Seleukos I Nikator
Herculaneumista loytynyt roomalainen kopio kreikkalaisesta patsaasta. Patsas sijaitsee nykyisin Napolin arkeologisessa museossa .
Persian kuningas
Valtakausi	306 ? 281 eaa.
Edeltaja	Aleksanteri IV
Seuraaja	Antiokhos I
Babylonian satraappi
Valtakausi	321 ? 315 eaa. ja 312 ? 306 eaa.
Syntynyt	noin 358 eaa. Europos , Makedonia
Kuollut	281 eaa. Traakia
Puoliso	Apama I Stratonike I
Lapset	Apama Antiokhos I Soter Achaeus Phila
Suku	Seleukidit
Isa	Antiokhos
Aiti	Laodike

Seleukos I Nikator ( m.kreik. Σ?λευκο? Νικ?τωρ , ”Voittaja”, noin 358 ? 281 eaa. ) oli makedonialainen sotilas, Aleksanteri Suuren upseeri ja yksi diadokeista . Seleukoksesta tuli lopulta Persian kuningas . Han oli Seleukidien hallitsijasuvun perustaja.

Seleukos nimitettiin Babylonian satraapiksi Aleksanterin kuoltua 323 eaa. Antigonos I karkotti Seleukoksen Babylonista, mutta han paasi palaamaan Ptolemaioksen tuella vuonna 312 eaa. Seleukos valtasi muun muassa Persian ja Meedian . Han solmi liiton intialaisen Chandragupta Mauryan kanssa. Seleukos kukisti Antigonoksen Ipsoksen taistelussa vuonna 301 eaa. ja Lysimakhoksen Korupedionin taistelussa vuonna 281 eaa. Pian sen jalkeen Ptolemaios Keraunos murhasi hanet. Seleukoksen seuraaja oli hanen poikansa Antiokhos I . ^[1]

Seleukos perusti useita kaupunkeja, muun muassa Antiokian ja Seleukeian . ^[2]

Seleukoksen isa oli Antiokhos, joka oli historioitsija Junianus Justinuksen mukaan Makedonian kuninkaan Filippos II:n sotapaallikko. Justinus kayttaa Antiokhoksesta tittelia dux , ’paallikko’. Antiokhosta ei kuitenkaan mainita missaan muissa lahteissa, eika hanen urastaan Filippoksen aikana tiedeta mitaan. Antiokhos oli mahdollisesti jonkin Yla-Makedonian entisen ruhtinassuvun jasen. Teini-iassa Seleukos valittiin kuninkaan palvelijaksi ( paides ). Kaikki ylimyssukujen vesat palvelivat kuningasta naissa tehtavissa. Aikuisina he toimivat armeijan upseereina. Seleukoksen aiti oli nimeltaan Laodike, mutta juuri muuta hanesta ei tiedetakaan. Seleukos nimitti myohemmin kaupunkeja isansa ja aitinsa mukaan. ^[3]

Seleukoksen syntymavuodesta on jonkin verran epaselvyytta. Justinus laski syntymavuodeksi 358 eaa, silla hanen mukaansa Seleukos oli 77-vuotias Korupedionin taistelussa . Appianuksen mukaan Seleukos oli tuolloin 73-vuotias, jolloin syntymavuosi olisi 354 eaa. Eusebios taas mainitsee Seleukoksen iaksi 75 vuotta. Syntymavuosi olisi nain 356 eaa, joten Seleukos olisi samanikainen kuin Aleksanteri Suuri. Tama lienee Seleukoksen omaa propagandaa , jonka tarkoitus on tuoda Seleukosta esiin vaihtoehtona Aleksanterille. ^[4]

Seleukos syntyi Europoksessa, joka sijaitsi Makedonian pohjoisosassa. Vain vuosi ennen Seleukoksen syntymaa ? mikali 358 eaa. on syntymavuosi ? paionialaiset hyokkasivat alueelle. Filippos kukisti paionialaiset, ja muutaman vuoden paasta paionialaiset olivat taysin Makedonian vallan alla. ^[5]

Seleukoksesta kerrottiin samanlaisia legendoja kuin Aleksanteri Suuresta. Laodiken kerrottiin sanoneen pojalleen, ennen kuin tama lahti Persian sotaretkelle Aleksanterin kanssa, etta taman oikea isa olisi ollut Apollon -jumala. Jumala oli jattanyt Laodikelle lahjaksi sormuksen, jossa oli ankkurin kuva. Seleukoksella oli ankkurin muotoinen luomi. Myos Seleukoksen pojilla ja pojanpojilla kerrottiin olleen tallaiset merkit. Aleksanterista kerrottiin samanlaista tarinaa. Luultavasti Seleukos yritti esittaytya Aleksanterin luonnollisena seuraajana ja oli siksi saattanut keksia tarinan itse. ^[3]

Johannes Malalas kertoo, etta Seleukoksella oli yksi sisar Didymeia, jolla taas oli kaksi poikaa Nikanor ja Nikomedes. Pojat ovat luultavasti kuitenkin fiktiivisia. Didymeia viittaa ehka Miletoksen lahella sijainneeseen Didyman Apollonin oraakkeliin. On myos esitetty, etta Ptolemaios Seleukoksen poika (joka ei ole sama henkilo kuin myohemmin Egyptin kuninkaaksi paassyt Ptolemaios Lagoksen poika ) olisi ollut Seleukoksen seta. ^[6]

