Sepsis (myos yleisinfektio , verenmyrkytys ) on tila, jossa mikrobi - infektio aiheuttaa vaikean yleistyneen ja saantelemattoman tulehdusvasteen ja akillisia elinhairioita.

Tehohoitoa vaativan sepsiksen ilmaantuvuus on Suomessa noin 6 tapausta 10 000 henkiloa kohti vuosittain. Bakteerit aiheuttavat lahes kaikki tapaukset, sienet pienen osan. Erilaiset mikrobien tartuntateita lisaavat ja immuunijarjestelmaa heikentavat tekijat seka paikalliset infektiot lisaavat sepsiksen kehittymisen riskia.

Sepsiksen yleistyneeseen tulehdusvasteeseen liittyy kehon lampotilan muutos, sykkeen ja hengitystaajuuden kasvu seka veren leukosyyttien maaran kasvu ja kypsymishairio. Tilan edetessa kehittyy yksi tai useampia elinhairioita, kuten akuutti hengitysvajaus , verenkiertovajaus (septinen sokki) ja munuaisvaurio . Tila aiheuttaa tyypillisesti oirekuvan, jossa potilas on epatavallisen sairaudentuntoinen ja huonokuntoinen, potilas karsii kivuista, vilunpuistatuksista, horkasta ja pahoinvoinnista seka potilaan iho on kylma ja sinilaikukas (ns. marmoroitunut) ja iholla on petekioita ja suurempia verenpurkaumia.

Sepsiksen diagnoosi perustuu alkuvaiheessa esitietoihin ja kliiniseen tutkimukseen ja kuuluu taman jalkeen yleensa sairaalaan, erikoissairaanhoitoon ja tehohoitoyksikkoon. Keskeisia menetelmia diagnostiikassa ovat peruselintoimintojen fysiologinen seuranta ja laboratorio - ja kuvantamistutkimukset . Ennen mikrobilaakehoidon aloitusta otetaan kahdesta eri laskimosta verinaytteet veriviljelytutkimusta varten. Sepsiksen hoito perustuu varhain aloitettuun nestehoitoon balansoidulla elektrolyyttiliuoksella, muuhun peruselintoimintoja tukevaan hoitoon (esim. vasoaktiivisilla laakkeilla), mikrobilaakehoitoon (esim. kefuroksiimilla tai laajakirjoisilla beetalaktaameilla ) ja infektiofokusten hoitoon.

Esiintyvyys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tehohoitoa vaativan sepsiksen ilmaantuvuus on Suomessa noin 6 tapausta 10 000 henkiloa kohti vuosittain. ^[1]

Syyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tavallisimmat sepsista aiheuttavat mikrobit ovat bakteereja, kuten E. coli , pneumokokki , Staphylococcus aureus , meningokokki , Streptococcus pyogenes , Klebsiellat ja enterokokit . Capnocytophaga canimorsus -bakteeri voi aiheuttaa sepsiksen tartuttuaan koiranpureman valityksella. Sairaalassa ilmaantuneita sepsiksia aiheuttavat myos esimerkiksi Staphylococcus epidermidis , Pseudomonakset ja erilaiset moniresistentit gramnegatiiviset sauvat. Sienet aiheuttavat noin 5 % sepsikseen johtavista infektioista ? yleisimmin sairaalaperaisesti Candida albicans . Mahdollisten aiheuttajamikrobien kirjo on sita laajempi, mita heikompi potilaan immuunijarjestelma ja vastustuskyky ovat. ^[2] Muutamia merivedessa elavien vibriobakteereiden aiheuttamia verenmyrkytyksia on todettu Suomessakin. ^[3]

Tavallisimpia paikallisia infektioita tai infektiofokuksia sepsiksen taustalla ovat pneumonia (keuhkot), gastroenteriitti (maha-suolikanava), iho- ja pehmytkudosinfektiot (esim. ruusu ) ja virtsatieinfektiot (ns. urosepsis). Sepsiksen riskia lisaavat kaikki infektioita ja niiden vaikeutta lisaavat tekijat, kuten monet sairaudet, alkoholinkaytto, kirurgiset toimenpiteet, katetrien ja kanyylien kaytto, immunosuppressiiviset laakehoidot, pernan poisto, haavat, krooniset ihotaudit, puremat ja hammasongelmat seka matkailu. On syyta korostaa, etta sepsis voi ilmaantua myos aiemmin taysin terveille ihmisille, joilla ei ole havaittavissa tunnettuja altistavia tekijoita. ^[2]

Vaikutukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yleistynyt saantelematon tulehdusvaste [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Septinen infektio aiheuttaa saantelemattoman ja haitallisen yleistyneen tulehdusvasteen (engl. systemic inflammatory response syndrome, SIRS). Tulehdusvalittajaaineet lisaavat typpioksidin tuotantoa verisuonissa, mika aiheuttaa niiden laajentumista ja lapaisevyyden kasvua. ^[4] Yleistyneeseen tulehdusvasteeseen kuuluu kehon lampotilan muutokset (alle 36 °C tai yli 38 °C), sykkeen kasvu (yli 90/min), hengitystaajuuden kasvu (yli 20/min) tai tasta johtuva veren hypokapnia (hiilidioksidin osapaine pCO ₂ alle 4.3 kPa) seka leukosyyttien maaran kasvu (yli 12×10 ⁹ /l) tai kypsymishairio (epakypsien osuus yli 10 %). ^[5]

