olivat varmasti myos vihaisia keisarin paatoksesta ja olivat sita mielta, etta germaaneja oli pikemminkin palkittu kuin rangaistu Rooman alueille hyokkaamisesta. ^[17] Sotilaat saivat tarpeekseen Alexanderista. Rekryyttien koulutuksesta vastannut Gaius Julius Verus Maximinus julistettiin keisariksi ja Alexanderin joukot siirtyivat Maximinuksen puolelle. Maximinuksen lahettamat sotilaat murhasivat Alexanderin ja Julia Mamaean kevaalla 235. Alexander oli talloin 26-vuotias. ^[1] Murhan ajankohta on epaselva. Historioitsija David Potter arvelee sen tapahtuneen myohaan helmikuussa tai aikaisin maaliskuussa. ^[15] Herbert W. Benario taas maaliskuun puolivalissa. ^[16] Michael Grant esittaa paivamaarat 18. tai 19. maaliskuuta. ^[18]

Rooman senaatti julisti myohemmin Alexanderin jumalaksi ja kunnioitti hanta erilaisilla kunnianosoituksilla. Han oli viimeinen Severusten hallitsijasuvun keisari. ^[16] Alexander osoittautui kyvyttomaksi ajan haasteisiin. Sotilaskokemus oli nyt erittain tarkeaa keisarille, mutta Alexanderilla ei sita ollut, mika koitui lopulta hanen kohtalokseen. ^[19]

Kirjallisista lahteista laajin on Historia Augustan Severus Alexanderin elamakerta. Teos on erittain suosiollinen Alexanderille mutta se sisaltaa kuitenkin runsaasti fiktiivista tai epailyttavaa tietoa ja siihen pitaa suhtautua varauksella. Herodianos , joka oli Alexanderin aikalainen, on erittain tarkea lahde ja hanen teoksensa keisarin valtakaudesta on kattava. Toisen Alexanderin aikalaisen, Cassius Dion , teos keisarin valtakaudesta on kuitenkin sailynyt vain lyhennelmana. Aurelius Victor , Eutropius , Epitome de Caesaribus , ja muut latinankieliset lahteet ovat sisalloltaan erittain niukkoja. Kristilliset lahteet eivat myoskaan kerro paljoa. Muita lahteita ovat juristien, kuten Ulpianuksen kirjoitukset. Kolikot, piirtokirjoitukset , papyrukset ja arkeologia auttavat paikkaamaan kirjallisten lahteiden jattamia aukkoja. ^[20]

• Herbert W. Benario: Alexander Severus (A.D. 222-235) 15.6.2001. De Imperatoribus Romanis - An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 27.12.2010. (englanniksi)
• Arto Kivimaki ja Pekka Tuomisto:  Rooman keisarit . Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3 .
• Bowman et al.:  The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193?337 . Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2 . (englanniksi)
• David S. Potter:  The Roman Empire at Bay: AD 180-395 . Routledge, 2004. ISBN 0415100585 . (englanniksi)
• Pat Southern:  The Roman Empire from Severus to Constantine . Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5 . (englanniksi)

• Alf Henrikson:  Antiikin tarinoita 1?2 . WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Severus Alexander Wikimedia Commonsissa

Edeltaja: Elagabalus

Rooman keisari

Seuraaja: Maximinus Thrax

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF 2 3 Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Belgia Yhdysvallat T?ekki Australia Alankomaat Puola 2 Vatikaani 2 3 Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut IdRef Te Papa (New Zealand)