Persian sotaretken aikana Seleukos nimitettiin hypaspistien kuninkaallisen osaston eli ageman komentajaksi. ^[7] Nimitys tapahtui vahan ennen Hydaspesjoen taistelua . Seleukoksen on vaitetty kuuluneen armeijan korkeimpaan johtoon, mutta luultavasti nain ei ole. Kerrotaan, etta Aleksanteri ylitti Hydaspeen laivalla, jonka mukana olivat myos Perdikkas , Ptolemaios, Lysimakhos seka myos Seleukos, joka kuitenkin oli laivalla hypaspistien komentajana. Osa hypaspisteista matkusti samalla laivalla. Hydaspeen taistelussa Seleukos johti joukkojaan intialaisen kuninkaan Poroksen sotanorsuja vastaan. Seleukoksella ei luultavasti ollut minkaanlaista osuutta taistelun suunnittelussa, eika hanta mainita myohemminkaan missaan tarkeassa tehtavassa. Esimerkiksi Krateros , Hefaistion , Peithon ja Leonnatos saivat kaikki komennettavakseen suuriakin maaria joukkoja erillisia tehtavia varten. ^[8]

Seleukoksen hypaspistit seurasivat aina Aleksanterin mukana ja osallistuivat Induksen varren valtaukseen, malli -heimon kanssa kaytyihin taisteluihin ja Gedrosian aavikon ylitykseen. ^[9]

Susassa jarjestetyissa haissa Seleukos sai vaimokseen persialaisen Spitameneen tyttaren Apaman . Aleksanteri Suuri meni itse naimisiin Dareios III :n tyttaren kanssa, ja monet muutkin makedonialaiset ottivat persialaisia naisia vaimoikseen. Spitamenes oli taistellut Aleksanteria vastaan viela pitkaan sen jalkeen, kun Dareios oli kuollut. Aleksanteri luotti ilmeisesti Seleukokseen taysin, koska antoi hanelle Apaman vaimoksi. Seleukoksen ja Apaman liitto olikin Susassa solmituista avioliitoista ainut joka kesti. Ilmeisesti kyse oli todellisesta kiintymyksesta, koska Seleukoksella ei tuolloin ollut persialaisesta vaimosta suurtakaan poliittista hyotya. Apama synnytti pian, ehka vuonna 324 eaa., Seleukokselle Antiokhos -pojan. Johannes Malalas mainitsee viela kaksi tytarta, joiden olemassaolosta ei ole varmuutta. ^[10]

Seleukos mainitaan antiikin lahteissa kolmesti ennen Aleksanterin kuolemaa. Han oli mukana Babylonin ulkopuolella tehdyssa purjehduksessa ja osallistui Aleksanterin ohella thessalialaisen Medeioksen juhliin, joiden jalkeen Aleksanteri sairastui. Hanen kerrotaan myos nukkuneen Sarapis -jumalan temppelissa ennen Aleksanterin kuolemaa. Purjehdukseen liittyva tarina kertoo, etta Aleksanterin diadeemi , kuninkuuden symboli, lensi tuulenpuuskassa kaislikkoon, ja Seleukos ui hakemaan sen takaisin. Pitaakseen diadeemin kuivana Seleukos sitoi sen omaan paahansa. Tama enteili tietysti Seleukoksen tulevaa kuninkuutta. Samanlaista tarinaa kerrottiin myos Lysimakhoksesta . Kyseessa lienee ollut propaganda. Seleukoksen osallistuminen Medeioksen juhliin voi olla totta. Tarinan mukaan Seleukos nukkui Sarapiin temppelissa Peithonin, Attaloksen, Menidaan, Demofonin, Peukestaan ja Kleomeneen kanssa toivoen jumalan auttavan Aleksanteria paranemaan. Tamakin tarina lienee jalkeenpain sepitetty, koska Sarapiin kultin arvellaan olleen myohempaa perua. ^[11]

Aleksanteri Suuri kuoli Babylonissa 10. kesakuuta 323 eaa. ilman seuraajaa. Hanen upseereistaan Perdikkas nousi hallitsijaksi, samalla kun uudeksi kuninkaaksi valittiin Aleksanterin vahajarkinen velipuoli Arridaios, hallitsijanimeltaan Filippos III . Pian myos Aleksanterin syntymaton lapsi nimitettiin isansa seuraajaksi. Aleksanterin upseerit jakoivat valtakunnan keskenaan. Arrianos mainitsee Seleukoksen yhtena Perdikkaan tukijana Aleksanterin kuoleman jalkeisten vaiheiden aikana. Perdikkasta tuki myos joukko merkittavia miehia, kuten Ptolemaios, Leonnatos, Lysimahos, Peithon ja Eumenes. Seleukos nimitettiin toveriratsuvaen eli hetairoin komentajaksi, todellisuudessa han oli Perdikkaan tarkein upseeri. ^[12] Perdikkaan valta riippui kuitenkin siita, pystyisiko han pitamaan Aleksanterin valtavan kuningaskunnan koossa ja saisiko han satraapit tottelemaan kuninkaita eli itseaan. ^[11]

Perdikkas ajautui kuitenkin sotaan muiden diadokkien kanssa. Han yritti muun muassa saada Aleksanterin sisaren Kleopatran vaimokseen. Ensimmainen diadokkisota alkoi pian sen jalkeen, kun Perdikkas lahetti Aleksanterin ruumiin haudattavaksi Makedoniaan. Ptolemaios kaappasi ruumiin ja vei sen Aleksandriaan. Perdikkas lahti Egyptiin kurittamaan Ptolemaiosta, joka otti salaa yhteytta Perdikkaan upseereihin, Meedian satraappiin Peithoniin ja argyraspidien komentajaan Antigenekseen. Upseerit muodostivat salaliiton Perdikkasta vastaan. Myos Seleukos mainitaan salaliiton jasenena Cornelius Nepoksen teoksessa. On kuitenkin epavarmaa, osallistuiko Seleukos tosiaan salajuoneen. Ainakin han saastyi Perdikkaan kohtalolta. ^[13]

Perdikkaan murhan jalkeen Seleukokselle oli selva, etta tulevaisuudessa oli parempi paasta jonkin maakunnan satraapiksi kuin palvella kuninkaiden armeijassa. ^[14]