Elinhairiot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sydamen kammioiden toimintahairio, verenpaineen lasku ja vaikeimmillaan verenkiertovajaus eli sokki (keskiverenpaine alle 65 mmHg) aiheuttavat hypoperfuusion, kapillaarien permeabiliteettihairion ja metabolisen asidoosin . Leikkauksen jalkeinen (postoperatiivinen) epaselva keuhkopoho voi olla aikainen merkki sepsiksesta ja varsinaista hengityselinhairiota kutsutaan akuutiksi hengitysvajaukseksi (engl. acute respiratory distress syndrome, ARDS). Muihin sepsiksen elinhairioihin kuuluu akuutti munuaisvaurio (engl. acute kidney injury, AKI), maksan toimintahairio, keskushermoston toimintahairio ja yleistynyt suonensisainen hyytymisjarjestelman hairio (engl. disseminated intravascular coagulopathy, DIC). Monielinhairiosta (multiple organ dysfunction syndrome, MODS) puhutaan, kun toimintahairioita on havaittavissa kolmessa tai useammassa elinjarjestelmassa ja tama tila johtaa usein kuolemaan. Kuolleisuus esimerkiksi septisessa sokissa on jo 40 %.

Oireet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sepsiksen epatavallisen rajuun oirekuvaan liittyy yleensa yleinen sairaudentunne, huonokuntoisuus, vasymys, heikotus ja sekavuus (erityisesti ikaantyneilla), yleistynyt tai paikallinen sarky-luonteinen kipu, vilunpuistatukset ja horkka seka pahoinvointi ja oksentelu. Kuume on usein luonteeltaan korkea ja sahaava. Joskus sepsis ilmenee potilaalla olevan pitkaaikaissairauden oireiden epaselvana vaikeutumisena. Iho-oireina esiintyy hyytymisjarjestelman hairion aiheuttamana petekioita ja suurempia verenpurkaumia. Iho voi verenpaineen laskusta huolimatta olla lammin, mutta myohemmin kudosperfuusion heikennettya tarpeeksi iho on kylma ja sinilaikukas eli marmoroitunut (ns. mottling) ja raajojen aareisosien ihon kapillaaritaytto hidastuu selvasti (yli 3 sekuntia). Muut elinhairiot ilmenevat lopulta muun muassa vahentyneena virtsanerityksena ( diureesi ), hengenahdistuksen vaikeutumisena ja tajunnan tason laskuna. ^{[2] [5]}

Lihasmassan haviaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sepsis havittaa kehon lihaksia. Lihassaikeet pienentyvat ja lihasvoima pienenee. Sepsiksesta selvinnyt henkilo voi olla liikuntarajoitteinen. ^[6]

Diagnostiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Strategia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sepsisepailyn tulee herata, kun potilaan yleistila on epatavallisen huono ja oireet ovat poikkeuksellisen vaikeita ^[5] . Infektioepailya ja vahintaan kahden elinhairiopisteen akuuttia nousua ns. SOFA-jarjestelmassa pidetaan sepsisdiagnoosin maaritelmana. ^[2] Alkuvaiheen diagnoosi on kliininen ja voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa, mutta kuuluu taman jalkeen paaosin kiireellisesti sairaalaan erikoissairaanhoitoon. Tarkeaa sepsiksen alkuvaiheen diagnostiikassa on, ettei se aiheuta tarpeetonta viivetta hoidon aloituksessa. ^[5]

Esitiedot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Anamneesissa on oleellista selvittaa mahdollisesta mikrobin tartuntalahteesta ja -reitista, paikallisesta infektiofokuksesta seka immuunijarjestelman heikentymisesta kertovia tekijoita. Naihin kuuluvat ainakin alkuvaiheen oireet ja niiden kulku, sairaudet, laakkeet, toimenpiteet ja alkoholin kaytto, seka haavat, puremat ja matkailu. ^[5]

Status [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kliinisessa tutkimuksessa erityisesti tarkastellaan potilaan hengitystapaa, iho, anaaliseutu, suu ja nielu, tunnustellaan valtimopulssit, vatsa ja imusolmukealueet, tutkitaan manuaalisesti niskajaykkyys, auskultoidaan sydan - ja hengitysaanet , seka mitataan ja monitoroidaan kliinisesti potilaan verenpainetta ( RR ), pulssia ja happisaturaatiota ( pulssioksimetria ) seka sydamen sahkoista toimintaa ( EKG ). ^[5] Tarkeaa on myos arvioida potilaan tajunnan tasoa tutkimalla potilaan silmien ja raajojen liikevasteita seka puhevasteita puhutteluun ja supraorbitaaliseen kipuarsykkeeseen ( Glasgow'n kooma-asteikko ).

Laboratoriotutkimukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Laboratoriotutkimuksista erityisesti CRP , leukosyytit, trombosyytit ja veriviljely ovat alkuvaiheessa hyodyllisia, joskin ne voivat olla alkuvaiheessa viitearvoissa eivatka kykene yksinaan ennustamaan tarkasti sepsiksen olemassaoloa tai kulkua. CRP kannattaa ottaa paivystyksellisesti perusterveydenhuollossa vain potilailta, joita ei olla siirtamassa sairaalaan. ^[5] Laboratoriotutkimuksin selvitetaan myos eri elinhairioita tutkimuksilla, joihin kuuluvat muun muassa verikaasuanalyysi , happo-emastase ja laktaatti , kreatiniini , natrium ja kalium, bilirubiini ja alaniiniaminotransferaasi ( ALAT ), virtsan kemiallinen seulonta (leukosyytit, glukoosi, proteiinit, ketoaineet, hemoglobiini, nitriitti, happamuus) seka tarvittaessa hyytymisjarjestelman tutkimukset. ^[2]

Veriviljelytutkimus tehdaan ensisijaisesti kahdesta eri laskimosta otetusta aerobi- ja anaerobipullonaytteesta ennen mikrobilaakehoidon aloitusta ja jatkossa toistaen, jos kuume jatkuu hoidosta huolimatta tai veressa on kasvanut Staphylococcus aureus tai Candida albicans. Veriviljelyn tulokset ovat tiedossa yleensa viimeistaan muutaman paivan jalkeen hoidon aloituksesta, jolloin mikrobilaakehoidon osuvuus voidaan tarkistaa uusien tietojen valossa. On syyta kuitenkin korostaa, etta veriviljely ei ole aina sepsiksessa positiivinen eika veriviljelyssa havaittu bakteremia ole valttamaton sepsiksen syy. Esimerkiksi septisessa sokissa veriviljely on positiivinen vain 40?60 %:lla potilaista ^[4] .

Kuvantamistutkimukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kuvantamistutkimukset on oleellisia paikallisten infektioiden ja infektiofokusten diagnostiikassa ja elinhairiotutkimuksissa. Esimerkiksi keuhkojen rontgenkuvaus kuuluu keuhkokuumeen perustutkimuksiin ja Staphylococcus aureus- ja Cancida albicans-sepsiksessa suositellaan kaytettavaksi sydamen ultraaanitutkimusta.

Hoito [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sepsiksen hoito kuuluu lahes aina sairaalatasolle, mutta esimerkiksi jo parantumassa olevat baktereemiset infektiot voidaan hoitaa loppuun terveyskeskuksen vuodeosastolla. ^[5]

Mikali sepsisdiagnostiikka on saatettu alkuun perusterveydenhuollossa , tarkeinta on potilaan varhainen nestehoito balansoidulla elektrolyyttiliuoksella (Ringer 10?20 ml/kg 30?60 minuutissa, korkeintaan 30 ml/kg 3 tunnissa) ja tarvittaessa verenkiertovajauksen laakehoito kasvavilla annoksilla katekoliamiinia ( noradrenaliini ). Myohemmin neste- ja vasoaktiivihoitoa jatketaan tarpeen mukaan tavoiteohjatusti. ^{[5] [7]}

Varsin usein myos mikrobilaakehoito kannattaa aloittaa perusterveydenhuollossa ennen potilassiirtoa, koska yli tunnin viive heikentaa jo merkittavasti erityisesti meningokokkisepsiksen ja huonokuntoisen tai neutropeenisen potilaan ennustetta. Mikrobilaakehoidoksi voidaan aloittaa yleensa kefuroksiimi, G-penisilliini tai jokin 3. polven kefalosporiini , paitsi neutropeeniselle potilaalle kannattaa aloittaa heti laajakirjoinen beetalaktaami kuten keftatsidiimi , piperasilliini - tatsobaktaami , imipeneemi - silastatiini tai meropeneemi . Laakkeen valinta tehdaan epaillyn infektiofokuksen, altistavien tekijoiden ja myohemmin tunnetun aiheuttajamikrobin mukaan. ^[5]

Havaitut infektiofokukset hoidetaan (saneerataan) tarpeen mukaan kirurgisesti tai dreenin avulla. Sepsis-potilaista erityisesti ne, joilla on nestehoitoon reagoimaton verenkiertovajaus (septinen sokki) ja riittavan hyva parantumispotentiaali kuuluvat kiireellisesti tehohoitoyksikkoon, jossa on valmius muun muassa riittavaan valvontaan, sedaatioon ja elinhairioiden hoitoon.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sepsis .

• Yleisinfektio (Sepsis) (HUS) ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Bakteremia, sepsis ja verenmyrkytys Terveyskirjasto 25.10.2021.