Perdikkaan kuoleman jalkeen valtakunnan vaikutusvaltaisin henkilo oli Antipatros . Perdikkaan vastustajat kokoontuivat Triparadisoksessa vuonna 321 eaa. Siella Aleksanterin valtakunta jaettiin uudelleen. ^[15] Triparadisoksessa sotilaat olivat kapinamielisyydessaan vahalla murhata Antipatroksen. Sen esti vain Seleukoksen ja Antigonoksen valiintulo. ^[16] Seleukos sai Perdikkaan pettamisesta palkkiokseen Babylonian rikkaan maakunnan. Seleukoksen arvovalta oli noussut Perdikkaan kuoleman jalkeen. Nimitys Babylonin satraapiksi oli ehka Antipatroksen idea. Seleukosta ymparoivat Babyloniassa Persiksen satraappi Peukestas , Susianan uusi satraappi oli Antigenes ja Meedian Peithon . Babylonia oli valtakunnan rikkaimpia maakuntia, mutta sotilaallisesti se oli merkitykseton. Antipatroksen idea oli ilmeisesti estaa itaisten maakuntien hallitsijoita tulemasta liian mahtaviksi. ^[15]

Perdikkas oli ennen kuolemaansa nimittanyt eraan Dokimoksen Babylonian satraapiksi, ja tama ei aikonut antaa Babyloniaa Seleukokselle suosiolla. Seleukoksen tulosta Babyloniaan ei ole paljon tietoa. Eraan babylonialaisen kronikan mukaan kaupungissa tuhoutui jokin tarkea rakennus noihin aikoihin, ilmeisesti kesalla tai syksylla 320 eaa. Babylonialaisen piirtokirjoituksen mukaan Seleukos saapui Babyloniin loka- tai marraskuussa 320 eaa. Dokimos paasi kaikesta huolimatta pakenemaan. Samaan aikaan Meedian satraappi Peithon murhautti Parthian satraapin Filippoksen ja asetti veljensa Eudamoksen taman tilalle. Lannessa taas Antigonos ja Eumenes ottivat yhteen. Eumenes oli, kuten Peithon ja Seleukoskin, Perdikkaan entisia tukijoita. Seleukoksen suurin ongelma oli kuitenkin Babylonia itse. Paikalliset olivat nousseet Arkhonia vastaan ja tukeneet Dokimosta. Babylonin papistolla oli myos suuri valta. Babyloniassa asui myos paljon Aleksanterin sinne asuttamia makedonialaisia ja kreikkalaisia veteraaneja . Papiston Seleukos sai puolelleen samalla tavalla kuin Aleksanterikin, suurin rahalahjoin tai lunnain. ^[17]

Antipatroksen kuoleman jalkeen vuonna 319 eaa. Meedian satraappi Peithon alkoi laajentaa valtaansa, mutta muut alueen satraapit kukistivat hanet, ja Peithon pakeni Meediaan. Samalla Antigonos oli pakottanut Eumeneen peraantymaan Kilikiasta Mesopotamiaan . Tilanne oli Seleukoksen kannalta tukala. Eumenes oli Babylonian pohjoispuolella armeijansa kanssa, Antigonos hanen kintereillaan vielakin suuremman armeijan kanssa ja Peithon Meediassa. Peithonin vastustajat olivat samalla kokoontuneet Susianaan. ^[18]

Peithon saapui Seleukoksen luokse syksylla tai talvella 317 eaa. Peithonilla oli jaljella vain rippeet entisista joukoistaan, ja Seleukoksella oli ilmeisesti viela vahemman sotilaita. Eumenes paatti marssia Susaan kevaalla 316 eaa. Susassa olleet satraapit olivat ilmeisesti hyvaksyneet Eumeneen vaitteet, etta han taisteli laillisen hallitsijasuvun nimissa Antigonosta vastaan. Eumenes marssitti armeijansa 300 stadionin (55 km) paahan Babylonista ja yritti ylittaa Tigriksen . Seleukoksen oli pakko toimia, ja han lahetti kaksi trireemia ja muita pienempia laivoja estamaan ylitysta. Seleukos yritti myos saada Aleksanterin argyraspidit , joita han oli johtanut Intiassa , luopumaan Eumeneesta, mutta turhaan. Seleukos lahetti myos viesteja Antigonokselle. Seleukoksella ei ilmeisesti ollut aikomustakaan estaa Eumenesta, silla siihen hanella oli aivan liian vahan joukkoja. Seuraavaksi Seleukos avasi joen tulvavallit . Vesi ymparoi Eumeneen leirin, mutta tama sai joukkonsa yli, koska laivoja oli tarpeeksi. ^[19]

Kevaalla 316 eaa. Seleukos ja Peithon liittyivat Antigonokseen, joka seurasi Eumeneen perassa Susaan. Susasta Antigonos lahti kuitenkin pian Meediaan, josta han saattoi uhata itaisia maakuntia. Antigonos jatti Seleukoksen pienen joukon kanssa estamaan Eumeneen paasya takaisin Valimerelle. Antigonos kukisti Eumeneen Gabienen taistelussa ja antoi teloittaa hanet. Tapahtumat toisen diadokkisodan aikana osoittavat, kuinka Seleukos oli valmis odottamaan sopivaa hetkea. Taistelut ja teloitukset eivat olleet hanen tyyliaan. ^[20]

Antigonos talvehti Meediassa, jonka satraappina Peithon taas toimi. Peithonin vallanhimo oli jalleen kasvanut, ja han yritti saada osan Antigonoksen armeijasta puolelleen. Antigonos sai kuitenkin vihia asiasta ja teloitutti Peithonin. Sen jalkeen Antigonos syrjaytti Peukestaan Persiksen satraappina. ^[21] Kesalla 315 eaa. Antigonos saapui Babyloniin, jossa Seleukos otti hanet vastaan avosylin. Herrojen valit kylmenivat kuitenkin pian. Seleukos rankaisi erasta Antigonoksen upseeria kysymatta Antigonokselta lupaa. Antigonos suuttui ja maarasi Seleukoksen esittamaan maakuntansa tulot hanelle. Seleukos kieltaytyi. ^[22] Han pelkasi kuitenkin Antigonosta niin paljon, etta pakeni Egyptiin vain 50 ratsumiehen kanssa. " Kaldealaisten astrologien " kerrotaan ennustaneen Antigonokselle, etta Seleukoksesta tulisi tulevaisuudessa Aasian herra ja etta han tappaisi Antigonoksen. Taman kuullessaan Antigonos lahetti sotilaita Seleukoksen peraan, mutta tama pakeni aluksi Mesopotamiaan ja sielta Syyriaan. Antigonos teloitutti Mesopotamian uuden satraapin Blitorin, joka oli auttanut Seleukosta. Antigonoksen saaman ennustuksen aitoudesta on keskusteltu. Aitouden puolesta puhuu se, etta Babylonin papisto ilmeisesti vastusti Seleukosta. ^[23]

Seleukoksen paetessa Makedoniassa tapahtui uusia mullistuksia. Kassandros murhasi kuningas Filippos III:n, taman vaimon Eurydiken ja Aleksanteri Suuren aidin Olympiaan . Yksin kuninkaaksi tuli nain Aleksanteri IV , joka oli viela pelkka lapsi ja Kassandroksen vallassa. ^[24]

Egyptiin paastyaan Seleukos lahetti ystaviaan Kreikkaan kertomaan Kassandrokselle ja Traakian hallitsijalle Lysimakhokselle Antigonoksen toimista. Antigonos oli nyt diadokeista mahtavin, ja muut liittoutuivat pian hanta vastaan. Liittolaiset lahettivat Antigonokselle ehdotuksen, josta hanen oli pakko kieltaytya. Liittolaiset vaativat muun muassa, etta Seleukos saisi palata Babyloniaan. Antigonos kieltaytyi ja siirtyi Syyriaan, josta han aikoi hyokata Ptolemaiosta vastaan kevaalla 314 eaa. ^[25] Seleukos sai toimia Ptolemaioksen amiraalina . Samalla kun Antigonos aloitti Tyroksen piirityksen ^{[26] [27]} Antigonos solmi liiton Rhodoksen kanssa. Rhodos sijaitsi strategisesti tarkealla paikalla, ja sen laivasto pystyi estamaan liittolaisia yhdistamasta voimiaan. Siksi Ptolemaios lahetti Seleukoksen sadan laivan kanssa Egeanmerelle . Laivasto oli liian pieni kukistamaan Rhodosta, mutta tarpeeksi suuri saamaan Kaarian satraapin Asandroksen liittymaan Ptolemaiokseen. Seleukos valtasi Erythrain kaupungin. Syy siihen ei ole selva. Ehka kyse oli vain voimannaytosta. Antigonoksen veljenpoika Ptolemaios saapui kuitenkin paikalle ja hyokkasi Asandroksen kimppuun. Seleukos palasi sen jalkeen Kyprokselle , jonne Ptolemaios lahetti veljensa Menelaoksen , 10 000 palkkasotilasta ja sata laivaa. Seleukos ja Menelaos aloittivat Kitionin piirityksen. Antigonos lahetti sen jalkeen suurimman osan laivastostaan Egeanmerelle ja armeijansa Vahaan-Aasiaan. Ptolemaios sai siita tilaisuuden hyokata Syyriaan, jossa han kukisti Antigonoksen pojan Demetrioksen Gazan taistelussa . Seleukos oli luultavasti mukana taistelussa. Taistelussa kaatui Peithon Agenorin poika , jonka Antigonos oli nimittanyt Babylonian satraapiksi Seleukoksen jalkeen. Peithonin kuolema avasi Seleukokselle tien takaisin Babyloniaan. ^[28]

Seleukos naytti valmistelleen paluunsa Babyloniaan hyvin. Gazan taistelun jalkeen Demetrios peraantyi Tripoliin , samalla kun Ptolemaios eteni Siidoniin asti. Ptolemaios antoi Seleukokselle jalkavakea 800 miesta ja ratsuvakea 200 miesta. Hanen mukanaan olivat myos hanen ystavansa, ehka samat 50, jotka pakenivat hanen kanssaan Babylonista. Matkan varrella Seleukos varvasi sotilaita siirtokuntien asukkaiden joukosta. Lopulta hanella oli noin 3 000 sotilasta. Babylonissa Peithonin komentaja Difilos linnoittautui kaupungin linnaan. Seleukos valtasi Babylonin rivakasti, ja myos linna vallattiin pian. Seleukoksen ystavat, jotka olivat jaaneet kaupunkiin hanen paetessaan, vapautettiin. ^[29]

Varsin pian Antigonoksen kannattajat yrittivat vallata Babylonian takaisin. Nikanor oli Meedian uusi satraappi ja itaisten maakuntien strategos . Nikanorin armeijaan kuului 17 000 sotilasta, ja mukana oli myos Arian satraappi Euagoras . Oli selvaa, ettei Seleukos pystyisi kukistamaan tata armeijaa tavanomaisessa taistelussa. Seleukos katki joukkonsa soihin, jotka ymparoivat paikkaa, jossa Nikanor aikoi ylittaa Tigriksen. Seleukoksen joukot tekivat oisen yllatyshyokkayksen. Euagoras kaatui taistelun alkuvaiheessa, ja Nikanor joutui joukoistaan erilleen. Tieto Evagoraan kuolemasta levisi joukkojen keskuudessa, ja Nikanorin sotilaat antautuivat joukoittain. Melkein kaikki suostuivat siirtymaan Seleukoksen palkkalistoille. Nikanor pakeni vain muutaman miehen kanssa. ^[30]

Vaikka Seleukoksella olikin nyt 20 000 sotilasta, se ei riittanyt Antigonoksen joukkoja vastaan. Han ei myoskaan tiennyt, milloin Antigonos tekisi vastahyokkayksensa, mutta han tiesi, etta ainakin kahdessa itaisessa maakunnassa ei silla hetkella ollut satraappia. Myos suurin osa hanen joukoistaan oli naista maakunnista. Osa Evagoraan joukoista oli jopa persialaisia. Ehka osa joukoista oli Eumeneen entisia sotilaita, jotka syystakin vihasivat Antigonosta. Seleukos paatti kayttaa tilannetta hyvakseen. ^[30]

Seleukos antoi levittaa erilaisia tarinoita. Eraan tarinan mukaan han olisi unessa nahnyt Aleksanteri Suuren, joka oli seissyt hanen vierellaan. Samaa temppua oli aikaisemmin kayttanyt Eumenes. Antigonos, joka oli ollut Vahassa-Aasiassa, kun Seleukos oli ollut idassa sotimassa Aleksanterin kanssa, ei pystynyt samalla tavalla kayttamaan Aleksanteria propagandassaan. Seleukoksella oli myos kyky saada makedonialaisten luottamus puolelleen. Toisin kuin Eumenes, han oli itsekin makedonialainen. ^[31]

Paastyaan takaisin Babylonian herraksi Seleukos alkoi toimia entista ramapaisemmin. Han valtasi lyhyessa ajassa Meedian ja Susianan. Diodoros Sisilialainen lisaa, etta Seleukos valtasi myos "muita laheisia alueita". Kyseessa olivat ehka Persis , Aria ja luultavasti myos Parthia . Baktriaan ja Sogdianaan Seleukos ei koskenut. Niiden satraappi Stasanor oli pysytellyt aikaisempien selkkausten ulkopuolella. Nikanorin armeijan tappion jalkeen idassa ei ollut armeijaa, joka olisi kyennyt pysayttamaan Seleukoksen. On epavarmaa, miten Seleukos jarjesti valtaamiensa maakuntien hallinnon. Usean maakunnan satraappi oli kuollut. Periaatteessa Polyperkhon oli viela Antipatroksen seuraaja ja Makedonian kuningaskunnan virallinen hallitsija, jonka laillisesti tuli nimittaa satraapit. Polyperkhon oli kuitenkin liittoutunut Antipatroksen kanssa ja oli siis Seleukoksen vihollinen. ^[32]

Antigonos lahetti poikansa Demetrioksen 15 000 jalkavaen ja 4 000 ratsuvaen kanssa valtaamaan takaisin Babylonian. Ilmeisesti han asetti Demetriokselle aikarajan, jonka umpeutuessa taman oli palattava Syyriaan. Antigonos luuli, etta Seleukos hallitsi vain Babyloniaa. Ehka Nikanor ei ollut kertonut Antigonokselle, etta Seleukoksella oli nyt ainakin 20 000 sotilasta. Ehka Nikanorin tappion laajuus ei ollut viela taysin selvinnyt kaikille. Ilmeisesti Antigonos ei viela tiennyt Seleukoksen vallanneen suuren osan itaisista maakunnista. Selvasti Antigonos ei myoskaan valittanyt paljon valtakunnan itaosista. ^[33]

Demetrioksen saapuessa Babyloniin Seleukos oli jossakin idassa. Seleukos oli jattanyt Babyloniin Patrokleen puolustamaan kaupunkia. Babylonia puolustettiin epatavallisella tavalla: Kaupungissa oli kaksikin lujaa linnoitusta, joihin Seleukos oli jattanyt vahvat varuskunnat . Kaupungin koko vaesto siirrettiin pois kaupungista, ja heidat sijoitettiin ymparoiville alueille, jopa Susaan asti. Babylonin ymparisto kaupunkeineen, soineen, kanavineen ja jokineen oli puolustuksen kannalta mainiota. Demetrioksen joukot alkoivat piirittaa Babylonin linnakkeita, ja yksi niista saatiin vallatuksi. Toinen linnake osoittautuikin vaikeammaksi, ja Demetrios jatti ystavansa Arkhelaoksen jatkamaan piiritysta. Demetrios lahti taman jalkeen lanteen ja jatti Babyloniin 5 000 jalkavakea ja 1 000 ratsuvakea. Demetrioksen joukkojen kohtalosta ei ole jaanyt minkaanlaista mainintaa antiikin lahteisiin. Seleukos joutui ehka palatessaan valtaamaan Babylonin Arkhelaoksen joukoilta. ^[34]

Vuonna 311 eaa. Antigonos solmi rauhan Kassandroksen , Lysimakhoksen ja Ptolemaioksen kanssa. Antigonos sai nain vapaat kadet Seleukosta vastaan. ^[35] Antigonoksen armeija kasitti ainakin 80 000 sotilasta. Vaikka Antigonos olisi jattanyt puolet joukoistaan lanteen, hanella olisi ollut ylivoima Seleukosta vastaan. Seleukos sai ehka apua kossaialaisilta, muinaisten kassiittien jalkelaisilta. Antigonos oli tuhonnut heidan alueitaan sodassa Eumenesta vastaan. Seleukos varvasi ehka myos osan Arkhelaoksen joukoista. Kun Antigonos lopulta hyokkasi Babyloniaan, oli Seleukoksen armeija suurempi kun aikaisemmin. Monet sotilaista kantoivat kaunaa Antigonosta kohtaan, ja myos alueen asukkaat suhtautuivat haneen vihamielisesti. Seleukoksen ei taman takia tarvinnut uhrata osaa joukoistaan varuskuntiin, jotka pitaisivat paikalliset kurissa. ^[36]

Antigonoksen ja Seleukoksen valisesta kamppailusta on sailynyt nykypaivaan vain hyvin vahan tietoa. Sodasta on jaanyt hyvin katkonainen kuvaus babylonialaiseen kronikkaan. Vuotta 310 eaa. kasitteleva kuvaus on havinnyt kokonaan. Ilmeisesti Antigonos valtasi Babylonin. Antigonos ei pystynyt keskittymaan sotaan, koska Ptolemaios teki yllattavan hyokkayksen muun muassa Kilikiaan. ^[36]

Tiedetaan, etta Seleukos sai Antigonoksesta ainakin yhden ratkaisevan voiton. Tasta taistelusta on jaanyt vain maininta Polyainoksen Strategematassa , johon on koottu eri sotapaallikkojen kayttamia sotajuonia. Polyainoksen mukaan Seleukoksen ja Antigonoksen joukot taistelivat, mutta illan saapuessa taistelu oli viela ratkaisematta, ja molemmat osapuolet totesivat, etta oli parasta jatkaa taistelua seuraavana paivana. Antigonoksen joukot yopyivat ilman varusteitaan. Seleukos maarasi sotilaansa nukkumaan ja syomaan aamiaisensa taistelumuodostelmassa. Vahan ennen aamunkoittoa Seleukoksen joukot hyokkasivat Antigonoksen joukkoja vastaan, jotka olivat ilman aseitaan ja epajarjestyksessa. Nain Antigonoksen joukot kukistuivat helposti. Polyainoksen kertomus on kuitenkin outo, silla Antigonos oli diadokeista kokeneimpia. ^{[37] [38]}

Joka tapauksessa sota paattyi Seleukoksen voittoon, ja Antigonos peraantyi lanteen. Kumpikin osapuoli linnoitti rajansa. Antigonos rakennutti linnoituksia Balikh-joen varrelle, ja Seleukos linnoitti muutaman kaupungin, muun muassa Dura-Europoksen ja Nisibisin . ^[37]

Seuraava tapahtuma, joka voidaan liittaa Seleukokseen, on Seleukeian kaupungin perustaminen. Tigriksen rannalle rakennettu kaupunki perustettiin luultavasti vuonna 307 tai 305 eaa. Seleukos teki Seleukeiasta uuden paakaupunkinsa ja otti siina mallia Lysimakhoksesta, Kassandroksesta ja Antigonoksesta, jotka olivat nimenneet kaupunkeja itsensa mukaan. Seleukos siirsi myos Babylonin rahapajan uuteen kaupunkiin. Babylon jai pian Seleukeian varjoon, ja kerrotaan, etta Seleukoksen poika Antiokhos siirsi koko Babylonin vaeston Seleukeiaan vuonna 275 eaa. Kaupunki kukoisti, kunnes roomalaiset tuhosivat sen vuonna 165 . ^{[37] [39]}

Seleukeian perustamisesta kerrottiin tarinaa, jonka mukaan Seleukos kysyi babylonialaisilta papeilta, mika paiva olisi paras kaupungin perustamiselle. Papit laskivat taman paivan, mutta ilmoittivat Seleukokselle eri paivan, koska halusivat kaupungin epaonnistuvan. Mutta kun oikea paiva koitti, alkoivat Seleukoksen sotilaat spontaanisti rakentamaan kaupunkia. Kun papeilta kysyttiin tasta, tunnustivat he valehdelleensa. ^[40]

Diadokkien valinen kilpailu huipentui, kun Antigonos julistautui kuninkaaksi vuonna 306 eaa. Ptolemaios, Lysimakhos, Kassandros ja Seleukos seurasivat pian perassa. Myos Sisilian Agathokles julistautui kuninkaaksi samoihin aikoihin. ^{[37] [41]}

Sitten Seleukos saattoi kaantaa katseensa taas itaan. Seleukoksen toiminnasta idassa on vain vahan lahteita. Maurya-valtakunnan perustaja Chandragupta Maurya (joka tunnetaan kreikkalaisissa lahteissa yleensa nimella Sandrokottos ) oli vallannut Induslaakson ja muita Aleksanterin valtakunnan itaisimmista alueista. Seleukos lahti sotaretkelle Chandraguptaa vastaan ja ylitti ainakin Induksen, ehka myos Hydaspeen (nykyinen Jhelum). Seleukoksen Intian-sotaretki osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi. Ehka Chandragupta kukisti hanet taistelussa. Tasta ei ole kuitenkaan minkaanlaisia lahteita. Seleukos ja Chandragupta solmivat rauhan, jonka ehdot viittaavat selvasti siihen, etta Seleukos oli jaanyt tappiolle. ^[42] Seleukoksen oli luovutettava Chandraguptalle itaisimmat maakunnat Arakhosia , Paropamisadai ja ehka Aria. Toisaalta Seleukos sai muiden itaisten maakuntien satraappien hyvaksynnan. Seleukoksella oli hyotya persialaisesta vaimostaan. Baktrian ja Parthian satraapit tarvitsivat Seleukoksen tukea Chandraguptaa vastaan. Seleukos sai Chandraguptalta lahjaksi 400 tai 500 sotanorsua . Sotanorsuista oli kahdenkymmenen vuoden kuluttua elossa vain yksi, silla Seleukos sai luultavasti Chandraguptan vanhimmat sotanorsut. ^[37] Chandraguptan ja Seleukoksen valinen liitto vahvistettiin luultavasti viela avioliitolla. Chandragupta tai hanen poikansa nai Seleukoksen tyttaren. Seleukos lahetti myos kreikkalaisen maantieteilijan Megastheneen lahettilaaksi Chandraguptan hoviin Pataliputraan. Megastheneen kuvaus matkasta on sailynyt vain katkelmina. ^[42] Seleukos perusti ehka laivaston Persianlahdelle ja Intian valtamerelle . ^[37]

Chandraguptalta saadut sotanorsut osoittautuivat hyvinkin tarpeellisiksi, kun muut diadokit viimein paattivat kukistaa Antigonoksen. Kassandros, Seleukos ja Lysimakhos voittivat Antigonoksen ja Demetrioksen Ipsoksen taistelussa . Antigonos kaatui taistelussa, mutta Demetrios paasi pakenemaan. Seleukos sai taistelun jalkeen Syyrian. Han tulkitsi, etta Syyria ulottuisi Taurus-vuorilta Siinaille , mutta Ptolemaios oli jo ehtinyt vallata Palestiinan ja Foinikian . Seleukos liittoutui vuonna 299 eaa. Demetrioksen kanssa ja nai taman tyttaren Stratoniken . Stratonike oli myos Antipatroksen tyttaren Filan tytar. Demetrioksen laivasto pystyi tuhoamaan Ptolemaioksen laivaston, jota vastaan Seleukos ei muuten pystynyt taistelemaan. ^[43]

Seleukos ei kuitenkaan onnistunut laajentamaan valtakuntaansa lanteen. Paaasiallisena syyna oli se, ettei hanella ollut tarpeeksi kreikkalaisia ja makedonialaisia joukkoja. Seleukoksen voima piili sotanorsuissa ja perinteisessa persialaisessa ratsuvaessa, mutta hanen jalkavakensa oli Ipsoksessakin ollut vahalukuisempi kuin Lysimakhoksen. Seleukos yritti korjata taman perustamalla kaupunkeja. Syyriassa ei tuolloin ollut monta kaupunkia, ja Seleukoksen lohkolla oli vain yksi tarkea kaupunki Arados , joka sijaitsi saarella. Toinen kaupunki oli viela keskenerainen Antigoneia . Seleukos perusti nelja uutta kaupunkia: Seleukeian ja Laodikeian rannikolle seka Antiokeian ja Apameian Orontesjoen laaksoon. Uudesta Seleukeiasta piti tulla Seleukoksen ikkuna lanteen ja hanen laivastotukikohtansa. Seleukos perusti alueelle myos kuusi pienempaa kaupunkia. Uudet kaupungit houkuttivat Kreikasta siirtolaisia . ^[43]

Seleukos nimitti poikansa Antiokhos I :n vuonna 292 eaa. kanssahallitsijakseen ja itaisten maakuntien hallitsijaksi. Antiokhos meni naimisiin aitipuolensa Stratoniken kanssa. Seleukos sai nain Stratoniken pois tielta, samalla kun taman isa Demetrios oli paassyt Makedonian kuninkaaksi. Seleukoksen ja Demetrioksen liitto oli paattynyt vuonna 294 eaa., kun Seleukos oli vallannut Demetriokselta Kilikian. Demetrios hyokkasi Kilikiaan vuonna 286 eaa. ja valtasi sen helposti. Demetrios uhkasi Kilikiasta kasin Seleukoksen tarkeimpia alueita Syyriassa. Demetrioksen joukot olivat kuitenkin vasyneita, eivatka olleet saaneet palkkojaan . Seleukos taas oli rikas ja tunnettu viekkaudestaan. Lisaksi sotilaat pitivat hanesta. Seleukos tukki Kilikiasta etelaan johtaneet solat ja kannusti Demetrioksen joukkoja loikkaamaan omalle puolelleen. Samalla han valtti taistelua. Lopulta Seleukos vetosi Demetrioksen joukkoihin henkilokohtaisesti. Han nayttaytyi sotilaille armeijojen edessa ja otti kyparansa paasta nayttaakseen kuka oli. Demetrioksen joukot luopuivat johtajastaan, ja Demetrios vangittiin Apameiaan. Han kuoli parin vuoden kuluttua. ^[43]

Lysimakhos ja Ptolemaios olivat antaneet Seleukokselle tukensa Demetriosta vastaan, mutta Demetrioksen kukistuttua liitto alkoi rakoilla. Lysimakhos hallitsi Makedoniaa, Traakiaa ja Vahaa-Aasiaa. Hanella oli perheongelmia: Lysimakhos teloitutti poikansa Agathokleen, jonka vaimo Lysandra pakeni Babyloniin Seleukoksen luokse. Sitten Seleukos hyokkasi Vahaan-Aasiaan ja kukisti Korupedionin taistelussa vuonna 281 eaa. Lysimakhoksen, joka kaatui taistelussa. Koska Ptolemaioskin oli kuollut vuotta aikaisemmin, Seleukos oli nain ainoana jaljella Aleksanterin aikalaisista. ^[43]

Ennen kuolemaansa Seleukoksella oli vaikeuksia Vahan-Aasian hallinnon kanssa. Alue oli kreikkalaisten kaupunkien, persialaisten ylimysten alueiden ja paikallisten kansojen asuttama tilkkutakki. Seleukoksen kerrotaan yrittaneen kukistaa Kappadokiaa , mutta epaonnistuneen. Myos Lysimakhoksen vanha upseeri Filetairos hallitsi Pergamonia melkein itsenaisesti. Toisaalta Seleukos perusti nimista paatellen Vahaan-Aasiaan useita kaupunkeja. ^[43]

Seleukoksen kirjeita eri kaupungeille ja temppeleille on sailynyt. Kaikki Vahan-Aasian kaupungit lahettivat uuden hallitsijansa luokse lahetystoja . Seleukoksen tiedetaan valittaneen suurista kirjemaarista , jotka hanen oli pakko lukea. Han oli ilmeisen pidetty hallitsija. Esimerkiksi Lemnoksen saarella Seleukosta juhlittiin vapauttajana ja hanen kunniakseen perustettiin temppeli . Paikallisen tavan mukaan Seleukokselle kaadettiin paivallisilla ylimaarainen annos viinia . Tuolloin hanta kutsuttiin Seleukos Soteriksi ("vapauttaja"). Seleukoksen lahtiessa Eurooppaan Vahan-Aasian jarjestelyt olivat viela kesken. ^[43]

Seleukos kuoli juuri, kun han oli paassyt Eurooppaan . Egyptin hallitsijan Ptolemaioksen poika Ptolemaios Keraunos murhasi Seleukoksen Traakiassa vain vahan ennen kuin tama olisi vallannut Makedonian. Makedonian ja Traakian valtauksen jalkeen Seleukos olisi suunnannut Kreikkaan . Seleukos oli valmistellut Kreikan valtausta lahjoilla, ja hanet oli jo nimitetty Ateenan kunniakansalaiseksi. ^[44]

Antiokhos perusti isalleen kultin. Myohempien seleukidien ymparille muodostui henkilokultti, ja Seleukosta alettiin palvoa jumalan poikana. Eraassa Ilionista loydetyssa tekstissa kerrotaan, etta pappien tuli uhrata Apollonille , Antiokhoksen perheen esi-isalle. Seleukoksesta alettiin myos kertoa monenlaisia anekdootteja . ^[45]

Seleukidien valtakunnassa ja myohemmin laajalti muuallakin hellenistisessa maailmassa oli useiden vuosisatojen ajan kaytossa seleukidinen ajanlasku , joka alkoi Seleukos I:n paluusta Babyloniin vuonna 312 eaa. ^[46]

Seleukoksen ja diadokkien valtakautta kasittelevat yleisesti Diodoros Sisilialaisen maailmanhistoria ja Junianus Justinuksen lyhennelma Pompeius Troguksen Makedonian historiaa kasitteleva teoksesta. Arrianoksen diadokkeja kasitteleva teos on sailynyt vain myohempana lyhennelmana. ^[47] Appianoksen Syyrian sotaa kasitteleva teos sisaltaa lyhyen Seleukoksen elamakerran. ^[48] Hajanaisia viittauksia Seleukokseen loytyy myos muun muassa Pausaniaan ja Strabonin maantiedetta kasittelevista teoksista, Athenaioksen Deipnosofistaista , Polyainoksen Stratagematasta ja Plutarkhoksen elamakerroista, paaasiassa Demetrioksen elamakerrasta . ^[47]

Babylonista on sailynyt savitauluja , joissa kasitellaan diadokkien sotia. Yksi savitaulu kasittelee Seleukoksen ja Antigonoksen valista sotaa. ^[49] Toinen kasittelee Seleukoksen viimeista sotaa Lysimakhosta vastaan ja hanen kuolemaansa. ^[50]

Julistauduttuaan kuninkaaksi Seleukos alkoi lyottaa kolikkoja , joissa oli seppeloidyn Zeuksen paa ja takapuolella Athene -jumalatar taistelemassa sotavaunusta , jota vetaa nelja sarvipaista norsua. Takapuolella on myos teksti ΒΑΣΙΛΕΩΣ ΣΕΛΕΥΚΟΥ ("Kuningas Seleukoksen") ja Seleukoksen kayttama ankkurisymboli . Kolikko muistuttaa Filippos II :n aikaisia kolikkoja. Norsut saattavat viitata Chandraguptan kanssa solmittuun rauhaan. Seleukos jatkoi myos Aleksanterin lyottamien kolikkojen tuottamista. Han siirsi Babylonin rahapajan uuteen paakaupunkiinsa Seleukeiaan. Babylonissa lyotiin taman jalkeen vain paikallisesti kaytettyja kolikkoja. Seleukokselle kuuluivat myos Susan ja Ekbatanan rahapajat. Myohemmin Seleukos avasi rahapajan myos Baktraan , Baktrian tarkean maakunnan paakaupunkiin. Ekbatanan rahapaja tuotti erikoista kolikkoa, jonka etupuolella on norsun paanahkaa paallaan pitavan Aleksanteri Suuren kuva. Kyseinen kuva on ilmeisesti kopioitu Ptolemaios I:n rahoista. Eraissa Susassa lyodyissa kolikoissa on etupuolella nuori mies leopardin nahalla paallystetty kypara paassaan, ja takapuolella Nike seppeloi puun, johon on ripustettu kyrassi , kypara ja kilpi . Etupuolen kuvaa on yleensa pidetty Seleukoksen muotokuvana, mutta kyseessa saattaa olla Dionysokseen samaistunut Aleksanteri. ^[51]

• T. Boiy:  Late Achaemenid and Hellenistic Babylon . Peeters Publishers. ISBN 9789042914490 . (englanniksi)
• A. B. Bosworth:  The Legacy of Alexander . Oxford University Press, 2005. ISBN 9780199285150 . (englanniksi)
• John D. Grainger:  Seleukos Nikator: Constructing a Hellenistic Kingdom . Routledge, 1990. ISBN 9780415047012 . (englanniksi)
• John D. Grainger:  A Seleukid Prosopography and Gazetteer . BRILL, 1997. ISBN 9789004107991 . (englanniksi)
• Waldemar Heckel:  The Marshals of Alexander's Empire , s. 257. Routledge, 1992. ISBN 9780415050531 . (englanniksi)
• John Keay:  India: A History , s. 85-86. ISBN 9780802137975 . Grove Press, 2001.
• Otto Mørkholm et. al.:  Early Hellenistic Coinage . Cambridge University Press, 1991. ISBN 9780521395045 . (englanniksi)
• Graham Shipley:  The Hellenistic World. , s. 301-302. Routledge, 1999. ISBN 9780415046183 . (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seleukos I Nikator Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI 2 3 VIAF 2 3 4 5 6 7 Kansalliset Norja Espanja Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Alankomaat Puola Vatikaani Henkilot Deutsche Biographie